Lähetetty: 13 Heinä 2011, 22:08
^ Hyvä ettei henkilövahinkoja syntynyt. Veljellesi onnea uuden Alfan johdosta!
Katohan vaan. Mietinkin että mitähän siinä on mahtanut tapahtua, mutta enpä olisi arvannut että se Brava oli pohjoiseen ollut menossa. Lähditte tien laidasta liikkeelle juuri kun olin tulossa kohdalle, en tiedä huomasitko? V6 näytti mun silmiin aika siistiltä ainakin takaviistosta. Te päätitte ilmeisesti viime hetkessä kurvata Hyvinkään rampilta Teboilille päin? Katoin vaan kun molemmilla oli vilkut vasemmalle ja kumpikin kääntyi kuitenkin oikealle.jeQQ kirjoitti:Joopasta joo oli mulla ja broidilla hengenlähtö aika lähellä....
Oli käytävä tuo kirjastosta lainaamassa. Nostalgista ja karua luettavaa. Hauskana yksityiskohtana muuten kirjan loppusivuilla on ainoana automainoksena Alfasudin mainos.Peeveli kirjoitti:Luin erään v.1975 peräisin olevan kirja nimeltä "Menetti ajoneuvonsa hallinnan", kirjoittanut Matti Jansson ja Matti Korjula. Siinä on käyty läpi liuta kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia, joukossa mm. laulaja Sammy Babitzinin kuolonkolari vuonna 1973 Alfa 1750 GTV:llään. Kirja on samalla mielenkiintoinen aikansa kuvaaja, onnettomuudet ovat tapahtuneet vuosien 1970-1973 välissä.
Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä aikakuvaus ja automiehelle ja -naiselle ok-luettava. Koska itse on tuon ajan lapsuutta elänyt, tuo autokuvat mieleen myös sen ajan autoilumuistoja isäukon kyydissä ja muutenkin aikansa autobongauksia.
Semmoinen kokemus Audi 100 -mallista on joltain vuosilta 1983-84, että koulukaverit joutuivat semmoisella kolariin. Vastaantullut liukui suoraan vasempaan etukulmaan. Audikuski loukkaantui vakavasti, takanaan istunut kuoli (pää osui B-pilariin vöistä huolimatta) ja loput kolme saivat eriasteisia vammoja. Onni onnettomuudessa oli se, että alkuperäinen suunnitelmansa Nissan Cherrystä ei toteutunut, olisi jälki saattanut olla karumpaa.glideslope kirjoitti:Volvo 240, Mersu W123, Audi 100 ja Saab 900 olivat tuolloin sillä turvallisella puolella. Japsit, ranskikset ja muut antoivat vielä odotuttaa itseään.
Näinpä. Ei muuten tarvitse kuin käydä youtubessa katsomassa ams:n tekemiä kolaritestejä, jotka tehtiin ensin isoille autoille 80- luvun loppupuolella havaitakseen autojen turvallisuustason kehityksen. Näistähän oli yhteenvedot myös TM:ssä tuolloin. Nykyiseen Euro NCAP:n testeihin verrattuna törmäysnopeus oli alhainen 58 km/h ja silti tulee aivan karmeaa jälkeä ainakin Croman, R25:n Legendin ja Omegan kanssa. Tässäkin testissä MB, Volvo ja BMW näytti muille närhen munat vaikka ovatkin nykymittapuulla aika pahvia.h_lauri kirjoitti:Semmoinen kokemus Audi 100 -mallista on joltain vuosilta 1983-84, että koulukaverit joutuivat semmoisella kolariin. Vastaantullut liukui suoraan vasempaan etukulmaan. Audikuski loukkaantui vakavasti, takanaan istunut kuoli (pää osui B-pilariin vöistä huolimatta) ja loput kolme saivat eriasteisia vammoja. Onni onnettomuudessa oli se, että alkuperäinen suunnitelmansa Nissan Cherrystä ei toteutunut, olisi jälki saattanut olla karumpaa.glideslope kirjoitti:Volvo 240, Mersu W123, Audi 100 ja Saab 900 olivat tuolloin sillä turvallisella puolella. Japsit, ranskikset ja muut antoivat vielä odotuttaa itseään.
