Lasten kasvaessa ja reissuilla kuljetettavan roinan lisääntyessä piti vaihtaa isompaan. Useamman Stelvion koeajon jälkeen vihdoin löytyi itselleni kelpaava yksilö Espoon Laakkoselta. Aritan uutena myymä Suomi-auto, jolla yksi aikaisempi omistaja, ajettu 52tkm, jtdm, kuin uusi, kalliimpi kuin vähemmän ajetut. Heitettiin perheen kanssa viikonloppuna 500km reissu ja pitää todeta että olen todella tyytyväinen autoon tällä hetkellä. Diesel ja bensa olivat molemmat vaihtoehtoina ja max hinta noin 50keur, mutta pitää sanoa että diesel on mielestäni miellyttävämpi käytökseltään ja tietysti taloudellisuudessa omaa luokkaansa. Pitää sitten jossain vaiheessa hakea Giulia Q harrasteautoksi
Pari huomiota hankintaprosessista: miltei kaikki autoliikkeiden Ruotsista tuomat Stelviot olivat enemmän tai vähemmän nuhruisia, siistimättömiä, luotaantyöntäviä, eivätkä herättäneet ostohaluja. Päättelin sen johtuvan siitä, että liikkeet ostavat kaikista halvimmat yksilöt ja pyrkivät myymään mahdollisimman kalliilla, mutta miksi eivät pistä siistiin kuntoon ennen myyntiä? Nykyään fiksarit kyllä varmasti saisivat ne edustavaan kuntoon. Jos kaikki paikat on täynnä siitepölyä, lastenruuat ja rasvaiset sormenjäljet kattoverhoilussa, pyyhkijän kumit roikkuvat revenneenä ym. niin itse siirryn kyllä hyvin äkkiä seuraavaan. Tulin siihen tulokseen, että jos taas jossain vaiheessa hankin auton ulkomailta niin käyn sen itse valkkaamassa ja se ei todennäköisesti ole Mobile.de:n tai Blocketin halvimmasta päästä, ellei satu käymään tuuri.
Posiitiivisena yllätyksenä Laakkonen ojensi kaupantekijäisiksi samanlaisen viinipullon kuin vaimon uuden X3:n luovutustilaisuudessa aikanaan.
Jos joku kaipailee 55tkm ajettua, hyvin pidettyä diisseli-Giuliaa hyvillä varusteilla, mm. 35W AFS xenonit, niin kannattaa käydä tsekkaamassa. Siinä on mm. jakohihnajumppa tehty 43tkm:ssa 10/2020, Team F40.