Mikä vaan keskustelua alfasta?????

[mikel]

Itse ostin ensimmäisen alfa 1981 olin 17. alfa oli 2000 berlina -73 auto oli 5 vuotta ostin kummiskin -82 vielä 2000 gtv -73
Omasta mielestä sillä rahalla mitä alfa maksaa nykyään sekä ennen ei saa mitään vastaavan tasoista autoa puhumattakaan ajettavuudesta. Eli hinta, laatu sekä erikoisuus on minun sydämmelläni alfasta. Ollut yli 60 alfaa 1981 jälkeen.
Niin kaverit nauroivat aikoinaan alfalle mut nykyään 4 niistä ilkkujoista omistaa alfa romeon eivätkä ostaisi kovin helpolla muuta autoa.
NYT olen ajanut viikon diesel 156 2003 2.4 jtd. Mahtava peli. Kuva dieselistä muutui kerta heitolla

[Wile E. Coyote]

Tuossahan se aika tyhjentävästi jo tulikin. Itselleni design on myös hyvin tärkeä osa Alfailua. 60 Alfaa on jo aika kunnioitettava suoritus

[michael]

Alunperin kiinnostus heräsi kun samalla hinnalla sai vain jotain ropposia tai sitten V6 Alfan. Silloin ei ollut hajuakaan kuka on herra Busso.

Samalla harvinaisuus oli minulle tärkeää, en tykkää tehdä kaikkea samalla tavalla kuin muut. Koska en kaipaa minkään sidosryhmän hyväksyntää autolleni, Alfa oli selkeä valinta. Eikä koeajolla ajettavuuskaan kylmäksi jättänyt.

Myöhemmin olen yhä enemmän alkanut arvostamaan Alfan designia, upeaa historiaa ja sitä näkymätöntä "sielua".

[Aquatica]

... Koska vaihtoehtona oli 306 pösö, ruosteinen ooppeli, 605 pösö, audi 80. Alfa pihassa näytti hitusen mukavammalta - myös hintalapultaan (siis myyjän kannalta mukavammalta). Hetkittäin kaduttanutkin, mutta kyllä se on vaan hieno peli, vikoineenkin
Ja koska tuo nainen oli sitä mieltä, ettei halua rumaa laatikkoaudia, vaikka se olisi ollut melkein 4ke halvempi ostos....

[Tiige]

Alunperin etsiskelin jotain hieman tehokkaampaa takavetoa. Silmiin sattui kohtuu hintainen Alfetta viritetyllä koneella. Etsiskelin autosta tietoja ja rakastuin sen tinkimättömiin teknisiin ratkaisuihin. Koeajon jälkeen aloin ymmärtää sen "jutun" mikä alfoissa on. Olin aivan myyty ja kaupat tuli. Sen jälkeen onkin ollut vähintään yksi transaxel alfa pihassa ja tulihan välissä käyttöautona kokeiltua 164:sta.

[WWWVespa]

Alfojen ajettavuuteen ja vähän filosofiaankin tutustuttaminen kantoi hedelmää yhden autonvaihdon yhteydessä, minkä jälkeen olen ihmetellyt, miksei mulla aina ole ollut Alfaa. Ystävien ja kaverien vaikutusta ei kannata jättää huomiotta, ainakaan positiivista.

[h_lauri]

On teillä hienot perustelut!

Itellä soi korvissa ne tessun pörinät ehkä vuodelta 1989 vielä tuossa 2010 keväällä, kun pojalle piti lakkiaislahjaa miettiä. Hyväksytin sitten rouvalla lahjaksi a) auton ja b) sen että sen on oltava Alfa. Mallista saati koneesta ollut mitään ideaa...ja siksi pihaan tuli tuo 1.9 jtd. Sen kun sai lähes naapurista ja lähes tutulta mieheltä. Huristin sitten sillä sen verran jätkän ollessa intissä, että tulin kateelliseksi. Viimeinen niitti merkin vaihtoon tuli Croman jousirempasta, se kun sattui n. viikko TBi SW:n koeajon jälkeen.

[_rico]

Alunperin kiinnostus heräsi kun samalla hinnalla sai vain jotain ropposia tai sitten V6 Alfan. Silloin ei ollut hajuakaan kuka on herra Busso.

Samalla harvinaisuus oli minulle tärkeää, en tykkää tehdä kaikkea samalla tavalla kuin muut. Koska en kaipaa minkään sidosryhmän hyväksyntää autolleni, Alfa oli selkeä valinta. Eikä koeajolla ajettavuuskaan kylmäksi jättänyt.

