Sille kun selviää, millaisessa seurassa vietät aikaasi, niin rauhassa olo saattaa olla jopa pysyvää.
Sekalainen koeajoketju
Valvoja: Moderators
-
mutt
- Viestit: 5855
- Liittynyt: 08 Kesä 2004, 22:34
- Car(s): Lanciat: Delta 1.6 Multijet -09, Lybra SW 20V -01, Flavia Milleotto -69, Flaminia Berlina 2.8 -63 + mastapikkari -96 ja Dexta -60
Re: Sekalainen koeajoketju
Joka lumiharjaa säästää, se autoaan vihaa
Miesten ja poikien lelut erottaa vetokoukusta
Miesten ja poikien lelut erottaa vetokoukusta
-
Polforea
- Viestit: 11901
- Liittynyt: 21 Kesä 2011, 01:17
- Car(s): 159 Berlina
159 Berlina
348TB
350i DHC
4C 1:24 TBi - Paikkakunta: Viiva-k-fisu
Re: Sekalainen koeajoketju
Olisiko tästä käyttöautoksi? Osa 17: Jaguar XK 2007
Koska oli aihetta piipahtaa kaupungissa, niin samalla oli oiva tilaisuus käydä tutustumassa melkeen naapurikylässä myynnissä olevaan pikkukoneiseen kissapetoon. Tällä on hintalappu selvästi verrokkejaan alempi ja kuten odottaa saattaa, siihen on syynsä. Tai kuten auton alkuperäkielellä sanottaisiin, "There is a reason for that". Auton ilmoituksessa nimittäin kerrotaan rehellisesti, että auto on ameriikan ihmemaassa lunastettu - mutta tässä on juju, tätä nimittäin ei ole lunastettu kolaroinnin takia, vaan moottoririkon vuoksi. Se on konevikaisena raahattu Eurooppaan ja vaihdettu sijoilleen ehjä kone.
On siinä muutakin tekemistä ja sanottavaa, jos haluaa siistin tai hyvän, saatika molempia. Jo ennen koeajoa silmään osuu ainakin repsottavia verhoiluita, kulumareikä kuskin penkissä (se klassinen vyönpääreikä), vanhat renkaat, pientä maalivauriota oikeassa ovessa, vaihdekepin kulissi puuttuu yms. Ei mitään tekemätöntä, mutta sellaista missä on oma hommansa.
Ford-henkinen seepralasi häiritsee silmää, mutta ei nyt takerruta siihen. Muutamalla satasella saa kuitenkin läpinäkyvän tuulilasin asennettuna, joten sekin on tehtävissä. Alla pyörii Continentalin ExtremeContactit 19" koossa, takana 275 ja edessä 245 leveinä, olikohan profiilit 35 ja 40 vai 40 ja 45. Kuitenkin sellaiset kohtuumatalat sporttirenkaat jotka ei sovi Suomen teille ja joilla kuulemma ei tee täällä mitään. Penkin selkänoja ei kovin pystyyn nouse, muistaakseni tämä on ihan mallin ominaisuus. Myyjä käskee koeajolle, joten pitää tehdä työtä käskettyä: veekasi tulille ja baanalle.
Kauppa sijaitsee hiekkatien varrella, joten sorapintaan pääsee tutustumaan heti kättelyssä. Kasikone murisee mukavan rennosti ja sopivalla voimakkuudella, tässä on selvästi vakioputkisto. ZF:n 6HP vaihtaa asiallisesti ja GT-cruiserin henkeen sopivasti. Alusta nielee nimismiehenkiharat aivan järjettömän hyvin ja matkanteko on mukavaa, kuten tälläiseltä autolta sopii odottaa. Kruisailen isomman tien risteykseen, josta käännyn oikealle annostellen kaasua hieman vapaammin. Jagge singahtaa liikkeelle varsin nätisti ja asiallisesti luistoneston valon villkkuessa mittaristossa. Valo kuitenkin rauhoittuu nopeasti, samaan tahtiin kuin kaasujalka
. Joko joku laakeri tai rengas ilmaisee audioteknisesti olemassaolonsa ja etujarrut vähän täristää. Ei taaskaan mitään tekemätöntä, mutta kyllähän noihinkin saa joitain euroja ja tunteja upotettua.
Koska auto jo liikkeen pihassa varoitteli vähäisestä bensamäärästä, emme tee kovin isoa lenkkiä. Tuntumaa autoon ehti kuitenkin saada, joten käännän ympäri ja suhaan takaisin liikkeen pihaan. Tsekkailemme vielä valot yms perusjutut ja turisemme myyjän kanssa vielä hyvän tovin autoista.
