Alfa tai kenties jokin muu?

[TurboJ]

Kuten tiedämme, ei absoluuttinen järjen käyttö ole autoasioissa pitemmän päälle kestävä ratkaisu. Nyt tarvitaankin välttämättä lisää fiilistä ja hienostuneita ominaisuuksia, jotta arkiautoilusta tulisi taas hauskaa.

Ajelin nuorena Alfa 75:llä, joka huonosta kunnostaan huolimatta jätti lähtemättömän vaikutuksen. Kerran kun maistaa, on pakko myöhemmin saada lisää. Nyt ei kuitenkaan enää museopeleillä voi ajella, vaan on pakko löytää tuoreempaa kalustoa. Joku uudemmista Alfoista on yksi vahva vaihtoehto, ja senpä takia olen nyt kyselemässä näkemyksiä.

Olen ehtinyt jo hieman tutustua kaksilitraiseen Giuliaan ja myös Giuliettaan niin Multiair- kuin TBI-tekniikalla.

Giulian suurin ongelma on vielä tällä hetkellä liian korkea hintataso. Jos ostoon jotenkin pystyisikin venymään, niin uutena kalliin auton ylläpito ei aivan ilmaista tulisi olemaan; nautinnolle kertyisi aika kovat kulut tällä haavaa. 2.0 -bensamalli on joka tapauksessa ainoa mahdollinen vaihtoehto, koska diesel ei vain sovellu omaan käyttötarkoitukseemme. Itse autona näen tässä vain kaksi ongelmakohtaa: kuskille on turhan vähän kyynärpäätilaa oviverhoilun yläreunan muotoilun takia; toisaalta auto on silti koko lailla leveä meidän vaatimattomiin parkkiruutuihimme.

Giulia-ajatuksia:

Kenties odotellaan vielä vuosi, puolitoista, ja sitten etsitään edullinen yksilö alle? Mutta inflaatio juoksee ja ajajan autojen yleinen hintataso on muutenkin nousujohteinen. Alfat Suomessa ovat tällä hetkellä kaikkiaankin yllättävän kovissa hinnoissa, ja sama muuallakin Euroopassa. Kenties kysyntää on paljon tai myyjät vain koittavat käyttää hyväkseen dystooppista tulevaisuuttamme, jossa painava sähköauto on ainoa sallittu kulkupeli. Giulialla ajamisen pitkäaikaiskustannukset pelottavat myös. Nyt kun meillä on menty monta vuotta järkiautolla (Renault Clio, jolla ajo on ollut nykymittapuulla lähes ilmaista) niin väkisinhän siinä miettii kuinka paljon euroja joutuu maksamaan autoilusta. Kuitenkin tässä haetaan nyt käyttöautoa ympärivuotiseen käyttöön, tosin onneksi melko pienillä ajomäärillä (n. 15 tkm per vuosi).

Giulietta-ajatuksia:

Kumpikin tutustumisen kohteena ollut auto oli vähän jo resuisen oloinen, alkupään tuotantoa ja yli satkun ajettuja. Suurin kyseenalaistava ajatus oli, että ehkä tuo on sittenkin autona liian tavallinen eikä jaksa kenties sytyttää enää vanhenevaa miestä moniksi vuosiksi. Valitettavasti oli nastarenkaat alla kummassakin, eikä kumpikaan maantiellä tai moottoritiellä tuntunut sillä lailla suuntavakaalta kuin toivoisin. Multiairin alustassa oli jotain häikkää, oli levoton mutkissa. QV puolestaan meni mutkat nätisti jopa nastarenkain, mutta 225 mm leveinä olivat moottoritiellä aika ikävät ajaa. Objektiivinen ongelma voisi olla melutaso, varsinkin renkaista lähtevä sellainen. Yksi kysymysmerkki lisäksi tulee moottorivaihtoehdoista: Multiairin minun mielestäni pitäisi olla terhakampi varsinkin rekisterin alapäässä. Toisaalta QV:ssä riittää jo moottoria paremmin, mutta tulee sitten muitakin sporttiominaisuuksia mukana, kuten kovempi alusta. En ole enää hot hatch- vaiheessa, vaan haluaisin nyt jotain sivistyneempää. Siksi jää vähän ristiriitaiset tunteet Giuliettasta. Täytyisi päästä kokeilemaan kai huippuyksilöä muilla kuin nastarenkailla, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Ajatuksia muista mahdollisista autoista:

Ihannehan tässä olisi urheiluhenkinen, mutta sivistynyt ajopeli, jossa olisi vielä mukana "sitä jotakin". Käyttöominaisuuksien olisi oltava silti OK, eli kovin vanhoja tai harrastehenkisiä autoja ei valitettavasti pysty nyt harkitsemaan. Vaikea yhtälö tämä on varsinkin nykyaikana, kun autot on vielä ahdettu niin täyteen elektroniikkaa, että väkisinkin omistussuhteessa on aina suurehkot taloudelliset riskit.

Kokeilin kuriositeettina KIA Proceed GT:tä, joka on ihan nätti auto ja ajoltaan positiivinen yllätys. Vähän ponneton moottori siinä kuitenkin on ja hämmästyttävän suuri bensankulutus. Tukevan tuntuinen peli se muuten oli, mutta aika paljon täytyisi tapahtua, että KIA sytyttäisi sydämen.

Alustavan pohdinnan alla on myös Mercedes W205 C-sarjalainen. Nopean tutkimuksen mukaan bensakoneisena se on vielä kohtalaisen huoleton saksalaiseksi nykyautoksi, mutta silti riskitkin ovat aina olemassa. Ihmeellinen asia on se, että kun tällaista verrataan kaksilitraiseen Giuliaan, niin vastaavan Mersun saa halvemmalla. Mikä pumppaa Alfan hinnat nyt niin ylös? Ei se ennen näin mennyt. Ja Mersuissa on kuitenkin aina vähän perusjapsia korkeammat ylläpitokulut. Intohimojahan tuo ei herätä Alfan lailla, mutta on ilmeisesti ominaisuuksiltaan kuitenkin aika hyvä peli.

Uusimman mallin Mazda 3 hatchback on yksi mahdollisesti houkutteleva vaihtoehto, koska siinä näyttäisi olevan paljon "Alfahenkisyyttä". Luotettavuuden pitäisi olla hyvä; auto on myös tyylikäs ja aikuiseen makuun suunniteltu. Suurin haittapuoli on, että tehokkainkin moottori Suomen markkinoilla on vapaasti hengittävä. Minä oikein kovasti tykkään turbokoneiden alaväännöstä. Nämä ovat myös vielä aika kalliita, koska malli on tullut markkinoille vasta 2019.

Peugeot 308:kin voisi tarjota muutamia kivoja ominaisuuksia, mutta perusmallit ovat jo toki tylsiä verrattuna näihin muihin. Tosin GTI 270 -malli on ajoltaan yksi parhaista nykyautoista jolla olen ajanut, mutta siinä oli haittana todella kova rengasmelu ja muutenkin koen, että tämän tyyppisten autojen aika alkaa olla osaltani jo ohi. Miedommat versiot kuitenkin ovat jo turhan tavallisia kauppakasseja ja niin THP- kuin Puretech -moottoreissakin on ongelmakohtia. Myös vanhemman polven vastaavaan malliin perustuvaa RCZ:aa olen hieman harkinnut, mutta rouva ei tykkää sen tyylistä ja näissäkin alkaa jo ikää olla reilummin. Pösö yleensä kestää maantiesuolaa hyvin, mutta Suomessa autot silti vanhenevat väkisin, kun niillä ajetaan talvella.

Näiden lisäksi olen kuumeisesti yrittänyt miettiä muita vaihtoehtoja, mutta vaikeaa on. Itse automallia koskaan ajamatta voisin kuvitella, että Alfa 159 voisi sopia ihanteisiini erittäinkin hyvin, mutta alkavat olla liian iäkkäitä nämä jo. Ruosteongelmia on ilmeisesti aika monessa yksilössä ja pelkään että vaikka etsisi jostain etelästä sen "viimeisen huippuyksilön" kovalla rahalla, niin sen rahanhan siinä kuitenkin menettäisi automaattisesti, kun ei Suomessa kukaan taida myöhemmin maksaa tuollaisesta asiallista hintaa kun luopumisen aika tulee. Enkä toisaalta kokeilematta tiedä olisiko tuo sittenkään ajoltaan kiinnostava. Brera tai GT voisi myös kiinnostaa, koska takapenkkiä ei ole tarvis käyttää. Mutta viitsiikö noita sitten uittaa talven suolavellissä, se on eri asia.

Kaikki pikkuluokan autot on jo valmiiksi jouduttu hylkäämään, koska tosiaan "aikuisempaa" autoa nyt haetaan nimenomaan kaupunkipirssin tilalle. Eli Alfan Mito ja Abarth Viissataset joudutaan nekin sulkemaan pois. Pösön 208 GTI oli aika kiva, mutta sekin samoin turhan pieni auto. Bemarit ja Audit pelottavat liikaa moottori- ja vaihteisto-ongelmien takia, eikä jälkimmäinen taida vieläkään herättää isompia "fiiliksiä" ajettavuuden kannalta. Saabit ovat jo liian vanhoja eivätkä tietysti nekään mitään dynaamisuuden perikuvia, saatikka sitten Volvot.

Mitä ajatuksia teillä alfisteina herää? Mietin, että tämä foorumi olisi hyvä paikka kuunnella toisten näkemyksiä, kokemuksia ja ehdotuksia, koska Alfa-kuskit ymmärtävät mikä autossa ratkaisee.

Millaisia näkemyksiä teillä on autojen ja erityisesti Alfojen markkinatilanteesta? Näkyykö inflaatio ja tieliikenteen murros jo käytettyjen hinnoissa? Onko Giulietta oikealla rengastuksella riittävän sivistynyt, ettei tarvitse haikailla Audin perään? Ja onko Giulia sittenkään paljon Giuliettaa kalliimpi pitää?

Kaikki ajatukset ja mielipiteet ovat tervetulleita. Lopuksi vielä mainitsen, että autojen korjaamiseenkin olisi taitoja, mutta valitettavasti tilat ja terveys moiseen nykyään puuttuvat. Eli autohankintaa on pakko ajatella suurimmaksi osaksi ulkoistetun huollon näkökulmasta.

Kiitos jo etukäteen aivoriiheen osallistumisesta.

[Polforea]

Mielenkiintoista pohdiskelua! Kumpaankaan G-Alfaan en juuri kommentoi, mutta muita ajatuksia voin jakaa.

Ajatuksia muista mahdollisista autoista:

Ihannehan tässä olisi urheiluhenkinen, mutta sivistynyt ajopeli, jossa olisi vielä mukana "sitä jotakin".

Bensatarjonta on heikkoa, mutta kun muitakin merkkejä katselet, niin heitän kyytiin sellaisen villin kortin kuin Jaguar XE. Ei se mutkatiellä ihan Giulia ole, mutta edellä montaa muuta autoa ja matkan päällä mukavan herraskainen menijä.

Näiden lisäksi olen kuumeisesti yrittänyt miettiä muita vaihtoehtoja, mutta vaikeaa on. Itse automallia koskaan ajamatta voisin kuvitella, että Alfa 159 voisi sopia ihanteisiini erittäinkin hyvin, mutta alkavat olla liian iäkkäitä nämä jo. Ruosteongelmia on ilmeisesti aika monessa yksilössä ja pelkään että vaikka etsisi jostain etelästä sen "viimeisen huippuyksilön" kovalla rahalla, niin sen rahanhan siinä kuitenkin menettäisi automaattisesti, kun ei Suomessa kukaan taida myöhemmin maksaa tuollaisesta asiallista hintaa kun luopumisen aika tulee. Enkä toisaalta kokeilematta tiedä olisiko tuo sittenkään ajoltaan kiinnostava.

Vahvan realistista pohdintaa viisysistä. 159 on hieman erilainen kuin moni muu Alfa - se on tuntumaltaan "järeämpi" auto kuin vaikka 156 tai Giulia. Siinä missä Giulia on siro ballerina, 159 on balettia tanssiva norsu. Tyypillinen suomikuski pettyy 159:iin, kun se mutkassa kallistaa ja on vähän sellanen... no, norsu, kun siihen mutkaan ajaa liian hiljaa. Kun vauhtia lisää, alkaa norsu tanssia ja viisysistäkin löytyy Alfan sielu. Tuollaiseen saa kattavahkon esittelyn vaikka meillä Janakkalassa, jos kiinnostaa.

Brera tai GT voisi myös kiinnostaa, koska takapenkkiä ei ole tarvis käyttää. Mutta viitsiikö noita sitten uittaa talven suolavellissä, se on eri asia.

Tuosta hyvältä pidolta hyvä ja nopeaksi todistettu GT: https://www.nettiauto.com/alfa-romeo/gt/13047627 - omistaja löytyy foorumilta nimimerkillä Tiige. On tuossa naapurikylällä, joten sopivasti järjestellen pääsee tutustumaan samalla kun viisysiin.

Millaisia näkemyksiä teillä on autojen ja erityisesti Alfojen markkinatilanteesta? Näkyykö inflaatio ja tieliikenteen murros jo käytettyjen hinnoissa?

Markkinatilanne on hetken ollut ja tulee vielä kotvan olemaan aika sekaisin, koska osavalmistus rajoittaa autojen tuotantoa ja käytetyt parantavat vaihtoehtona asemaansa. Vaikea sanoa millaista korjausliikettä tulee kunhan tuotantolinjat saadaan kunnolla henkiin ja odotusajat vuodesta-kahdesta alle puoleen, mutta voi olla että käytettyjen hinnoissa tulee sitten jyrkempi notkahdus, käyttövoimasta riippumatta.

Eli autohankintaa on pakko ajatella suurimmaksi osaksi ulkoistetun huollon näkökulmasta.

Onko lähimaastossa luottokorjaamoa, jolle uskaltaa ojentaa italialaisen ballerinan avaimet? Vai pääseekö huoltomatkoilla nauttimaan pitkästä siirtymästä suuntaan ja toiseen? Mielestäni tuo on ulkoistetun huollon käyttöautossa aika validi kysymys.