Myöhemmin olen yhä enemmän alkanut arvostamaan Alfan designia, upeaa historiaa ja sitä näkymätöntä "sielua".

Samat + varustelutaso verrattuna saman hinta/ikä- luokan autoihin. Mulla on vielä Busso kokematta, muttta heti kun tulee sopiva vastaan ja lompakossa on muutakin kuin kuitteja...

[jeQQ]

Muksusta asti istunu Alfojen kyydissä. Eipä se muuta ole vaatinut. Leikkipaikkanakin toimi aikoinaan Sprint..

[Farina]

Alfaa ajaessa tietää ajavansa. Tie tuntuu ratissa ja penkissä kaikkine urineen ja kuoppineen. Vaihdekeppi siirtää oikeasti rattaita ja se tuntuu. Alkukantaiset tuntumat ovat tallella, ainakin suodatettuna. Samaa ei voi sanoa monesta muusta nykyautosta.

Ohjaamossa kertakaikkiaan viihtyy. Istuin ja ajoasento ovat täydellisiä. Mittaristo on uniikki, kohdistettu kuljettajalle. Samaa ei voi sanoa monesta muusta nykyautosta.

Tuimaan katseeseen ei vaan kyllästy, eikä muotoiluun muutenkaan. Niin kliseistä kuin se onkin, parkkipaikalla tulee katsottua taakseen. Samaan ei todellakaan voi sanoa monesta muusta nykyautosta.

Ongelma on edessä vuoden-parin päästä. Kolmas 159 riittänee. Mito&Giulietta, kelpopelejä kumpainenkin, silti jotain uupuu...

[Polforea]

Autokuumeen (tekniset) vaatimukset (järkevästi toteutettu neliveto, tumma sisusta, sedan-kori, sopivasti voimaa ja jos diesel, niin vähintään 5 sylinteriä, cruise, automaagi-ac, autona mielenkiintoinen, budjetti max ~30ke) jättivät finaaliin käytännössä 4 vaihtoehtoa, e60 xd, e90 330xd, 9-3SS 2.0TS XWD ja 159 JTDm Q4. Kaikki vähänkin järjelliset ja muuten kelpaavat bemmit ampuivat budjetista yli ja ilmeisesti 9-3SS XWD on pirun hyvä auto, kun ei Suomessa kukaan halua sellaisesta luopua. 159 puolestaan löytyi, tuntuis olevan pirun kiva ja jäi vielä reilusti budjetin alle, joten peilistä kurkkiva kirstunvartijakin on tyytyväinen.

[Jiitee]

Moro

Kaukokaipuu italoautoon juontuu opiskeluajoilta pääkaupunkiseudulla 80-luvulla,
jolloin budjetti riitti juuri ja juuri Fiatteihin. Ne opettivat korjaamaan ja huoltamaan autoa,
ja samalla se tietty kiva italodesignfiilis ja hyvä ajettavuus Twin-Cam - moottoreineen jäi muhimaan
mielen sopukoihin.

Nyt 95 % tunnetta vaikutti valintaani, koska kotona on jo "järkeviä" käyttöautoja.
Sellainen rumarillumarei-autovalinta Alfa on mulle...

JT

[Enzo]

Fiat on mopo ja Ferrariin ei ole varaa....

[jkk]

Ekaa autoa mietin 17 vuotiaana parivuotta sitten, hinta haarukkana 3000-5000. meinasin ostaa opel astran, peugeot 206, ford mondeon, chrysler neonin ja vaikka mitä muuta. sitten muistin kuinka faija joskus 10 vuotta sitten haaveili 156:sta olihan se perkeleen hieno auto, muttei koskaan sitä saanut, jotenkin jäi nappulana mieleen tuo 156 suomenojan ent. länsiautosta. Bongasin sit liikenteest muutaman 156 ja sellanenhan oli pakko saada! Ei alfaa joka jannulla oo, hemmetin hieno ja hyvä ajaa, ei kyllä haittaa 13v ikäkään, kaverit luuli aluks että vaan muutaman vuoden vanha ja kyllä naapurit tuli sitten ihasteleen " oo oikein alffa rooomeo!".

ps. naapurin seppo ajelee vanhalla rellulla vihanen akka kyydissä

[PRO]

Ostettiin aikoinaan Alfa kun oli niin hiton hyvän näköinen ja koeajolla paljastui myös hienoksi ajaa...