No, olisiko tästä käyttöautoksi? Ehkä. Ensihätään tietää up to 2k€ laskua vaihtaa läpinäkyvä tuulilasi ja tuoreet gummid, sekä tietty toista moista jotta saa talvipyöräkierron hankittua. Sitten tietää satusia ja työtunteja hipistellä niitä pikkujuttuja, toisaalta elämää nähneelle autolle ei niin harmita näyttää lisää elämää. Siinä mielessä tämä olisi kyllä sellainen arkihelppo kulkine. Musta-musta väriyhdistelmä on lisäksi tylsä. En jättänyt vielä tarjousta, pitää vähän pohdiskella.
Koska oli aihetta piipahtaa kaupungissa, niin samalla oli oiva tilaisuus käydä tutustumassa melkeen naapurikylässä myynnissä olevaan pikkukoneiseen kissapetoon. Tällä on hintalappu selvästi verrokkejaan alempi ja kuten odottaa saattaa, siihen on syynsä. Tai kuten auton alkuperäkielellä sanottaisiin, "There is a reason for that". Auton ilmoituksessa nimittäin kerrotaan rehellisesti, että auto on ameriikan ihmemaassa lunastettu - mutta tässä on juju, tätä nimittäin ei ole lunastettu kolaroinnin takia, vaan moottoririkon vuoksi. Se on konevikaisena raahattu Eurooppaan ja vaihdettu sijoilleen ehjä kone.
On siinä muutakin tekemistä ja sanottavaa, jos haluaa siistin tai hyvän, saatika molempia. Jo ennen koeajoa silmään osuu ainakin repsottavia verhoiluita, kulumareikä kuskin penkissä (se klassinen vyönpääreikä), vanhat renkaat, pientä maalivauriota oikeassa ovessa, vaihdekepin kulissi puuttuu yms. Ei mitään tekemätöntä, mutta sellaista missä on oma hommansa.
Ford-henkinen seepralasi häiritsee silmää, mutta ei nyt takerruta siihen. Muutamalla satasella saa kuitenkin läpinäkyvän tuulilasin asennettuna, joten sekin on tehtävissä. Alla pyörii Continentalin ExtremeContactit 19" koossa, takana 275 ja edessä 245 leveinä, olikohan profiilit 35 ja 40 vai 40 ja 45. Kuitenkin sellaiset kohtuumatalat sporttirenkaat jotka ei sovi Suomen teille ja joilla kuulemma ei tee täällä mitään. Penkin selkänoja ei kovin pystyyn nouse, muistaakseni tämä on ihan mallin ominaisuus. Myyjä käskee koeajolle, joten pitää tehdä työtä käskettyä: veekasi tulille ja baanalle.
Kauppa sijaitsee hiekkatien varrella, joten sorapintaan pääsee tutustumaan heti kättelyssä. Kasikone murisee mukavan rennosti ja sopivalla voimakkuudella, tässä on selvästi vakioputkisto. ZF:n 6HP vaihtaa asiallisesti ja GT-cruiserin henkeen sopivasti. Alusta nielee nimismiehenkiharat aivan järjettömän hyvin ja matkanteko on mukavaa, kuten tälläiseltä autolta sopii odottaa. Kruisailen isomman tien risteykseen, josta käännyn oikealle annostellen kaasua hieman vapaammin. Jagge singahtaa liikkeelle varsin nätisti ja asiallisesti luistoneston valon villkkuessa mittaristossa. Valo kuitenkin rauhoittuu nopeasti, samaan tahtiin kuin kaasujalka
. Joko joku laakeri tai rengas ilmaisee audioteknisesti olemassaolonsa ja etujarrut vähän täristää. Ei taaskaan mitään tekemätöntä, mutta kyllähän noihinkin saa joitain euroja ja tunteja upotettua.Koska auto jo liikkeen pihassa varoitteli vähäisestä bensamäärästä, emme tee kovin isoa lenkkiä. Tuntumaa autoon ehti kuitenkin saada, joten käännän ympäri ja suhaan takaisin liikkeen pihaan. Tsekkailemme vielä valot yms perusjutut ja turisemme myyjän kanssa vielä hyvän tovin autoista.
No, olisiko tästä käyttöautoksi? Ehkä. Ensihätään tietää up to 2k€ laskua vaihtaa läpinäkyvä tuulilasi ja tuoreet gummid, sekä tietty toista moista jotta saa talvipyöräkierron hankittua. Sitten tietää satusia ja työtunteja hipistellä niitä pikkujuttuja, toisaalta elämää nähneelle autolle ei niin harmita näyttää lisää elämää. Siinä mielessä tämä olisi kyllä sellainen arkihelppo kulkine. Musta-musta väriyhdistelmä on lisäksi tylsä. En jättänyt vielä tarjousta, pitää vähän pohdiskella.
