Mikä mielestäsi aikakauteen heijastaen paras Alfa?

[Alfistipohjoosesta]

Historia täynnä loistavia malleja. Itsellä olisi mielessä nord sarja. Joko alkupäästä tai sitten ihan viimeisistä. 1960 luvun kilpailijoista on heikko käsitys niin heitän itse 164:sen. TS kone oli loistava tehon ja taloudellisuuden suhteen 80-luvun lopulla. Lisäksi automallin ulkonäkö, ajettavuus ja hiljaisuus oli vaikuttavat. Olihan siinä omat temppunsa mm. lukkojen kanssa. Ei se itselleni rakkain malli historiastani ole mutta ehkä autoni joka teki muihin eniten vaikutuksen. Useampi kehu tuli kuultua tilojen ja hiljaisuuden suhteen. Myös suorituskyky ja kulutus oli varsin hyvä aikakauteen.

[lerppu]

Tämä on superhelppo. Nykyhetki on kamala. Massiivisia möhkäleitä ja patterivispilöitä. Tunnottomia ohjauksia ja karmeaa muotokieltä. Tässä joukossa Stelvio on sokaiseva valo taivaasta.

[Alfistipohjoosesta]

Tuo Stelvio on perheessä kyllä valikoitunut seuraavaksi suosikiksi. Vielä odottaa lottovoittoa tai sitä hinnan alennusta. Ruoste suojatkaa yms meidän köyhien iloksi.

[FinPat]

Ruoste suojatkaa yms meidän köyhien iloksi.

Ainakin se mustasta raudasta tehty apurunko kannattaa suojata hyvin. Ihan samanoloista tavaraa kuin esim. Alfa 159:n ruostepesä. Ja kiveniskuteippiä kulmiin.

[Jiitee]

60-luvun Alfat tehty hyvin, Nord rules, takaveto, ja 4- pyörälevyjarrut sekä tarkka alusta sekä
hieno muotoilu. Giulia, GTV, Spider mielestäni parhaita edelleen…
noista voisi ottaa omaankin talliin minkä vaan…

Ja noista paras GTV.

[lerppu]

60-luvun Alfat tehty hyvin, Nord rules, takaveto, ja 4- pyörälevyjarrut sekä tarkka alusta sekä
hieno muotoilu. Giulia, GTV, Spider mielestäni parhaita edelleen…
noista voisi ottaa omaankin talliin minkä vaan…

Ja noista paras GTV.

Aivan - aivan.

Jos hienointa Alfaa etsitään, niin vaikea on mitään laittaa vaikkapa 33 Stradalen edelle (tai yhden yhtäkään autoa yleensäkään). Mutta kun viime vuosituhannen puolella - ja 60-luvulla varsinkin - tehtiin muutakin hienoa!

Otsikon tehtävänantoa kun pureskelee, niin täytyy miettiä auton valmistuksen yleisiä hetkiä, murroskohdat on usein vähän hankalia. Vaikkapa öljykriisi ja sen aikaiset ja siitä häntineet kamaluudet, niiden seassa oli ihan jees Alfoja. Eivät ehkä kaikkein hienoimpia ikinä jos merkin mallistoa kautta aikain katsoo... Mutta minkälaisen tauhkan seassa tulivat maailmaan, niin helppo on nostaa esille! Ja vielä öljykriisiä kamalampi nykyhetken murros, jossa ongelmana ei ole niinkään käyttövoiman haasteet, vaan markkinatutkimus ja asiakaslähtöisyys. Siinä romantikko bensalenkkarit, joille henkevä ajaminen ja ajaton tyylikkyys merkitsevät jotain, eivät paljoa paina massamarkkinoiden edessä.

[hjpp]

Hiukan on rajoittunutta tietämykseni ja vertailukohteiden määräkin, kun ajokokemukset ylipäätään alkavat -70-luvun autoista ja kyydissä istuminenkin -60-lukuisista.
Valitsen siis myös 164 Alfan twinsparkilla. Tämä sykähdytti kaikin tavoin jo yli kolme vuosikymmentä sitten eikä tunteessa ole ajan tuomaa glooriaa, koska ajaminen kyseisellä laitteella nykyisin ei nakerra tunnetta yhtään.
Kakkossijan saa 2000-luvun Gt, joka on hämmentävä yhdistelmä käyttöautosta grande turismon kuorissa.

[Werneri]

Aikakauteen heijastaen, ehdottomasti tämä:

https://www.youtube.com/watch?v=YmJf_YZd8RU


90

[Monza]

164 TS voittaisi tämän kisan ... jos en sen jälkeen olisi hankkinut 164 V6 Superia. Siinä vasta oli elegantti auto, ainoa Alfa josta luopumista kadun.

