Alfabbs.fi

Liimasin V6 ja TB logon oletettavasti oikeille paikoilleen

Bertilin sydän tahdistettu. Isot kiitokset kirurgi Juhakolle.

jkk kirjoitti:^hieno auto ja talli! onko sulla talli vaihtunu?

Joo, puuhastelen nykyään Hesan puolella metsälässä, sumpit tarjotaan poikkeaville

Vaihdoin 156 GTA:n jäähdyttimen, oli alareunasta jo aika huonossa kunnossa, vuotojälkiäkin löytyi. Laitoin tilalle 2,5-litraisen hieman ohuemman jäähdyttimen. Hyvin tuntui jäähdyttävän. Kiitos Toolmanille vinkistä.

ristojärvelä kirjoitti:Vaihdoin 156 GTA:n jäähdyttimen, oli alareunasta jo aika huonossa kunnossa, vuotojälkiäkin löytyi. Laitoin tilalle 2,5-litraisen hieman ohuemman jäähdyttimen. Hyvin tuntui jäähdyttävän. Kiitos Toolmanille vinkistä.

Edellidessä gta:ssa pikkubusson jäähdytin toimi ihan hyvin. Onhan noissa tarvikesyyläreissä kuulemma ollut sitä vikaa ettei päädyt pysy kiinni, mutta kai niissä tarvikeosissakin on eroa?

Saappiin uudet renkulat alle. Dunlopin Sport Blueresponset ja hyvältä tuntui ja ilmeisen tyytyväinen on appiehdokaskin.
Vanhoissa BF Goodricheissä alkoi olla vesipito-ongelmia rankalla kädellä, yhdestä renkaasta ruuvi läpi ja jokaisessa olat kuluneet enempi tai vähempi, kumit kovat ja jopa äänekkäät tonnarissakin.
Lisäksi kolmessa oli kalvo/runkovauriota sisäpinnassa KESKELLÄ rengasta, jälki vähän kuin tyhjänä ajettu, mutta tosiaan keskellä rengasta.

Vielä kulmat pitää varuiksi tarkistaa, että olisi kunnossa

Kyllä henkilöauton vahaus on leppoisaa ajanvietettä verrattuna PUNAISEN Maxi Ducaton kiillotukseen.
Kahdelta mieheltä aikaa tuohon kului n.7 tuntia, sisältäen yhden lyhyen kahvitauon.
Operaatioon kuului:
-pesu
-kahdella eri aineella koneellinen kiillotus (+paljon käsipelillä paikkoja joihin koneella ei pääse)
-kovavaha (käsin)
-muoviosien käsittely
-ikkunoiden pesu
No, tuli siitä hieman eri näköinenkin, joten työ ei ihan hukkaan mennyt..Toki nyt näkyy kaikki kolhutkin paremmin.
Lisäksi kuskin kyljessä on uutena ollut jotkut jumalattomat mainostarrat: "uusi Ducato"...jotain...Näkyy määrätyssä valossa ja kulmassa kun oikein katsoo.

No, koitetaan pitää vastedes huoli, ettei maalipinta pääse yhtä paljon hapettumaan. Ei ole sitten ihan yhtä kova urakka edessä.

Juhako kirjoitti:Siirsin aina niin kauniin Nord moottorin toisesta tallista toiseen Suban avustuksella, nöyrä kiitos.

Eipä kestä kiitellä. Hienoa kun vuorostaan voi ystävää auttaa.

Kun eilen aamulla aloitti ja teki töitä tähän aamuun samoilla silmillä, niin siinä välissä ehti vaihtamaan 156:een moottorin kopasta toiseen, vähän kuluvaa palikkaa ja taistelemaan jumiutuneiden ja muuten vaan vastaan taistelevien pulttien & muttereiden kanssa. Parhaimmillaan jopa vuosi sitten rasvan kanssa paikalleen laitetut osat *ttuilivat vastaan.