[FinPat]

Hyvää pohdintaa.

Onko etsinnässä oleva hintaluokka 15k€ vai 25k€?

25k€ luokkaan kävisin koeajamassa Jaguar XE:n. Ajettavuudeltaan hyvä ja muutenkin ehkä lähinnä Giuliaa monessa mielessä. Suomessa tosin bensakoneiset vähissä.

Hieman erilainen vaihtoehto voisi olla myös Cadillac CTS joita näyttää ainakin muutama olevan myynnissä.

Japanin Cadillac eli Lexus IS voisi myös olla vaihtoehto?

[karila]

Tuttua asiaa, painin samojen ajatusten kanssa 2015 kun 159 alkoi olla vaihtokunnossa. Seurasin Giulian tuloa ja kirosin raskaasti kun se venyi ja venyi.

Jotain ratkaisua piti tehdä ja kaikenlaista mietin ja koeajoin. Ajattelin että ok, ajellaan jollain toisella merkillä siihen saakka kun Giulia tulee.
Mielessä oli myöskin rajoitettu väliraha, joka karsi valintoja. Audit no, VAG muut no ( näitähän on kaikilla), Mersut no, Giulietta kiva, kun tyttärellä oli sellainen, mutta ehkä kuitenkin vähän isompi pitäisi olla. Myyntityötähän tässä tehdään ja ajellaan sinne tänne, pitkiäkin matkoja. Jaggen xe kävi koeajolla, siisti mutta no.
Pienessä mielen kaaoksessa päädyin sitten pari vuotta vanhaan 5 sarjan ( F10) 520D bemuun, jossa sport-vaihteisto rattivaihtein. Mukava ja sporttinen ajaa dieseliksi, vaikkei ihan suoraan mennytkään suoralla tiellä, (herkkä rengastuksen suhteen), parani uusilla renkailla.

No, vuoden päästä sitten Vaunulaan katsomaan uutta Giuliaa. Olihan se nätti päältä ja sisältä. Eikun autoon koeajolla. Rankka kiroaminen kun istui autoon. WTF ! Mitä tälle kuskin penkille on tehty ?? 159 penkkihän on tunnetusti todella hyvä ja reisituki riittävä 182 cm myyntimiehelle. Giulian perusistuin mallia lypsyjakkara. No, ajoon silti. 2.o takaveto talvella ja nastarenkaat, siitä huolimatta hymy nousi heti kun lähti ajamaan.

Mutkatielle Aurajokea seuraamaan, jee I love it ! Upea ajaa. No, takaisin kauppaan ja jutulle: mites toi penkki sehän on liian pieni. No, ota toi Veloce , siinä on sport istuin ja saat vähän tehoajakin lisää ja awd:n.
Veloce koeajoon ja se oli siinä: tämmösen mä haluun. Mitä se maksaa: about 63 t. dieseli ja olikos se 68t tai jotain bensa 280 hv. Ei sttana, en mää noin paljon maksa autosta, en ikinä, ei voi ! Ei mitään järkee!!

Pettymys oli kova, mahtava auto, mutta out of reach sillä hetkellä, koska uuden auton hinta.

No, vuodet meni ja bemulla ajo jatkui ja seurasin Giulian vaihtoautoja, ei mitään järkevää . Ulkomailta tuonti: en mää jaksa, osaa , uskalla. Vaihdoin bemun toiseen, käytettyyn G30 xdrive. Rattivaihteet meni mutta sport penkki ja xdrive hyvä. Ohjauskin parani. Bemulla ajo oli sinänsä ihan ok, eikä oikein päässyt valittamaan mistään, mutta, mutta: ei samaa vau efektiä kuin Giulia Veloce: se ohjaus mutkaan taittuminen ja se ajamisen ilo ! Siihen verrattuna bemu oli hyvä, mutta virkamiesmäinen.
No, jatkoin Giulioiden seuraamista vaihtoautoina ja kävin välillä fiilistelemässä Kamuxissa Giulia Velocen koeajoilla. Kaikenlaista pikku kulumaa niissä Ruotsista tuoduissa liisareissa, t.harmaa väri tai musta. Mustan bemarin ( näitähän on myös kaikilla jo) jälkeen ajatuksissa oli ihan joku toinen väri virkistämään 60kymppisen mieltä ajonautinnon lisäksi.

No, asiat kypsyy valmiiksi pikkuhiljaa. Töitäkin tehtiin ja rahaa jäi vähän säästöön. Ajatus alkoi olla sellaista, että jos tässä vielä Giulialla ajetaan, niin varmaan sitten se versio joka miellyttää, ettei tarvii sitten miettiä sitä penkkiä ja 4vetoon tottuneena sitäkin halusi seuraavaan autoon. No sehän on sikakallis bensa Veloce, kalliimpi kuin 5 bemu xdrive. Ei mitään järkee, ei.
No haluanko ajaa autolla joka ihan ok vai autolla, joka on VAU ! 60 ikää ja koska sitten jos ei nyt ?
Vuosi sitten kesällä sitten vaimon kanssa hesaan ja ihan vaan pikaisesti käydään katsomassa punaista vähän ajettua Velocea kaupassa.

No, eihän siinä todellakaan ollut mitään järjen kanssa tekemistä, mutta bemu jäi kauppaan ja Rosso Velocella jatkettiin matkaa. Nämä on näitä Once in a lifetime -juttuja. Eikä vieläkään kaduta.
Vaimokin toivoi lisämerkinnän testamenttiini, että Rosso Veloce sitten hänelle.

[lerppu]

Otan kantaa Giulietta vs Giulia.

Giulietta pitää olla QV, se tct-lootainen uusimmalla 1750 moottorilla oleva versio. Olen ajellut sellaisella aivan tiptop kuntoisella suht paljonkin (ja kokeillut myös epämääräisen kuntoista, ero on suuri). Tässä on rahalle vastinetta hurjasti, jos ehjän löytää! Sillä tuoreimmalla jakkaralla saa ajoasennostakin siedettävän, vs Giuliettan muutoin aika kömpelö ergonomia (minulla ollut 2, sekä T-jet että tct MA). Eikä ole Giuliettan MA-koneeseen liittyviä huohottimen jäätymisiä tai tct vaihteiston start-stoppiin kytköksissä olevia pulmia (kun QVssa ei start stoppia ole). Ja toki kun koneessa on molemmat nokat, niin MA ei kiusaa hajoamisella... Jos budjetti on 25 kiloa, niin tuollainen! Takaluukun valoviiksi sammuu johtosarjan läpiviennin vuoksi jossain vaiheessa.

Lähipiirissä on 2 Giuliaa, toinen manuaalivaihteinen diesel ja toinen ZF:n laatikolla oleva MA (200 hp ilman softausta). MA:sta meni juuri hiukan yli satkun ajettuna MA uusiksi. Dieselistä taas hajosi laatikko vallan pienillä kilsoilla, en nyt muista tarkkaan, mutta joku 30tkm about. Bensayksilössä on ollut myös sähköpulmia, akkua on joutunut irrottamaan muutamaan kertaan, kun on mennyt auto ihan jumeliin (omasssa Stelviossa ei ole moisia pulmia ollut). Oletan edelleen että budjetti on 25 kiloa, jolloin Giuliassa on kilsoja sen verran että MA vaihto voi tulla vastaan. Ja se on tässä monta kertaa hinnakkaampi kuin 1.4 litraisessa aiemmassa moni-ilmassa. MUTTA- Giorgio alustan ylivoimaisuus mihin tahansa palkansaajan hintaluokassa olevaan kulkineeseen verrattuna tekee moiset spekulaatiot aika pieniksi murheiksi! (Pientä totuttelua luvassa etupään tuennan ja full lock kääntämisen kanssa ...)

Summaan: Giulietta QV tct ei ole virhe, mutta Giulia - uutta sellaista ei tule. Nyt on se hetki kerätä tällainen itselle talteen.

Niijoo - tälläkään hinnalla ei muilta merkeiltä tule henkevää kilpailua. Ellei ole sitten valmis harrastamaan eikä vain käyttöharrastamaan.

[FinPat]

Nämä on näitä Once in a lifetime -juttuja. Eikä vieläkään kaduta.
Vaimokin toivoi lisämerkinnän testamenttiini, että Rosso Veloce sitten hänelle.

[Vittorio Jano]

Otan kantaa Giulietta vs Giulia.

Giulietta pitää olla QV, se tct-lootainen uusimmalla 1750 moottorilla oleva versio.

Onkos tämä sitten Veloce, eikä enää QV? Vai missä vaiheessa tuo mallimerkintä muuttui?

[TurboJ]

Onpas hienoa, että näin paljon tuli kommentteja jo, vaikka kirjoitinkin netiketin ja yleistrendien vastaisen pienen romaanin avaukseksi. Kiitos kaikista kommenteista.

Yritän tässä tehdä autonhankinnan kotiläksyt oikein pitkän kaavan kautta, jotta sitten myöhemmin on helpompi huijata itseäni väittämällä, että puhtaasti tunnesyillä valittu auto olikin itse asiassa hyvin harkittu hankinta. Tänään kokeiluvuorossa oli ns. puhtaan järjen osasto: halusin tietää mitä silloin olisi tarjolla. Uusi Mazda 3 ei ollut urheilullinen ajettava toisin kuin kaikissa arvosteluissa väitettiin. Kokeilinpa myös Virtasten ykkössuosikin, eli uuden Toyota Corollan. Japanilaiset olivat kyllä ottaneet yllättävän isoja harppauksia nimenomaan ajettavuuden suhteen takavuosiin verrattuna, mutta eihän noista nyt mitenkään päin Alfan korvaajaksi ole. Vaan nytpä tiedän millainen olisi puhdas järkiauto; näissä on muutamia hyviäkin ominaisuuksia, joihin on nyt hyvä verrata näitä tunnepuolen vehkeitä.

Alfan uudemmista malleista olenkin käynyt läpi vinon pinon arvosteluja ja lukenut tuntitolkulla käyttäjäkokemuksia mukaanlukien tämän fooruminkin tarjonta. Houkutus on suuri etenkin Giuliaan, mutta pelkään tosiaan kustannusten kokonaistasoa. Uudemmat autot ylipäänsäkin meinaavat olla hankalia pidettäviä tuon kaiken "edistyksellisen" tekniikan takia ja tietysti jo superkalliiden varaosienkin takia. Nuorena Seiskaviitosen omistajuus loppui rahojen loppumiseen, eikä sentään niin pitkälle ole varaa enää tunteilla, että sama toistuisi nyt kun parta jo harmaantuu. Jokin raja on oltava.

Kuitenkin kaikkein typerin hankinta olisi sittenkin niin järkevä auto, että tylsyys veisi sen väkisin vaihtoautohalliin jo muutaman kuukauden jälkeen. Jatkuva vaihtokauppa se vasta tilin tyhjentää = ei mitään järkeä. Autot näiden ääripäiden välillä ovat kuitenkin aika harvassa ja monet sopivista ehdokkaista vanhenevat koko ajan. Ja sitä paitsi pelkästään järjellä ajatellen varmaan kaikkein edukkain ratkaisu olisi yksinkertaisesti jatkaa nykyisellä pikku-Renaultilla. Tuosta ei paljon käyttökustannukset alene, kun auton ostimme aikoinaan viisivuotiaana, mutta kuuden vuoden keskiarvo on ollut luokkaa 700 € arvon alenemaa per vuosi - eikä se meinaa mennä rikki millään. Vaan nyt ei riitä torikassi enää, vähän pitäisi sentään elääkin välillä.

Jaguar XE. Ei se mutkatiellä ihan Giulia ole, mutta edellä montaa muuta autoa ja matkan päällä mukavan herraskainen menijä.

Eipä tullut tämä edes mieleen, kiintoisa ehdokas. Laitetaan listalle.

Vahvan realistista pohdintaa viisysistä. 159 on hieman erilainen kuin moni muu Alfa - se on tuntumaltaan "järeämpi" auto kuin vaikka 156 tai Giulia. Siinä missä Giulia on siro ballerina, 159 on balettia tanssiva norsu. Tyypillinen suomikuski pettyy 159:iin, kun se mutkassa kallistaa ja on vähän sellanen... no, norsu, kun siihen mutkaan ajaa liian hiljaa. Kun vauhtia lisää, alkaa norsu tanssia ja viisysistäkin löytyy Alfan sielu. Tuollaiseen saa kattavahkon esittelyn vaikka meillä Janakkalassa, jos kiinnostaa.

Tuo järeys ei olisi välttämättä huono ominaisuus ollenkaan, kun matka-ajo-ominaisuudet ja sivistyneisyys painanevat nyt vaakakupissa enemmän kuin äärimmäinen sporttisuus. Koeajamani Giulia kylläkin oli todella makea ajaa, varmaan ensimmäinen ajamani auto 75:n jälkeen joka oli aidosti hauska ajaa nastarenkailla.

Onko 159 hiljainen verrattuna "tavallisiin" autoihin? Kova rengasmelu on yllättänyt minua nyt testattuani jo monta automallia tässä viikon sisään. Nykymuodin mukaiste isot vanteet ja renkaat tekevät tehtävänsä ja autojen muotoilu sellaista, että kovin pieniä vanteita ei voi käyttää silmien kipeytymättä.

Kyllä todellakin kiinnostaisi 159:n esittely kun kerran itse ehdotit! Laita vaikka yksityisviestiä tulemaan jos tosiaan haluaisit olla mainitulla tavalla avuksi. Tällaista kyllä kovasti arvostan, hatun nosto.

Tuosta hyvältä pidolta hyvä ja nopeaksi todistettu GT: https://www.nettiauto.com/alfa-romeo/gt/13047627 - omistaja löytyy foorumilta nimimerkillä Tiige. On tuossa naapurikylällä, joten sopivasti järjestellen pääsee tutustumaan samalla kun viisysiin.

