Slovenia - Italia- Unkari matkalle saatiin Ljubljanan lentokentän Avantcar:ista kuukauden ikäinen Opel Meriva Turbo.
Vuokraamon nuori nainen esitteli autosta tärkeimmät asiat; ei naarmuja, varoituskolmion sijainti (
), vararenkaan korvaavan korjauspaketin, tankin täyttöaukon ja että kulkee 95:lla.
Ensivaikutelma Opelista oli ihan ok; tilava sisältä ja ne hassut kaappariovet takana. Viikon aikana ei kyllä keksitty niistä muuta selkeää etua tavallisiin oviin kuin sen, että säästi pari askelta jos laittoi tavaraa takapenkille, kun oven sai avattua samalta seisomalta kuin etuoven. Takapenkillä istuva joutui ovea sulkiessaan käyttämään outoa liikerataa kädellään; ehkä siihen tottuisi pitemmässä käytössä?
Ovien aukeamiskulma oli todella kiitettävä; sekä etu- että takaovet avautuivat käytännössä 90 astetta. Takaluukku aukesi ylös laiskanlaisesti; pari kertaa melkein kumautin otsani luukkuun, kun se ei noussutkaan oletetulla vauhdilla.
Tavaratila oli selkeä ja riittävän iso normaalikäyttöön; kaksi Samsoniten kabiinikokoista laukkua mahtui poikittain. Pituusuuntaan laittaessa väliin mahtui iso kassi ja korkeussuunnassakin tilaa oli ihan mukavasti.
Kuljettajan paikalle istuessa huomasi, että penkit ovat huomiota herättävän korkealla lattiasta. Takapenkkiä sai liikuteltua pituussuunnassa kahdessa eri osassa.
Ensituntumalta kuskinpenkki oli hyvä ja jopa riittävän iso istuinosa, mutta pitempään ajaessa huomasi, että hyvän ajoasennon löytäminen ei tahtonut onnistua millään. Joko penkki oli liian ylhäällä lattiasta (korkeussäätö oli, mutta ainakin tällaisella 173 cm pätkälle käytännössä turha) tai ratti huonossa asennossa, vaikka siinä olikin laajat pituus- ja korkeussäädöt. Kuljettajanpenkin selkänojan tuki oli laimea ja istuinosan etureuna painoi reisiä liikaa, jos penkkiä vähänkin nosti ylöspäin. Ratti (nahkaa) oli käteen hyvä ja siinä olevilla napeilla vakionopeussäätimen käyttö todella helppoa pienen opettelun jälkeen. Vaihdekepin liikkeet oli "lonksahtelevan" täsmälliset, mutta varsin pitkät. Kytkin/vaihteisto toimi hyvin yhteen ja autoa oli helppo ajaa siltä osin.
Keskikonsolissa olikin sitten sellainen nappulaviidakko, että ilman ohjekirjaa meni hermot. Radiossa oli säädetty taajuudet kammojumputukseksi ja 1500 km ja 5 päivää ei riittänyt siihen, että olisin saanut säädettyä taajuudet järkeviksi. Myös ilmastointilaitteen käyttö oli vaikeaa; puhaltimen nopeutta säädeltiin painelemalla nappeja, joissa sitten paloi enemmän tai vähemmän valoja. Automaatti-ilmastointi kyllä oli päällä, mutta takatalven +1 astetta ja räntä/raesade sai ikkunat huurtumaan, jos ei käsin säädellyt toimintoja.
Ajo-ominaisuudet oli ihan ok tuollaiseksi kaapiksi; tosin 130 vauhti tuulisella säällä todella sai tuntemaan, että ajetaan lujaa... suoraan meno oli huojuvaa ja ohjauksen tunnottomuus keskialueella ei asiaa helpottanut. Pysäköintitilanteissa ohjaus oli suorastaan omituisen raskas; maantiellä taas tunnottomuus häiritsi jonkin verran. Ehkä 45-sarjan renkaat 3 barin paineilla ei ollut paras mahdollinen ratkaisu Opeliin.
Moottorina Merivassa oli 1,4 litran ja 120 hv bensaturbo, joka ei ollut mitenkään erityisen vähäruokainen. Bensaa paloi reissussa 7,5 l/100 km; pienimmillään meni Ljubljana - Tarvisio - Udine väli n. 6 l/100 km, mutta moottoritieajo 130:iä oli myrkkyä kulutukselle. Voimaa oli ihan kohtuullisesti; ekana päivänä tosin sain kaksi kertaa auton sammumaan lähdössä, kun kone ei ottanutkaan kierroksia odottamallani nopeudella.
Alfan MA-moottoriin verrattuna Opelin turbokoneen käytös oli kyllä ihan antiikkista. Vääntöä oli odotetusti eli vuoristoajokin oli sujuvaa ja jouheampaakin kuin Alfalla, mutta se taas johtui siitä, että voimaa ei tullut poljin pohjassakaan mitään mainittavaa määrää. Yli 4000 kierroksen kone alkoi lähinnä laittaa vastaan ja 5000 rpm tuntui jo koneen rääkkäykseltä; niin kovin se alkoi ahdistua. Ihan kuin olisi dieselillä ajanut. Alfa vetää rajoittimeen asti innolla eikä puudu lainkaan; tuo käytösero näiden moottoreiden välillä oli kyllä järkyttävän suuri.
Varmaan ihan hyvä auto keskiverto pikkuperheelliselle, jolle hyvät tilat ovat etusijalla. Moottori oli lievä pettymys, ajo-ominaisuudet lähinnä odotusten mukaiset.
Yhteenveto Merivasta lyhyesti:
+ tilava
+ hyvä varustelu (esim. etu- ja takatutkat, automaatti-ilmastointi, vakionopeussäädin)
+ helppo ajaa
+ yleinen mukavuus; kantava mutta silti mukava jousitus ja kohtuuhiljainen (Suomen karkeat tiet varmaan muuttaa tilanteen)
+ vakionopeussäätimen käyttö
- mittojen arviointi vaikeaa; kuskin paikalle ei näy etupää ja takatolpat todella paksut. Etupenkit ovat poikkeuksellisen edessä eli kuljettaja istuu normaalia edempänä
- moottori varauksin
- huojunta tuulisella kelillä
- keskikonsolin nappulaviidakko
Ei vaihtoehto Alfalle...