Päivän aikana ajeltu 120km verran testilenkkiä eri ajo-olosuhteissa ja todettu kaiken toimivan pikku hienosäätöjä lukuunottamatta juuri kuten pitääkin. Ei se uusi ole, mutta ero on havaittava.

Tulipahan tehtyä

GTseen väri pintaan. Ei ötököitä ei valumia. Jopa häivytys tuntui onnistuneen. Etupuskurista ei tullut niin nätti. Semmosta ämpärimuovia ettei oikein totellut kolvia, eikä kittikään meinannut tarttua.

^veditkö koko auton uusiks?

^Pikku paikkuuta vain. Takalokasuojan, kummaltakin puolelta helmat ja puoli etupuskuria. Auto on ollut vain kahdella omistajalla ennen minua, mutta aika huolimatonta on ollut heillä pito. Koko toinen kylki on maalattu ilmeisesti kokonaan aiemmin, sitten vielä perään ovi. ja nyt vielä minä tein nuo paikkailut uudestaan. takapuskurikin olis pitänyt vielä maalata, mutta menköön nyt noin. Ei siitä kuitenkaan enää uutta saa.

Vihdoin jaksoin gtv v6:sen röpöttelyn korjata.6 pytyn tulppa pimee,nyt pelaa hienosti.Jos jaksaa voi muutkin tulpat vaihtaa ilmoja pitelee ulkona tarkenee autoa korjata.

Viisi vuotta seisseen Theman takapään kotelot, helmat ja ovet sai täydennystä ruostesuojaukseen, samoin kuin takapyöräkotelot. Elektrolyysillä ja fosforihapolla putsatut takajarrulevyt sai keskiöihinsä maalipinnan. Huomenna hakemaan uutta jarrusatulaa...

Tuon harrasteBemarin laitto on parin viimepäivän aikana ollut vaihteeksi ihan asiallisen oloista kun romualumiinikappaleesta näpertelemäni lisämittariteline tuli valmiiksi ja Mersu Clk -99 2.0 kompressorin syylärin, jonka neljällä eri romiksella mittailemalla löysin kooltaan sopivaksi, rupeaa olemaan lähellä onnistuneesti rakennettu paikoilleen.
Ja sen jälkeenhän se rupeaa olemaan viimeistelyä vailla että voi ensimmäistä kertaa 3.5 vuoteen kunnolla starttailla.
On muuten syylärin valmistaja aivan sama kun Bemarin alkuperäisen syylärin.

Jos et halua löytää ruostetta, älä etsi sitä. Minä etsin, ja yllätys ei ollut suuri, että myös löysin .

Alfissimo kirjoitti:Jos et halua löytää ruostetta, älä etsi sitä. Minä etsin, ja yllätys ei ollut suuri, että myös löysin .

sulle sitä osuu kohdalle

Riski oli tietoinen ja todennäköisyys hyvin suuri. Mitään sellaista ei vielä löytynyt, etten olisi jo aiemmin 156:een harjoitellut .

Mitä aiemmin ruosteen löytää, sitä vähemmän sitä löytää.

Mutta jos sen jättää silloin korjaamatta ja vain piilottaa, niin seuraava etsijä löytää enemmän. Tämä yksilö on siltä osin melko koskematon, mutta kyllä sitä on piiloon silti päässyt ja edelleen ihmettelen kyllä, että melko lepsusti näitä katsastuksessa läpi päästetään. Vähän etsimällä, ilman suurempaa yritystä, tästäkin olisi vuosi sitten paikattavia reikiä löytänyt.

Tehdään pois, kun kaivamaan alettiin.