Hyvän näköinen peli. Olen noista aina tykännyt, mutten koskaan ollut edes kyydissä. Coupe-malleissa on oma hohtonsa, tämäkin vaihtoehto kiinnostaa ilman muuta. Jos jopa tutustumaankin pääsisi, niin eipä paljoa haittaa. Mutta lienevätkö nämä kovin herkkiä suolalle? Tavallaan surettaa erikoisautot talvikäytössä, mutta toisaalta Suomi on kaamoksen ja loskan maa, mutta kai sitä silti pienesti voi yrittää elämästä nauttia jopa talvella. Nämä isot vaparikoneet syövät toki myös kunnolla bensaa, mutta jos auton hankintabudjetti tippuu uudempaan malliin verrattuna, niin erotuksellahan saa kyllä monta ämpärillistä bensaa...

Onko lähimaastossa luottokorjaamoa, jolle uskaltaa ojentaa italialaisen ballerinan avaimet? Vai pääseekö huoltomatkoilla nauttimaan pitkästä siirtymästä suuntaan ja toiseen? Mielestäni tuo on ulkoistetun huollon käyttöautossa aika validi kysymys.

Asustellaan Turussa, joten ainakin FiLaRo on naapurikunnassa lähellä. Omia kokemuksia ei mistään alan korjaamoista tosin ole, koska yhtään italialaista kiesiä ei ole arkikäytössä ollut nyt yli kahteenkymmeneen vuoteen. Oletettavasti lähialueilta jotain asiantuntemusta voisi löytyä, mutta tästä tietänee joku muu kertoa paremmin. Jos omat olosuhteeni muuttuisivat, niin osan korjauksista voisin itsekin tehdä - mutta valitettavasti tämän varaan ei nyt voi laskea ollenkaan. Silti ylläpidon budjetin arviointi on todella hankalaa, koska mitään omia kokemuksia edes vastaavista autoista ei nyt ole olemassa.

[TurboJ]

Hyvää pohdintaa.

Onko etsinnässä oleva hintaluokka 15k€ vai 25k€?

25k€ luokkaan kävisin koeajamassa Jaguar XE:n. Ajettavuudeltaan hyvä ja muutenkin ehkä lähinnä Giuliaa monessa mielessä. Suomessa tosin bensakoneiset vähissä.

Hieman erilainen vaihtoehto voisi olla myös Cadillac CTS joita näyttää ainakin muutama olevan myynnissä.

Japanin Cadillac eli Lexus IS voisi myös olla vaihtoehto?

Hintaluokka menee varmaan juuri tuohon 15-25 haarukkaan; siinä sitten automallivalinnan suunta määrittää kumman suuntaisella summalla lähdettäisiin liikenteeseen. Vaihtoehtoja budjettinäkökulmaan voi olla useita. Kuitenkin se on nyt valitettava tosiasia, että tuon budjetin yläpäässä ei pysty enää investoimaan ylläpitoon isoja summia, joten luotettavuutta pitäisi ostosummalla silloin saada enemmän. Jopa alle 15 k€ ratkaisu voisi tulla kyseeseen, jos osuisi joku jo vanhempi mutta poikkeuksellisen hyvä yksilö kohdalle - silloin jäisi rahaa ehkä varaosiin ja bensaan enemmän, minkä myötä auton vanhuus ei itsessään olisi niin suuri ongelma.

Jaguar XE vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitääpä seurata josko sopivaa ehdokasta ilmaantuisi jonnekin tutustuttavaksi.

Cadillac CTS voisi olla ihan mielenkiintoinen idea, noita olen joskus sillä silmällä miettinytkin. Siitä en tiedä mitään ovatko nuo yhtään järkeviä ylläpidon kannalta. Mutta tutustua kannattaa kyllä.

Lexus IS varmaan olisi sieltä "järkevimmästä" päästä, on käsittääkseni merkkinä edelleen kärkikastia luotettavuuden ja kestävyyden suhteen. Hybriditekniikkaa tosin on Toyotan tapaan kaikissa uudemmissa malleissa, joka voi tuoda murheita sitten joskus myöhemmin. Mutta oletettavasti huonompiakin ratkaisuita voisi tehdä. Laitetaan listalle.

Kyllähän Alfa Giulia varmaan menisi ostoon aika nopeaan tahtiin, jos rahasta ei olisi väliä. On siinä siltikin pieni kysymysmerkki tuo kuskin oven puoleinen kyynärpäätila. Jos ahtaan paikan kammoa ei kokonaan pysty eliminoimaan, niin silloin tulee vaikeita kilometrejä. Kuitenkin on tämä Giulia todella poikkeuksellinen auto nykyaikana ja eihän Alfallakaan ole vuosikymmeniin ollut mitään vastaavaa tarjolla; pakkohan tuohon on ajatusta uhrata joka tapauksessa.

[lerppu]

Otan kantaa Giulietta vs Giulia.

Giulietta pitää olla QV, se tct-lootainen uusimmalla 1750 moottorilla oleva versio.

Onkos tämä sitten Veloce, eikä enää QV? Vai missä vaiheessa tuo mallimerkintä muuttui?

Veloce vasta kun emblem vaihtui ja Giulietta fontti myös siirtyen toisen takavalon alle. Scudetto meni silloin toisen kerran uusiksi. Teknisesti tct QV ja Veloce kai samoja.

[Polforea]

Onko 159 hiljainen verrattuna "tavallisiin" autoihin? Kova rengasmelu on yllättänyt minua nyt testattuani jo monta automallia tässä viikon sisään. Nykymuodin mukaiste isot vanteet ja renkaat tekevät tehtävänsä ja autojen muotoilu sellaista, että kovin pieniä vanteita ei voi käyttää silmien kipeytymättä.

Minun korvaani 159 on kohtuullisen hiljainen (pl. omani tukivarresta lähtevä narina , uusi tukari on toki tilattu jo), mutta rengasmelun osalta riippuu paljon renkaista.

Hyvän näköinen peli. Olen noista aina tykännyt, mutten koskaan ollut edes kyydissä. Coupe-malleissa on oma hohtonsa, tämäkin vaihtoehto kiinnostaa ilman muuta. Jos jopa tutustumaankin pääsisi, niin eipä paljoa haittaa. Mutta lienevätkö nämä kovin herkkiä suolalle? Tavallaan surettaa erikoisautot talvikäytössä, mutta toisaalta Suomi on kaamoksen ja loskan maa, mutta kai sitä silti pienesti voi yrittää elämästä nauttia jopa talvella.

Kyllähän GT:kin osaa suolasta itseensä ottaa, mutta mallin oikeasti kokeneet kertonee lisää.

Asustellaan Turussa, joten ainakin FiLaRo on naapurikunnassa lähellä.

FiLaRolla on ainakin ihan hyvä maine, Salossa taisi kanssa olla joku ainakin uudempien Aflojen kanssa pätevä tekijä, mutta näistä paikalliset foorumilaiset pystyy kommentoimaan tarkemmin. Ei kuitenkaan kuulosta siltä, että tarttisi tuntia tai kahta ajaa suuntaansa huollon perässä, mikä on arkiauton kanssa ihan hyvä asia.

[TurboJ]

Tuttua asiaa, painin samojen ajatusten kanssa 2015 kun 159 alkoi olla vaihtokunnossa. Seurasin Giulian tuloa ja kirosin raskaasti kun se venyi ja venyi.

Jotain ratkaisua piti tehdä ja kaikenlaista mietin ja koeajoin. Ajattelin että ok, ajellaan jollain toisella merkillä siihen saakka kun Giulia tulee.
Mielessä oli myöskin rajoitettu väliraha, joka karsi valintoja. Audit no, VAG muut no ( näitähän on kaikilla), Mersut no, Giulietta kiva, kun tyttärellä oli sellainen, mutta ehkä kuitenkin vähän isompi pitäisi olla. Myyntityötähän tässä tehdään ja ajellaan sinne tänne, pitkiäkin matkoja. Jaggen xe kävi koeajolla, siisti mutta no.
Pienessä mielen kaaoksessa päädyin sitten pari vuotta vanhaan 5 sarjan ( F10) 520D bemuun, jossa sport-vaihteisto rattivaihtein. Mukava ja sporttinen ajaa dieseliksi, vaikkei ihan suoraan mennytkään suoralla tiellä, (herkkä rengastuksen suhteen), parani uusilla renkailla.

No, vuoden päästä sitten Vaunulaan katsomaan uutta Giuliaa. Olihan se nätti päältä ja sisältä. Eikun autoon koeajolla. Rankka kiroaminen kun istui autoon. WTF ! Mitä tälle kuskin penkille on tehty ?? 159 penkkihän on tunnetusti todella hyvä ja reisituki riittävä 182 cm myyntimiehelle. Giulian perusistuin mallia lypsyjakkara. No, ajoon silti. 2.o takaveto talvella ja nastarenkaat, siitä huolimatta hymy nousi heti kun lähti ajamaan.

Mutkatielle Aurajokea seuraamaan, jee I love it ! Upea ajaa. No, takaisin kauppaan ja jutulle: mites toi penkki sehän on liian pieni. No, ota toi Veloce , siinä on sport istuin ja saat vähän tehoajakin lisää ja awd:n.
Veloce koeajoon ja se oli siinä: tämmösen mä haluun. Mitä se maksaa: about 63 t. dieseli ja olikos se 68t tai jotain bensa 280 hv. Ei sttana, en mää noin paljon maksa autosta, en ikinä, ei voi ! Ei mitään järkee!!

Pettymys oli kova, mahtava auto, mutta out of reach sillä hetkellä, koska uuden auton hinta.

No, vuodet meni ja bemulla ajo jatkui ja seurasin Giulian vaihtoautoja, ei mitään järkevää . Ulkomailta tuonti: en mää jaksa, osaa , uskalla. Vaihdoin bemun toiseen, käytettyyn G30 xdrive. Rattivaihteet meni mutta sport penkki ja xdrive hyvä. Ohjauskin parani. Bemulla ajo oli sinänsä ihan ok, eikä oikein päässyt valittamaan mistään, mutta, mutta: ei samaa vau efektiä kuin Giulia Veloce: se ohjaus mutkaan taittuminen ja se ajamisen ilo ! Siihen verrattuna bemu oli hyvä, mutta virkamiesmäinen.
No, jatkoin Giulioiden seuraamista vaihtoautoina ja kävin välillä fiilistelemässä Kamuxissa Giulia Velocen koeajoilla. Kaikenlaista pikku kulumaa niissä Ruotsista tuoduissa liisareissa, t.harmaa väri tai musta. Mustan bemarin ( näitähän on myös kaikilla jo) jälkeen ajatuksissa oli ihan joku toinen väri virkistämään 60kymppisen mieltä ajonautinnon lisäksi.

No, asiat kypsyy valmiiksi pikkuhiljaa. Töitäkin tehtiin ja rahaa jäi vähän säästöön. Ajatus alkoi olla sellaista, että jos tässä vielä Giulialla ajetaan, niin varmaan sitten se versio joka miellyttää, ettei tarvii sitten miettiä sitä penkkiä ja 4vetoon tottuneena sitäkin halusi seuraavaan autoon. No sehän on sikakallis bensa Veloce, kalliimpi kuin 5 bemu xdrive. Ei mitään järkee, ei.
No haluanko ajaa autolla joka ihan ok vai autolla, joka on VAU ! 60 ikää ja koska sitten jos ei nyt ?
Vuosi sitten kesällä sitten vaimon kanssa hesaan ja ihan vaan pikaisesti käydään katsomassa punaista vähän ajettua Velocea kaupassa.

No, eihän siinä todellakaan ollut mitään järjen kanssa tekemistä, mutta bemu jäi kauppaan ja Rosso Velocella jatkettiin matkaa. Nämä on näitä Once in a lifetime -juttuja. Eikä vieläkään kaduta.
Vaimokin toivoi lisämerkinnän testamenttiini, että Rosso Veloce sitten hänelle.

Hieno tarina, paljon samoja ajatuksia mitä tässä itsekin olen ehtinyt miettiä.

Tuo "kerran elämässä" -juttu on kyllä pinnalla itsellänikin ja varmuudella se tulee harmittamaan jos muutama seuraava vuosi vierähtää kuolettaen suomalaisen ajokulttuurin kokonaan ja lopullisesti - eikä koskaan olisi tullut edes yritettyä unelmia toteuttaa. Resurssit ovat kuitenkin rajalliset eikä ihmeellisiä parannuksia niihin taida ihan pikaisesti saada aikaan.

Giulian suhteen toisaalta voisi kuvitella, että hintataso vielä jonkin verran tulisi alas - mutta toisaalta olen kyllä havainnut sähköautojen ryminän olevan EU:ssa niin rajua, että aivan hyvin voi viimeisten haluttavien bensa-autojen hinta pompata vaikka mihin lukemiin muutamien lähivuosien aikana. Siinä vaiheessa kun uutena saa enää pelkkää sähköä, niin markkinatilanne tulee olemaan ennenäkemätön. Siten se on myös mahdollisimman vaikeasti ennustettava tilanne ja altis isommillekin yllätyksille.

Meille ajamisesta nauttiville tulee joka tapauksessa olemaan jatkossa entistä suurempia haasteita, kun siihen vaikuttavia uusia lakeja, kieltoja ja rajoituksia jatkuvasti tulee lisää. Vaikka elinvuosia voisimmekin vielä nauttia pitkästi, niin autoilu ei välttämättä jatku nykyisessä muodossaan enää kovin pitkään. Tämäkin kello tikittää jo, ellei kehityksen suunta piakkoin muutu.

Alfa Romeo on mielenkiintoinen ilmiö. Se herättää yleensä muuten jo haudatun toivon paremmasta, vapaammasta maailmasta - ja pystyy tekemään sen ollen kuitenkin toisaalta vain nippu metallia, muovia ja kumia. Taika lieneekin juuri siinä, että vapauden kaipuu on voitu iskostaa käyttöesineeseen, jolloin vaikutus ei ole enää pelkkää unelmaa. Luullakseni tästä syystä Alfa Romeo herättää jopa vihaa "tavallisten" ihmisten keskuudessa. Se tekee sen siksi, että Virtasellakin olisi mahdollisuus Alfaan, toisin kuin Ferrariin. Sen takia tunteet nousevat pintaan jos jollain toisella oli munaa tehdä se mitä itsellä ei.