Juu eikä koulussa mitään kriisiryhmiä silloin perusteltu ketään varten, jokainen sai ihan itse varata ajan kuraattori-psykologiakselilta, jos tunsi tarvetta.
On tuota ollut jo aikaisemminkin. Ongelma ratkeaa kun ohittaa muualla kuin ohituskaistalla. Jostain syystä se tulee niin yllätyksenä ja outona tapahtumana, etteivät osaa reagoida siihen mitenkään. Itse ajan melko usein "vanhaa tietä" kun ei pinna kestä ajaa moottoritietä vasemman kaistan edetessä reilua satasta. (Tiedän, vika on minun päässä)Peeveli kirjoitti:Onkohan maassamme leviämässä uusi aivosairaus eli kiusaamismentaliteetti motareilla ja ohituskaistoilla? Tuli käytyä kesälomalenkki sawonmualla Varkaudessa ja Savonlinnassa eilen ja toissapäivänä. Nyt on alkanut aiempaa enemmän ilmenemään vatipäiden osalta semmoista, että kun näkevät takaa itseään nopeammin lähestyvän ohittajan, tukkivat he moottoritien tai ohituskaistan vasemmanpuoleisen kaistan pudottamalla nopeuttaan alle rajoituksen ja vetämällä oikealle vasta juuri ohituskaistan loppuessa. Tällaisia vatipäitä riitti, ja tällaista ei tässä määrin aiemmin ollut. Ilmeisesti kyseessä on herra tai rouva Kotipoliisi joka on päättänyt näin menetellen rangaista "kaaharia" joka tohtii ajaa kovempaa kuin hänen käyttämänsä nopeus sattuu olemaan. Ja se heidän käyttämänsä nopeus on yleensä joko oikean rajoituksen mittarinopeus eli todellisesti alakantissa, tai sitten ihan tietoinen alinopeus.
Juu, ohituksia toki tulee tehtyä paljon muuallakin kuin ohituskaistoilla, ja se on yleensä kaksikaistatiellä paras tapa päästä ohi. Meinaan, nykyisin immeiset ovat huomattavalta osin kykenemättömiä tekemään ohituksia muualla kuin ohituskaistoilla ja siten muualla on helpompaa vetäistä vaikka letkankin ohi kerralla. Alfassa kolmosella aloittaen on wanhan ajan hauskuutta tehdä lyhyilläkin suorilla rivakoita ohituksia, kolmonen kun antaa todella räväkän ohituskiihtyvyyden ja vetää sopivasti vetoalueeltaan. Ennen wanhaan immeiset oppivat ohittamaan tällä tavalla ja keltaista sulkuviivaa oli käytetty säästeliäämmin eli järkevämmin. Nyt kun porukat totutetaan ohituskaistoihin ja kohta keskiviivan tilalla on vieläpä kaiteet, eivät enää osaa tällaista perusjuttua. Ja kun ohituskaistojen loppuessa myös kamera seisoo, puuroutetaan liikenne kivasti.michael kirjoitti:^
Näinpä, joskus se ohituskaista tuntuu olevan huonoin paikka ohittaa kun vasemman kaistan valtaa aina joku Micra joka kiihdyttää vitosella ylämäkeen. Lisäksi ne ohitettavat siinä oikealla kaistalla kiihdyttää ainakin sataseen hiljentääkseen taas ohituskaistan loppuessa.
Niinhän se on että onnistunut ohitus perustuu yllätykseen.
Olikohan sama kaveri tai vaikka serkkunsa, joka vetäisi viisi vuotta sitten puolikkaallaan Renkomäen liittymään valkoisten yli jättäen minut hätäjarruttamaan veturin(!) takarenkaiden sekä kaiteen väliin? Tyttäret ja minä olimme varsin kalpeita, vaikka silloisessa farkussamme erinomaiset jarrut olikin.pitkämies kirjoitti:Kun aisa oli oman konttorin kohdalla veti tämä sankari kylmästi leikaten eteen!!!! Siinä vaiheessa kun tajusin että päälle tulee, oli peilin ja kopin väliä ehkä 5 cm.....
