Jatkuu...
Ei oltu illalla huomattu pyytää "suolaista aamiaista", niin saatiin sitten makeaa croissantia, hilloja, vaaleaa sämpylää ja erilaisia mehuja sekä tietysti kahvia. Vaimo kysyi, olisiko mahdollista saada jotain leikkelettä esim. juustoa, niin isäntähän sanoi että no problem ja kipaisi kauppaan hakemaan juustoa, vaikka yritettiin estellä ettei se nyt niin välttämätöntä ole
. Viisi minuuttia myöhemmin oli pöydässä myös juustolautanen...
Ja taas tien päälle. Ensin käytiin lähimmällä viinitilalla, jota isäntämme suositteli eli Bredasole. Matka olisi ollut linnuntietä vain n. 300 metriä, mutta tietä pitkin useampi km.
Vaimo maisteli franciacortaa ja jotain viiniä, mutta sitten myyjä yhtäkkiä lähti johonkin ja kun ei kuulunut varttituntiin takaisin, niin lähdettiin sitten menemään ostamatta mitään
Ajeltiin pitkin franciacorta-alueen viinitietä pitkin ja valittavana oli useitakin vaihtoehtoisia reittejä. Seuraavaksi päädyttiin Ferghettina-myymälään, jossa olikin erittäin ystävällinen vastaanotto. Taas parit maistelut ja nyt onnistuttin ostamaankin muutama pullo. Alkossa on myynnissä kahta eri laatua tämän viinitalon juomia ja yli kaksinkertaiseen hintaan "tehtaanmyymälään" verrattuna. Paikan päällä valikoimasta löytyi n. 20 eri laatua...hieno paikka mäenrinteessä, josta oli kiva katsella alhaalla levittäytyviä viinitarhoja.
Seuraavaksi poikettiin Berlucchilla, jossa yllättäen ei saanutkan maistiaisia ellei ensin kiertänyt opastettua kierrosta. Ja tietysti päivän kierrokset oli jo varattu täyteen, niin jäi sitten maistelematta.
Seuraavaksi pitikin lähteä ostamaan isoa matkalaukkua, jolla ostokset saisi lentokoneen ruumassa tuotua kotiin. Franciacortassa on iso Outlet-myymäläkeskus (näitähän on ympäri Italiaa) ja sieltä löytyikin sopiva laukku sopivaan hintaan... paitsi että kotona huomasin laukun hinnan olevan hintalapun mukaan 10e vähemmän, mitä minulta veloitettiin
.. No, olisi pitänyt katsoa tarkemmin ostotilanteessa...
Ravintola joka valikoitui mahan täyttöpaikaksi ei mitään ylistyslaulua ansaitse, mutta ajoi asiansa.
Seuraavaksi suunnistettiinkin kohti majoitusta, joka sijaitsi Salòn eteläpuolella Gardajärven seudulla. Tämä olikin jännä paikka, tosi kivasta pihapiiristä (sis. pieni uima-allas ja palju) alkoi ikivanha muurin ympäröimä asujaimisto, jossa oli kiva käydä pikku kävelyllä ennen illallista. Se illallinen olikin sitten se jännä juttu. Emäntä kysyi majoittuessamme, haluammeko syödä muiden asukkaiden kanssa heidän kivassa pihabaari/ravintolassaan illallista. Hinta oli "huimaava" 7e lasagnelle ja alkuruoalle, niin tartuttiin tarjoukseen. Klo 19 sitten kaikki kokoontuivat ja tilasivat juotavia. Siinä sitten alkoi juttu luistaa naapurien kanssa ja meillä oli tosi hauska ilta. Kolmisen tuntia vierähti, kun piti tietysti ottaa vielä jälkiruokakin.
Aamulla pois lähtiessä totesimme, että kolmen ruokalajin illallinen kahdelle, pullollinen viiniä ja vedet maksoi ihan 29e. Jotain vielä saa näköjään halvallakin. Ja ruokakin oli tosi hyvää kotiruokaa.
Yöllä tuli ukkonen ja rankkasade; yritin parvekkeeltamme katsoa tuleeko rakeita, kun niin kova ääni kuului vinttihuoneessamme, mutta ei selvinnyt kun vettä tuli sen verran rankasti.
Matka jatkui Peschiera del Gardan kautta kohti Villafranca di Veronaa ja siellä sijaitsevaa Museo Nicolista. Sehän olikin kiva paikka ja niin paljon tavaraa, että katsottiin heti viisaimmaksi keskittyä autoihin ja muut osastot käytiin vain pikaisesti läpi. Voin suositella vierailukohteeksi; meillä meni pari tuntia, mutta saa siellä varmaan päivänkin menemään helposti.
Majapaikkakin löydettiin Veronan läheltä San Martino Buon Albergon läheltä pikkukylästä, jonka ainut ravintola oli hyvätasoinen kalaravintola. Valinta illallispaikaksi oli siis helppo ja osoittautui oikein hyväksi. Täällä illallinen kahdelle viinipullon kanssa maksoikin jo yli sata euroa. Tämä reilu satanen osoittautui aika normaaliksi hinnaksi laadukkaissa ravintoloissa. Suurimmillaan lasku oli 136e...