[FastSnake]

164 TS

[TurboJ]

Giulietta Sprint 1954. Aikakautensa mittapuulla lähes urheiluauton suorituskyky ja ajettavuus, mutta tavallisen ihmisen hankittavissa. Perusmoottori ei ollut vanhanaikainen vielä lähes 40 vuotta myöhemmin sen valmistuksen päättyessä.

[Cotzy]

Vaikea kysymys, kun kyse on vertailusta aikakauden kilpailijoihin .

Stelvio olisi oikea vastaus, kun huomioidaan suorien kilpailijoiden ajonautinnollnen keskinkertaistuminen ja muotoilullinen pökäleistyminen. Tämän aikakauden verrokkiryhmässä Stelvio loistaa kirkkaana suunnannäyttäjän kuin Pohjantähti .

Mutta jos otetaan verrokkiryhmäksi aikakausi, jolloin kilpailijat olivat voimansa tunnossa ja myös oikeasti hyviä ajassaan, minun valintani olisi tällöin 166 iso-Busso. Isojen sedan-Alfojen joutsenlaulu, omalla laillaan yliviilattu tuote ennen pahasti myöhästynyttä markkinoilletuontia. Mutta ratin takana vaikuttava kokemus ja herättää sisältä päin kummastelun, miksi kukaan silti osti kilpaijoiden ylistettyjä ja vielä persoonallisia tuotteita ylipäänsä? Miksi, kun kerran 166 iso-Bussokin oli tarjolla?

Mutta vastaukseni olkoon Giulia QF. Upea unelma monella tapaa. Huikean hieno moottori, huikea ajettavuus. Odotettu ja viimeistelty kokonaisuus, joka ylitti myös kriitikkojen kriitikkojen, eli Alfistien, kriittiset odotukset . Auto, joka mulla poksautti ketsuppipullon ja sai toistuvan empimisen loppumaan ja asettumaan lopullisesti Alfa Romeon ratin taakse arjessa. Ja juhlassa. Alfalla arki on juhla.
Ja parhauteen liittyy itsellä tietty tavoittamattomuus. Paras olkoon unelma, jotain mikä tulee uniin. Jotain, mistä ennen olisi laittanut vapisevin käsin julisteen sängyn viereen seinälle. Giulia QF on se. Edelleen.

Cotzy

[Vittorio Jano]

Historiasta löytyy taatusti merkittävämpiäkin malleja, mutta itselle on mieleen jäänyt 156:n lanseeraus. Ekat kuvat saivat hieromaan silmiä: kuinka palkansaajan ulottuvilla oleva auto voi näyttää tuolta. Ja kun hinnoittelu ja muutkin ominaisuudet olivat linjassa, niin eipä ihme että kauppa kävi.

Tuon jälkeen ei Alfalta ole nähty mitään likimainkaan samaa.

[palkus]

^ 156 oli osoitus siitä, että Alfa Romeolla oli asemansa konsernissa. Magnesiumia penkin rungoissa, etu tuenta päällekkäisillä tukivarsilla yms. Suomen käytettyjen Roomeoiden hintatasolla oli suorastaan kiva ostaa runsas 3vuotias 156. Sai tosiaan rahalle vastinetta.

[alum]

^
^
Tuossa on vinha perä. 156 ja nimenomaan se ensimmäinen versio oli juuri sitä mitä Alfa silloin tarvitsi. Ainakin ulkonäkö oli aika pitkälle Walter de'Silvan luomus. Hän oli ehkä ainoa, jota edes jotenkin voidaan verrata Alfan vanhoihin mestareihin.

Oma suosikkini on se 105-sarjan kantaäiti Giulia Ti (ei tämä nykyinen Fiat Giulia) vuodelta 1962. Toki ensimmäisessä versiossa oli aluksi rumpujarrut, rattivaihde ja sohvapenkki edessä, joiden ansiosta ne ovat tänä päivänä kaikkein halutuimpia. Modernisoinnin jälkeen päästiinkin englantilaisten lanseeraamaan kuuluisaan mainokseen: 5 vaihdetta eteen, 4 levyjarrua, 2 yläpuolista nokka-akselia ja 4 kaasuttimen kurkkua. Siinä jäivät muut vastaavan hintaiset toiseksi BMW:stä alkaen. Kuten omistajat tietävät, auto on muutenkin erinomainen. Levyjarrut ovat aikansa tehokkaimmat. Loistavat ajo-ominaisuudet. Siihen aikaan Alfalla oli henkilöitä, jotka osasivat suunnitella autoja.