Jollain samaa sukua olevalla kuskilla oli kiire kuppaisella Ford Mondeo farkullaan (mallia sieltä alkupään hämärästä) kera kärrynsä jossa oli yhdellä liinalla pystyasentoon tuettu pienehkö crossari. Itse ajelin GPS:n ja mittarivirheen tuntemuksen perusteella +2km/h 80km/h alueella. Eiköhän tää Ford-kuski lähde painamaan ohi pimeään mutkaan ja vetäen kärryn melkein konepellille ja katoaa maisemaan reippasti yli satanen lasissa... Mutkainen ja mäkinen pätkä välillä Jämi-Jämijärvi ja asfaltin kunto se mitä se yleensä on nelinumeroisilla (vai oliko tossa jopa vain 3) teillä nykysuomessa.WWWVespa kirjoitti:Olikohan sama kaveri tai vaikka serkkunsa, joka vetäisi viisi vuotta sitten puolikkaallaan Renkomäen liittymään valkoisten yli jättäen minut hätäjarruttamaan veturin(!) takarenkaiden sekä kaiteen väliin? Tyttäret ja minä olimme varsin kalpeita, vaikka silloisessa farkussamme erinomaiset jarrut olikin.
Ajoin kerran Pohjanmaalla olevaa helvetin pitkää suoraa, varmaan kilometrin näkyvyys ellei kahden. Poliisithan siinä himmailivat edessä jotain 98-nopeutta ja keräsivät piruuttaan jonoa taakse. Pistin 102 lasiin tai vastaavaa ja ajoin ohi. Uskomaton tunne, olin varmaan minuutin poliisiauton vieressä. Katselin konstaapeleita silmiin ja he tuijottivat takaisin.Uotinen kirjoitti:No kappas, olihan se sitten Peeveli kun bongasin Warkaudessa...
Tuohon liikenneasiaan, tiet on tosiaan nykyisin täynnä uusavuttomia jotka ei kykene ohittamaan normi 2-kaistatiellä, vaan liimautuvat sen alinopeusspeden puskuriin ja seuraava hiimaaja siihen jne.
Tuossa justiin eilen ajelin Kiuruvesi-Iisalmi väliä ja edellä ajeli Mercedes. Piti sellaista järkevää marssivauhtia eli todellista satasta satasen alueella eli ajelin vakkarilla perässä turvavälin erotuksella. Perskele, Kiuruveden kylältä meidän perään kääntyy poliisiauto. Merssumies panikoi ja tipautti vauhtinsa 80 km/h (tai se hummasi 65-95 km/h taustapeilin tuojottelusta riippuen) joten polokaisin siitä ohi. Puoliso alkoi himmastamaan että älä nyt pelleile kun poliisit on perässä vaan pyysin ottamaan vöistä löysiä jotta näkee nopeuspoteroon ja voi todeta ettei piiruakaan ylinopeutta ole taulussa. Merssumies taas piti takaa kamalan valoshown, vissiin kävi läpi koko sen vasemman toimiviiksen kaikki toiminteet
Siis mitä helvettiä, jos laki sallii ajaa satasta, sitä saa ajaa ja jos joku ajaa hiljempaa, sen saa ohittaa. Mikä tässäkin on niin kummallista? Niin, ja poliisit jäi tuon hiimaajan taakse hiimamaan kun uusavuttomuuden vuoksi kyky ohittaa 2-kaista tiellä on hukassa.