Tuntuu tosiaan etsivä löytävän.
http://www.alfabbs.fi/viewtopic.php?p=446672#p446672

Ei nyt tänään, mutta tällä viikolla. Sai katsastusta varten vaihtaa molemmat alatukivarret ja vasemman ylätukivarren (oikea vaihdettu jo noin kk si). Hienosti siihen sai pari iltaa menemään, tietenkin yhden uuden koiranluun joutui hommaamaan, kun kuusiokulmakanta nylppääntyi. Sai kyllä kunnon lekaa näyttää alapallolle, jotta lähti irti

Seuraavaksi vaihtoon raidetangonpäät, oli toisen nivelen suojakumi huonon näköinen. Ja katsurin iskaritestitäristyshärveli antoi 1% vasemmalle iskarille arvoksi, oikea sai sentään 20%. Pitääpä noikin varmaan vaihtaa. Sitten vaan miettimään, miten hyvä raaskii hommata.

Tietenkin "talli" täys autoja joten hommat piti tehä pihalla

Ainiin pari pyöränlaakeriakin voisi vaihtaa... ja syylärin... noh ainakaan tekemisestä ei ole puutetta

Tallin edessä, myllytin GTA:n. Ja vahasin päälle.

Hioin ja maalasin 156:n peilen tuet, näyttää tarpeeksi hyvältä. Ainakin toistaseks.

Egr:n putsaus. Hämmästys oli suuri kun karstaa ei juurikaan ollut kertynyt, vaikka orkkikselta vaikuttaa valmistuspäivänsä perusteella. Ilmamassa-anturi oli tukossa ja sen putsasin myös. EGR:ä läjätessä sähköpistokkeen klipsi päreiksi Nooh tuntuu pysyvän nippusidevirityksellä paikoillaan ja ensi viikolla tulppaan mokoman pois pelistä.

Viimeistelin kuukauden kestäneen projektin 155 Romeo Alfan moottorin vaihto. Öljynpaine vammainen mylly heivattu helvettiin(lue: pois konetilasta) ja ehjä istutettu tilalle. Otin ehkä tunti sitten koe-ajot! Ensi savut kuitenkin jo tiistaina

Mikä ikinä siinä öljynpaine-vammaises konees onkin tehty päin helvettiä korjatessa, tiedä sitä. Venttiilikopan kannen alta löytyi syyllinen olemattomiin paineisiin, 2 sylinterin toinen imuventtiilinnostin nokasta melkein pyöreäksi kulunut Siitähän se falskaa paineet, ei välttämättä kaikkia, mutta hydrauli nostimessakin oltava sitten vuotavia paineita.

Löysin viimeinkin syyn ajovalojen korkeudensäädön ajoittaiseen, ja viimeisen viikon aikana jatkuvaksi muuttuneeseen jumpitteluun. Aikaisemmat korjausyrityksen anturin liittimen kohteilla auttoivat aina hetkeksi, mutta lopulta enää eivät. Sieltähän oli johto poikki tavaratilan ja taka-akselilla olevan anturin väliltä. Pier-Luigi oli jossain vaiheessa korjannut johdosta katkoksen periaatteessa aivan oikeaoppisesti eli puristettavalla, kutistesukallisella jatkoholkilla, joka oli vieläpä oikean kokoinen eikä mikään 1,5 mm² abiko siinä 0,35 mm² johdossa. Ainoa vain, että liitos oli jäänyt puristamatta kiinni. Hyvin se oli piilotettu täysin alkuperäisen näköisen kangasteipin ja haitariputken sisään. Haitariputken koon vaihtuminen kesken matkan tuon kavalsi. Se, miksi tuollainen korjaus on joskus tehty, onkin sitten täysi mysteeeri. Se johto ei oikein voi katketa siitä kohtaa tärinän tms. vuoksi - olisiko joku jyrsijä ollut asialla? Näätähän tuon antenniakin on kalvanut.

Nyt tilanne onkin sitten se, että kaikki varusteet toimivat ja mikään vikavalo ei pala, joten tämän voisi postata myös Kivaa-ketjuun. Varsinkin kun intouduin vielä pesemään sisustan nahkasaippuallla.