Tekemällä mitä haluaa oppii tekemään mitä haluaa.
-
Polforea
- Viestit: 11901
- Liittynyt: 21 Kesä 2011, 01:17
- Car(s): 159 Berlina
159 Berlina
348TB
350i DHC
4C 1:24 TBi - Paikkakunta: Viiva-k-fisu
Re: Sekalainen koeajoketju
Olisiko tästä käyttöautoksi?Osa 18: Alfa Romeo Giulia Veloce Q4 2.2JTDm 2018
Vaimon Giulia piti siirtää paikasta toiseen ja homma lankesi minulle, joten otin homman samalla koeajon kannalta. Istahdin autoon ja penkki oli tutusti kolmannessa kerroksessa. Surruutin sen sähkömoottorilla kellariin ja koin jotain, mitä en ole kovin monessa autossa kokenut - siirsin nimittäin penkkiä ylöspäin! Yleensä se saa mulla olla ihan ala-asennossa. Miinusmerkintä annetaan yhä siitä, että edes Velocen penkissä ei ole kallistuksen säätöä, mutta onneksi siitä löytyy ihan sopiva asento ilmankin. Velocen penkki on vähintään valovuoden Superin penkkiä edellä, aivan eri maata.
Koska auto on vielä sen verran alkupään sarjaa ettei EU-säännökset ole ehtinyt pilata kaikkea, pysyy DNA-valitsin paikallaan ja on valmiiksi D:llä. Peruuttelen kaverin pihasta lievästi ylämäkeen ja käytös on hieman töksähtelevää. Pyöräytän DNA:n A:lle, jotta aski luistattaa turbiinia enemmän ja poljinkarttakin joustaa pehmeämmin ja peruuttelu on kivempaa. Eteenpäin kääntyessä D takaisin sisään ja matkaan.
Velocen vakiokuntoinen 210hp moottori vetää kuten ikäiseltään dieseliltä odottaa saattaa - pienet viiveet kuuluvat asiaan eikä näillä tehoilla sinänsä kuuhun mennä, mutta matkantaitto on jouhevaa. Tämä on itse asiassa mukavampi kuin softattu takaveto oli, kun kone on jotenkin pehmeämpi. Yllättäen tämä kuitenkin on myös hauskempi, ehkä väännön lasku kierrosten noustessa on rauhallisempi.
Viime aikoina on tullut liikuttua lähinnä avoilla ja katto auki, niin ulkomaailmasta eristävä peltikoppi maskeeraa vauhdin hyvin ja tulee helposti "oho" -efekti kun katsoo vauhtiviisaria. Satasen maantiellä matka taittuu mukavasti, leppoisasti ja hiljaisesti (toki, viime aikoina on tuuli suhissut korvissa ja nyt ei). Ohitan yhden matkailuauton ja vaikka kiihtyvyys ei ole räjähtävää eikä pörinä kuulu naapurikylälle, niin ohi pääsee vaivatta. ZF:n kasiportainen latoo pykälää tiskiin kuin ihmisen mieli, kickdownia ei tarvi odottaa ja isommatkin pykälät löytyvät ripeästi mutta pehmeästi. Tälläinen automaattilaatikon kuuluu olla.
Radiosta soi Nova. Vakiomallin äänentoisto on yllättävän kelvollinen. Ei se nyt sentään mitään hifiä ole, mutta jos tälläisen ostaisi talvella, voisi audiopäivitystä jaksaa odottaa kesään asti.
Kuulemma kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin onneksi myös kaikki tylsä, joten käännän suoralta tieltä mutkaisemmalle osuudelle. Velocegiulia nauttii mutkia kuten Alfa Romeon kuuluukin. Yksi, toinen, kolmas... Auto haluaa joka mutkaan lisää vauhtia, mutta minä himmailen kattellessani että pitäisi nyt lakiakin noudattaa. Ohjaus tuntuu paremmalta kuin takavedossa, rengastus saattaa vaikuttaa vahvasti. Seuraava mutka lähestyy, pieni jarrutus, vasemmasta vaihdeläpyskästä sisään pienempi pykälä (jota muuten ei tarvitse odottaa, krhm). jalka jarrulta kaasulle ja mutka vedolla läpi. Auto nauttii, kuski nauttii. Ai että, näin Alfan kuuluu toimia. Seuraava mutka, pieni jarrutus ja testiluontoisesti pudotan kaksi pykälää pienemmälle (taaskaan ei tarvi odottaa), jarrulta kaasulle, taas mutka vedolla läpi. Takaovelliseksi ja näinkin korkeaksi autoksi käytös on mahtavaa.