Tein vastaavan tempun kerran Tampereen moottoritiellä Nurmijärven Myllykukon jälkeen. Liikennettä oli reilun puoleisesti, ohituskaistallakin mentiin lähes jonossa. Yhtäkkiä kaikki kurvasivat kiireellä oikealle kaistalle, aika pieniin rakoihinkin. Poliisi-Ocu veti letkaa n. 118 km/h todellista nopeutta. Olin juuri tarkistanut mittarivirheen, joten tiesin että aavistuksen kovempaakin voisi ajaa. Siitä alkoi hivuttava ohitustaistelu, välillä tuntui että kytät jopa nostivat vauhtiaan etten pääsisi ohi!?! Viimein parin kilometrin jälkeen ilmeisesti kyllästyivät kylki kyljessä ajamiseen ja vauhti tippui aivan selvästi. Jatkoin vakkari päällä riittävän etäisyyden päähän ja ryhdyin ajamaan. Taustapeilistä seurasin ettei kukaan muu yrittänyt samaa. Kyllä tää joustavuus ohitusnopeudessa on hieno juttu.Seiska5mma kirjoitti: Ajoin kerran Pohjanmaalla olevaa helvetin pitkää suoraa, varmaan kilometrin näkyvyys ellei kahden. Poliisithan siinä himmailivat edessä jotain 98-nopeutta ja keräsivät piruuttaan jonoa taakse. Pistin 102 lasiin tai vastaavaa ja ajoin ohi. Uskomaton tunne, olin varmaan minuutin poliisiauton vieressä. Katselin konstaapeleita silmiin ja he tuijottivat takaisin.
Näin teki. E63:lla jollakin naisella oli selkeästi jotakin patoumia. Risteyksen jälkeen vauhdin kerääminen tuntui tuottavan uskomattomia vaikeuksia. Liimauduin siis perään, josko se siitä kiihtyisi joskus. Lopulta matkavauhdiksi tuntui muodostuvan ~70km/h rajoituksen ollessa 80Km/h.h_lauri kirjoitti:Swiddunääs ku nous verenpaine tossa...
Hyvin sanottu tuo että jugurttipurkeista suunnilleen saa nykyisin ajokortteja. Ihme ilmiö on jo se, ettei moni kuski saa enää pidettyä autoaan kaistaviivojen välissä vaan se seilaa keskiviivan molemmin puolin ja koska vilkkua ei paljoa käytetä kaistanvaihtoon, olen opetellutkin ennakoimaan tuollaisesta mutkittelusta sen että vatipää aikoo ns. vaihtaa kaistaa (siis onhan se tällaisen rodun edustajalle todella iso suoritus vaihtaa kaistaa vaikkapa kehä- tai moottoritiellä) seuraavan 5 km:n matkalla. Ja harvoin tuollaisessa tilanteessa on yhtenä syynä ollut edes kännykkä tms. räpellettävä kapistus, vaan ihan kädet ratissa mennään kuin kännissä. No, ehkä ovatkin...Jarsan kirjoitti:Näin teki. E63:lla jollakin naisella oli selkeästi jotakin patoumia. Risteyksen jälkeen vauhdin kerääminen tuntui tuottavan uskomattomia vaikeuksia. Liimauduin siis perään, josko se siitä kiihtyisi joskus. Lopulta matkavauhdiksi tuntui muodostuvan ~70km/h rajoituksen ollessa 80Km/h.h_lauri kirjoitti:Swiddunääs ku nous verenpaine tossa...
Läksin siis ohi, kun keltaviivaa ei ollut vielä hetkeen ja vastustajan kaistalla oli tyhjää riittävästi. No, eiköhän tämä vatipää ala kiilaamaan kinnerillään keskiviivalle, kun olen sivulla ja lisää vauhtia. Ajattelin sitten sivulasista katsoa pahasti, että mitä ***tua oikeen touhuat!? Siellähän se vaan nauraa räkätti ja katsoi siihen malliin, että vastaan tulevan nokkaan olis pussittanut, jos olis ollut mahdollista. Näytti siis suurinpiirteen joltakin riivatulta sekopäältä, jos näin kauniisti sanon.
Onneksi henkilöllä oli jokin swift tms. kanakoppi niin ohitus ei tuottanut sen puoleen hirvittäviä ponnisteluja. Tosin kerrankin, kun lähdin rauhalliseen ohitukseen nelosella ja auto aivan täyteen lastattuna, vaimo ja muksu kyydissä niin ohitus kesti ehkäpä 4 kertaa sen ajan, mitä se olis ottanut ilman tuota kiilailua.