[TurboJ]

Otan kantaa Giulietta vs Giulia.

Giulietta pitää olla QV, se tct-lootainen uusimmalla 1750 moottorilla oleva versio. Olen ajellut sellaisella aivan tiptop kuntoisella suht paljonkin (ja kokeillut myös epämääräisen kuntoista, ero on suuri). Tässä on rahalle vastinetta hurjasti, jos ehjän löytää! Sillä tuoreimmalla jakkaralla saa ajoasennostakin siedettävän, vs Giuliettan muutoin aika kömpelö ergonomia (minulla ollut 2, sekä T-jet että tct MA). Eikä ole Giuliettan MA-koneeseen liittyviä huohottimen jäätymisiä tai tct vaihteiston start-stoppiin kytköksissä olevia pulmia (kun QVssa ei start stoppia ole). Ja toki kun koneessa on molemmat nokat, niin MA ei kiusaa hajoamisella... Jos budjetti on 25 kiloa, niin tuollainen! Takaluukun valoviiksi sammuu johtosarjan läpiviennin vuoksi jossain vaiheessa.

Kyllä vaaka itsellänikin ehti jo kallistua uudempiin TBi-malleihin. Tässäkin jää silti monta kysymystä vielä selvitettäväksi, koska autoja ei joka oksalla kasva. Luultavasti olen tulossa vanhaksi, mutta kyllä automaattivaihteisto olisi todella iso plussa. Alaväännön tarpeeni käytännössä myös melkein vaatii tuon QV / Veloce -version.

Mitä nyt yhdellä QV:lla ehdin ajaa, niin jousitusmukavuus vaikutti ihan hyvältä. Ison tien ominaisuudet ja melutaso ovat suurimmat käytännön kysymykset. Kokeillussa yksilössä oli ylileveät nastarenkaat ja kaiken lisäksi vielä teinipakoputki, eli näihin en saanut vielä vastausta.

Tunnepuolelle jää sitten mahdoton kysymys vastattavaksi: Onko Giulietta tarpeeksi Alfa ja onko se tarpeeksi erityinen herättääkseen intoa myös pitemmän päälle? Ja samalla pitäisi sitten saada kaikki tarvittava käytännöllisyys myös samaan pakettiin. Ei ole helppoa tämä.

Vielä kaihertaa hivenen sekin, että teknisesti parhaat mallit, eli nuo viimeiset Veloce -versiot automaatilla ja 4C:n moottorilla kokivat pari ikävää teinimuunnosta. Alun perin QV nousi minulle vaihtoehdoksi vain sen takia, että se ei oikeastaan näyttänyt päälle päin Hot Hatchiltä: ylimääräiset siivet, raidat ja muut mauttomuudet oli maltettu jättää pois. Mutta sitten autojournalistit tapansa mukaan haukkuivat auton liian tavallisen näköiseksi, ja niin Alfa laittoi faceliftissä autoon feikki-diffuusorin ja punaiset huuliraidat eteen sekä taakse - sisällekin vielä "läpiviennit kisavöille" etuistuimiin. Voi myrkky.

Lähipiirissä on 2 Giuliaa, toinen manuaalivaihteinen diesel ja toinen ZF:n laatikolla oleva MA (200 hp ilman softausta). MA:sta meni juuri hiukan yli satkun ajettuna MA uusiksi. Dieselistä taas hajosi laatikko vallan pienillä kilsoilla, en nyt muista tarkkaan, mutta joku 30tkm about. Bensayksilössä on ollut myös sähköpulmia, akkua on joutunut irrottamaan muutamaan kertaan, kun on mennyt auto ihan jumeliin (omasssa Stelviossa ei ole moisia pulmia ollut). Oletan edelleen että budjetti on 25 kiloa, jolloin Giuliassa on kilsoja sen verran että MA vaihto voi tulla vastaan. Ja se on tässä monta kertaa hinnakkaampi kuin 1.4 litraisessa aiemmassa moni-ilmassa. MUTTA- Giorgio alustan ylivoimaisuus mihin tahansa palkansaajan hintaluokassa olevaan kulkineeseen verrattuna tekee moiset spekulaatiot aika pieniksi murheiksi! (Pientä totuttelua luvassa etupään tuennan ja full lock kääntämisen kanssa ...)

Summaan: Giulietta QV tct ei ole virhe, mutta Giulia - uutta sellaista ei tule. Nyt on se hetki kerätä tällainen itselle talteen.

Niijoo - tälläkään hinnalla ei muilta merkeiltä tule henkevää kilpailua. Ellei ole sitten valmis harrastamaan eikä vain käyttöharrastamaan.

Kyllä tuo Giulia oli heti ihan vastustamaton paketti. Parempi kuin olin uskaltanut edes kuvitella. Hetken jopa ajattelin olisiko ihmiskunnalla sittenkin toivoa. Ongelmaksi muodostuu tässä nyt se perinteinen, eli mammonan vähäisyys.

Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, niin luullakseni haluaisin kaksilitraisen Giulian silloinkin jos varaa olisi Maranellon hevosiinkin. Tuossa on se sama hohto, mikä aikoinaan oli Alfettassa ja seuraajassaan 75:ssä. Jotenkin auto onnistuu luomaan samanlaiset tunnekokemukset kuin olisit aidolla urheiluautolla liikkeellä ilman että tarvitsee kärsiä mistään niiden väistämättömistä haitoista.

Olen lukenut jonkin verran Giulian ongelmista ja onhan siinä kaikenmoista mahdollista sudenkuoppaa, vaikka ilmeisesti malli onkin muihin merkkeihin verrattuna melko luotettava. Riskiä on siinä joka tapauksessa. Mutta aivan yhtä lailla on realistinen se riksi, että koskaan tulevaisuudessa ei yhtään sen parempaa tilaisuutta tule täyttää samoja tarpeita.

Oma riskinsä on silti siinäkin, että vaikka löytäisi huipun Giulietta Velocen ja se vastaisikin kaikkia odotuksia riittävällä tasolla - niin sittenkin voisi jäädä suremaan, että riittämätön auto pelkästään sen takia, että olemassa on Giulia.

[lerppu]

^Fiksua pohdintaa.
Budjettia ajatellen voisi saada oikein hyväkuntoisen Giulietta QV:n hiukan nuhjuisen Giulian hinnalla. QV on aidosti hauska mutta myös arkikäyttöinen auto. Itse en vain koskaan löytänyt hyvää yksilöä, joten moinen jäi hankkimatta… On riittävän Alfa.

GT:stä: helmat menee ruttuun (hankala tunkattava) ja apurunko ruostuu. Mutta Busso - sitä ei paremmassa paketissa vielä käyttöautoksi juuri ja juuri venytettävästi saa! GT on yllättävän tilava ja arkikäyttöön sopiva. Ja Busso on hieno kone. Mutta on tietty jo iällä.

Varttiysi - minä olen yksi niistä jotka pitää sitä hieman möhkäleenä. Mutta minua paljon ansioituneemmat moottoripäät ovat löytäneet 159:stä iloa elämäänsä! Laadukkaampi sisältä kuin Giulietta tai GT. Salossa asuu harvinainen Aisinin automaatilla siunattu GM-lohkoinen V6 yksilö. Se kiusaa minua… Hae pois!

Giulia - siitä on kaikki sanottu. Siinähän se on jos budjettiin van mahtuu kelpuutettava yksilö.

Onnea etsintään! Se on lopulta hauska osa tätä matkaa.

[Jiitee]

Alfoista jos valitset niin Giulia all- the- way ajajan autoksi. Sama dilemma
koettu v. 19 juurikin saman 60-v paikkeilla… tuurilla bongasin loistavan yksilön koeajoon
ja Toyota-Kia- miehen varmuudella kaupat heti kiinni. Never looked back

[Rasvis]

Minusta ihan näyttää että TurboJ on jo valintansa tehnyt. Nyt vaan kättä taskuun ja iloista ilmettä!

Itsehän olen pari vuotta kevyesti kipuillut sitä etten vaihtanut silloista Amperaa Velocen penkeillä varustettuun bensa-Giuliaan. Meikä ei vaan tunnista hyvää diiliä vaikka sitä naamaan hierottaisiin ja lusikalla syötettäisiin. Kyllähän nykyinen patterivolkkarikin kuljettaa kustannuspaikalle ja takaisin, mutta joka aamu kun ahteri painuu vasten harmaata teryleeniä, pieni osa miestä kuolee.

[karila]

Itsellä kolahti kunnolla 2006 syksyllä kun olin Italiassa ja vuokra-autona 159. Siitä meni sitten
2007 huhtikuuhun kun olin Ruotsissa työreissulla. Turkuun tullessa autokannella katselin ympärillä olevia farmariautoja, kuten omanikin silloin, että ompas tasasen järkevää eli tylsää kalustoa.
No, eikun suoraan Deltaan ajamaan 159 ja siitä 2 tuntia ajoa Tampereelle ja elämää suurempaa mietiskelyä. Soitto automyyjälle: laita tilaukseen. Ei muuten silloinkaan ollut hyvä diili rahallisesti, mutta hei , so what. Olihan pitkä 3 kk odottaa, mutta kesä 2007 on edelleen unohtumaton. Hieno fiilis. Nii, löytyi muuten vaimokin samana kesänä, siis se sama joka nyt kärttää Rosso Velocea itselleen.

[Cotzy]

^Karilla on homma selkeä. Alfa Romeolla oma onni on myös perikunnan onni ! Arvostan.

Yksi nosto vielä on tietty Alfa 166. On koriltaan 156:ta vähemmän ruostealtis ja kokoaan notkeampi ajettava. Ja Busso on aina hyvä.
Hyvän kun jostain löytää, on mukava kulkupeli myös talvella (kunhan ajovalot on tikissä), jos suolasohjon kerryttäminen apurunkoihin kiinnostaa .

Muuten, Giuliaan asti pidin käyttöAlfailua jotenkin mahdottomana ajatuksena, mutta Giulian esittelyn jälkeen jatkuvasti tuli mietittyä käyttöAlfailuun siirtymistä. Koska ikuisesti tavoittamaton unelma-autoni on Giulia SW, olkoon niin.
Stelvio on nyt sopivin kompromissi. Giulia QF sitten, kun ei tartte mitään isompaa kuljetella arkisin.

Salon Moottorihuoltoon vien merkkihuoltoon uudempaa ja FiLaRoon vanhempaa Alfa Romeo-kalustoa huollettavaksi Turusta.
Molemmat tekevät mitä lupaavat ja asiakkaan kanssa keskustellen. Rohkeat voi kokeilla Deltaa, minä olen jo tehnyt sitä tarpeeksi muilla kulkineilla.

Cotzy

[FinPat]

Rohkeat voi kokeilla Deltaa

Ööö... En suosittele.

[lerppu]

Rohkeat voi kokeilla Deltaa

Ööö... En suosittele.

Tämä

[TurboJ]

Tutkimukset ovat jatkuneet aktiivisesti. On kokeiltu Alfan kilpailijoita ja on opiskeltu autojen yleistä hintatasoa.

Automyyjätkin vahvistavat sen mitä olen jo huomannutkin: käytettyjen autojen markkinat ovat nyt sekaisin. Joidenkin automallien hinta on on voinut jopa nousta lyhyen omistussuhteen aikana ja monet hinnat elävät muulla tavoin "omaa elämäänsä" vastoin kaikkia perinteisiä trendejä. Tämä hankaloittaa kaikenlaista autoiluun liittyvää suunnittelua, koska kaikkien kristallipallot ovat nyt tavallistakin enemmän huurteessa.

Hinnoista:

Näyttää siltä, että tällä hetkellä esim. Giuliaa ei kannata hinnan takia hakea esim. Saksasta. Sieltä voi tosin saada paremman yksilön, jos tavoitteena on se suoran rahan säästämisen sijaan. Äkkiseltään katsottuna rahan säästö vastaaviin Suomi-malleihin on potentiaaliltaan niin pieni, että arpakuutiolla menee huomioiden millainen päivä verosedillä ja -tädeillä sattuu kohdalle.

Giuliettan kohdalla tilanne näyttää samantyyliseltä, eli hinnalla optimoidyt yksilöt ovat liian kalliita Saksassa; ainoastaan kalleimmat autot voivat olla hinnaltaan kilpailukykyisiä Suomeen verrattuna. Näissäkin potentiaali keskittyy nimenomaan "sen huippuyksilön" hakuun. Toisaalta Suomen markkinat ovat kovin rajalliset ja painottuvat Giuliettan osalta vanhimpiin vuosimalleihin.

Vakavasti näyttää siltä, että Giulian hintaa ei saa niin alas hilattua, että hankintaan voisi soveltaa järkeä. Toisaalta voi olla odotettavissa, että arvon pudotus hidastuu ja jopa kääntyy toiseen suuntaan mikäli yleistrendi toistuu: pelkällä polttomoottorilla varustettujen ajajan autojen markkinat voivat tehdä temput ostajille lähivuosina, koska todennäköisesti uusien tällaisten saatavuus tulee pysyvästi loppumaan.

Joka tapauksessa markkinat saavat minut nyt ajattelemaan asiaa useammalta kantilta.

• En ole vielä keksinyt, miten Giulian saisi käyttökuluineen sopimaan järjelliseen budjettiin.

• QV/Veloce-varusteinen Giulietta huippukunnossa maksaa Saksassa 20k€ ja Suomessa yli 25k€ jos mistään edes löytyy.

• Kuitenkin "kohtuukuntoisen" Giuliettan hinta perusmoottorilla voi Suomessa olla jopa reilusti alle 10 k€. Pistää todella miettimään.

• Jos säilytystilaa jostain löytää, niin järjen ja tunteen yhdistäminen voi olla edullisinta kahden auton taktiikalla.

[TurboJ]

Raportoinpa samalla myös muita pohjatyön tuloksia.