E: Eikä ollut ennakkoasenteita kun ei ollut edes kuullut huonosta maineesta...

[Tazio]

[EBITDA]

Aikanaan ajokortin saanin lähestyessä etsiskelin hieman urheilullisempaa takavetoa. Olisin saattanut päätyä saksalaiseenkin tuotteseen, mutta pikkunappulasta asti on Alfan tekniikka ja muotoilu vedonnut meikäläiseen. Siispä päädyin Alfettaan. Eihän se ruosteinen kittikasa kedon kaunein kukkanen ollut ja paljon huolenpitoa tarvitsi, mutta en paremmastakaan tiennyt. Enkä tiedä nykyäänkään. Mikäs sen mahtavampaa kuin transaxle-Alfa ja mutkainen tie?

[maybetomorrow]

Myin muutama vuosi sitten toisen kahdesta Fiijatista pois pihaa täyttämästä. Auton tuli hakemaan herrasmies limenvihreällä 156:lla. En ollut koskaan nähnyt kyseistä laitosta elävänä ja oikeastaan en tuntenut kai edes mallia. Merkistä sentään täällä umpimehtässäkin on jo kuultu. Siitä jäi kipinä vaikkei Alfasta edes niillä kaupoilla puhuttu sanaakaan. noin puolen vuoden jälkeen möin sitten sen toisenkin Fiatin pois.

[Jarsan]

Omahan oli ihan puhtaasti järkiostos! Halpa ku saippua, ISOfixit silloiselle tulevalle muksulle ja muutenkin varusteet ylivertaiset sillä hinnalla saataviin kotteroihin. Ajettavuus oli tietenkin tiedossa ennen ostosta ja vaikutti sen, että tuli intensiivisesti seurattua silloisia markkinoita. Muuten olis saattanut mennä tämä ohi ja pihassa nököttäisi Stilo saman kokoisella koneella... Onneksi se on turhaa jossittelua.

[Oleino]

Aika samanlaiset perustelut yllä mainittujen kanssa oli itsellänikin kun Alfan hankin. Ensimmäistä autoa hankkiessa tärkeitä tekijöitä oli 1) mielellään sähkölasit yms ökyvarusteita 2) pirteä moottori 3) mahd. vähän ajettu 4) mahd uusi 5) semmonen mihin rahat riittää (lue: halpa)

Näillä eväillä tarttui 2004 syksyllä silloin vielä 17-vuotiaalle Oleinolle Alfa Romeo 33 1,7 16v QV '92. Autosta löytyi sähkölasit , keskuslukko (toimi melkein joka ovessa yleensä), puolinahkasisusta (keinoeläintä), 132hv, 190tkm, eikä hintaakaan ollut kuin reilu tonni. Jälkeenpäin auton tekniset ratkaisut ja merkin mielenkiintoinen historia ovat kiinnostaneet. Liekö autolla ollut oma osansa myös myöhempiin autotekniikan opintoihin.

Auto on edelleen minulla olemassa vaikka ei minulla ole ajossa ollutkaan 2009 jälkeen. Pikkuveli sillä ajeli muutaman kuukauden viime vuonna ja nyt auto odottaa taas uutta tulemista.

[Cuore Sportivo]

Pikkunassikkana muistan ihailleeni aina viereisessä korttelissa majailevaa uudenkarheaa Rossoa 33:sta. Alaikäisenä oli jo selvä juttu, että Alfa Romeoon pitää sekaantua. Isäkin ollut henkinen alfisti jo '60-70-luvulta lähtien, vaikka ajoikin Saabeilla, Bemareilla ja Audeilla 156-aikakauteen asti.

Luultavasti lähes kaikilla alfisteilla ovat ne suunnilleen samat perusteet kulkineelleen. Alfan saa peruskinnerin hinnalla, mutta se antaa aika paljon enemmän. Osaisin kyllä kuvitella pitäväni autoilusta esim. nykyaikaisen kuuspyttyisen Bemarin ratissa, mutta silloin jäisi pois se Alfa-entusiastin yleisfiilis. Kukaan kanssa-ihmisen ei olisi kiinnostunut siitä, miksi minulla olisi jo kymmenes BMW omistuksessa. Ei tarvis selitellä. Alfisti on vielä tänäkin päivänä enemmän kuin normi autoilija tai autoharrastaja. Morjestuskulttuuri, osaisiko siitäkään enää luopua.