Tästä huolimatta maltoin ajaa reilusti ohi ja palata omalle kaistalle vasta hyvän matkan sekopään edelle. No, yllätys yllätys taustapeilistä näkyi huitovia käsiä ja pitkienvalojen tuikutusta. Tässä vaiheessa alkoi palaa lopullisesti käämit ja tein rivakan jarrutuksen. Valoshow senkus jatkui, joten jouduin sitten vielä nostaa sen kuuluisan sormimerkinkin. Myönnetään, ettei se ole kovin kristillistä, mutta onhan se ny perhana, kun joka jogurttipurkista ajokortteja löytää.
Vastaavaa tapahtui myös muutamaa päivää aiemmin jonkin mersumiehen toimesta kutostiellä. Ei tosin nostanut kuin nopeutta. Vissiin se ottaa sitten egolle, kun vanha Alfa lähtee pakkauudesta mersun maasturista ohi ~3km/h nopeuserolla. Joutui kuitenkin antautua, kun olin ennättänyt rinnalle ja hällä loppui tila oikealta kaistalta. Lpr:n keskustaan päin se seuraili perässä, kunnes pääsi vierelle valoissa. Viereltä sitten katseli vihaisesti, aivan kuin olisin suurenkin rikkeen tehnyt. Myönnetään, että ajelin mittarivirheen huomioiden 105km/h vakkari päällä ohi lähtiessäni. Eli huomattavaa ylinopeutta siis, kun rajoitushan on se 100km/h! En tosin arvannut, että se noin voisi jotakuta suututtaa nelikaistaisella tiellä, kun vasen kaista oli täysin tyhjä.
Jaa-a. Silmä silmästä ei vaan ole fiksuin tapa liikenteessä. Valoja voi vilkutella, soittaa torvea, puida nyrkkiä, mutta kyl tuossa nyt oli jo liioittelun elkeet kostotoimenpiteissä. Tapausta näkemättä, tuntuisi siltä, että suurempi vaara muulle liikenteelle muodostui juuri näistä, kuin pimatsujen väärästä liittymisestä kehätielle.Peeveli kirjoitti:
Keväällä sattui ex-Golffilla semmoinen episoodi naiskuskin toimesta, että Tapanilan tienoilla 50:n alueellla ajaessani kuuttakymppiä persiiseen liimautui mulkosilmämallin Gorilla ja kaksi nuorta pimatsua, kauniita sellaisia, istui edessä. Käännyttiin sitten Kehä I:lle länteen johtavalle rampille. Kiihdytin normaalia tasaisen reipasta vauhtia liittyäkseni liikennevirtaan ja huomasin taustapeilistä että se persiissäroikkuja-Gorilla oli ns. kadonnut. Vaan eipäs ollutkaan, se työntelikin menemään kehätien oikeaa piennarta oikealla puolellani siis! Likat kiihdyttivät siitä sitten edessäni ajavan ja minun väliin siten että pientareella olleet hiekoitussepelit vaan kopisivat tuulilasiin ja koriin. No, silloin paloi pinna ja vetäisin sitten Gorillan eteen, tein koukkauksen myös pientareelta että saa japaninkiikkukin kiviä osakseen ja löin liinat kiinni ja näytin keskaria. Likat eivät istuneet edelleenkään suut mutrulle menneenä vaan nauroivat katketakseen. Noh, silmä silmästä ja hammas hampaasta. Sen jälkeen he jatkoivat ryhmittymällä Kannelmäen rampille, missä lie huumepössyssä olleet, tai lääkäri on kirjoittanut F-diagnoosit (mielenterveyden sairaudet). Onneksi golperon maalipinta oli vahva eikä siihen tullut kuin yksi pieni risku, samaten tuulilasiin. Toivottavasti Gorillaan tuli niitä enemmän. Harvoin enää liikenteessä pinna näin pahasti palaa provosoinneista tms:sta mutta tämä sai kyllä road ragen aikaan.
