Koneliikkeen aikaan

[Gattamelata]

1750 Berlina Koneliikkeen ajalta alkuperäisillä (?) kilvillä. Tämä näyttäisi siltä uudemmalta versiolta. 1750-mallien maahantuonti taidettiin lopettaa silloin, kun kaksilitraiset esiteltiin autoverotuksen aiheuttaman hintavääristymän vuoksi. Onko tuo ruskea vai pikemminkin se rosso amaranto?

Minun silmiini tuo (oikeanpuoleisin) näyttää enemmän rosso amarantolta kuin faggiolta, jos värikartat pitävät paikkansa niin että faggio on tummempi. Faggio kylläkin aivan kuin "muuttaa väriä" auringon valossa. Olisikohan faggio tullut käyttöön 70-luvun puolella Alfettan värinä, ja nämä vanhemmat on jossain vaiheessa uudelleenmaalauksen yhteydessä vaihtaneet värinsä amarantosta faggioon? Oikeanpuoleisin on sekin tosin jo 70-luvun alusta.

z-ram3.jpg (7.56 KiB) Katsottu 2396 kertaa

[alum]

^
Taitaa olla varminta vain pysytellä siinä tutussa ja turvallisessa viininpunaisessa ja odotella josko jostain ilmestyy sellaisen omistaja, joka kertoo onko sinne tavaratilaan stanssattu 509, 516 vai jotain muuta. Eipä varmasti monikaan alkuperäinen omistaja selvittänyt koodia, kun ei ollut tarvetta maalata. Ja jos joku naarmu tai kolhu tulikin, maahantuojan tai piirimyyjän korjaamo hoiti sen vaivaamatta tätä värin numerolla.

[Giselda]

Ilmoituksen ja kuvien perusteella lupaavan tuntuinen GTV 2.0 Helkama-Auton ajoilta. Kaikenlaista kirjallistakin materiaalia löytyy, kun monissa ei ole edes omistajan käsikirjaa. Hintapyyntöä perustellaan Classic Datan paperilla mikä ei sekään vaikuta utopistiselta, kun huomioi mitä muuta vastaavalla hintatasolla koetetaan tyrkyttää ostajille. Mielenkiintoista, että tuo Solex-Weber-Dell'orto-ruletti näyttäisi jatkuneen ihan loppuun saakka. Asiallista myös todeta ajokilometrien olevan enemmän kuin mittarilukema. Herättää luottamusta myyjää kohtaan, varsinkin kun monet ovat aikamoisia velikultia näissä asioissa. Muistinvaraisesti hinta uutena oli noin 140.000 markkaa, sinne ei vielä ylletä, mutta arvokkaammiksihan nämä Alfa-Alfat koko ajan näyttävät tulevan.

[jeQQ]

Berlinan tarra aika kulahtanut. Numero ehkä 516, mutta tekstinä faggio.

[alum]

https://www.nettiauto.com/alfa-romeo/giulietta/14383575
Tässäkin on "pientä laittoa". Mukavaa, että ilmoituksessa kerrotaan näinkin paljon auton historiasta ilman, että kaikkea mahdollista tarvitsee lypsää puhelimessa. Arvatenkin Koneliikkeen toimitusjohtajan paperitehtailijalle myymä, joten poikkeuksellisen mielenkiintoinen yksilö.

[Giselda]

Toisessa ketjussa todettiin, ettei quadrifoglion 100-vuotisjuhlassa ollut riittävän monta vihreää Alfaa apilaa varten. En ole edes katsonut onko sitä nykyään värivalikoimassa. Omien muistojen mukaan viitisenkymmentä vuotta sitten yleisimmät ainakin täällä olisivat olleet rosso, bianco ja verde eli sopivasti Italian lipun värit.