Voisin kuvitella, että jos nyt automerkkiä vaihtaisin, olisi syiden selittäminen sukulaisille ja tutuille yhtä tuskaista kuin sen, miksi tyttöystävä on vaihtunut poikaystävään.

[Alfissimo]

...miksi tyttöystävä on vaihtunut poikaystävään.

Kuinkas perhe otti tiedon vastaan? Nykyään tuokin on KUULEMMA hyväksyttävää ja jossain määrin jopa muodikastakin. Onneksi minä en seuraa muotia...

Itsellä päätyi Alfa omistukseen eräänlaisena jatkumona, kun Lanciaa piti vaihtaa ja jotain hienompaa teki mieli. Lancialla ajellessa olin monesti kuolannut naapurifirman pihassa usein majaillutta 3 sarjan 16V 33:sta ja jokin myös 75:n karuudessa säväytti, mutta sitten iskin silmäni 164:seen ja sen "tavallisuuteen", joka lisäsi uskallusta laitteen hankkimiseen.
Ensimmäinen harhalaukaus osui täysin pommikuntoiseen 164 TS:iin, joka onneksi ei sen aikaisen hintatason mukaisesti ollut kovin kallis. Nykyisellä tiedolla auto olisi jäänyt ostamatta, mutta olisin sen toki myös paremmin osannut toisaalta korjatakin. Tästä lannistumatta oli siemen itänyt riittävästi, jotta korvaajaksi piti saada 164 V6.

Sitten astuivat "järkisyyt" kuvioon ja käyttöautoksi valikoitui muun merkkisiä kulkineita näillä järkiperusteilla . Viimeisimpään autonvaihtoon kovin yritin Alfaa saada osumaan, mutta kun ei ole käyttötarpeeseen sopivaa mallia rivissä.

Kohta on 10 vuotta ollut joku Alfa omistuksessa ja nyt on sitten 164 QV odottamassa tekijältään aikaa.

[routasydän]

Itellä piti saada käyttöauto, josa on tilaa koirille ja joka ei kuluta liikaa, että lompakko kestää ajaa sen 40-50tkm vuodessa. Alfoja on tullu kuolattua jo ala-asteikäisestä ja lapsuuden retkiä delta autoon muistelen lämmöllä, vaikka vanhemmat lähinnä fiateja koajoivatkin.

Eli ulkonäöllisesti alfa on aina ollut ykkönen, ja kun mahdollisuus tuli niin hankin 159 farkun 1,9 kiisselillä, ja sillä köröteltiinkin rapiat 70tkm. Se vaihtui volleen ja ja getvonen löysi tiensä meille kakkos/harrasteautoksi samassa vaihtorumbassa.

Ennen 159:ä oli siskolta lainassa vanha volvon 850 farkku useamman kuukauden ja tuli sillä ajettua 10-20tkm. Eli autohistoria on mennyt volvo-alfa-volvo-alfa-volvo. Tätä ajatellessa ei voi kuin hymyssä suin odottaa seuraavaa autokauppaa

[onefromnorth]

...miksi tyttöystävä on vaihtunut poikaystävään.

Kuinkas perhe otti tiedon vastaan? Nykyään tuokin on KUULEMMA hyväksyttävää ja jossain määrin jopa muodikastakin. Onneksi minä en seuraa muotia...

Vieläkin yleisempää näyttäisi olevan poikaystävän vaihtuminen tyttöystävään. Harkitsisin tuota itsekkin jos poikaystävä olisi

[depeche]

Alfa ollut alla vasta muutaman viikon mutta voisinpa tässä vaikka tarinoidakin hiukan että miksi tämmöiseen nyt päädyin. Mun piti saada käyttöauto, farkku johon mahtuu koirat taakse bokseihin. Ja auto joka on myös hieno, mukava ajaa ja tarpeeksi pirteä ettei jää tienpäällä jalkoihin. En siis todellakaan ole nainen joka haluaa sen pienen punaisen kauppakassin joka vie mahdollisimman vähän bensaa.

Alfa on ollut jo monta vuotta mielessä, joka kerta kun on autonvaihto tullut eteen ja aina siinä välissä muutoinkin. Aina se kuitenkin jäi, lähinnä netistä löytyneiden mielipiteiden ja mielikuvien pelottamana (joskin sittemmin on tullut huomattua että näitä tulee enemmän esille niiden suusta jotka eivät itse ole koskaan omistaneet Alfaa). Varsinkaan kun ei tuttavapiirissä tai suvussa ole kellään koskaan moista ollut.