[FinPat]

(ei tämä nykyinen Fiat Giulia)

Jos "Fiat Giulia" viittaa Giorgio platformin päälle leivottuun Giulia 952:n niin oikeampi termi olisi "Jeep/Maserati/Alfa Giulia".

Sinällään Giorgio Giulian voisi kyllä nostaa esille tässä yhteydessä jonkinlaisena joutsenlauluna takaveto-polttomoottori aikakaudelle. Olisi ollut vielä paremmin otsikkoon sopiva jos olisi saatu ulos ajoissa.

[Alfistipohjoosesta]

166 kieltämättä loistava. Mielestäni myös erittäin kaunis ja linjakas. Taitaa olla myös paras ruosteenkesto näistä missä on kertynyt riittävästi otantaa ja vuosia.
Jotenkin tälläiselle ti-miehelle oli hieman shokki 164:sen jälkeen. En ole ajettavuuden asiantuntija tai osaa sanoa miten ajomelu vs.164 mutta omaan käteen ajettavuus ei pompannut 164 jäljiltä siihen nähden miten paljon alusta monimutkaistui.
166 oli sen verran harvinaisempi että tuosta useammin joku tuli kysymään että mikä merkki ja malli. Ja osa luuli ihan uudeksi malliksi vaikka oli vm.99 200tkm ja elettiin 05-07 vuosia.

[Aquatica]

Vanhat Alfat on ihan nättejä, mutta ei ne koskaan ole oikeesti minua puhutelleet. 75 tai 164 ehkä, mutta... Jos puhutaan sitten vielä ihan normaalille ihmisille saatavissa olevista vehkeistä aikakautenaan (eikä esim. jostain 33 Stradalesta), niin omakin valinta taitaa osua hieman tylsähkösti 156:een.
Oikeaan aikaan, sopivaan hintaan aivan erinomainen vastine rahalle.
Nyt sitten tuo Giorgio Giulia on omaan sieluun ja silmään upea, mutta vielä vuosikaudet aivan liian kaukana tavan duunarin saavutettavilta.

[Polforea]

Koska en ole kokenut wanhaa hyvää aikaa, en voi oikeasti kommentoida mm. alkuperäisiä Giulioita. Samasta syystä olisi tosi vaikea kommentoida esim. kysymystä kaikkien aikojen parhaasta Alfasta.

Sen sijaan sillä ajalla, jolta minulla on kokemusta/näkemystä, on kilpailu ollut tosi vähissä. 939:n - joista kirkkaasti hienoin on Spider - haastaa minun silmissäni ainoastaan 8C. 939 Spider tarjoaa kuitenkin maisemakonttorin ja nelivedon, joten 8C:n hienoudesta ja upeudesta huolimatta kilkkaan tämän paremmuuden 939 Spiderille.

939 Spiderin jälkeiseltä ajalta kilpailu rajoittuu jälleen kahteen malliin: Giulia Veloce ja 4C, joista tarkemmin Spider. Minun silmissäni Veloce vie Quadrifogliota nimenomaan erinomaisen nelivedon ansiosta, mutta 4C Spider tuo hiilikuitumonokokin maisemakonttorissa ihmisten ilmoille ja onhan se kokonaisuutena aivan mahtava, joten tältä aikakaudelta 4C vie.

[Rasvis]

Kun tähän tuskin on olemassa ”oikeita” vastauksia, ammun rennosti fiilispohjalta.

- 105-sarja. Hienoja ja teknisesti edistyksellisiä autoja ajalta, jolloin Ferrarissakin oli lehtijouset. Ja koska Giulia, Berlina, GTV ja Spider ovat teknisesti jokseenkin sama auto, nostan framille Giulian joka oli omassa viiteryhmässään eniten edellä.

- 156. Malli joka toi Alfa Romeon 2000-luvulle ja luultavasti pelasti koko merkin. Pelkkien speksien perusteella ei ihan maata mullistava (pl. maailman ensimmäinen Common Rail -diesel) mutta malliesimerkki jostakin joka on enemmän kuin osiensa summa. Vielä kun olisi ruostesuojattu.

- 164. Seireeni joka houkutti allekirjoittaneen Alfojen pariin. Kaunis, hiljainen, hyvä ajettava, luokassaan nopea ja käytettynä pilahintainen. Twinspark on ajettavuudeltaan parempi ja moottorina todella hieno, mutta latinokuutosen uhoa ja draamaa siinä ei ole, joten äänestän Giuseppen kulma-alumiinia.