Johdon korjauksen sivutuotteena kaivelin esille myös johdinvärien lyhenteet. Se kun ei ollut päivän selvää, että Z tarkoittaa violettia ja H harmaata.

^Ainakin kokeneet autokorjaamon pitäjät sanovat että kaksi johtoa liitetään yhteen oikeaoppisesti tinaamalla. Sitten tulee sitä kutistesukkaa jne.

Juotettu liitos autossa pitää aina tukea, muuten se ei ole pitkäikäinen. Tukematon liitos tulee tehdä puristamalla ja juottamatta, jos sitä ei tahdo tehdä useampaa kertaa. Se juotos kovettaa liitoskohdan ja tekee päähänsä rasitepisteen, josta liitos murtuu tärinän myötä.

En kauhean mielelläni lähtisi tekemään johtoon jatkosta juottamalla varsinkaan autossa. Juotos on aina arka tärinälle, joten vähintään se pitää tukea hyvin. Isovirtaisten ja siksi paksujen johtojen kohdalla luotettavan juotoksen tekeminen on hankalaa, koska lämpö karkaa paksua kuparitouvia pitkin ja liitos jää helposti sisältä kylmäksi (ja isoilla virroilla katkennut liitos myös aiheuttaa eniten tuhoa). Ohuita johtoja on usein pakko juottaa, koska noita holkkeja ja niiden puristuspihtejä ei yksinkertaisesti loju joka nurkalla. Niin voi tehdä, kunhan katsoo, että liitos ei pääse täristessään vatkaamaan itseään poikki. Lisäksi liitos pitää tietysti suojata kosteudelta. Liimapintainen kutistesukka on siihen hyvä.

Tallin päädyssä tapoin kolme kukkoa Lähiruokaa tiedossa tänään grillistä

^^ ja ^^^ Komppaan. Tosin kunnollinen liimallinen kutistesukka tukee juotosliitoksen riittävän hyvin, kunhan sitä sukkaa ei säästellä, vaan vedetään reilusti yli liitoksen reunoista. Liimattomia en autokäytössä suostu tosin edes käyttämäänkään.

^
Me käytetään ihan lämmöllä kutistettavia yleisesti... Rutistaa sen kiinni, eikä varmasti pelkoa liiman pettämisestä (ei kai se petä pitkässäkään juoksussa oikeasti?). Hyvin kestää.

Eilen tuli sovellettua (TM), kun ei työkaluja ollut.
Eli yksi kiinnikkeen kanta hajonnut vesikaukalon ritilän kiinnikkeestä ja se ärsytti valtavasti. Juurikin pelkääjän puoleinen ritilä keskipäädystä.
Kiinnike oli väärä, mutta KIINNI (siksipä varmaan hajonnutkin) ja se korvattiin alkuperäisellä, käytetyllä. Viereen laitoin uuden, joka näemmä puristi sen kiinni ns. pirukseen, mutta pysyy hyvin.

Tosiaan kun muovi on halki, se pitäisi liimata - ei ollut liimaa. Vaihtoehtona on sitten juottaminen, muttei ollut sähköä, kolvia tai oikeastaan muutakaan. Soveltaminen oli siis nämä työkalut:


Papukaijat (tarvittiin jossain välissä), mutta tärkeimpänä ulkotuli ja pieni ruuvimeisseli. Tuli tulille, ruuvimeisseli liekkiin kuumenemaan tosissaan ja sitten "juottamaan" tuota muovia. Suhteellisen rauhallinen tempo, mutta hyvin näytti onnistuvan

Tämä on ehkä rumaakin rumempaa jälkeä, mutta sillä ei ole merkitystä piilossa olevalle osalle. Se ei varmasti myöskään ole lujuudeltaan alkuperäisen veroinen, mutta joustoltaan senkin edestä. Siistin ja lisäsin halkeaman päähän materiaalia niin saumaan kuin reunoillekin, muuttui aika kestävän oloiseksi jopa...