Kävin siinä sitten kokeilemassa budjettiin sopivia autoja, mm. Volvo V40:stä joka oli kamala ajaa ja tylsyyden huipentuma. Sitten bongasin kahdessa vierekkäisessä liikkeessä farkku 156:set vuoden ikäeroilla. Ensimmäinen, vanhempi oli V6 ja toinen tämä JTS. Kumpikin tismalleen saman verran ajettu. Mielenkiintoinen mutta mulle tietysti kiva tilanne pienessä kaupungissa jossa ei muutoinkaan Alfoja kamalasti näe, liikkeissä varsinkaan... Ensin V6:sta ajaessa tiesin jo heti että tämmönen on PAKKO saada. Seuraavan liikkeen JTS:sään päädyin kuitenkin sitten siksi että se oli tip top kunnossa kun taas ensin mainittu vaati aika paljon laittamista. Ei nuo nahkapenkit ja faceliftin tuomat muutoksetkaan yhtään päätöstä haitanneet...

Nyt harmittaa vain etten lähtenyt jo vuosia aiemmin koeajolle. Koska siinä vaiheessa sitä pyyhki kaikenmaailman ennakkoluulot ja negatiiviset mielikuvat täysin pois mielestä. Niillä ei ollut enää mitään merkitystä siinä vaiheessa kun alla oli niin ihana auto. =)

[Janne]

Perheessä on aina ollut Fiat konsernin laitteita...127, 128, Supermirkku, Ritmoja, Tipo, Marea, mutta väliin mahtui myös yksi valkoinen 75TS. Vaikka isän Fiatit oli sporttisemmasta päästä, (130TC, 100S, Superi), niin seiskafemmaa se piti hankalana kun otti sillä eniten sakkoja. Auto kuulemma provosoi ajamaan liian lujaa. Vaihtoi sen sitten pois:) Auto ja merkki jäi kuitenkin kummittelemaan nuornamiesnä mieleen. Alkuun autoina itelläkin oli Fiiuja, mutta nyt on menty Alfoilla. Tojotalla ei olisi vanhempien luo varmaan edes menemistä

[hjpp]

Kauniaisten viskisieppoa lainatakseni: Ne TS:n pörinät jäivät mieleen jo aikanaan, kun faija koeajoi viikonlopun ajan 164:ää hankintamielessä. Taisi olla syvimmän laman hetki silloin, kun Veho pullisteli uudenkarheita Alfoja puolillaan ja pitkä koeajokin järjestyi.
Sattuipa sitten oikein kunnon lumipöperökeli, jolloin Alfa ei mennyt tarpeeksi vakaasti moottoritiellä, joten kauppa jäi tekemättä. Ukko pitäytyi ranskiksissa...
Toinen kokemus oli kaverin kyydissä armeijamatkalla istuskellessa, kun isänsä uudehkosta Alfasta hajosi vaihteensiirto kesken matkan ja taisimme sitä myötä myöhästyä. En sitten ikinä osta Alfaa, prkl!
Kun 156 tuli markkinoille pidin sitä käyttöautoista kauneimpana, mitä olin koskaan nähnyt. Houkutti tuollainen kovasti ja vuosituhannen alussa sellaista kävin kokeilemassakin. Oli se vaan hieno, mutta silloin ei tainnut Suomen hinnastossa olla dieselversiota, joten hankinta jäi väliin taas.
Tilanteet muuttuivat ja vaimon Honda alkoi tulla täysi-ikäiseksi. Aloin sitten hänelle katsomaan ilmastoitua autoa lähialueelta ja kappas: Yksityinen kauppasi vähän ajettua punaista 156:a passeliin hintaan. Kävin tuota kokeilemassa, ihastuin ja lähdin kotiin rahalla mitattuna hiukan köyhempänä, mutta hyvää tunnetta rikkaampana.
Auto osoittautui kaikin puolin niin hyväksi, että sen jälkeen näitä Alfoja on siunaantunut enemmänkin. Kaveri joskus nauroi, kun muisti edelleen "tällaista ei koskaan" -kommenttini. Ajat ja mieli muuttuvat...
Ensimmäinen yksilö on toki edelleenkin hyvänä palvelijana käytössä.