Kokeilin eilen sekä Lexus IS300H mallia '19 että Mercedes-Benz C180 mallia '18. Oli oikein opettavaista.

Minulla on yliampuvan tarkka asenne koko tähän projektiin, koska finanssit pakottavat suunnittelemaan asian pitkälle tähtäimelle. Siksi olen nyt pyrkinyt kartoittamaan sekä tarjonnan, että omat todelliset tarpeet.

Lexuksen ohjaus tuntui vielä japanilaisemmalta kuin uudessa Corollassa. Täällä kun joku sanoi, että Japanin Cadillac, niin ajattelin sen olevan vain "heitto". Mutta sehän se Lexus näköjään juuri on. Olin kuvitellut, että IS-malli voisi olla mieluummin Japanin BMW, mutta Käkkylän puolelle se meni. Objektiivisesti sanoen tuota ei kauhesti voi kritisoida, mutta se on täysin ja kokonaan rakennettu japanilaiseen ja amerikkalaiseen makuun. Pehmeä lulla, joka eristää kuskin kaikelta ajamiseen liittyvältä. IS300H:n voimalinja myös vaati enemmän kierrosten käyttöä kuin tavallinen Corolla todellisen kiihtyvyyden tunteen aikaansaamiseksi. Ohjaustunnon puutteen kannalta on tosin mainittava, että autossa oli kitkarenkaat alla. Kesärenkain se voisi olla hivenen parempi, mutta varmasti ei Lexus ole mikään Bemari saatikka Alfa.

Mersu sopi omaan arvomaailmaan huomattavasti paremmin. Minulla on pari takavetoa ollutkin aikoinaan ja sporttimallin Mersut ovat osittain lähellä sydäntä. Nastarenkaat alla, mutta siitä huolimatta ajettavuus tuntui monta pykälää paremmalta kuin Lexuksessa, tosin terävät töyssyt tulevat selvemmin läpi. Auto edustaa perinteistä saksalaista suunnittelua sekä hyvässä että pahassa. On todella vakaa kulkemaan jopa nastarenkain; lisäksi kaikki toimii kuten odottaisi. Mitään objektiivista heikkoutta ei löydy, ellei varustetasoa sellaiseksi laske. Itse en ihan kauheasti varusteista välitä. Negatiivinen puoli seurailee pitkälti omaa mieltymystä: auto on jokseenkin tylsä, vaikka sillä kyllä voi jo vähän fiilistellä mutkatiellä. Sport-alustalla ja kesärenkailla voisi olla ihan jees. Kuitenkin auto jättää vähän kylmäksi ja sehän ei ole pitemmän päälle hyvä asia. 1.6-litrainen turbokone on tähän kokoluokkaan vähän siinä ja siinä. Paino huomioiden auto kulkee yllättävänkin pirteästi, mutta yli satasen vauhdeissa tulee kyllä äkkiä kaksilitraista ikävä.

Edellä mainittua kalustoa olisi hankittavissa Giulian hinnalla, kun vuosimalli ja kilometrit sovitetaan oikein. Tämä on mielenkiintoinen asetelma, koska Giulia on ainoa ostamisen haluja suuremmin herättävä malli, mutta perinteiden vastaisesti nyt Mersun ja Lexuksen hinnoissa, jopa ylikin.

Joka tapauksessa tuon suuruinen budjetti edellyttäisi ehdottomasti sitä, että autoon voi rakastua syvästi. Muuten ei mitään järken hiventä, koska tylsyys tuntuu lompakossa vielä rajummin kuin "epäluotettavalla" ja persoonallisella autolla ajaminen. Tylsällä kun ei pysty vuotta pitempään ajamaan.

Nykyinen ympärivuotis-käyttis on vm. 2011 Renault Clio tce, joka tarjoaa valitettavan monta hyvää ominaisuutta. Tämä siksi, että kariseehan halut maksaa yli kahden kympin välirahoja ellei vastineeksi saa todella radikaalia parannusta kaikkiin olennaisiin ominaisuuksiin. Tunnesyin punnittuna ei ehkä koskaan olisi kannattanut tuota Clioa hankkia, koska se tekee "tyhmemmän" auton hankinnasta pahuksen kivuliasta. Alle satasen vauhdeissa tuo on hauska ajaa, turbomoottori antaa mukavan pienen potkun alakierroksilla, mutkateillä menee oikein kivasti etenkin huomioiden Suomen huonot tiet ja kaupunkiajossahan tuo hakkaa isommat autot näppäryydellään. Lisäksi kokonaiskulut mukaanlukien arvon alenema on menty alle tuhannen euron vuositasolla nyt yli kuusi vuotta. Miksi ranskiksen pitää olla niin hyvä? Heikkoudet tulevat sitten maantie- ja etenkin moottoritieajossa. Korkea kori on tuuliherkkä ja moottoria pitää huudattaa korkeilla kierroksilla, jotta kiihtyy pitkissä ylämäissä. Melutasokaan ei suuresti säväytä, mutta nytpä onkin niin, että uudempien autojen isojen rengaskokojen takia Clio on yleensä hiljaisempi. Voihan nenä.

Kuitenkin nyt on tultu siihen pisteeseen, että halutaan "parempi" auto. Tästä ei nyt enää tingitä, kyllä kuusi vuotta torikassilla saa riittää.

Nyt kuitenkin talouslaskelmien houkuttelemana olen koittanut löytää potentiaalia toisenlaisesta hintaluokasta, ja tällä ajatuksella menin kokeilemaan Alfa Romeo MiTo:a.

Oli perusmalli 120-heppaisella T-Jet -koneella. Kunnoltaan heikohko reilun satkun ajettu yksilö. Mehän haluaisimme vähän isomman ja sivistyneemmän, mutta vaihtoehdot pitää kartoittaa. MiTo siitä huolimatta, että alustassa oli välyksiä ja jarrutkin vähän sinne päin jätti erittäin positiivisen kuvan. Todella hyvä ajettavuus ja meni moottoritielläkin suoraan vioista huolimatta (kitkarenkaat ehkä antavat alustan epämääräisyyttä vähän anteeksi). Tuolla kun lähdin mutkatielle, niin siinähän kasvoi heti sarvet päähän. Kumma vehje sillä tavalla. Jos verovarpunen osuu olemaan pöntössään, niin sillä helposti välähtää. Puhumattakaan isosiskoistaan sinitiaisista liikkuvissa pöntöissään. Suurin yllätys oli kuitenkin auton moottori. Tottakai MiTo on kevyt auto, mutten silti luullut 120 hv:lla sen voivan olla mitenkään pirteän tuntuinen - vaan kylläpäs oli. Alavääntöä tuntui olevan koriin suhteessa oikeinkin hyvin ja silti se jaksaa laulaa ainakin viiteen tonniin asti mukavasti. Jos MiTo olisi ostoslistalla, niin tuo moottori riittäisi minulle. Tosin sitähän en tiedä oliko moottorissa vakiosofta...

Yritin pähkäillä miksi tykkäsin MiTon koneesta niin paljon. No se on se alavääntö. Kuulemma T-Jet -moottoreissa on pienempi ahdin kuin Multiaireissa. Itsehän olen sillä tavoin harhaoppinen, että oikeasti tykkään pienistä ahtimista enkä juuri koskaan huudata moottoreita punaviivalle. Realismin nimissä on myönnettävä, että tehon ja väännönkin suhteen halut ja tarpeet menevät eniten fiiliksen mukaan. Äärimmäistä suorituskykyä en välttämättä tarvitse mikäli tarjolla on helppoa voiman tuntua ja moottorilla voi ajaa matalilla kierroksilla.

Automaattivaihteisto toki voi jonkin verran kompensoida alaväännön puutetta, koska vaihde vaihtuu pienemmälle ilman erityistä vaivannäköä. MiTon manuaali oli tosi kiva käyttää, mutta automaatti olisi mieluinen. En vain toistaiseksi ole löytänyt automaattivaihteistolla varustettua Alfaa kokeiltavaksi poislukien Giulia. Tomaatinhan täytyy toimia kuin ajatus, muussa tapauksessa on pakko tyytyä manuaaliin.

Heräsipä MiTon myötä siis sellainen ajatus, että noinkohan Giulietta voisi miellyttää ihan perus T-Jet -moottorisena. Automaatista ja huipputehostahan siinä joutuisi luopumaan, mutta en oikeasti ole ihan varma kuinka monta rahaa noista ylellisyyksistä kannattaisi maksaa. Nyt on 126-heppaisella Cliolla (softa) pärjätty sittenkin ihan hyvin, ja ainoa tilanne missä tehon tarve oikeasti on olemassa, on rekan ohitus - ja näitä ei ihan joka päivä ole tarvinnut tehdä.

"Aikuismaisempaa" autoa kun tässä on haettu, niin yksi lopputulema on ns. sporttisuuden optimoinnin tarve. Enemmän ei ole aina välttämättä positiivinen asia, vaan juuri sopivasti on paras. En esimerkiksi halua liian kovaa jousitusta, ja teinimäiset ulkonäkötekijät aiheuttavat pahaa allergiaa. Voi olla mahdollista, että hieman vähemmän sporttinen malliversio on käytössä mukavampi, mikäli etuja on vaikkapa runsaampi alavääntö tai hieman pehmeämpi jousitus. Tiet ovat huonoja ja kameroita paljon - tälle ei mitään voi. Ehkä arvoon arvaamattomaan nouseekin itsetuntemus - ettei etsi sitä mitä luulee haluavansa, vaan sitä mitä oikeasti haluaa.

Nyt olen sellaisessa vaiheessa, että pitäisi jostain keksiä ajettavuudeltaan hyvä Giulietta koeajoon. Nastarenkailla nuo kaksi edellistä eivät olleet ihan iskussa. Mikäli Giulietta poissuljetaan harkinnasta, niin se pitäisi tehdä valistuneen arvion kautta. Toisaalta jos Giulietta olisi niin hyvä kuin voisin toivoa, saattaisi koko autoprojektiin saada aimo annoksen lisää taloudellista järkeä.

[TurboJ]

Yksi nosto vielä on tietty Alfa 166. On koriltaan 156:ta vähemmän ruostealtis ja kokoaan notkeampi ajettava. Ja Busso on aina hyvä.
Hyvän kun jostain löytää, on mukava kulkupeli myös talvella (kunhan ajovalot on tikissä), jos suolasohjon kerryttäminen apurunkoihin kiinnostaa

Cotzy

Mahtaisiko noilla oikeasti pärjätä talvella? Saisi ainakin olla 156:tta aidosti kestävämmät pellit. Miten on osien saatavuuden ja hintatason kanssa? Auto itsessään saattaisi hyvinkin miellyttää kyllä. Kulkeekohan tuo mihinkään ilman kuutoskonetta tai onko esim. kaksilitraisena turbokuutosena mistään kotoisin? Busso on mahtava, mutta itse saattaisin jopa suosia Twin Sparkin kevyempää keulaa... Entäs automaattivaihteisto? Löyytykö mistään edes ja onko ongelmallinen?

[karila]

Tyttärellä oli muutama vuosi Giulietta T-jet 120 hv. Itsekin yllätyin siitä pirteydestä. Napolin baarissa väittävät, että siinä on itse asiassa enemmän tehoa kuin ilmoittavat... dynamic asennossa aika tykki imo.
Lisää tarinaa Giuliettasta: tyttären eka omalla rahalla ostama auto. Kävi koeajamassa kaikenlaista, fiestaa, corollaa, corsaa jne. Kaikkiin tuli vastaus , ihan ok. Sitten meni koeajamaan Giuliettan ja seuraavaksi laittoi kuvan whatsappiin mulle: löysin mun auton .
Näyttää myynnissä olevan useampi TCT automaatti Giulietta. Itse ottaisin facelift version 2015 tai uudempi.
Niin, se Giulian kuskin oven kyynärnoja: en oikein ymmärtänyt mikä ongelma siinä on ?

[TurboJ]

Näyttää myynnissä olevan useampi TCT automaatti Giulietta. Itse ottaisin facelift version 2015 tai uudempi.
Niin, se Giulian kuskin oven kyynärnoja: en oikein ymmärtänyt mikä ongelma siinä on ?

Multiair-moottorilla ovat nuo Giuliettat ja en haluaisi tuon jäätyvän huohottimen kanssa alkaa ollenkaan. Ainoa vaihtoehto automaatilla olisikin silloin QV tai Veloce. Täytynee tutustua edes vaihteistoon nyt ensin, sillä nähnee kannattaako harkita näiden kalliimpien mallien hintatasoa.

Giuliassa on sama ongelma kuin todella monessa nykyautossa, että kyynärpäille ei ole jätetty tarpeeksi tilaa leveyssuunnassa. Rattia enemmän kääntäessä napsuu kyynärpää tuohon oviverhoilun yläreunaan kun se on liian lähellä. Vielä en näissä muunmerkkisissä uudemmissa ole löytänyt yhtään automallia, jossa tätä ongelmaa ei jossain määrin olisi. Esim. Mazda 3:lla en pystynyt ajamaan kuin pelkkä oikea käsi ratilla. Giulietta ja MiTo ovat tässä suhteessa tarjonneet paremmin tilaa. On tärkeää, että rattia pystyy pyörittelemään vapaasti ja jostain syystä tämänsuuntaisesta tilavuudesta on nyt ryhdytty uusissa autoissa luopumaan.

Giulietta kyllä edelleen kiinnostaa. Harmi kun on ollut noita huohotinjuttuja. Kaikki muut tietämäni vikakohteet pystyisin sietämään, mutta jos moottori rupeaa toistuvasti temppuilemaan kesken ajon niin ei käy. Multiair meinaa jäädä siten valikoiman ulkopuolelle, vaikka niitähän juuri suuri osa Suomen bensa-Giuliettoista taitaa olla.

[lerppu]

Näyttää myynnissä olevan useampi TCT automaatti Giulietta. Itse ottaisin facelift version 2015 tai uudempi.
Niin, se Giulian kuskin oven kyynärnoja: en oikein ymmärtänyt mikä ongelma siinä on ?