[Alfistipohjoosesta]

Kyllähän Alfetta Sedan ja GTV olleet hyvinkin edistyksellisiä 70-luvulla. Moottori loistava nord. Siihen päälle se tekniikan 15 summa. Muutama tekninen erikoisuus. Vääntösauvat edessä, vaihteisto ja kytkin takana, DeDion, takajarrut vaihteiston kyljessä.

[jmi]

156 ja 166 ehdottomasti. Nämä mallit viimeistään innoittivat Alfa Romeon omistajaksi. Kaunis muotoilu, todella upeita ajaa ja moottorit myös hyviä. Mieluiten keulalle Busso, mielestäni paras moottori Alfan historiassa.

[FinPat]

Kyllähän Alfetta Sedan ja GTV olleet hyvinkin edistyksellisiä 70-luvulla.

Juuri nyt taas Giorgio-platformin viimeisillä hetkillä Alfan viehätys on vanhanaikaisuudessa ja perinteissä.

[90]

Aikakauteen heijastaen, ehdottomasti tämä:

https://www.youtube.com/watch?v=YmJf_YZd8RU


90

[MeSoma]

Minun ja Alfa-romeoitten välinen intiimi kanssakäyminen alkoi 80-luvun alussa Saksanmaalla. Melkein vahingossa osuin silloisessa asuinkaupungissani Schweinfurt:ssa paikalliseen Alfa-liikkeeseen, missä yksin ja hyljätyn näköisenä nökötti uskomattoman nätti syvän sademetsän vihreä GTV 2,0 Alfetta. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja vanha vuohien kolhima Opel Recordini jäi kyseisen autoliikkeen pihaan, mistä kurvasin uudella GTV:lläni kohti uusia seikkailuja. Yhteistä auvoista taivalta kesti muutaman vuoden ja reilut 100 tkm. Yhtään mekaanista tai sähkövikaa ei tuona aikana ilmaantunut, jarrupaloja ja Pirellin renkaita sai toki aika taajaan vaihdella kun välillä mentiin Autobaanalla kovempaakin, 196 km/h taisi olla lievään alamäkeen huippunopeus.
Viimeisinä omistajuuteni aikoina alkoi sitten ruoste jo pesiytyä kaunottaren helmoihin, joita sitten pariinkin otteeseen paikkailtiin. Muutoin ihan täydellinen Alfa, joten siitä syystä ehdoton suosikkini vanhemmista malleista.

Sitten menikin pitkään, ennen kuin yhtään mitään minua säväyttävää Alfalta synnytettiin.
Kun 156:n mainoskampanjoissa ennen virallista ensiesittelyä alkoi näkyä se ikoninen keulamaski, alkoi kylmiä väreitä juosta pitkin selkärankaa. Tämä on pakko saada, oli ajatus jo pelkkien mainoskuvien perusteella. Ja sittenhän niitä sainkin, useampia peräjälkeen, kaikilla tarjolla olevilla bensakoneilla.
Enkä näitä päiviä ja vuosia ole päivääkään katunut, kun koskaan ei mitään ongelmia ollut ja auto oman aikakautensa ehdoton kaunotar sisältä ja ulkoa. Ainoastaan perän muotoilu oli mielestäni hiukka liian konservatiivinen - liikaa Audi tyyppisen asiakaskunnan kosiskelua.

Seuraava säväyttäjä oli sitten punainen Brera TBi jonka perä taas ihan täydellinen, vaikka muu muotokieli osin hiukka pökelö, lähinnä sivuprofiili. Mutta se perä neljine pakoputkineen, kyllä se päitä käänsi kaikkialla, ja sekös pöhköä kuskia aika usein hymyilytti.

Sitten tulikin jo Giulia, samat 200 hp kuin Brera mutta auto jo toiselta vuosituhannelta. Giuliaahan tälläkin forumilla jo sen verran ylistetty että minä en enää parempaan pysty. Totean vain että minulle 99% täydellinen Alfa, vaikka muotoilua alkuun pidinkin hiukka liian konservatiivisena. Sittemmmin olen enempi ja enempi tykästynyt Giulian ajattomaan muotoiluun ja sisätilat ilman nykytyylistä digihärvellystä jättimäisine näyttöineen ovat todella virkistävä poikkeus valtavirrasta.