[EBITDA]

Minkäskokoisia kotisusia teillä majailee? Minkälaisen boksin olet saanut Alfan tavaratilaan sopimaan?

Mun piti saada käyttöauto, farkku johon mahtuu koirat taakse bokseihin.

[depeche]

Minkäskokoisia kotisusia teillä majailee? Minkälaisen boksin olet saanut Alfan tavaratilaan sopimaan?

Mun piti saada käyttöauto, farkku johon mahtuu koirat taakse bokseihin.

Täällä majailee 4 kiinanharjakoiraa, eli semmoset 25-30 cm koirasta riippuen korkeudeltaan. Tavaratilaan sain sopivasti mahdutettua parin koiran mentävän häkin ja sen viereen 1 koiran mentävän pienemmän muoviboksin. Hyvin harvoin kuljetan kerrallaan enempää kuin 1 tai 2 koiraa joten tilaa on ihan mukavasti siihen nähden.

Oishan sitä suurempiakin tavaratiloja ollut tarjolla mut ne ei ollutkaan Alfoja...

[Möri]

Itsellä ei ollut mitään tarkkaa ideaa minkälaista autoa haen. Sattui vaan tämä oma yksilö silmään hyvään hintaan joten lähti mukaan. Ja onhan se mukava ajaa hienolla autolla eikä joka ajokerralla tule samanlaista vastaan. Saapahan vähän ylimääräisiä katseita liikenteessä.

[Rasvis]

Alfan saa peruskinnerin hinnalla, mutta se antaa aika paljon enemmän.

Näin. Kun katsotaan mitä lompakossa on ja seuraavaksi mitä sillä saa, tuntuu matkaan aika usein tarttuvan Alfa.

Myöhemmin alkoi hahmottua että näissä on jotain muutakin kuin (aikanaan) suht paljon tehoa, hyvät varusteet, hyvä ajettavuus ja maukas muotoilu. Enkä nyt tarkoita kitinöitä, kolinoita tai varaosalaskuja.

Siltikin ajelen tällä hetkellä toisella merkillä, ja Alfan nykyisen "malliston" johdosta saatan ajaa jatkossakin. Sniff.

[Vittorio Jano]

kuva

Eipä ihme, että Alfallakin pärjäsi, kun Auto Unionit ovat lähdössä väärään suuntaan.

[Pasi]

Kaikkien ajamieni "romujen" jälkeen pääsin ekan alfa kokemukseni rattiin, joka oli 156 sillä ainoolla oikeella koneella... Kaikenlisäksi auto oli tuolloin aivan uusi... Se oli vaan niiiiiin vaikuttava kokemus, että päätin luovutettuani avaimet omistajalle, että en taida haluta enää mitään muuta autoa ikinä

Juttuhan oli vielä siinä mielessä absurdi, että olin yhden silloisen asiakkaani luona korjaamassa tietokonetta ja yrityksen johtaja oli ottanut siinä perjantai illan kunniaksi vähän hapanta bisnestuttujensa kanssa, kunnes tajusi että hänen piti käydä hakemassa lapset pois tarhasta... Olin siis ainoa selvä ja mukavasti siinä laskutus juoksi myös alfan ratissa

[DaViega]

Olin se stereotyyppi autolija jonka mielestä parhaat italialaiset saa ravintolasta. enpä ole enään. Kortti oli taskussa, ammatti koulu päällä ja kukkarossa nolla. Ajatus oli katsella autoa jo ennen kuin pääsee töihin, Piti olla jokin käytännöllinen, sedan, kohtuu puhdikas kone ja hitunen hyvää naköä... Ensiksi oli Toledo, paljon ajettuja ja dieseleitä minun mielestä ylihinnalla, Lexus IS kärsi myös hinnasta, bemarit oli jo valmiiksi kolaroituja, huonosti varusteltuja, huonosti tuunattuja ja silti järkyttävän hintasia. Lopulta muistin kun kerran olin alle mopo ikäsenä sanonnu isälle, että tuollainen Alfa (156) kun parkkipaikalla olin sellaisen bongannut, faija oli sanonnut että on hyvän näköinen.