Se on hienoa jos on sädekehä pään päällä ja ei koskaan hiilly mistään...Farina kirjoitti:Jaa-a. Silmä silmästä ei vaan ole fiksuin tapa liikenteessä. Valoja voi vilkutella, soittaa torvea, puida nyrkkiä, mutta kyl tuossa nyt oli jo liioittelun elkeet kostotoimenpiteissä. Tapausta näkemättä, tuntuisi siltä, että suurempi vaara muulle liikenteelle muodostui juuri näistä, kuin pimatsujen väärästä liittymisestä kehätielle.Peeveli kirjoitti:
Keväällä sattui ex-Golffilla semmoinen episoodi naiskuskin toimesta, että Tapanilan tienoilla 50:n alueellla ajaessani kuuttakymppiä persiiseen liimautui mulkosilmämallin Gorilla ja kaksi nuorta pimatsua, kauniita sellaisia, istui edessä. Käännyttiin sitten Kehä I:lle länteen johtavalle rampille. Kiihdytin normaalia tasaisen reipasta vauhtia liittyäkseni liikennevirtaan ja huomasin taustapeilistä että se persiissäroikkuja-Gorilla oli ns. kadonnut. Vaan eipäs ollutkaan, se työntelikin menemään kehätien oikeaa piennarta oikealla puolellani siis! Likat kiihdyttivät siitä sitten edessäni ajavan ja minun väliin siten että pientareella olleet hiekoitussepelit vaan kopisivat tuulilasiin ja koriin. No, silloin paloi pinna ja vetäisin sitten Gorillan eteen, tein koukkauksen myös pientareelta että saa japaninkiikkukin kiviä osakseen ja löin liinat kiinni ja näytin keskaria. Likat eivät istuneet edelleenkään suut mutrulle menneenä vaan nauroivat katketakseen. Noh, silmä silmästä ja hammas hampaasta. Sen jälkeen he jatkoivat ryhmittymällä Kannelmäen rampille, missä lie huumepössyssä olleet, tai lääkäri on kirjoittanut F-diagnoosit (mielenterveyden sairaudet). Onneksi golperon maalipinta oli vahva eikä siihen tullut kuin yksi pieni risku, samaten tuulilasiin. Toivottavasti Gorillaan tuli niitä enemmän. Harvoin enää liikenteessä pinna näin pahasti palaa provosoinneista tms:sta mutta tämä sai kyllä road ragen aikaan.
Hiillytäänhän sitä, jos hiillostetaan - vaikka ei pitäisi. Farina taisi tarkoittaa, että ei toisen tumpelointia kannata (aina) matkia.Peeveli kirjoitti:Se on hienoa jos on sädekehä pään päällä ja ei koskaan hiilly mistään...Farina kirjoitti:Jaa-a. Silmä silmästä ei vaan ole fiksuin tapa liikenteessä. Valoja voi vilkutella, soittaa torvea, puida nyrkkiä, mutta kyl tuossa nyt oli jo liioittelun elkeet kostotoimenpiteissä. Tapausta näkemättä, tuntuisi siltä, että suurempi vaara muulle liikenteelle muodostui juuri näistä, kuin pimatsujen väärästä liittymisestä kehätielle.Peeveli kirjoitti:
Keväällä sattui ex-Golffilla semmoinen episoodi naiskuskin toimesta, että Tapanilan tienoilla 50:n alueellla ajaessani kuuttakymppiä persiiseen liimautui mulkosilmämallin Gorilla ja kaksi nuorta pimatsua, kauniita sellaisia, istui edessä. Käännyttiin sitten Kehä I:lle länteen johtavalle rampille. Kiihdytin normaalia tasaisen reipasta vauhtia liittyäkseni liikennevirtaan ja huomasin taustapeilistä että se persiissäroikkuja-Gorilla oli ns. kadonnut. Vaan eipäs ollutkaan, se työntelikin menemään kehätien oikeaa piennarta oikealla puolellani siis! Likat kiihdyttivät siitä sitten edessäni ajavan ja minun väliin siten että pientareella olleet hiekoitussepelit vaan kopisivat tuulilasiin ja koriin. No, silloin paloi pinna ja vetäisin sitten Gorillan eteen, tein koukkauksen myös pientareelta että saa japaninkiikkukin kiviä osakseen ja löin liinat kiinni ja näytin keskaria. Likat eivät istuneet edelleenkään suut mutrulle menneenä vaan nauroivat katketakseen. Noh, silmä silmästä ja hammas hampaasta. Sen jälkeen he jatkoivat ryhmittymällä Kannelmäen rampille, missä lie huumepössyssä olleet, tai lääkäri on kirjoittanut F-diagnoosit (mielenterveyden sairaudet). Onneksi golperon maalipinta oli vahva eikä siihen tullut kuin yksi pieni risku, samaten tuulilasiin. Toivottavasti Gorillaan tuli niitä enemmän. Harvoin enää liikenteessä pinna näin pahasti palaa provosoinneista tms:sta mutta tämä sai kyllä road ragen aikaan.