Jos hajoaa vielä, vaihdan koko muovin. Samalla voisi hankkia sopivia ruuveja sen etupään kiinnitykseen; tuo on kiinni noilla "A-tikkailla" ja yhdellä ristipääruuvilla, ei muulla.

Aquatica kirjoitti:^Me käytetään ihan lämmöllä kutistettavia yleisesti... Rutistaa sen kiinni, eikä varmasti pelkoa liiman pettämisestä (ei kai se petä pitkässäkään juoksussa oikeasti?). Hyvin kestää.

Ainahan kutistesukka on lämmöllä kutistettava.

Niitä on vaan montaa erilaista. On 3:1 ja 2:1 kutistuvaa, liimallista ja liimatonta, eri seinämävahvuista jne. "Parhaat" kutistuvat jopa 4:1 ja 5:1.

^
No niin, eli en edes ymmärtänyt väärin vaan tulkitsin väärin. Olen tosiaan nähnyt "kutisukkaa" (ei siis kutisukkaa lainkaan), jossa liimaa, mitä myös käytetty liitosten suojaksi. Toimii, mutta ei se kutisukkaa ollut siltikään

Ymmärsin siis, että tarkoitit tuota ei-kutistuvaa liimasukkaa. Ja siihen kommentoin, että ei kai se liima oikeasti petä (niin nopeasti, että sillä olisi mitään merkitystä... Jos se 15v kestää, sen luulisi riittävän?)
Voisi itseänikin toki helpottaa kun sisäistäisi lukemansa ja osaisi vielä kommentoida oikeata asiaa... Nomutkun tää helle!

Tuunasin En tiedä mihin autoon alunperin kuuluvat, mielestäni toimivat noinkin.
Toisessa kuvassa vähän huono kuvakulma, kun noin heijastaa

Polforea kirjoitti:Juotettu liitos autossa pitää aina tukea, muuten se ei ole pitkäikäinen. Tukematon liitos tulee tehdä puristamalla ja juottamatta, jos sitä ei tahdo tehdä useampaa kertaa. Se juotos kovettaa liitoskohdan ja tekee päähänsä rasitepisteen, josta liitos murtuu tärinän myötä.

En muista ikinä kuulleeni mistään tärinästä rikkoontuneista juotoksista vaikka autopajallakin olen aika kauan hommia tehnyt.
Jokatapauksessa kun liitoksen tekee perinteisesti juottamalla kietomalla johdonpäät ensin yhteen niinkun on tapana ja kutistesukka päälle liimalla tai ei, niin kun tuon tekee kunnolla niin itsestäänselvää on että se liitos pysyy toimivana.

Finest kirjoitti:

Liitetiedosto Kyljessä.jpg ei ole enää saatavilla

En tiedä mihin autoon alunperin kuuluvat, mielestäni toimivat noinkin.
Toisessa kuvassa vähän huono kuvakulma, kun noin heijastaa

Hah! Melkein samanlaisen kuvan ottanut omasta muutama viikko sitten Tosin toinen puoli ja vaatteet päällä.

Plops...

Mandeprkl kirjoitti:Hah! Melkein samanlaisen kuvan ottanut omasta muutama viikko sitten Tosin toinen puoli ja vaatteet päällä.

Mulla on tommonen "moderni köyhän miehen" versio aiheesta, toi sun on kyllä perinteisempi ja tyylikkäämpi.
Uikkarit on, oli kuuma!
Edit: Eikä ole mitään spessua tarjolla vaikkei olisikaan vaatekappaleita yllä
(+ modet)

gYdEbUh kirjoitti:En muista ikinä kuulleeni mistään tärinästä rikkoontuneista juotoksista vaikka autopajallakin olen aika kauan hommia tehnyt.
Jokatapauksessa kun liitoksen tekee perinteisesti juottamalla kietomalla johdonpäät ensin yhteen niinkun on tapana ja kutistesukka päälle liimalla tai ei, niin kun tuon tekee kunnolla niin itsestäänselvää on että se liitos pysyy toimivana.