Sitten kerran tuo muisto pulpahti pintaan kun netti autoa selasin. Tajonta oli huikeaa verrattuna edellisiin kanditaatteihin, huollettua, siistejä, millä tahansa koneella tehokkaampia kuin kavereiden autot ja vielä minun budjetissa. Se sitten ajan myötä johti tähän viestiin asti

Elikkäs miksi Alfa?
- Hinta
- Shes got the look
- kulkupuoli kunnossa
- Tyytyväisyys barometri isoissa lukemissa
- Käytössä osoittautuneet mainettaan paremmiksi
- Minulla on, muilla ei - tekijä
- Halu viestiä omasta keskivertoa vilkkaamasta ja värikkäämmästä elämäntavasta

Ja nyt myöhemmin on vain tullut lisää syitä pysyä Alfassa

[Shakal]

Ysikymppiä kun olen purannut ja laitellut kasaan, olen huomannut että se auto on tehty niin vasurilla kun vain voi. Suunnitellessa kännissä, kasattu krapulassa. Kaikki on sinnepäin ja ei tarvitse omata hirveätä älykkyysosamäärää tajutakseen että miksi se on sellainen kun on sieltä täältä, mutta:

Avaimesta kun sen laittaa käyntiin ja lähtee ajelemaan, niin kaikki yllämainittu unohtuu. Hymy ei laskeudu naamalta.

Siksi nuo pari Alfaa löytyy harrasteena.

[ilpokuikka]

Tuimaan katseeseen ei vaan kyllästy, eikä muotoiluun muutenkaan. Niin kliseistä kuin se onkin, parkkipaikalla tulee katsottua taakseen. Samaan ei todellakaan voi sanoa monesta muusta nykyautosta.

Toi on muuten harvinaisen totta Ei sitä Skodaa tullut enää vilkaistua olan yli kun sen parkkipaikalle jätti.

Ja se järkisyy, että Skoda vaihtui Alfaan oli tietenkin kolmenkympinkriisi

[V6]

varmaan pätee vieläkin noi vanhat jutut joten ei jaksa uudelleen tarinoida

http://www.alfabbs.fi/viewtopic.php?f=3&t=5359" onclick="window.open(this.href);return false;

[gladitor]

Alfan ostin kun kun bemari ol kalliimpi. Nyt on kertynyt varaosiakin alfaan, joten alfalla jatketaan.
Niin ja kyllä alfasta tykkääkin kuin hullu puurosta ja kaverit bemareitaankin joutuu korjaamaan.

[Ipi]

Ekan oopppelin jälkeen on vain Italialaisia ja takavetoladoja(siis fiat 124 sekin) ollut.Seiskafemma oli se unelma-auto 90-luvulla,joka piti saada ja niitä onkin sitten ollut useitakin.Monenlaisia autoja on tullut ajettua mutta vain Italialaisen puikoissa on kuin kotonaan.Kyllä se on se täyteläinen ajotuntuma,joka on merkissä pitänyt ja nyttemmin on tullut merkkiskaala jo pihassa kasvaneeksi neljään,kaikki tosiaan Italiasta ja sen verran olen vieraantunut muiden maiden tuotteista,että muita ei tulekaan.Näyttää,että tuo vaimokin hurahti viimein samoille linjoille ja omistaakin jo sekä Alfa Romeon että Fiatin.Toivottavasti pysyy nyt sopivan pimahtaneena,ei aiemmin ollutkaan niin innostunut autoista

[alfa164]

Itseä kiinnostaisi tietää,että Oliko alfa aikoinaan kalliimpi hankkia käytettynä,vai onko aina ollut,että käytettynä saa paljon autoa edullisesti?Erityisesti kiinnostaa 70-80luku.Ja oliko erikoisempaa omistaa alfa,ja mitä silloin essolla puhuttiin niistä

[Helkku]

Kortti ollut nyt vain alta vuoden vaikka ikää on jo useampi vuosi enemmän kuin saman kurssin käyneillä. Ensimmäinen auto oli hyvä kuntonen 306 Peugeot, mutta peura päätti, että sen matka loppu kolmen kuukauden jälkeen.

Sitten etsittiin autoa reilu kuukausi ja koko sen ajan oli Tampereella myynnissä alfa 156. Kuullut paljon ongelmia merkistä ja vasta kuukauden jälkeen, kun ei muuta sopivaa löytynyt, uskalsin soittaa omistajalle (nykyään entinen omistaja).

Heti kun koeajolle lähdin, appiukko kokelaan kanssa, tunsin, että auto oli kuin mulle tehty. Ajettavuus ja mukavuus huippu luokkaa ja kuten muutamaan kertaan oon lukenut muidenkin juttuja, ei hymy tippunut kasvoilta. Hinta oli huomattavasti halvempi kuin pösössä, mutta varusteita tuplasti.