On se joo turvallista että ajetaan oikeanpuoleista reunaa, siis piennarta pitkin, ja ohitetaan sieltä oikeanpuoleisella ajokaistalla ajava kiilaten väliin etupuskuria hipoen.
Hoh hoijaa....
Tuon kun aina muistaisi.Hepa kirjoitti:Tuli tuosta mieleen tapaus jossa erään isokokoisen herrasmiehen auto teki tenän, eikä saanut millään sitä starttaamaan. Takana äkäinen naisihminen alkoi painaa torvea yhtä mittaa kun ei ohi päässyt.
Mies nousi autosta ja käveli takana olevan naisen autoa kohti. Nainen alkoi valua jo penkin alle, olihan mies isokokoinen ja pahan näköinen. Mies kuitenkin käveli naisen autolle ja nainen varovasti raotti ikkunaa, jolloin mies totesi naiselle:
"Tule sinä välillä starttaamaan, niin minä voin painaa sitä torvea jos se auttaisi..."
Kyllähän sitä liikenteessä välillä hermot menee, mutta kannattaa silti olla olemasta itse yhtä idiootti kun ne muut. Samoin itsekin tulee välillä törttöiltyä ajatuksissaan tai väsyneenä. Toisaalta jollakin pujottelijalla saattaa olla oikeasti kiire lääkäriin tms, jolloin kiusanteko sellaiselle saattaa olla kohtalokasta muutenkin. Aina ei voi tietää mistä mikäkin johtuu. Kannattaa liikenteessäkin vaikuttaa siihen mihin itse pystyy, eli yrittää hoitaa se oma ruutu kunnolla.
Ei kunto eikä lompakko kestäis. Paitsi julkisen, mutta sitä ei kestä hermo. 10 kilsaan menis kahdella dösalla tunti. Filetsul kulkies pitäis olla sosiaalitilat käytös. Itsetunto mul on kai aika kohdallaan.sanctus kirjoitti:Vittuilevan ja muita kouluttavan ajotyylin janarit voisivat hyvin ja ketterästi siirtyä julkisen liikenteen käyttäjiksi. Tai jos haluaa hoitaa huonoa itsetuntoaan yksityisellä ajoneuvolla, voi aina hoitaa itselleen vaikka vartalon mittojen mukaan tehdyn laadukkaan pyörän, joita tuttuni mukaan irtoaa esim. Ranskan pienistä pyöräpajoista n. 5000 egen hintaan.