Ei se yleensä siitä itse liitoskohdasta murrukaan, vaan sen viereltä. Kohdasta, johon tulee rasitepiste kun johto ei jousta tasaisesti kun välipätkä on kovetettu juottamalla.

Mitä juotosten murtumiseen tulee, niin tämänkin foorumin käyttäjäkunnasta löytyy ainakin yksi kaveri, jolle olen korjannut murtuneita, alunperin tehtaalta tulleita juotoksia.

vrahikai kirjoitti:Plops...

Mikäs koira tässä on haudattuna?

Ite tänään pesin ja vahasin omani, meinas loppua into kesken kaiken, janohan täs tuli.

Pudotin Themasta etuapurungon pois. Saattaa olla, että lujuus ei ollut enää ihan uuden veroinen:
https://onedrive.live.com/redir?resid=5 ... lder%2cjpg
Kuvissa vilahtava ylimääräinen apurunko on osa Flavian neliosaista etuapurunkoa. Lieköhän sieltä asti periytynyt tuo rakenne Tipo4:iin?

Macela kirjoitti:
Mikäs koira tässä on haudattuna?

Ite tänään pesin ja vahasin omani, meinas loppua into kesken kaiken, janohan täs tuli.

Kuskinpuolen lähivalopolttimo pimeänä, eivätkä valojen tasonsäätimetkään toimi. Piti siis purkaa puoli autoa ja irrottaa umpiot, jotta pääsee käsittelemään niitä kunnolla. Onneksi vasta neljä erinäistä pulttia ja kiinnikettä katkennut tässä operaatiossa.

No minä en tehnyt muuta kuin maksoin, mutta nyt on EGR tukossa, DPF poissa ja optimoitu softa moottorinohjauksessa.

Vaihdoin Gtv:hen bensaletkun pätkä tukkien välillä.
Huonohkon näköinen (muttei akuutin) oli jo ostaessani auton, joten letkua olin jo aikaa sitten hommanut, mutta vaihto jäänyt tekemättä.
Nyt se sitten jo valutti ja kabiinissa haisi.

Letku oli varmaan jo kertaalleen vaihdettu, mikä noissa kestää tai on hyväksi havaittua?

Mä kävin viimeksi Etrasta hakemassa bensaletkua. En tiedä mitä se oli, mutta vannotin myyjälle että letkujen vaihtaminen vuoden välein saa pikkuhiljaa riittää... 3P:ssä nuo kun on melko ahtaassa ja kuumassa paikassa ja hajotessaan suihkuaa bensa lähes suoraan pakosarjalle.

Just katselin 164:n bensaletkuja ja nekin näyttävät olevan uusimis kunnossa...

Tallissa tehty (loman kunniaksi) Jeepin etutukivarsien huolto ja säätö (ma), Unon vaihdelaatikon vaihto (ti+ke) coiloverit eteen ja öljynsuodattimen sekä -jäähdyttimen sijoittelua konehuoneeseen (to), eli perinteinen ajokaluston kausihuolto meneillään

^Kah, vähän samalla asialla - tipo4 -projektiin tuli maakuntamatkalla poimittua vähän koristusta konetilaan:


Noista tosin vain yksi on bensaletku, muita tulee koristamaan jäähdytysneste, jarruneste (kytkin), ohjaustehostinöljy sekä moottoriöljy.

Mandeprkl kirjoitti:

Finest kirjoitti: Toisessa kuvassa vähän huono kuvakulma, kun noin heijastaa

Hah! Melkein samanlaisen kuvan ottanut omasta muutama viikko sitten Tosin toinen puoli ja vaatteet päällä.

Harrastin myös slaavikyykkäystä, mutta tarttee varmaan lisää vahaa ennen kun peilaa tarpeeksi?

^
Harrastamista taitaa riittää? Vielä ehtii tälle ajokaudelle!