Multiair-moottorilla ovat nuo Giuliettat ja en haluaisi tuon jäätyvän huohottimen kanssa alkaa ollenkaan. Ainoa vaihtoehto automaatilla olisikin silloin QV tai Veloce. Täytynee tutustua edes vaihteistoon nyt ensin, sillä nähnee kannattaako harkita näiden kalliimpien mallien hintatasoa.

Giuliassa on sama ongelma kuin todella monessa nykyautossa, että kyynärpäille ei ole jätetty tarpeeksi tilaa leveyssuunnassa. Rattia enemmän kääntäessä napsuu kyynärpää tuohon oviverhoilun yläreunaan kun se on liian lähellä. Vielä en näissä muunmerkkisissä uudemmissa ole löytänyt yhtään automallia, jossa tätä ongelmaa ei jossain määrin olisi. Esim. Mazda 3:lla en pystynyt ajamaan kuin pelkkä oikea käsi ratilla. Giulietta ja MiTo ovat tässä suhteessa tarjonneet paremmin tilaa. On tärkeää, että rattia pystyy pyörittelemään vapaasti ja jostain syystä tämänsuuntaisesta tilavuudesta on nyt ryhdytty uusissa autoissa luopumaan.

Giulietta kyllä edelleen kiinnostaa. Harmi kun on ollut noita huohotinjuttuja. Kaikki muut tietämäni vikakohteet pystyisin sietämään, mutta jos moottori rupeaa toistuvasti temppuilemaan kesken ajon niin ei käy. Multiair meinaa jäädä siten valikoiman ulkopuolelle, vaikka niitähän juuri suuri osa Suomen bensa-Giuliettoista taitaa olla.

Giulietta MA huohotin tosiaan jäätyy, näin kävi itsellekin (MiTossa ei, jännä kyllä). Lisäksi MA tct:ssä on start stop. Ja se sotkee jännästi vaihteiston toimintaa esim loivaan ylämäkeen taskuparkkiin peruuttaessa (jos on riittävän loiva ettei hillholder aktivoidu). Samaa kun koittaa monistaa QV tct:llä, ongelmia ei ole (esim. yksi paikka Käpylässä, jossa oli pumia sekä MiTo tct:llä että Giulietta tct:llä, mutta ei QV tct:llä - tiedän että kuulostaa oudolta, enkä uskoisi itsekään, ellen olisi kokeillut). Omista Giuliettoista pre-fl T-Jet oli selkeästi parempi kuin fl MA - mutta kaverin QV tct on näihin verrattuna täysin ylivoimainen. Näissä tietty alkaa monessa olemaan kilsoja ja kovaa käyttöä - yksilö ratkaisee.

[Polforea]

Voimasta puhuessa täytyy muistaa, että pirteys, huipputeho ja voima ovat lopulta aivan eri asioita.

Huipputeho, joka on siis yksittäinen hv- tai kW-lukema on nimensä mukaan huipputeho, joka esiintyy tietyllä kierrosluvulla. Yksistään käytännössä täysin merkityksetön indikaattori, vaikka onkin varsin yleisesti käytetty referenssi. Muistutuksena, että teho on on vääntö kerrottuna moottorin kulmanopeudella, kW=Nm*rad/s

Voima on se, mikä autoa käytännön ajossa liikuttaa ja sitä indikoi kaikista parhaiten vääntökäyrän alla oleva pinta-ala. Pelkkä käyrän korkeus ei siis riitä - korkealla vääntölukemalla sopivalla kierrosluvulla saadaan tosi korkea huipputeho, mutta jos käyrä on tällä huippukohdalla kapea eli piikikäs, saadaan moottorilta hirrrrveä hyökkäys, joka hiipuukin heti. Jos on ajanut sopivan ikäisellä ja mallisella volkkarin 1.9TDI:llä, on päässyt kokemaan tälläisen 1500-3000rpm olevan nykäisyn. Laakeampi vääntökäyrä, vaikka matalampanakin, tarjoaa voimaa laajemmalla käyttöalueella ja on käytännön ajossa paljon tärkeämpää kuin huippupiikki.

Pirteys tulee käytännössä siitä, miten auto reagoi kaasupolkimeen. Tähän toki vaikuttaa tarjolla oleva voima, auton keveys sekä pyörivien massojen keveys, mutta "nykyautoissa" myös ohjelmistolla tehty pehmeys. Pehmeys voi johtua siitä että tavoitellaan pehmeätä käytöstä, mutta osaltaan sillä on voitu myös tavoitella esim. päästömääräyksiin kelpaavuutta, partikkelisuodattimien ja katalysaattorien kestoikää jne. Lisäksi tähän on käänteinen korrelaatio mm. alustan toiminnalla - auto tuntuu helposti pirteämmältä, jos alusta lähtee keulimaan tai pomppimaan heti kun kaasuun koskee, kun taas hyvin toimiva alusta ei tuo tälläisiä lisätuntemuksia, vaikka auto lähtee kiihtymään paremmin.

"Aikuismaisempaa" autoa kun tässä on haettu, niin yksi lopputulema on ns. sporttisuuden optimoinnin tarve. Enemmän ei ole aina välttämättä positiivinen asia, vaan juuri sopivasti on paras. En esimerkiksi halua liian kovaa jousitusta, ja teinimäiset ulkonäkötekijät aiheuttavat pahaa allergiaa. Voi olla mahdollista, että hieman vähemmän sporttinen malliversio on käytössä mukavampi, mikäli etuja on vaikkapa runsaampi alavääntö tai hieman pehmeämpi jousitus. Tiet ovat huonoja ja kameroita paljon - tälle ei mitään voi. Ehkä arvoon arvaamattomaan nouseekin itsetuntemus - ettei etsi sitä mitä luulee haluavansa, vaan sitä mitä oikeasti haluaa.

Jostain syystä "sporttiseksi" mielletään usein vain jäykkä alusta, mutta totuus on toinen. Etenkin italialaisilla on taito tehdä vahvastikin progressiivisia alustoja, jotka pitää kallistuksen kurissa ja ovat hauskoja ajaa mutkaan, mutta pehmeän pinnan ansiosta ovat kuitenkin mukavia. Ferrari 348 on mukulakivellä mukavampi kuin vakioalustainen E90-sarjan BMW, mutta ei ole epäilystäkään, kumpi on mutkatiellä ja radalla sporttisempi ja hauskempi ajaa.

Giulietta kyllä edelleen kiinnostaa. Harmi kun on ollut noita huohotinjuttuja. Kaikki muut tietämäni vikakohteet pystyisin sietämään, mutta jos moottori rupeaa toistuvasti temppuilemaan kesken ajon niin ei käy. Multiair meinaa jäädä siten valikoiman ulkopuolelle, vaikka niitähän juuri suuri osa Suomen bensa-Giuliettoista taitaa olla.

Se huohotin on noista ikävämpi, koska se on toistuva ikävyys. Multiairia ei sinänsä kannata pelätä - budjetoida se kannattaa koska korjauksella on hintaa, mutta kestoikä on kuitenkin yleensä jossain 100-200tkm välimaastossa, eli useimmat auton omistajat joutuvat tekemään sen korkeintaan kerran. Taitaa pitkällä tähtäimellä olla halvempi ylläpidettävä kuin esim. Busson jakopää (jonka virallinen vaihtoväli on 3v/60tkm).

[FinPat]

Polforean määritelmän mukaiset Huipputeho, Voima ja Pirteys ovat vuonan 2022 valitettavasti kaikki yhtä aikaa parhaiten tarjolla sähkövispilöissä

Koska vispilät ovat tämän ketjun keskustelun ulkopuolella niin todettakoon että:

1) 1.4 MA numerot ovat vaikuttavia mutta todellisuudessa tuntuma laiskempi kaikilta osin kuin speksit kertovat
2) Bussojen numerot eivät ihmeellisiä mutta todellisuudessa tuntuvat pirteiltä ja voimakkailta, klassisella tavalla.
3) 2.0 MA / GME kone, ainakin 280 hp versiona tuntuu modernilta pirteältä ja voimakkaalta koneelta

[TurboJ]

Nopea välikysymys. Onko valoteho Giuliettan halogeeniajovaloissa kovin heikko? Siis jos ei ole Xenon-valoja.

[Cloverleaf]

Nopea välikysymys. Onko valoteho Giuliettan halogeeniajovaloissa kovin heikko? Siis jos ei ole Xenon-valoja.

Omasta mielestäni ne halogeenit oli huonot. Giulian 35 W xenonit huikea parannus.

[TurboJ]

Omasta mielestäni ne halogeenit oli huonot. Giulian 35 W xenonit huikea parannus.

Olisiko mitään vertailukohtaa muiden autojen halogeeneihin? Xenonit ovat tietenkin paremmat, mutta tavallisen tehoisillakin halogeeneilla on pärjätty... Että onko kyseessä siis halogeeniluokassa tavallista huonompi valaistus?

(kiitokset avusta)

[Cloverleaf]

Omasta mielestäni ne halogeenit oli huonot. Giulian 35 W xenonit huikea parannus.

Olisiko mitään vertailukohtaa muiden autojen halogeeneihin? Xenonit ovat tietenkin paremmat, mutta tavallisen tehoisillakin halogeeneilla on pärjätty... Että onko kyseessä siis halogeeniluokassa tavallista huonompi valaistus?

(kiitokset avusta)

Aika ehkä kultaa muistot, mutta 159 halogeenit oli muistaakseni paremmat tai suht samantasoiset.

[Romeo y Julieta]

Nopea välikysymys. Onko valoteho Giuliettan halogeeniajovaloissa kovin heikko? Siis jos ei ole Xenon-valoja.

Mulla oli 2 vuoden ajan Giulietta halogeeniajovaloilla. Lähivalojen teho oli omasta mielestä heikommasta päästä, pitkät taas olivat hyvät. Lyhkäisiin vaihdoin H7-halogeenien tilalle Osramin ledit ja valoteho parani huomattavasti. Plussaa oli myös ledivalojen moderni kylmä valkoinen värisävy. Valokuvio oli ok eikä aiheuttanut katsastuksissa ongelmia. Nykyisessä Giuliettassa on xenonit.

[TurboJ]

Giulietta MA huohotin tosiaan jäätyy, näin kävi itsellekin (MiTossa ei, jännä kyllä). Lisäksi MA tct:ssä on start stop. Ja se sotkee jännästi vaihteiston toimintaa esim loivaan ylämäkeen taskuparkkiin peruuttaessa (jos on riittävän loiva ettei hillholder aktivoidu). Samaa kun koittaa monistaa QV tct:llä, ongelmia ei ole (esim. yksi paikka Käpylässä, jossa oli pumia sekä MiTo tct:llä että Giulietta tct:llä, mutta ei QV tct:llä - tiedän että kuulostaa oudolta, enkä uskoisi itsekään, ellen olisi kokeillut). Omista Giuliettoista pre-fl T-Jet oli selkeästi parempi kuin fl MA - mutta kaverin QV tct on näihin verrattuna täysin ylivoimainen. Näissä tietty alkaa monessa olemaan kilsoja ja kovaa käyttöä - yksilö ratkaisee.

Mielenkiintoisia käyttäjäkokemuksia. Itsekin olen huomannut, että automaattivaihteistot voivat nykyään olla kovin vaihtelevia laitteita toiminnaltaan. Tavallaan jopa on vähän ikävä noita vanhan ajan momentinmuunnin-lootia, jotka melkein kaikki tekivät yleensä sitä mitä niiden odottikin tekevän. Nykyään X-portaiset pehmeät laatikot ja kaksoiskytkyt voivat olla hyvinkin ihmeellisiä joissain tilanteissa. Tämän takia vaihteiston hyvä toiminta onkin hankala juttu ja monen koeajon jälkeen on jäänyt se fiilis, että "vieläkään ei siis pääse manuaalista eroon".

Kertoisitko lisää noiden Giuliettojen eroista. Millä tavalla tuo T-Jet oli MA:ta parempi? Ja mikä erityisesti teki QV:sta parhaan? Aavistaisin, että muutakin oli syynä kuin puhdas suorituskyky?

Mitä sanoisit eri Giuliettojen alustan toiminnasta? Itse nyt olen noita eroja päässyt kokeilemaan vain nastarenkain varustetuissa ja keskinkertaisen kuntoisissa yksilöissä. Kun autot ovat kunnossa, millainen on ero vaikka matkustusmukavuuden suhteen QV versus perusmallit?

[TurboJ]

Voimasta puhuessa täytyy muistaa, että pirteys, huipputeho ja voima ovat lopulta aivan eri asioita.

Huipputeho, joka on siis yksittäinen hv- tai kW-lukema on nimensä mukaan huipputeho, joka esiintyy tietyllä kierrosluvulla. Yksistään käytännössä täysin merkityksetön indikaattori, vaikka onkin varsin yleisesti käytetty referenssi. Muistutuksena, että teho on on vääntö kerrottuna moottorin kulmanopeudella, kW=Nm*rad/s

Voima on se, mikä autoa käytännön ajossa liikuttaa ja sitä indikoi kaikista parhaiten vääntökäyrän alla oleva pinta-ala. Pelkkä käyrän korkeus ei siis riitä - korkealla vääntölukemalla sopivalla kierrosluvulla saadaan tosi korkea huipputeho, mutta jos käyrä on tällä huippukohdalla kapea eli piikikäs, saadaan moottorilta hirrrrveä hyökkäys, joka hiipuukin heti. Jos on ajanut sopivan ikäisellä ja mallisella volkkarin 1.9TDI:llä, on päässyt kokemaan tälläisen 1500-3000rpm olevan nykäisyn. Laakeampi vääntökäyrä, vaikka matalampanakin, tarjoaa voimaa laajemmalla käyttöalueella ja on käytännön ajossa paljon tärkeämpää kuin huippupiikki.