Kolmen pykälän pudotusta pitää hetki odottaa, ilmeisesti se ei ole kovin oletettu tilanne. Aski kuitenkin tajuaa tämänkin pyynnön nopeammin kuin mittaristo, joka vielä ihmettelee siinä kohtaa kun kolmosella on jo veto päällä kutoselta lähdettyä. Tälle ei ollut mitään tarvetta, mutta pitihän se testata kun tilaisuus salli.
Ilta hämärtyy ja kauriitkin alkaa pomppia tiellä. Tässä kohtaa olisi kiva, jos autossa olisi ihan oikeat valot. Ei siinä, 25W xenonit on yllättävän ookoot, mutta kyllähän siinä tulee Räyfän kuutta kaukovaloa satasen reffeillä ikävä. Toisaalta, niin tulee monen muunkin auton ratissa. Yhtään oikeasti tiukkaa jarrutusta ei tarvi tehdä, mutta yhden kohtalaisen tuuppasen pysyen vielä etäällä metsäkauriista. Auto tosin on eri mieltä - huomaan oranssia valoa vilkkuvan auton ympärillä eli hätäjarruindikaattori siis kuitenkin heräsi, mielestäni jopa yllättävän helposti.
No, se kaikki hyväkin loppuu aikanaan, joten pistän vilkun oikealle ja käännyn kotikujalle. Peruuttelen Velocen pihaan parkkiin ja totean tyytyväisenä, että tärkeimmällä on allaan oikeasti hyvä auto, joka tekee mitä kuski käskee. Hallittavuus on turvallisuutta.
No, olisiko tästä käyttöautoksi? Kyllä. Jos haluaisin päivittää käyttöautoni umpikoriseen, niin olisi oikeasti vaikea valita Giulia Velocen ja XE AWD:n välillä - todennäköisesti näistä päätyisi pihaan se, josta löytiyisi aikaisemmin sopiva yksilö. Toistaiseksi 159 saa kuitenkin hoitaa sitä roolia.
Vaimon Giulia piti siirtää paikasta toiseen ja homma lankesi minulle, joten otin homman samalla koeajon kannalta. Istahdin autoon ja penkki oli tutusti kolmannessa kerroksessa. Surruutin sen sähkömoottorilla kellariin ja koin jotain, mitä en ole kovin monessa autossa kokenut - siirsin nimittäin penkkiä ylöspäin! Yleensä se saa mulla olla ihan ala-asennossa. Miinusmerkintä annetaan yhä siitä, että edes Velocen penkissä ei ole kallistuksen säätöä, mutta onneksi siitä löytyy ihan sopiva asento ilmankin. Velocen penkki on vähintään valovuoden Superin penkkiä edellä, aivan eri maata.
Koska auto on vielä sen verran alkupään sarjaa ettei EU-säännökset ole ehtinyt pilata kaikkea, pysyy DNA-valitsin paikallaan ja on valmiiksi D:llä. Peruuttelen kaverin pihasta lievästi ylämäkeen ja käytös on hieman töksähtelevää. Pyöräytän DNA:n A:lle, jotta aski luistattaa turbiinia enemmän ja poljinkarttakin joustaa pehmeämmin ja peruuttelu on kivempaa. Eteenpäin kääntyessä D takaisin sisään ja matkaan.
Velocen vakiokuntoinen 210hp moottori vetää kuten ikäiseltään dieseliltä odottaa saattaa - pienet viiveet kuuluvat asiaan eikä näillä tehoilla sinänsä kuuhun mennä, mutta matkantaitto on jouhevaa. Tämä on itse asiassa mukavampi kuin softattu takaveto oli, kun kone on jotenkin pehmeämpi. Yllättäen tämä kuitenkin on myös hauskempi, ehkä väännön lasku kierrosten noustessa on rauhallisempi.
Viime aikoina on tullut liikuttua lähinnä avoilla ja katto auki, niin ulkomaailmasta eristävä peltikoppi maskeeraa vauhdin hyvin ja tulee helposti "oho" -efekti kun katsoo vauhtiviisaria. Satasen maantiellä matka taittuu mukavasti, leppoisasti ja hiljaisesti (toki, viime aikoina on tuuli suhissut korvissa ja nyt ei). Ohitan yhden matkailuauton ja vaikka kiihtyvyys ei ole räjähtävää eikä pörinä kuulu naapurikylälle, niin ohi pääsee vaivatta. ZF:n kasiportainen latoo pykälää tiskiin kuin ihmisen mieli, kickdownia ei tarvi odottaa ja isommatkin pykälät löytyvät ripeästi mutta pehmeästi. Tälläinen automaattilaatikon kuuluu olla.