Se 100 % täydellinen ja numero 1 kaikkien aikojen listallani on tietenkin 8C Loistava muotoilu ulkoa ja sisältä sekä suorituskyky superautojen luokkaa.
Jos taloudelliset realiteet sen sallisi, niin heti sellaisen Saksanmaalta noutaisin. Myöskin heti hänelle tallin rakentaisin, missä hänelle ikuista rakkautta vakuuttaisin - Amore Mio !

[CARF0609]

Itse yli 30v 164 TS omistajana vaikea arvostaa muita mutta tyttäret oli pieniä kun tämä ostettiin ja asuvat jo kauan omillaan. Loistava matka-auto (käyty sillä useasti Italiassa), pieni kulutus ja hiljainen. Ikinä ei ole jättänyt tielle. Tyyli on mielestäni Pinifarinan parasta. Iso edustusauto mutta näyttää ja toimii kun sportti. Tosin vaimon 156 V6 hakkaisi mutkatiellä mennen tullen. Ti amo 164.

[VMTD]

164 TS.

[Jiitee]

164 TS.

Jos pitää valita etuvetoinen aikakauteen paras heijastaen niin kyllä minullakin on nämä kaksi lempparia, 164 ja 156.
Pikku hiljaa silmä tykkää myös aina vaan enemmän myös Pininfarinan 90-luvun avo- ja coupekiilasta... sairasta(ko)

[TeroPee]

Kun tähän tuskin on olemassa ”oikeita” vastauksia, ammun rennosti fiilispohjalta.

- 105-sarja. Hienoja ja teknisesti edistyksellisiä autoja ajalta, jolloin Ferrarissakin oli lehtijouset. Ja koska Giulia, Berlina, GTV ja Spider ovat teknisesti jokseenkin sama auto, nostan framille Giulian joka oli omassa viiteryhmässään eniten edellä.

- 156. Malli joka toi Alfa Romeon 2000-luvulle ja luultavasti pelasti koko merkin. Pelkkien speksien perusteella ei ihan maata mullistava (pl. maailman ensimmäinen Common Rail -diesel) mutta malliesimerkki jostakin joka on enemmän kuin osiensa summa. Vielä kun olisi ruostesuojattu.

- 164. Seireeni joka houkutti allekirjoittaneen Alfojen pariin. Kaunis, hiljainen, hyvä ajettava, luokassaan nopea ja käytettynä pilahintainen. Twinspark on ajettavuudeltaan parempi ja moottorina todella hieno, mutta latinokuutosen uhoa ja draamaa siinä ei ole, joten äänestän Giuseppen kulma-alumiinia.

Itse nostan myös nuo kaksi ensiksi mainittua autoiksi, joilla Alfa Romeo erottui muista merkeistä, tarjosi jotain vaikeasti selittettävissä olevaa lisää omistajalleen ja olivat jopa jonkinlaisia kaupallisia menesästyksiä. 164:stä en sitten olekaan noiden omien perusteluideni suhteen ihan samaa mieltä. Hieno ja hyvä auto eittämättä, mutta oliko samalla tavalla elegantti vaihtoehto kilpailijoilleen? Ehkä olikin, ainakin jos arvioi asiaa kasarihenkisyydellä ja sen tyylipuhtaana ilmentymänä mutta kyllä joku Volvo 760 oli myös hyvin kasarihenkinen ja Ranskasta tuli silloinkin enemmän eleganttiutta esim. Renault 25:n muodossa.

939 Spider tuli myös mainittua. Mun on vaikea pitää sitä mitenkään erityisenä. Mittasuhteet ontuvat, 3.2 V6 ei ole edeltäjiensä veroinen, keula on raskas ja sekä Porsche 996 Carrera Cabriolet 4 että jopa Audi TT Roadster 3.2 quattro tarjoavat ajajalleen enemmän kaksipaikkaisten nelivetoavojen genressä. Yllätän itsenikin kun kirjoitan tuon edellä olevan, en varsinaisesti ole koskaan pitänyt oikein mitään 911 -mallimerkinnän omaavaa autoa mielenkiintoisena.

Kolmanneksi nostaisin itse 147 GTA:n, joka toki sekään ei ollut hot hatch -genressä millään tavalla ylivoimainen ominaisuuksiltaan, ei varsinaisesti kai edes myynyt ihmeellisesti, mutta on silti omissa papereissani saanut erinomaisen arvosanan kohdassa haluttavuus.

Ja se haluttavuus, jos mikä, erottaa Alfa Romeot muista ja tekee Alfa Romeosta muiden yläpuolelle nousevan.