Heh. Lähtökohtana "vittuilevuudelle" mä pidän tällaista ajotyyliä, jossa auton ollessa liikkeessä lähdetään kikkailemaan kiinni toisen perään tai muuten lähestymään niitä tilanteita, joissa riski aiheuttaa kolari kasvaa.h_lauri kirjoitti:Ei kunto eikä lompakko kestäis. Paitsi julkisen, mutta sitä ei kestä hermo. 10 kilsaan menis kahdella dösalla tunti. Filetsul kulkies pitäis olla sosiaalitilat käytös. Itsetunto mul on kai aika kohdallaan.sanctus kirjoitti:Vittuilevan ja muita kouluttavan ajotyylin janarit voisivat hyvin ja ketterästi siirtyä julkisen liikenteen käyttäjiksi. Tai jos haluaa hoitaa huonoa itsetuntoaan yksityisellä ajoneuvolla, voi aina hoitaa itselleen vaikka vartalon mittojen mukaan tehdyn laadukkaan pyörän, joita tuttuni mukaan irtoaa esim. Ranskan pienistä pyöräpajoista n. 5000 egen hintaan.
Vaan kumpikos se tossa munki tapaukses nyt oli vittuileva ja muita kouluttava? Ensin se toinen ja loppuvaiheessa molemmat?
Ja sädekehää en päälleni virittele, päre palaa liikenteessä ajoittain niin kuin muillakin. Lähinnä pyrin kommentoimaan kostotoimenpiteiden laajuutta suhteessa ulkopuolisen autoilijan virheeseen, joka oli varmasti ilmeinen vaaratilanne. Se että nostaako itsensä poliisin ja tuomarin asemaan liikenteessä ja lähtee rankaisemaan muiden tekemiä rikkeitä, on tietysti pohdinnan paikka. Missä menee raja? Onko valojen vilkautus valottomalle autoilijalle huomaavaisuutta, vai kouluttamista? Onko väärältä puolen eteen ajaneen autoilijan kiilaaminen, pientareen pöllytys ja edessä jarruttelu vielä huomaavaisuuden puolella? Olisiko pitkien vilauttaminen riittänyt? Vai saiko mokailija mitä ansaitsi?Peeveli kirjoitti:
Se on hienoa jos on sädekehä pään päällä ja ei koskaan hiilly mistään...
On se joo turvallista että ajetaan oikeanpuoleista reunaa, siis piennarta pitkin, ja ohitetaan sieltä oikeanpuoleisella ajokaistalla ajava kiilaten väliin etupuskuria hipoen.
Hoh hoijaa....
Joskus se vaan on otettava oman käden oikeus käyttöön. Kyllä mun pinna kestää selkeät toisten töppäilyt, jotka johtuvat vaikkapa vahingosta tai epähuomiosta. Mutta jos ajokortillinen immeinen ei tiedä missä kaista tai piennar menee ja vetää soralastin naamariin kiilaamalla niin ei taatusti naurata.Farina kirjoitti:Ja sädekehää en päälleni virittele, päre palaa liikenteessä ajoittain niin kuin muillakin. Lähinnä pyrin kommentoimaan kostotoimenpiteiden laajuutta suhteessa ulkopuolisen autoilijan virheeseen, joka oli varmasti ilmeinen vaaratilanne. Se että nostaako itsensä poliisin ja tuomarin asemaan liikenteessä ja lähtee rankaisemaan muiden tekemiä rikkeitä, on tietysti pohdinnan paikka. Missä menee raja? Onko valojen vilkautus valottomalle autoilijalle huomaavaisuutta, vai kouluttamista? Onko väärältä puolen eteen ajaneen autoilijan kiilaaminen, pientareen pöllytys ja edessä jarruttelu vielä huomaavaisuuden puolella? Olisiko pitkien vilauttaminen riittänyt? Vai saiko mokailija mitä ansaitsi?Peeveli kirjoitti:
Se on hienoa jos on sädekehä pään päällä ja ei koskaan hiilly mistään...
On se joo turvallista että ajetaan oikeanpuoleista reunaa, siis piennarta pitkin, ja ohitetaan sieltä oikeanpuoleisella ajokaistalla ajava kiilaten väliin etupuskuria hipoen.
Hoh hoijaa....
Jep, toivotaan parasta.Jakke kirjoitti:Ollaanpas taas varovaisia, kun koululaiset lähtevät liikenteeseen. Kaduilla ja jalkakäytävillä liikkuu paljon pieniä taivaltajia, jotka ovat ensimmäisiä kertoja yksin liikenteessä.