Vihreään, jota värikartoissa on vaikka minkälaista sävyä, liittyy veikeä perimätieto. Kun parille maahantuojan henkilölle oli luvattu työsuhdeautoksi vihreä 1750 Berlina, niiden ilmoitettiin olevan "olive green" - kaiketi tuo AR213 verde oliva metallizzato. Kuitenkin luovutetut autot olivat sitten pino verde (AR216) - tai ainakin näyttivät siltä. Se ei toki saajia harmittanut, kunhan olivat Alfoja. Jälkeenpäin on ollut hauska aprikoida kumpaa sävyä sieltä tehtaalta oli mahdettu alunperin tilata ja oliko saatu sitä mitä oli tilattu. "Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee". Vai oliko kyseessä vain jonkun erehdys värin nimen suhteen? Sellainenkin mahdollisuus olisi, että joku asiakas olisi samanaikaisesti halunnut juuri oliivinvärisen. Asiakkaalle ei tietenkään voinut ilmoittaa, että meillä on kyllä sitäkin sävyä, mutta ne annetaan talon omaan käyttöön. En tosin edes muista kuuluiko oliivi juuri Berlinan valikoimaan. Automyyjillä oli aikamoinen selvittely minkälaisia värejä kulloinkin oli tarjolla, vaati varmaankin jatkuvaa soittelua niin Lauttasaareen kuin Hangon vapaavarastollekin.

ar213-216.jpg (15.53 KiB) Katsottu 1867 kertaa

[Julli]

Kyllä se värien selvitys oli vielä vuonna 2005 vaikeaa, kun olin tilaamassa tumman sinistä metalliväristä 159:iä, akvamariinin sinistä. Myyjä kertoi, että konfiguraattorin tai valintataulukon mukaan siihen kuuluvat siniset nahkapenkit. Myyjä soitteli useaan otteeseen maahantuojalle ja minne lie eteenpäin, jotta autoon saatiin tilattua konjakin väriset nahkapenkit. Vaimon mielestä ne sopivat paremmin.
Kiitokset menivät aktiiviselle myyjälle.

[Giselda]

^ Netti on sentään tuonut helpotusta näihinkin ongelmiin.

[Evi]

parakki.jpg (45.08 KiB) Katsottu 1560 kertaa

Jossain oli valitettu vanhan Alfan vaikeaa käynnistymistä. Niissähän oli jo uutena se ongelma, jos ei oltu startattu muutamaan päivään. Vanhemmat olivat 60-luvulla jättäneet Alfansa ulkomaanmatkan ajaksi Seutulan kentän parkkipaikalle. Siellä oli nykyistä paremmin tilaa. Takaisin tullessa kuukauden kuluttua se ei sitten käynnistynytkään totutulla tavalla ensimmäisellä yrityksellä. Illalla ei voinut enää soittaa korjaamollekaan, mistä normaalisti sai apua kaikkeen. Hanskalokerossa oli käyttöohjekirja, jossa homma neuvottiin. Sen jälkeen ryyppyä ei taas tarvittu ennen kuin talvella.

[Giselda]

Tämä 106-Spider ilmestyi jokin aika sitten nettiautoon. Muualla kuulemma jo todettiinkin, ettei ole Suomen ainoa. Ostaisiko joku tällaisen siksi, ettei muita samanlaisia löydy? Kaikki pitää taas lypsää myyjältä. Luulisi hänellekin olevan helpompaa kuin kaikkia perusasioita ei tarvitsisi selittää puhelimessa moneen kertaan, eikä niitä sitä paitsi varmasti muista edes ulkoa. Koneliike ei näitä tuonut, mutta se oli kyllä hinnoiteltu, muistaakseni noin 30.000 markkaa. Silloista inflaatiota kuvaa hyvin, että nelisen vuotta myöhemmin samalla rahalla sai enää 1750 Berlinan.

[Evi]

Töllössä oli jälleen filminpätkä Messuhallin autonäyttelystä. Koneliikekin on mahtunut mukaan, vaikka otos on hyvin rajallinen - ehkä pientä maksua vastaan? 2000 Berlinan ohella välähtää "yhdistetty jääkaappi ja kaasukammio". En tiedä myytiinkö sitä ensimmäistäkään, vai menivätkö ne vain talon omaan käyttöön. Kalliista hinnasta huolimatta Alfaa sentään kaupattiin muutama. Näin jälkeenpäin tuntuu siltä, että se oli Alfalta vikatikki. Volvo Amazonia muistuttavan 1900:n valmistus päättyi, sitä sentään tehtiin jotain 8000, kun 2000 Berlina taisi jäädä pariin tuhanteen. Filmissä hehkutetaan autoja, mutta taidetaan jättää huolellisesti mainitsematta, että useimpien ostaminen oli käytännössä kiven takana vaatien pitkää jonotusta tai suhteita.