[Polforea]

939 Spider tuli myös mainittua. Mun on vaikea pitää sitä mitenkään erityisenä. Mittasuhteet ontuvat, 3.2 V6 ei ole edeltäjiensä veroinen, keula on raskas ja sekä Porsche 996 Carrera Cabriolet 4 että jopa Audi TT Roadster 3.2 quattro tarjoavat ajajalleen enemmän kaksipaikkaisten nelivetoavojen genressä. Yllätän itsenikin kun kirjoitan tuon edellä olevan, en varsinaisesti ole koskaan pitänyt oikein mitään 911 -mallimerkinnän omaavaa autoa mielenkiintoisena.

Tästä muuten erottuu hyvin se, miten eri tavalla kysymys on ymmärretty. Minä tuo 939 Spiderin mainitsin ja minusta se erottuu nimenomaan aikansa parhaana Alfana, eli vertaan sitä - kuten muitakin - enemmän muihin samaan aikaan myytyihin Alfoihin kuin muihin merkkeihin. Osa keskustelijoista selvästi vertaa muihin merkkeihin ja kokonaismarkkinaan, mikä luonnollisesti saa osaltaan aikaan eroa ajatusmaailmoissa.

En pidä kokonaismarkkinaan ja muihin vertaamista vääränä, olen vain itse sisäistänyt kysymyksen toisin. Johtuu ehkä siitä, että en osaa verrata oikein mitään yleiseen markkinaan, koska en ole oikein koskaan ollut kiinnostunut yleisestä markkinasta. Etenkin objektiivisin silmin katsottuna meikäläiseltä jää sivuun varmasti paljon sellaista, joka olisi kilpailukykyistä mutta ei vaan jotenkin kohtaa ajatustani.

[TeroPee]

939 Spider tuli myös mainittua. Mun on vaikea pitää sitä mitenkään erityisenä. Mittasuhteet ontuvat, 3.2 V6 ei ole edeltäjiensä veroinen, keula on raskas ja sekä Porsche 996 Carrera Cabriolet 4 että jopa Audi TT Roadster 3.2 quattro tarjoavat ajajalleen enemmän kaksipaikkaisten nelivetoavojen genressä. Yllätän itsenikin kun kirjoitan tuon edellä olevan, en varsinaisesti ole koskaan pitänyt oikein mitään 911 -mallimerkinnän omaavaa autoa mielenkiintoisena.

Tästä muuten erottuu hyvin se, miten eri tavalla kysymys on ymmärretty. Minä tuo 939 Spiderin mainitsin ja minusta se erottuu nimenomaan aikansa parhaana Alfana, eli vertaan sitä - kuten muitakin - enemmän muihin samaan aikaan myytyihin Alfoihin kuin muihin merkkeihin. Osa keskustelijoista selvästi vertaa muihin merkkeihin ja kokonaismarkkinaan, mikä luonnollisesti saa osaltaan aikaan eroa ajatusmaailmoissa.

En pidä kokonaismarkkinaan ja muihin vertaamista vääränä, olen vain itse sisäistänyt kysymyksen toisin. Johtuu ehkä siitä, että en osaa verrata oikein mitään yleiseen markkinaan, koska en ole oikein koskaan ollut kiinnostunut yleisestä markkinasta. Etenkin objektiivisin silmin katsottuna meikäläiseltä jää sivuun varmasti paljon sellaista, joka olisi kilpailukykyistä mutta ei vaan jotenkin kohtaa ajatustani.

Tiesin että se olit sinä kun 939 Spiderin mainitsit, mutten osaa lainata kahden eri kirjoittajan viestiä yhteen vastaukseen niin koitin peitellä osaamattomuuttani yleisemmällä viittauksella.

Alfa Romeon mallisto on varsin kapea, etenkin mitä lähemmäksi nykyhetkeä on tultu, ja sen vuoksi itse ajattelin asiaa juuri siltä kantilta että mikä on ollut paras Alfa Romeo suhteessa muihin autoihin markkinoilla. Jos mallisto on käsittänyt kolme mallia (Mito, Giulietta ja 159:n neljä korimallia) niin helppohan noista on valita parhaaksi Alfa Romeoksi se ylähyllyosaston epäkäytännöllisemmän pään laite.

[Werneri]

"Aikakauteen heijastaen" ei "aikakauden Alfoihin heijastaen". Näin itse ymmärsin.

[Rasvis]

164:stä en sitten olekaan noiden omien perusteluideni suhteen ihan samaa mieltä. Hieno ja hyvä auto eittämättä, mutta oliko samalla tavalla elegantti vaihtoehto kilpailijoilleen? Ehkä olikin, ainakin jos arvioi asiaa kasarihenkisyydellä ja sen tyylipuhtaana ilmentymänä mutta kyllä joku Volvo 760 oli myös hyvin kasarihenkinen ja Ranskasta tuli silloinkin enemmän eleganttiutta esim. Renault 25:n muodossa.