Pirteys tulee käytännössä siitä, miten auto reagoi kaasupolkimeen. Tähän toki vaikuttaa tarjolla oleva voima, auton keveys sekä pyörivien massojen keveys, mutta "nykyautoissa" myös ohjelmistolla tehty pehmeys. Pehmeys voi johtua siitä että tavoitellaan pehmeätä käytöstä, mutta osaltaan sillä on voitu myös tavoitella esim. päästömääräyksiin kelpaavuutta, partikkelisuodattimien ja katalysaattorien kestoikää jne. Lisäksi tähän on käänteinen korrelaatio mm. alustan toiminnalla - auto tuntuu helposti pirteämmältä, jos alusta lähtee keulimaan tai pomppimaan heti kun kaasuun koskee, kun taas hyvin toimiva alusta ei tuo tälläisiä lisätuntemuksia, vaikka auto lähtee kiihtymään paremmin.

"Aikuismaisempaa" autoa kun tässä on haettu, niin yksi lopputulema on ns. sporttisuuden optimoinnin tarve. Enemmän ei ole aina välttämättä positiivinen asia, vaan juuri sopivasti on paras. En esimerkiksi halua liian kovaa jousitusta, ja teinimäiset ulkonäkötekijät aiheuttavat pahaa allergiaa. Voi olla mahdollista, että hieman vähemmän sporttinen malliversio on käytössä mukavampi, mikäli etuja on vaikkapa runsaampi alavääntö tai hieman pehmeämpi jousitus. Tiet ovat huonoja ja kameroita paljon - tälle ei mitään voi. Ehkä arvoon arvaamattomaan nouseekin itsetuntemus - ettei etsi sitä mitä luulee haluavansa, vaan sitä mitä oikeasti haluaa.

Jostain syystä "sporttiseksi" mielletään usein vain jäykkä alusta, mutta totuus on toinen. Etenkin italialaisilla on taito tehdä vahvastikin progressiivisia alustoja, jotka pitää kallistuksen kurissa ja ovat hauskoja ajaa mutkaan, mutta pehmeän pinnan ansiosta ovat kuitenkin mukavia. Ferrari 348 on mukulakivellä mukavampi kuin vakioalustainen E90-sarjan BMW, mutta ei ole epäilystäkään, kumpi on mutkatiellä ja radalla sporttisempi ja hauskempi ajaa.

Giulietta kyllä edelleen kiinnostaa. Harmi kun on ollut noita huohotinjuttuja. Kaikki muut tietämäni vikakohteet pystyisin sietämään, mutta jos moottori rupeaa toistuvasti temppuilemaan kesken ajon niin ei käy. Multiair meinaa jäädä siten valikoiman ulkopuolelle, vaikka niitähän juuri suuri osa Suomen bensa-Giuliettoista taitaa olla.

Se huohotin on noista ikävämpi, koska se on toistuva ikävyys. Multiairia ei sinänsä kannata pelätä - budjetoida se kannattaa koska korjauksella on hintaa, mutta kestoikä on kuitenkin yleensä jossain 100-200tkm välimaastossa, eli useimmat auton omistajat joutuvat tekemään sen korkeintaan kerran. Taitaa pitkällä tähtäimellä olla halvempi ylläpidettävä kuin esim. Busson jakopää (jonka virallinen vaihtoväli on 3v/60tkm).

Niinpä tosiaan, kaikki suorituskykyyn liittyvät suureet ovat sellaisia, että todellisuudessa oleellisinta lienee fiilis. Alfasta puhuttaessahan jokainen malli ainakin Suomen markkinoilla tarjoaa ripeään liikennekäyttöön riittävän absoluuttisen suorituskyvyn. Oli itsekin tästä asiasta hyvä muistuttaa itseäni vertaillessani erilaisia autoja. Erityisesti paperilla ilmenevistä komeista numeroista joutuu maksamaan euroissa aivan suhteettoman suuresti. Monelle käy vieläpä niin, että auto tulee hankituksi naapuria varten tai autotoimittajaa varten. Itsekin olen joskus syyllistynyt numeroiden palvontaan. Käytännössä on parasta, jos sellaisesta pääsee kokonaan eroon, koska tyydytys ei tule tien päällä numeroista vaan ajokokemuksen laadusta.

Nopein autoni oli rakennettu Saab 900 T16, joka kiihtyi 0-200 km/h alle kahdenkymmenen sekunnin, eli samaa tahtia Porsche 930:n kanssa. Se oli oikein hauska vehje, mutta moottorin käyttöominaisuuksista oli jo vähäsen jouduttu tinkimään kookkaan ahtimen myötä. Sen takia hauskaa oli kyllä moottoritiellä, mutta 60 heppaa vähäisempi vanhempi vastaava peli oli normaaliajossa paljon kivempi, koska vääntöä oli tarjolla aina, eikä sitten joskus.

Nyt kun tässä pääfokus on käyttöautoilussa, mutta siihen on pyrkimys soveltaa samalla myös "fiilistä", niin aika rankalla kädellä saa karsia vaatimuksia pois jos ylipäänsä meinaa päästä hommassa perille. Kaikkea ei voi saada, eikä sitä kannattaisi edes yrittää. Nyt olen ajatellut, että varmaan kannattavinta on tinkiä vähän maksimisuorituskyvystä, koska se ei välttämättä edistä ominaisuuksia 99%:ssa prosentissa käyttötilanteista, mutta potentiaalisesti lisää paljon kustannuksia ja nopeuttaa auton kulumista. Vaan sittenkin arpakuutiota on heitettävä jossain kohtaa ja valinta voi myöhemmin osoittautua vääräksi vaikka kuinka hyvin olisi läksynsä tehnyt.

[TurboJ]

Suuret kiitokset kaikille osallistumisesta. Koko ajan opin lisää ja on hienoa, että tällaisia nettiyhteisöjä vielä maailmasta löytyy.

Giuliettaa opiskelen edelleen: mitenkäs nuo faceliftit ja muut päivitykset menivätkään? Ilmeisesti oli kaksikin faceliftiä. Mistä eri versiot erottaa toisistaan ja onko näissä uudemmissa jotain tärkeitä parannuksia? Autot kun ovat jo nähneet maailmaa niin yksilön kunto ratkaisee paljon. Silti ehkä jotain myös vuosimalli ja kehitysversio?

T-Jet on ilmeisesti kohtalaisen ongelmaton moottori; mahdollisesti myös vähemmän herkkä käytettyjen öljylaatujen suhteen? (huoltohistoriasta ei aina tämän tapaisia asioita saa selville millään keinolla).

Manuaalivaihteistoissa oli ilmeisesti ollut jotain tyyppivian tapaista...? Ja onko noissa aina kaksoismassavauhtipyörä?

Miltä Alfan vakuutusmaksut näyttävät nykyään? Ovatko Giuliettan kulut olleet verrattavissa "tavallisiin" merkkeihin ja mikä on ollut muiden Alfa-mallien tilanne?

[Polforea]

Nopein autoni oli rakennettu Saab 900 T16, joka kiihtyi 0-200 km/h alle kahdenkymmenen sekunnin, eli samaa tahtia Porsche 930:n kanssa.

Taitaa maailma olla aika pieni

[TurboJ]

Nopein autoni oli rakennettu Saab 900 T16, joka kiihtyi 0-200 km/h alle kahdenkymmenen sekunnin, eli samaa tahtia Porsche 930:n kanssa.

Taitaa maailma olla aika pieni

Maailma on pieni ja joskus kauniskin sille, jolla on aikaa unelmille.
Laitoin juuri YV:n ja toisen liittyen myös aikaisempaan keskusteluumme.

Kiitokset myös jo tähänkin asti kaikista vinkeistä.

[lerppu]

Giulietta tosiaan 2 nassukohotusta, 1. oli ”oleellinen”.
Silloin muuttui Blue&Me infotainment uConnectiin. Joka toimii paremmin, joskin ei yhtä hyvin tietty kuin modernit järjestelmät. Scudetto muuttui molemmissa liftauksissa. 2. fl modernisoi emblemin ja mallifontin. Molemmissa näissä tuli erilaisia vanteita ja listaa ja vähän sisustaa uusiksi. Mutta aika vähäistä muutosta asiaan vihkiytymättömille. Sport pack on kanssa aika jees.

T-JET koneena on numeroitaan ”parempi”, kun MA taas ”huonompi”. T-JET enemmän vanhaa koulua käyttöominaisuuksien puolesta. Autojen suorituskyky perus arki ajossa tosi lähellä toisiaan. 1750 taas ainakin tct:n kanssa on möreä ja vahva! Sillä jo pääsee eikä hyydy. QV alusta on paljon perusversioita tarkempi, normi Giulietta on hämmentävän korkea ja pehmeä. QV (fl2 Veloce, sama auto) istuu hienosti tiessä, stanssi on hyvä. Mutta esim bemarista tuttu kovuus puuttuu. On mukava ja käytettävä, mutta käskiessä terävä. Paras etuveto ikinä. Manuaalit eivät tietääkseni ole olleet ongelmallisia, yhdessäkään ei ole sitä pelättyä M32 lootaa. QVtä en ole kolmen polkimen kanssa ajanut…

Totuus on että Giulietta perus versiona on esim MiToa tavanomaisempi auto. Edellisen MAn vaihdoin pois kun vaimo kysyi Bella Italian jälkeen ”miksi sinulla on kaikkein tylsin Alfa?”… QV on eri peto, itse ottaisin vähän ajetun siistin QV:n mieluummin kuin paljon ajetun, lapsiperheen karvalakki Giulian.

[Lumlum]

Mulla oli uutena ostettu 2017 Giulietta 170hp MA + TCT. Ajoin sillä kaksi vuotta ja 50 tkm. Asennutin Webaston uutena, eikä huohotin jäätynyt kertaakaan. Aski oli kyllä kaksioiskytkinvaihteistoksi oikein hyvä. Talvinakit olivat 17" kitkat, meni aika sukkasillaan. Lisäksi ton koneen pörinä oli matalan urheilullista, toisin kuin 200hp bensa-Giulian karhea rohina, joka kuulostaa erityisesti etupuolella VAG-dieseliltä... Asia joka harmittaa joka aamu autoa käynnistettäessä.

Lisäksi Giulietasta sai S/S -järjestelmän napista pysyvästi pois päältä vuoden 2018 autoihin saakka, Giuliassa sen deaktivointi kuuluu ajoonlähtörutiineihin (eri päästörajat).

Viimeinen, "neljäs* facelift tuli Giuliettaan mallivuosille 2019-20. MA jäi pois ja T-JET jäi manuaalina ainokaiseksi bensaversioksi. Samalla värivalikomaan lisättiin mm. Verde Visconti, jollaisen hakisin Saksasta, jos ko. mallia etsisin.

Suomen maahantuonti loppui noihin Stage 3 -autoihin ja viimeiset on ensirekisteröity kai keväällä 2018. Paras ajamani etuveto toistaiseksi, joskin NG Saab 9-3 manuaalilla pääsee lähelle, mutta jää vielä selkeästi Giulietasta.

Eipä silti, jokainen reissu Giulialla on silkkaa tunnetta. Seireeni autoksi.

[lerppu]

Giulietasta sai S/S -järjestelmän napista pysyvästi pois päältä vuoden 2018 autoihin saakka, Giuliassa sen deaktivointi kuuluu ajoonlähtörutiineihin (eri päästörajat).

Offtopic huomio - softaaminen on nopeaa eikä hirmu kallista. Siinä pääsee s&s leikistä samalla eroon, kun jää päälle viimeisin asetus. Ja samalla saa teholeikkurin pois karkealta jyrsimeltä kuulostavasta 2.0 MA koneesta - jonka jälkeen sitä kyllä arvostaa muutoin enemmän!

Ei siis mitään muuta kuin tyytyväinen asiakassuhde moisen mainostekstin takana.

[TurboJ]

Totuus on että Giulietta perus versiona on esim MiToa tavanomaisempi auto. Edellisen MAn vaihdoin pois kun vaimo kysyi Bella Italian jälkeen ”miksi sinulla on kaikkein tylsin Alfa?”… QV on eri peto, itse ottaisin vähän ajetun siistin QV:n mieluummin kuin paljon ajetun, lapsiperheen karvalakki Giulian.

Samoilla linjoilla QV:n ja Giulian suhteen kyllä. Mutta kuten aiemmin mainitsit, niin ei ole välttämättä helppo homma löytää hyvää QV:ta ja hinnat niissäkin näyttävät heijastelevan tarjonnan hupenemista. Vaakakupeissa painaa paljon myös käyttötarkoitus. Saattaa joutua etsimään erilaista kohdetta mikäli kyseessä on ainoa auto. Ihannetilanteessa olisi erikseen jokaiseen käyttötarkoitukseen sopiva laite, koska kaikkien tarvittavien ominaisuuksien tiivistäminen yhteen pakettiin se vasta haastavaa onkin. Tähänastisen oppimäärän perusteella kuitenkin tuntuu, että vähintään kaksi ajopeliä kannattaisi olla: yksi arkiseen käyttöön ja yksi harrastamiseen. Mutta noita rajoja voi olla joskus vaikeaa kunnioittaa.

[TurboJ]

Viimeinen, "neljäs* facelift tuli Giuliettaan mallivuosille 2019-20. MA jäi pois ja T-JET jäi manuaalina ainokaiseksi bensaversioksi. Samalla värivalikomaan lisättiin mm. Verde Visconti, jollaisen hakisin Saksasta, jos ko. mallia etsisin.

Mitkäs ne vuosimallirajat millekin Giulietta -sukupolvelle olivatkaan? Ulkonäöllisesti esim. ensimmäinen ja toinen hämäävät, kun en edelleenkään osaa erottaa kumpi on kumpi.

Lisäksi ton koneen pörinä oli matalan urheilullista, toisin kuin 200hp bensa-Giulian karhea rohina, joka kuulostaa erityisesti etupuolella VAG-dieseliltä... Asia joka harmittaa joka aamu autoa käynnistettäessä.

Kuinkas muuten on Alfoissa suoraruiskun myötä syntyvien karstaongelmien laita? Yleensähän useimmissa suorasuihkareissa on jonkin verran tätä, että imukanavat ja -venttiilit karstoittuvat, kun bensasuutin ei niitä huuhtele. Tästä en kuitenkaan Alfa Giulian ja Giulietan kohdalla ole lukenut mitään. Kenties ongelmia ei ole ollut juurikaan?