En kadu vaikka monttuja tiellä nyt on ollutkin (koiran luut väljät ja kolisee, eli vertaus ja fakta).

[Ape]

Itse olen etsinyt "sitä oikeaa" ja nyt tuntuu, että se oikea on löytynyt Eka Alfa ja olen melko lailla myytyä miestä. Vaikka onkin täysin karvalakkimallinen 1.8TS niin eipä noita "hienouksia" paljoa jää kaipaamaan, kun sitä keskittyy vaan siihen olennaiseen
Tehokas ja taloudelllinen moottori kuutioihin nähden, hieno ohjaus ja ulkonäkökin kohdallaan ainut mitä kaipaan niin hieman lisää murinaa, kun pakoäänet onn mielestäni melko laimeat auton olemukseen nähden.

[ristojärvelä]

Ihanteellinen harrasteauto; kun takuu loppuu, voit aloittaa heti entisöinnin. Ostin muuten ensimmäisen Alfani -80, joten tiedän mistä puhun.

[Aquatica]

Ihanteellinen harrasteauto; kun takuu loppuu, voit aloittaa heti entisöinnin. Ostin muuten ensimmäisen Alfani -80, joten tiedän mistä puhun.

Tarkoitatko, että "pääsee" entisöimään - eli siis uudelleenrakentamaan, heti kun takuu on ohi? Ei siinä, loistava peruste!

[EBITDA]

^^ Sattuvasti sanottu.

[ristojärvelä]

JOO!

[tsav]

Minulla oli Alfan valintaan hieman eri perusteet. Olin pitkään omistanut full size avon ('62 Ford Galaxie 500 Sunliner) ja mieli teki jotain pientä. Piti siis saada 2-paikkainen avo. Eri merkkejä ja malleja vertaillessa kuvien perusteella Giulietta näytti ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Sellaista kun en koskaan ollut livenä nähnyt. Hollantilaiselta keräilijältä projekti tuli sitten hommattua ja rakennettua koko auto uusiksi. ikinä en ollut Alfalla ajanut ja päätökseen vaikutti ainoastaan muotoilu ja harvinaisuus. Ei tuo Alfa kylläkään ollut markkinoiden halvin verrattuna saman kuntoisiin muihin merkkeihin. Halvemmalla olisi saanut Triumpheja ja MGtä, jopa Austineita.

Entisöinti piti tosiaankin aloittaa heti kun auto minulle tuli, nuinko olisi takuu mennyt juuri umpeen silloin 2004. Eihän se silloin vielä ollut 50 vuotta vanha.

Onhan tuo ollut hauska ajaakin, mitä nyt olen neljä kesää ja alle 4000 sillä kurvaillut. Toki Fordin 390 cid isolohkon jälkeen tuntui oudolta, että kone herää henkiin vasta 5000rpmn (Fordia ei koskaan tullut edes tuonne asti kierätettyä) jälkeen ja alavääntö on aika olematon. Mutta kyllä tuolla ajelee mutkaista tietä näkymättömiin.

[Eero]

Miksi juuri Alfa Romeo? Vahingossa. Enää en vaihtaisi pois. Mallit voi kyllä vaihtua, mutta uskon että omana käyttö/harrasteautona tulee jatkossakin olemaan Alfa. Näissä on vaan sitä jotain fiilistä, mitä on vaikea sanoiksi laittaa.

[jeQQ]

Miksi juuri Alfa Romeo? Vahingossa. Enää en vaihtaisi pois. Mallit voi kyllä vaihtua, mutta uskon että omana käyttö/harrasteautona tulee jatkossakin olemaan Alfa. Näissä on vaan sitä jotain fiilistä, mitä on vaikea sanoiksi laittaa.

Joo eipä sitä sanoiksi voi laittaa, mutta kaasupolkimen painallus aiheuttaa useimmiten x määrän mielihyvää. Näissä vanhoissa on vielä se kiva, että pitää mukavaa ääntä neli tai kuusi(tai jopa kasi)mukisena!

[harde]

Käytettynä ostettu 128 3P oli eka oma auto. Seuraava olikin sitten uusi Alfa 33 -88 , jonka kauppa tuli tehtyä puhelimessa silloisen Lauttasaaren autokeskuksen Aholan kanssa. Kymmenes alla nyt, tauti josta vaikea parantua..