[alum]

Tuolla on myynnissä yhdellä eurolla Giuliettan (?) etusäleikkö. Minusta näyttää enemmän Giulialta. Ihmettelenpä vain lähteekö todella yhdellä eurolla, jos lähettäisin jonkun paikallisen hakemaan? Vai onko tämä joku lähtöhinta?

[Giselda]

Nettiautossa oli Helkama-Auton maahantuoma Giulietta 2.0, joka meni vajaan parintuhannen hintapyynnöllä heti. Neliovisia ei ole kovin usein tarjolla. Alfa-Alfoihin kiinnostus taitaa kasvaa koko ajan Suomessakin, jos auto ei sitten lähtenyt maasta. En muista monta niitä tuotiin, mutta aiemmin oli myynnissä samanlainen, joka oli ainoa rekisterissä tai ainakin museorekisterissä. Ei ollut menestys. Alku takelteli, kun tehtaan kanssa ei heti löytynyt yhteisymmärrystä hinnasta.

[Gattamelata]

Laatikkoon oli tullut postia Uuden Seelannin kerhosta. Kaukaisin kerho Milanosta, perustettu 1974 - 50-vuotisjuhlat. Vain kuusi vuotta nuorempi. Svenskit toki ihan omassa sarjassaan.

[alum]

Jaguarilta kuuluu kummia. Logo - ja sen mukana kai koko "brändi" - on uusittu. Mitään vanhaa ja perinteistä ei näyttäisi olevan jäljellä. Omistaakohan merkin nykyään se ihmemies Intiasta, joka valmistaa siellä maailman halvinta henkilöautoa Ratan Tataa - tai jotain sinne päin?

Logon modernisoiminen ainakin autoteollisuudessa on typerää. Sen jälkeen, kun alkuperäinen Alfan logo oli muutettu käärmeeksi, siihen ei olisi tarvinnut koskea enää lainkaan, koko ajan on menty vain huonompaan suuntaan. Onneksi Fiatin puoskareita ei sentään päästetty tuhoamaan logoa kokonaan niin kuin ne välillä ehtivät poistaa omansa sen "petojen sukua"-kuvatuksen tieltä. En usko, että Fordin ovaaliin on juurikaan kajottu aikojen saatossa.

alfalogo.jpg (69.87 KiB) Katsottu 438 kertaa

Kun 1960-luvulla Jaguar tuli vähäksi aikaa mukaan Alfan rinnalle Koneliikkeen edustuksiin, Sir William ja Coventryn PR-päällikkö korostivat sinne kutsutuille toimitus- ja huolto-osaston johtajille Jaguarin periaatteiden ohella juuri perinteitä, vaikkeivat ne vielä silloin niin kovin vanhoja olleetkaan.

Vaikuttaakin vähän, että myös Jaguarilla on Alfan tavoin pian jäljellä vain nimi. Ehkä Ratan Tata-kinneristäkin tulee pian Jaguar. Molempien merkkien harrastajat ovat aiemmissakin yhteyksissä todenneet, että onneksi heille on olemassa vanhoja perinteisiä malleja, eikä tarvitse niin surra tehtaan räpeltämisiä. On kuitenkin surullista, kun vertaa kuljettua tietä kilpaileviin saksalaismerkkeihin. Molempien alamäki taisi alkaa aika lailla samaan aikaan 1970-luvun alussa. Jos Jaguaria ei olisi liitetty Leylandiin, edustus olisi varmasti säilynyt Koneliikkeellä, ja olisi ollut mielenkiintoista seurata mitä silloin olisi tapahtunut. Ehkä lopputulos olisi kuitenkin ollut ihan sama.