[TurboJ]

Offtopic huomio - softaaminen on nopeaa eikä hirmu kallista. Siinä pääsee s&s leikistä samalla eroon, kun jää päälle viimeisin asetus. Ja samalla saa teholeikkurin pois karkealta jyrsimeltä kuulostavasta 2.0 MA koneesta - jonka jälkeen sitä kyllä arvostaa muutoin enemmän!

Ei siis mitään muuta kuin tyytyväinen asiakassuhde moisen mainostekstin takana.

Onko Suomessa muuten asiantuntevaa tahoa, joka osaa ohjelmoida Alfan oikealla tavalla? Luin Squadra-tuningin raportteja Hollannista ja niiden perusteella näyttäisi, ettei aina ihan tavallista kauraa ole näiden ohjausjärjestelmät. Giulian ohella muuten näyttää Giuliettassakin olleen joissain versioissa noita leikattuja tehokäyriä. Squadra tekee eri ohjelmat kullekin D-N-A -kytkimen asennolle, joka on mielenkiintoinen lähestymistapa. Nämä jutut täytyy kuitenkin mielestäni tehdä suurella tarkkuudella; kaikenmoisia tekeleitä liikkuu laajemmilla markkinoilla, jotka toimivat hyvin hetken aikaa, kunnes jossain napsahtaa.

[lerppu]

Offtopic huomio - softaaminen on nopeaa eikä hirmu kallista. Siinä pääsee s&s leikistä samalla eroon, kun jää päälle viimeisin asetus. Ja samalla saa teholeikkurin pois karkealta jyrsimeltä kuulostavasta 2.0 MA koneesta - jonka jälkeen sitä kyllä arvostaa muutoin enemmän!

Ei siis mitään muuta kuin tyytyväinen asiakassuhde moisen mainostekstin takana.

Onko Suomessa muuten asiantuntevaa tahoa, joka osaa ohjelmoida Alfan oikealla tavalla? Luin Squadra-tuningin raportteja Hollannista ja niiden perusteella näyttäisi, ettei aina ihan tavallista kauraa ole näiden ohjausjärjestelmät. Giulian ohella muuten näyttää Giuliettassakin olleen joissain versioissa noita leikattuja tehokäyriä. Squadra tekee eri ohjelmat kullekin D-N-A -kytkimen asennolle, joka on mielenkiintoinen lähestymistapa. Nämä jutut täytyy kuitenkin mielestäni tehdä suurella tarkkuudella; kaikenmoisia tekeleitä liikkuu laajemmilla markkinoilla, jotka toimivat hyvin hetken aikaa, kunnes jossain napsahtaa.

On asian tunteva paja täällä kylmässä pohjolassakin, Stelvio ketjussa tuoretta tarinaa.

Giulietta versiot erottaa helposti scudettosta. Vaikka tuolta scrollaamalla löytyy vuosimallien kera: https://shop.alfisti.net/Tuning-Styling ... 5_410.html

[karila]

Onpas mielenkiintoista jutustelua ja tietokin lisääntyy kun tätä ketjua lukee.
Laitoin yv:n asiaan liittyen ketjun aloittajalle.

[TurboJ]

^ Kiitos mielenkiinnosta

Jatketaanpa aihetta; saako jostain alkuperäisosia tilattua marmoria halvemmalla? Muihin merkkeihin olen joskus käyttänyt Aeromotorsia, mutta sieltä tulee joskus sekundalaatua, vaikka sinänsä orkkisosaa joskus saakin.

Yksi käytännön haaste on esim. Giulietta QV:n yhteydessä ollut pakoputkistot, jotka muutamissa yksilöissä on vaihdettu "tuning" mallisiin. En pärjää kovan melutason kanssa, joten tuollainen yksilö pitäisi heti vakioida originaalilla pakoputkistolla. Nämä ovat puolestaan joskus todella hurjissa hinnoissa, koska tavalliset kuluttajat ostavat melkein aina tarvikeputkia kun varaosaa tarvitaan. Itse taas en sellaista suosi, koska kokemusta on varaosa-alalta.

Giuliettasta lisää. Olen testannut nyt useamman yksilön ja vaikuttaisi, että ajokilometreillä on huomattava vaikutus ajokokemukseen. Tarkoitan siis, että suurempi kuin mihin olen yleensä autoissa tottunut. Ilmeisesti pyöräntuennan nivelet ja puslat vaativat vaihtoa joitain muita merkkejä/malleja useammin, mikä voisi selittää eroja ajettavuudessa. Onko muita tähän liittyviä huomioita? Tarkoitus olisi löytää joka tapauksessa sellainen yksilö, jossa ei olisi välittömästi korjauksia edessä, ja köyttöpotentiaalia täytyisi olla moniksi vuosiksi.

Olen kokeillut myös nyt jo kaikki bensa-Giulietan moottoriversiot. Perusmallin alusta miellyttää eniten ja lienee myös talviystävällisin vähän korkeamman alustansa takia. Tietenkin 1750 TBi on taas moottorina hauskin, mutta tuo myös potentiaalisia kääntöpuolia mukanaan ajatuksen ollessa nimenomaan arkisessa käyttöautoilussa. Monoblock-jarrut vaativat enemmän huoltoa ja ovat kalliit uusia ja samalla kasvaa myös polttoaineenkulutus. Varmaan oleellisin kysymys on silti tämä: kuinka hyvin Giulietta QV mahtaa kestää kovempaa ajoa pitkän päälle? Tarkoitan koko ajokokemusta; alusta, räminät, yleinen "kulumisen tuntu". Eri automallithan ikääntyvät hyvin eri tavalla, mutta sporttimalleilla ajetaan kovempaa, joilloin yleiskunto voi laskea nopeammin.

Tämä on tärkeä asia punnittavaksi, koska kohtuullisen QV-mallin hinnalla saa melkein pakasta vedetyn oloisen perusmallin lähes sisäänajokilometrein. Koska suuri osa käytöstä valitettavasti on kaupunkijurrutusta työmatkoineen, niin vertailu on erittäin tarpeellinen. Vauhdinnälkään on toisaalta myös tarjolla projektikalustona tallissa odotteleva Megane RS 225, ja sekin on mahdollisesti poistumassa valikoimasta, koska sporttisuudelle ei tunnu nykyarjessa olevan järkevää käyttöä. Sen takia onkin vahva vaihtoehto mahdollisimman järkevä käyttö-Alfa, ja sitten joskus myöhemmin hankkia jotain paljon erikoisempaa harrasteeksi. Alfasta voisi toivoa jopa tavallisempana versiona tiettyä "fiilistä" arkiajoon, toisin kuin useimmista muista "järkiautoista".

[lerppu]

^Nopea vastaus:
- Giulietta on peruskuosissaan lopulta hyvin arkinen auto. Ei se sentään mikään Corolla ole, mutta jos QV:sta kunnollista yksillöä ei tahdo löytyä, niin Giulian suuntaan katsetta asettelemaan. Giorgio alusta ja sen syntytarina on sen verran poikkeuksellista kamaa automaailmassa, että sellaista ei uudelleen tule.

[Dfin]

^ Kiitos mielenkiinnosta

Jatketaanpa aihetta; saako jostain alkuperäisosia tilattua marmoria halvemmalla? Muihin merkkeihin olen joskus käyttänyt Aeromotorsia, mutta sieltä tulee joskus sekundalaatua, vaikka sinänsä orkkisosaa joskus saakin.

Yksi käytännön haaste on esim. Giulietta QV:n yhteydessä ollut pakoputkistot, jotka muutamissa yksilöissä on vaihdettu "tuning" mallisiin. En pärjää kovan melutason kanssa, joten tuollainen yksilö pitäisi heti vakioida originaalilla pakoputkistolla. Nämä ovat puolestaan joskus todella hurjissa hinnoissa, koska tavalliset kuluttajat ostavat melkein aina tarvikeputkia kun varaosaa tarvitaan. Itse taas en sellaista suosi, koska kokemusta on varaosa-alalta.

Giuliettasta lisää. Olen testannut nyt useamman yksilön ja vaikuttaisi, että ajokilometreillä on huomattava vaikutus ajokokemukseen. Tarkoitan siis, että suurempi kuin mihin olen yleensä autoissa tottunut. Ilmeisesti pyöräntuennan nivelet ja puslat vaativat vaihtoa joitain muita merkkejä/malleja useammin, mikä voisi selittää eroja ajettavuudessa. Onko muita tähän liittyviä huomioita? Tarkoitus olisi löytää joka tapauksessa sellainen yksilö, jossa ei olisi välittömästi korjauksia edessä, ja köyttöpotentiaalia täytyisi olla moniksi vuosiksi.

Olen kokeillut myös nyt jo kaikki bensa-Giulietan moottoriversiot. Perusmallin alusta miellyttää eniten ja lienee myös talviystävällisin vähän korkeamman alustansa takia. Tietenkin 1750 TBi on taas moottorina hauskin, mutta tuo myös potentiaalisia kääntöpuolia mukanaan ajatuksen ollessa nimenomaan arkisessa käyttöautoilussa. Monoblock-jarrut vaativat enemmän huoltoa ja ovat kalliit uusia ja samalla kasvaa myös polttoaineenkulutus. Varmaan oleellisin kysymys on silti tämä: kuinka hyvin Giulietta QV mahtaa kestää kovempaa ajoa pitkän päälle? Tarkoitan koko ajokokemusta; alusta, räminät, yleinen "kulumisen tuntu". Eri automallithan ikääntyvät hyvin eri tavalla, mutta sporttimalleilla ajetaan kovempaa, joilloin yleiskunto voi laskea nopeammin.

Tämä on tärkeä asia punnittavaksi, koska kohtuullisen QV-mallin hinnalla saa melkein pakasta vedetyn oloisen perusmallin lähes sisäänajokilometrein. Koska suuri osa käytöstä valitettavasti on kaupunkijurrutusta työmatkoineen, niin vertailu on erittäin tarpeellinen. Vauhdinnälkään on toisaalta myös tarjolla projektikalustona tallissa odotteleva Megane RS 225, ja sekin on mahdollisesti poistumassa valikoimasta, koska sporttisuudelle ei tunnu nykyarjessa olevan järkevää käyttöä. Sen takia onkin vahva vaihtoehto mahdollisimman järkevä käyttö-Alfa, ja sitten joskus myöhemmin hankkia jotain paljon erikoisempaa harrasteeksi. Alfasta voisi toivoa jopa tavallisempana versiona tiettyä "fiilistä" arkiajoon, toisin kuin useimmista muista "järkiautoista".

Olen myös huomannut, että giuliettoissa on eroja. Foorumilla on nyt myynnissä tuo 300tkm ajettu t-jet vajaalla neljällä tonnilla ja se oli aidosti ajolleen parempi kuin edellinen omani (180tkm ajettuna).

Täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä vakio t-jetin ja multiairin välillä on eroa myös käytännön maailmassa. Molemmissa on mukava alavääntö ja käytännön suorituskyky, mutta kyllä multiair hyödyntää paremmin koko kierrosalueen siinä missä vakio t-jet ”hiipuu” ennen neljää tonnia. Tämä varmaankin johtuu softasta ja pienemmästä ahtimesta, sillä bravo t-jetin (155hp) kanssa tuo 1.4 multiair on suorituskyvyltään käytännössä identtinen.

Jos ei pelota pienet laitot, niin tuo foorumilla myytävä giulietta t-jet tarjoaa ilmoituksessa mainittujen vikojen (jotka on luonteeltaan giuliettoissa useiten esiintyviä vikoja) jälkeen todella hyvää vastinetta rahalle. Etenkin uudella ahtimella ja softalla sen saisi hyväksi.

Jos taas haluaa käyttää tuon 20-25k€, niin siihen rahaan on vain yksi vastaus: Giulia. Ja jos nostaa budjettia 5k€ niin klaustrofobia häviää stelviolla ajellessa. Ajettavuuteen tuolla korkeammalla istuma-asennolla ja tilavuudella on häkellyttävän vähän merkitystä.

[TurboJ]

Kyllä tämä nyt näyttäisi kallistuvan Alfa Giulietan puolelle. Tosin muutkin saman ja alemman hintaluokan ratkaisut pidetään vielä avoimina.

Ongelma "hienompien" autojen kanssa on se perinteinen portaikkovaikutus. Ensin katsotaan, että edullinen siistihkö Giulietta maksaa 12k€. No mutta, maksapa 17 k€ niin saat jo todella vähän ajetun ja paremmin varustein. Vaan siihen sitten heittämällä viisi tonnia lisää saa jo melkein samanikäisen QV-mallinkin alle satkun ajettuna. No sittenpä kohottamalla budjettia tästä 22k€:sta vielä kolmella tonnilla niin saat jo NettiAuton halvimman bensa-Giulian - mutta sitähän ei vielä voi ostaa, kun pitäisi saada siistimpi ja vähemmän ajettu. Ja sellainen maksaa selvästi päälle 30 k€. Mutta Veloce nelivedolla alkaa olla tarjolla jo 35 k€ luokassa. Ja hittolainen, tuolla rahalla saa jo vaikka minkämoisia ihan uusiakin autoja tehdastakuulla. Ja minkälaisia harrastepelejä saisikaan...

Jonnekin on raja vedettävä.

Osaako joku esittää valistuneita arvioita Giuliettan hintapolitiikasta ja tulevasta arvonkehityksestä? Ihmeekseni huomasin, että hinnat ovat käytännössä identtisiä tällä hetkellä VW Golfin kanssa. Missä mallissa ja ikäluokassa mahtaisi olla paras vastine rahalle? Entä minkälainen yksilö olisi taloudellisesti kaikkein viisain pitkällä tähtäimellä? Huomioitavaa on tässä se, että autotallihommiin ei voi nyt turvautua, vaan pitää voida ulkoistaa huollot ja korjaukset. Eli millainen yksilö hankittaisiin puhtaalla järjellä?