Radiosta soi Nova. Vakiomallin äänentoisto on yllättävän kelvollinen. Ei se nyt sentään mitään hifiä ole, mutta jos tälläisen ostaisi talvella, voisi audiopäivitystä jaksaa odottaa kesään asti.
Kuulemma kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin onneksi myös kaikki tylsä, joten käännän suoralta tieltä mutkaisemmalle osuudelle. Velocegiulia nauttii mutkia kuten Alfa Romeon kuuluukin. Yksi, toinen, kolmas... Auto haluaa joka mutkaan lisää vauhtia, mutta minä himmailen kattellessani että pitäisi nyt lakiakin noudattaa. Ohjaus tuntuu paremmalta kuin takavedossa, rengastus saattaa vaikuttaa vahvasti. Seuraava mutka lähestyy, pieni jarrutus, vasemmasta vaihdeläpyskästä sisään pienempi pykälä (jota muuten ei tarvitse odottaa, krhm). jalka jarrulta kaasulle ja mutka vedolla läpi. Auto nauttii, kuski nauttii. Ai että, näin Alfan kuuluu toimia. Seuraava mutka, pieni jarrutus ja testiluontoisesti pudotan kaksi pykälää pienemmälle (taaskaan ei tarvi odottaa), jarrulta kaasulle, taas mutka vedolla läpi. Takaovelliseksi ja näinkin korkeaksi autoksi käytös on mahtavaa.
Kolmen pykälän pudotusta pitää hetki odottaa, ilmeisesti se ei ole kovin oletettu tilanne. Aski kuitenkin tajuaa tämänkin pyynnön nopeammin kuin mittaristo, joka vielä ihmettelee siinä kohtaa kun kolmosella on jo veto päällä kutoselta lähdettyä. Tälle ei ollut mitään tarvetta, mutta pitihän se testata kun tilaisuus salli.
Ilta hämärtyy ja kauriitkin alkaa pomppia tiellä. Tässä kohtaa olisi kiva, jos autossa olisi ihan oikeat valot. Ei siinä, 25W xenonit on yllättävän ookoot, mutta kyllähän siinä tulee Räyfän kuutta kaukovaloa satasen reffeillä ikävä. Toisaalta, niin tulee monen muunkin auton ratissa. Yhtään oikeasti tiukkaa jarrutusta ei tarvi tehdä, mutta yhden kohtalaisen tuuppasen pysyen vielä etäällä metsäkauriista. Auto tosin on eri mieltä - huomaan oranssia valoa vilkkuvan auton ympärillä eli hätäjarruindikaattori siis kuitenkin heräsi, mielestäni jopa yllättävän helposti.
No, se kaikki hyväkin loppuu aikanaan, joten pistän vilkun oikealle ja käännyn kotikujalle. Peruuttelen Velocen pihaan parkkiin ja totean tyytyväisenä, että tärkeimmällä on allaan oikeasti hyvä auto, joka tekee mitä kuski käskee. Hallittavuus on turvallisuutta.
No, olisiko tästä käyttöautoksi? Kyllä. Jos haluaisin päivittää käyttöautoni umpikoriseen, niin olisi oikeasti vaikea valita Giulia Velocen ja XE AWD:n välillä - todennäköisesti näistä päätyisi pihaan se, josta löytiyisi aikaisemmin sopiva yksilö. Toistaiseksi 159 saa kuitenkin hoitaa sitä roolia.
Tekemällä mitä haluaa oppii tekemään mitä haluaa.
-
insinörtti
- Viestit: 2700
- Liittynyt: 13 Maalis 2012, 20:15
- Car(s): pikaladattava hybridi
- Paikkakunta: Vantaa
Re: Sekalainen koeajoketju
Vuokraamoarpajaisista tällä kertaa käteen Volvo XC40, jolle B3 tyyppimerkinnästä huolimatta kuuluu juottaa dieselin sijaan bensaa
Luulin saaneeni ns. päävoiton, ainakin edelliseen "C-segmentin auto = Yaris Cross" verrattuna. Alku oli lupaava, avaimeton lukitus check, sähköinen takaluukku check. Auto on ulkomitoiltaan kohtuullisen kokoinen, mutta takakontti on iso, suurempi kuin V60 farkussa ... vertailukohtana siis tässä ex (RIP) V60 Summun vm -16.