Jätän tän tähän.


…no en tietenkään jätä.

Itse olen aina pitänyt Kaksvitosen ulkomuotoa aika lailla geneerisenä, mikä on paljon sanottu nimenomaan Renaultista. Siitä huolimatta muinoin Pösö 505:lle päivitystä etsiessäni kävin koeajamassa rellukukkulan kuninkaan, 25 V6 Turbon, koska V6 ja turbo. Kyseinen yksilö oli aika lailla selkäänsä saanut ja ehkä siitä johtuen yksi koeajohistoriani antikliimakseja. Toisaalta oli huvittavaa että koko testirundin ajan puhuva ajotietokone suolasi että tämä ja tuo asia ei sitten toimi.

Tästä vähän matkaa eteenpäin löysin 164 Twinsparkin joka oli materiaaleiltaan ja yleiseltä laatuvaikutelmaltaan ihan eri sfääreissä. Ajokokemuksesta puhumattakaan.

Käytetyt autot ovat tietty aina yksilöitä, ja mitä enemmän käytettyjä, sitä yksilömpiä.

[TeroPee]

Olet kyllä siinä ihan oikeassa ettei Renault 25 ole ehkä paras esimerkki ranskalaisesta eleganssista ulkomuodoltaan, oikeampi olisi tietenkin ollut Citroën XM samalta aikakaudelta. Sekä 164:n että XM:n tuotantomäärätkin ovat samalla hehtaarilla.

Eittämättä 164 on ollut aikalaisiaan nautinnollisempi ajajan auto sillä oikeastaan vain BMW 5series on siihen maailmanaikaan yrittänyt olla sitä. Onko 164 silti ollut kilpailijoitaan parempi tai haluttavampi? Joillekin on, joillekin ei.

Oman aikakautensa paras Alfa Romeo se ehdottomasti kuitenkin on ollut, yhtään väheksymättä esimerkiksi malleja 33, 75, 145 ja 146.

[Rasvis]

XM on hieno, persoonallinen avaruuslaiva, merkkinsä eksentristen perinteiden ylpeä lipunkantaja. Haluaisin vähintäänkin päästä kokeilemaan tuollaista joskus. Silti vähän ujostelen kutsua sitä klassisessa mielessä kauniiksi. XM on lähtökohdiltaan niin erilainen kuin 164, että on vaikea laittaa omenaa ja appelsiinia paremmuusjärjestykseen.

Kun mulla oli 164 V6, kaverilla oli 525iA joka tuli lyhyesti koeponnistettua. Mielestäni E34 on linjoiltaan yksi onnistuneimpia neliovisia Penareita ikinä, ja M20B25 on hieno moottori. Kuitenkin kun sitä raskautetaan mehumaijalla ja puolellatoista tonnilla Ruhrin terästä, sen elämänilo alkaa olla tiukassa.Lopputuloksena kokonaisuus oli ennemmin asiallinen kuin alfamaisen innokas. 535i olisi voinut olla mielenkiintoinen, mutta se oli ennen euroopantuonnin vapautumista niin kallis auto että ylitti reilusti lompakon kantokyvyn.

Tämä ”analyysi” on avoimen puolueellinen.

[hjpp]

^ Kokeilitko Rellua Koivuhaassa? Olisi irronnut kolmasosalla pyyntihinnasta, kun vuoti jäähdytysnestettä.

Faijalla oli 2 kpl 25 Relluja ja Xm. Siitä huolimatta ja johtuen mielipide on edelleen 164!

[Rasvis]

Tuo oli myynnissä yksityisellä herrasmiehellä muistaakseni jossain Kouvolan suunnalla. Samassa pihassa oli kaksi kappaletta 25 V6 Turboa, mikä lienee jonkinmoinen prosenttiosuus koko Suomen kannasta. Tarjolla ollut elämää nähnyt yksilö oli kasvojenkohotusmalli, pintapuolisesti siistimmältä vaikuttanut kapealamppuinen ei ollut kaupan.

Tapahtui joskus viime vuosituhannen puolella, joten muistikuvissakin saattaa olla jo pientä klappia.