Aamulla matkaan kohti Farra di Soligoa.
Matkalla poikettiin Soaven pikkukaupungissa, jossa oli oikein kiva pieni vanha kaupunki vanhojen muurien sisäpuolella. Kirkko oli oikein erityisen komea. Sitten poikettiin vielä Villa di Maserissa, joka on maailmanperintökohde.
Farra di Soligohan on se kylä, missä meidän Sanna-pääministerimmekin vietti lomaa. Emme tosin menneet samaan majoitukseen, vaan korkean mäen päälle, josta olikin ihan mielettömän upeat näkymät. Horisontissa kymmenien kilometrien päässä näkyi paljain silmin Venetsian siluetti
Tähän majapaikkaan meni kapea ja mutkainen tie; viimeinen mutka oli niin jyrkkä sekä säteeltään että nousultaan, että Fiatissa piti katsoa mahdolliset vastaantulijat kurottamalla kartturin puolelle, koska katto peitti täysin näkymän sivulle/eteenpäin.
Kävi myös ilmi, että hotellin ravintola oli koko alueen ainut kalaan ja meren eläviin keskittynyt paikka eikä lihaa löydy lainkaan listalta.
No, kaksi iltaa lisää sitten syötiin kalaa...
Saatiin pienen hotellin ainut parvekkeellinen huone ja oli kiva istuskella katsellen maisemia nauttien samalla hyvää juomaa. Paikan isäntä oli tosi mukava ja puhelias kaveri, joka puhui hyvin englantia. Aamiaiset olivat aivan huippua tässä paikassa vastapaistettuine croissantteineen ja isoine hedelmäsalaatteineen.
Proseccotiloillakin tuli tietysti käytyä ja ostoksiakin tehtiin, vaikka yksi päivä lähinnä vain löhöiltiin uima-altaalla.
Edellisenä päivänä Valdobbiadenen alueelle oli iskenyt katastrofaalinen raemyrsky tuhoten monen viinitilan rypäleistä suuren osan juuri sadonkorjuun aattona. Oli ollut sama yö kun Gardan seudulla satoi rankasti...
Lauantaina sitten kohti Venetsian Marco Polo-kenttää.
Matkalla poikettiin Asolossa, joka oli oikeasti vanha ja ahtaasti rakennettu kaupunki. Ihan poikkeamisen arvoinen paikka sekin ja saatiin siellä kulumaan muutama tunti.
Iltapäivällä sitten vuokraamoon palauttamaan auto ja jännittämään löytyykö sanomista. Onneksi ei tullut mitään kommenttia ja panttimaksukin on jo palautunut takaisin kortille. Se olikin yllättävän nopeaa, alle viikossa. Kroatiassa palautuksen saaminen kesti 8 viikkoa.
Lentokentällä hommat sujui nopeasti; turvatarkastuksessa oltiin ainoat asiakkaat. No, se onkin businessluokan lipun etuja ettei tarvitse jonotella. Ja tarjoilut loungessa oli ihan hyvät, lentokoneen lohisalaatti oli kyllä vähän pettymys...
Vähän yllätti, että pohjoisessa Italiassa oli vielä niin kuuma (31-33 päivittäin).
Majoitukset oli Bookingin kautta ja otettiin vain sellaisia majoituksia, joiden asiakasarviot oli vähintään 9. Hintahaitari majoituksissa oli 75-204e/yö, useimmat n. 85-100e. Kallein oli Bolzanon yöpyminen ja sitä kytättiin monta viikkoa, kunnes eräänä iltana oli lyhytaikainen tarjous 204e; alkuperäinen hinta oli paljon yli 300e.
Bensa maksoi 1,67-1,75 välillä riippuen tankkauspaikasta.
Siihenkin melkein tottui viikon aikana, että kaikkien oli pakko päästä ohi, vaikka sitten heti käännyttäisiinkin kaupan pihaan nin, että ohitettu joutuu hidastamaan ohittajan takia...
.
. Otti muutaman kerran pienen etäisyyden ja sitten kiihdytti oikein vauhdilla ihan kiinni meihin. Oli aika pelottavaa. Tunneli kaarsi pitkään oikealle ja tämä Audi killui siinä metrin päässä, niin yhtäkkiä tuon Q7:n ohi tulee vauhdilla toinen Audi. Samalla tulikin vastaan kuorma-auto, niin tämä ohittaja joutui kiilaamaan siihen metrin väliimme ettei olisi tullut kolaria 
. Minähän en siitä tietenkään pystynyt mihinkään häviämään, niin onneksi Q7 kuski sentään ymmärsi jarruttaa. Siinä molemmat sitten ajoivat perässäni ja heti tunnelin jälkeen olikin jo liikenneympyrä, josta ohittaja-Audi häipyi eri suuntaan kuin me... Tästäkin selvittiin ja pian oltiinkin seuraavan yön majapaikassamme.