Kojelaudan yleisilmeessä ja materiaaleissa n. 20 vuoden loikka tyylillisesti (V60 ehtaa norsumuovia) ja navigaattorin osalta siirryyttiin suunnilleen kivikaudelta avaruusaikaan. Ensimmäinen takaisku penkeistä - V60 nahkajakkarat olivat kivan näköiset ja erinomaiset istua. XC40 fiilis enemmän kirkonpenkkitasoa - sivuttaistuet on, mutta 75 kg elopaino ei riitä niiden hyödyntämiseen - tarttis kasvaa ihmisenä n. 50 kg verran.
Kaistapäävahdit yms. pois ja matkaan. Hitailla nopeuksilla ajo ei tuntunut ihan yhtä tahmealta kuin V60 kanssa. Jälkikäteen syyksi paljastui kaksoiskytkinloota vs. alle 60 nopeuksissa koko ajan luistava öljynlämmitin. Tosin ohitustilanteisa yms. reagointi toivomuspolkimeen oli välillä verkkaista - ei osaa tämä loota tiputella vaihteita alaspäin yhtä ketterästi kuin Giulieten TCT (D-tilassa).
Ohjaus älyttömön kevyt ja täysin tunnoton, kuin ohjauspyörä ei olisi kiinni missään eikä tilanne kohentunut vauhdin kasvaessa. Ei V60 myöskään hirveästi kehuja ansaitse ohjaustunnossa, mutta tässä on silti otettu askel taaksepäin. Valikoista sentään löytyy 2 vaihtoehtoa; tolkuttoman kevyt ja tunnoton sekä hieman tahmea ja tunnoton....
Todellinen järkytys oli kuitenkin luvassa, kun pääsin vauhtiin. Auto ryhtyi jatkuvalla syötöllä tempomaan ohjauspyörää milloin mihinkin suuntaan. Vaikka kaikki ohjausavustimet valikoista pois päältä! Kiva diagnosoida tällaista vauhdissa, parantaa todella paljon keskittymistä liikenteeseen.... lopulta selvisi, että vakkarissa oletuksena, että kytketään ohjausavustin samalla päälle (vaikka toiminto muutoin kytkettynä pois) -> pitää vaihtaa toisenlainen toimintamoodi myös vakionopeussäätimeen. Kiva pommi just vuokra-autoon tällainen.
To ajelut loppuun ilman suurempia ongelmia. Pe ajoin kesämökille ja mainasin menettää järkeni. Pimpimpim jokaisen liikennemerkin kohdalla ja kerran minuutissa ihan vaan huvin vuoksi, koska asetettu nopeus 5 km/h yli rajoituksen ja todellinen nopeus 1 km/h yli. Vaikka KAIKKI pimpottimet rapsittuna valikoista pois päältä. Uudenlainen versio kiinalaisesta vesitippakidutuksesta.
Ja kun niihin valikoihin nyt pakotetusti tuli tutustuttua, niin ihan olematon kustomoitavuus. Näitä ääniä päälle/pois ja ohjaustehostuksen voimakkuus, ei sieltä juuri muuta löydy. Esim mittaristonäkymä ei lainkaan muokattavissa ja aika vähän tietoa sinne saa isosta (12"?) näytöstä huolimatta. Eihän tässä vehkeessä edes ole ajotietokonetta! Siis ei enää löydy hetkellistä kulutusta eikä trip A/B kulutuksia erikseen, kuten kaikissa autoissani on viimeiset 20 vuotta ollut!
La 350 km ajoa työkeikan tiimoilta. Menomatkalla siunattu hiljaisuus, vaikka en pe jäljiltä muuttanut mitään asetuksia. Paluumatkalla auto pimpotteli alkuun 5 min ja vaikeni sitten. Mene ja hahmota.
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran ja tämä kerta meni penkin alle. Nyt ei enää pelasta, että tankillisella taitaa päästä sen 700 km mitä auto lupasikin jne.
Edit: Huoh. Ihan OK auto maantieajoon. Kohtuu hiljainen pl kaikkein karkeimmilla asvalttipinnoilla, takapenkillä & kontissa piisaa tilaa, mutta nämä ajohaittajärjestelmät. Su paluumatkalla ensin varttitunti pimpotusta, sitten tunnin hiljaisuus, mutta juuri ennen perillepääsyä alkoi pimpotus uudelleen. Kaasupolkimen vaste tuntui alusta alkaen kummalliselta. Kevyellä painalluksella auto lähtee innokkaasti liikkelle, mutta vauhti hyytyy pian eikä kaasupolkimen liikeradan seuraava kolmannes tee yhtään mitään. Sitten kun on melkein lappu lattiassa alkaakin tapahtua jo liikaa.