[Alfistipohjoosesta]

Itse nostin juurikin ajatuksiin millä ajatuksilla muut olleet kyydissä tai ajaneet. 75 turbo oli varsin ripeä aikakaudellaan (lisäksi mulla oli ilmastointi) mutta kyllä 164 toi eniten yllättäviä kehuja. Toki se oli aika kauan. Vaikkapa keskinäppäin rivistöä useampi piti tyylikkäänä. Useampi Saab kuski ihastui juuri hiljaisuuteen.

[alum]

"Aikakauteen heijastaen" ei "aikakauden Alfoihin heijastaen". Näin itse ymmärsin.

Juuri samoin minäkin tämän ymmärsin, siksi omassa näkenyksessäni vertasin 105-Giuliaa silloisiin kilpailijoihinsa. Kun se oli teknisesti paljon BMW:tä edellä, onko tämä nyky-(Fiat/Maserati/Alfa/Stellantis)Giulia vastaavan hintaista Bemaria parempi? Joku aiemmin valisti, ettei siinä ainakaan enää ole sitä kengurumooottoria.

Alfa 8C on varmasti ihan kelpo kuljin, mutta onko se parempi kuin samalla moottorilla varustettu Maserati Gran Turismo tai 4200 GT? Ainakin käytettyjen hinnat ovat korkeampia.

[Alfistipohjoosesta]

Näin juuri tarkoitin, 60 lukulaiset keskenään ja aina mitä silloin ollut muilla merkeillä tarjota. 105 sarja on varmasti usealla mittapuulla aika lyömätön. Aikakausi oli tuolloin jokaisessa maassa hyvinkin suojatullien ohjaamaa sisämarkkinaa. Oliko jopa niin että E-Jagge oli briteissä samaa hinta tasoa.
Sama heijastui sitten varaosa hinnoittelussa ja saatavuudessa.

[Savo]

Oon tällä vuosituhannella ajanut niin vähän muista kuin Alfoja, että en osaa arvioida tämän ajan autoja oikein hyvin. Turvaudunkin kirja(lehti)viisauteen. Tekniikan Maailma 1/1959 tiivistää Alfa Romeo Giulietta t.i. -mallin koeajon seuraavasti: ”Loppumielipiteenämme uskallamme sanoa, että Giulietta t.i :ssä on tällä hetkellä onnistuttu ehkä parhaiten onnistuttu täyttämään nopeuden ajoturvallisuuden ja käyttöominaisuuksien asettamat vaatimukset mikä valitettavasti näkyy myös hinnasta.”

[alum]

^
^
Muistelen joskus lukeneeni ehkä jostakin Classic Cars-lehden koeajosta tai esittelystä, että 1960-luvun puolivälissä Giulia Sprint GT:n hinnalla olisi Englannissa saanut E-Typen. Piti olla jo melkoisen Alfa-viruksen kourissa päätyäkseen Alfan ostoon, mutta joillekin kuitenkin kävi niin. Britanniassa taisi olla tullit keskieurooppalaisillekin autoille, kun maa ei vielä kuulunut EU:n edeltäjään EEC:hen Ranskan "keisarin" Charles I Isonenän vastustuksen takia.

[Alfistipohjoosesta]

Mikä muuten tökki Alfa 33 giardinetta 4x4 myynnissä? Tuli Suomeen 85? Linjakas farkku ja nelikko. Oliko suhteessa liian kallis? Kun kilpailijoita ei tainnut juurikaan olla.

[TeroPee]

Mikä muuten tökki Alfa 33 giardinetta 4x4 myynnissä? Tuli Suomeen 85? Linjakas farkku ja nelikko. Oliko suhteessa liian kallis? Kun kilpailijoita ei tainnut juurikaan olla.

Liian tehoton ja janoinen moottori lienee ollut suurin syy. Eikä maailma ollut vielä valmis tuohon genreen.

[Alfistipohjoosesta]

Ainakin sedan 1.5 tupla pystykaasareilla oli puoli pirteä aikalaisekseen. Kulutus nyt ei ollut markkinoiden pienin mutta muistaakseni se ei ollut mahdoton. Pienempi kuin Alfetta sedanin. Toki nelikko varmaan huononsi molempia osa-alueita.
Mutta farmareita taidettiin ostaa ihan murto-osa. Joku Corolla DX farmari tuolta ajalta jäi ihan sedan version jalkoihin. Hatchback tais olla myös paljon suositumpi.

[Gasolina]

Vastaus otsikon kysymykseen on helppo; 156. Monella tavalla todella hieno auto jollainen itselläkin aikanaan oli eli verrannetta on muihin aikalaisiin. Jos olisi enemmän verrannetta 105srjn aikalaisiin niin valinta menisi tuonne.