Tarkemmassa tutkimuksessa selvisi, että autossa on 4 toimintatilaa
1) vakionopeussäädin ja ajoavustin päällä = auto vatkaa ohjauspyörää vimmalla puolelta toiselle
2) pelkkä vakionopeussäädin päällä, toimii OK, mutta välillä auto pimputtaa koko ajan, jos astettu nopeus on > nopeusrajoitus (...auton mielestä, siis liikennemerkkien tunnistuksen / kartta-aineiston arpoma nopeusrajoitus)
3) nopeudenrajoitin käytössä, ylärajan saa ihan omakätisesti asettaa
4) nopeudenrajoitin "pois päältä", samoin vakkari -> auto pyrkii automaattisesti rajoittamaan nopeuden nopeusrajoituksen mukaiseksi (ja auton tulkinta rajoituksesta voi ihan hyvin olla 30 km/h 70-rajoitusalueella ja se todellinen nopeus toki rajataan mittarivihreen eli 3-4 km/h verran rajoitusta alemmaksi)... ja tämän rajan yli pääsee käytännössä vain kick down toiminolla
Kylläpä on saatu ajo helpoksi ja turvalliseksi tällä tavoin....
Luulin saaneeni ns. päävoiton, ainakin edelliseen "C-segmentin auto = Yaris Cross" verrattuna. Alku oli lupaava, avaimeton lukitus check, sähköinen takaluukku check. Auto on ulkomitoiltaan kohtuullisen kokoinen, mutta takakontti on iso, suurempi kuin V60 farkussa ... vertailukohtana siis tässä ex (RIP) V60 Summun vm -16.
Kojelaudan yleisilmeessä ja materiaaleissa n. 20 vuoden loikka tyylillisesti (V60 ehtaa norsumuovia) ja navigaattorin osalta siirryyttiin suunnilleen kivikaudelta avaruusaikaan. Ensimmäinen takaisku penkeistä - V60 nahkajakkarat olivat kivan näköiset ja erinomaiset istua. XC40 fiilis enemmän kirkonpenkkitasoa - sivuttaistuet on, mutta 75 kg elopaino ei riitä niiden hyödyntämiseen - tarttis kasvaa ihmisenä n. 50 kg verran.
Kaistapäävahdit yms. pois ja matkaan. Hitailla nopeuksilla ajo ei tuntunut ihan yhtä tahmealta kuin V60 kanssa. Jälkikäteen syyksi paljastui kaksoiskytkinloota vs. alle 60 nopeuksissa koko ajan luistava öljynlämmitin. Tosin ohitustilanteisa yms. reagointi toivomuspolkimeen oli välillä verkkaista - ei osaa tämä loota tiputella vaihteita alaspäin yhtä ketterästi kuin Giulieten TCT (D-tilassa).
Ohjaus älyttömön kevyt ja täysin tunnoton, kuin ohjauspyörä ei olisi kiinni missään eikä tilanne kohentunut vauhdin kasvaessa. Ei V60 myöskään hirveästi kehuja ansaitse ohjaustunnossa, mutta tässä on silti otettu askel taaksepäin. Valikoista sentään löytyy 2 vaihtoehtoa; tolkuttoman kevyt ja tunnoton sekä hieman tahmea ja tunnoton....
Todellinen järkytys oli kuitenkin luvassa, kun pääsin vauhtiin. Auto ryhtyi jatkuvalla syötöllä tempomaan ohjauspyörää milloin mihinkin suuntaan. Vaikka kaikki ohjausavustimet valikoista pois päältä! Kiva diagnosoida tällaista vauhdissa, parantaa todella paljon keskittymistä liikenteeseen.... lopulta selvisi, että vakkarissa oletuksena, että kytketään ohjausavustin samalla päälle (vaikka toiminto muutoin kytkettynä pois) -> pitää vaihtaa toisenlainen toimintamoodi myös vakionopeussäätimeen. Kiva pommi just vuokra-autoon tällainen.
To ajelut loppuun ilman suurempia ongelmia. Pe ajoin kesämökille ja mainasin menettää järkeni. Pimpimpim jokaisen liikennemerkin kohdalla ja kerran minuutissa ihan vaan huvin vuoksi, koska asetettu nopeus 5 km/h yli rajoituksen ja todellinen nopeus 1 km/h yli. Vaikka KAIKKI pimpottimet rapsittuna valikoista pois päältä. Uudenlainen versio kiinalaisesta vesitippakidutuksesta.
Ja kun niihin valikoihin nyt pakotetusti tuli tutustuttua, niin ihan olematon kustomoitavuus. Näitä ääniä päälle/pois ja ohjaustehostuksen voimakkuus, ei sieltä juuri muuta löydy. Esim mittaristonäkymä ei lainkaan muokattavissa ja aika vähän tietoa sinne saa isosta (12"?) näytöstä huolimatta. Eihän tässä vehkeessä edes ole ajotietokonetta! Siis ei enää löydy hetkellistä kulutusta eikä trip A/B kulutuksia erikseen, kuten kaikissa autoissani on viimeiset 20 vuotta ollut!
La 350 km ajoa työkeikan tiimoilta. Menomatkalla siunattu hiljaisuus, vaikka en pe jäljiltä muuttanut mitään asetuksia. Paluumatkalla auto pimpotteli alkuun 5 min ja vaikeni sitten. Mene ja hahmota.
Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran ja tämä kerta meni penkin alle. Nyt ei enää pelasta, että tankillisella taitaa päästä sen 700 km mitä auto lupasikin jne.
Edit: Huoh. Ihan OK auto maantieajoon. Kohtuu hiljainen pl kaikkein karkeimmilla asvalttipinnoilla, takapenkillä & kontissa piisaa tilaa, mutta nämä ajohaittajärjestelmät. Su paluumatkalla ensin varttitunti pimpotusta, sitten tunnin hiljaisuus, mutta juuri ennen perillepääsyä alkoi pimpotus uudelleen. Kaasupolkimen vaste tuntui alusta alkaen kummalliselta. Kevyellä painalluksella auto lähtee innokkaasti liikkelle, mutta vauhti hyytyy pian eikä kaasupolkimen liikeradan seuraava kolmannes tee yhtään mitään. Sitten kun on melkein lappu lattiassa alkaakin tapahtua jo liikaa.
Tarkemmassa tutkimuksessa selvisi, että autossa on 4 toimintatilaa
1) vakionopeussäädin ja ajoavustin päällä = auto vatkaa ohjauspyörää vimmalla puolelta toiselle
2) pelkkä vakionopeussäädin päällä, toimii OK, mutta välillä auto pimputtaa koko ajan, jos astettu nopeus on > nopeusrajoitus (...auton mielestä, siis liikennemerkkien tunnistuksen / kartta-aineiston arpoma nopeusrajoitus)
3) nopeudenrajoitin käytössä, ylärajan saa ihan omakätisesti asettaa
4) nopeudenrajoitin "pois päältä", samoin vakkari -> auto pyrkii automaattisesti rajoittamaan nopeuden nopeusrajoituksen mukaiseksi (ja auton tulkinta rajoituksesta voi ihan hyvin olla 30 km/h 70-rajoitusalueella ja se todellinen nopeus toki rajataan mittarivihreen eli 3-4 km/h verran rajoitusta alemmaksi)... ja tämän rajan yli pääsee käytännössä vain kick down toiminolla
Kylläpä on saatu ajo helpoksi ja turvalliseksi tällä tavoin....
Viimeksi muokannut insinörtti, 18 Elo 2025, 18:51. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Paljolta pahalta välttyy, kun välttää autoilua arkisin klo 17-19 ja viikonloppuisin klo 10-15.
Re: Sekalainen koeajoketju
iX1
Hyvää:
-BMW
-Ohjaustuntuma ok
-M-alusta tunnokas mutta ei kova
-Suorituskyky tässäkin patterimallissa kohdallaan, lähtee kuin pelle tykistä.
-Rangea e-troniin tottuneelle aivan tolkuttomasti
Huonoa:
-Ruma sisältä ja päältä
-Laatu on vapaapudotuksessa
-Seksitön
Rouva oli koeajon lopulla jo huolissaan että kai se on siellä se 2-sarjalainen vielä odottamassa, että eihän ne voi pakottaa vaihtamaan. Ei voineet.
Hyvää:
-BMW
-Ohjaustuntuma ok
-M-alusta tunnokas mutta ei kova
-Suorituskyky tässäkin patterimallissa kohdallaan, lähtee kuin pelle tykistä.
-Rangea e-troniin tottuneelle aivan tolkuttomasti
Huonoa:
-Ruma sisältä ja päältä
-Laatu on vapaapudotuksessa
-Seksitön
Rouva oli koeajon lopulla jo huolissaan että kai se on siellä se 2-sarjalainen vielä odottamassa, että eihän ne voi pakottaa vaihtamaan. Ei voineet.