Sehän tuli sunnuntaina ajettua kaikennäköistä ekaa kertaa elämässä.
Chevrolet Corvette C5 '00
Kun kerran Corvette tuotiin kotipihaan asti koeajoa varten, niin eihän siltä voi välttyä.
Coltti oli hakemassa autoon uusia pakosarjoja Lopelta ja piipahti tuomaan työkalua lainaan, niin lähdin mukaan pakosarjareissulle.
Istahdan mustalle nahkapenkille, joka auringosta huolimatta ei vielä polta reisiä puhki. Penkki on melko hyvällä hollilla jo valmiiksi, mutta selkänojaa piti kääntää hieman pystympään. Penkkien sijoitus on ahtaahko ja penkit narisee hieman siirtäessä keskikonsolia vasten. Ei haittaa, penkki itsessään on ihan kelposa eikä sitä jatkuvasti renkata kuitenkaan.
Kojetaulussa "törröttävä" virtalukko tuo mieleen Porschen, vaikka onkin väärällä puolen ruoria ja avainta kääntämällä ameriiikankasi hörähtää käyntiin. Kuten ameriikanautossa kuuluukin, liikkuu vaihdekeppi vain pituussuunnassa. D silmään, renkaat linkkuun ja kohti tiehaaraa. Eikun ei, kääntösäde näköjään vetää vertoja 156:lle, joten pakki päälle, oikaisu ja uusi yritys, jolloin tiehaaraan osuukin.
Auto on matalahko, mutta ei liioin, joten sillä pärjää ihan oivasti paikallisilla mutkateillä. Kuskilla ei ole racehenki päällä, mutta ruisailussa auto ainakin toimii kivasti ja kasi murisee sopivasti, ei liioin. Laatikko vaihtaa napakasti, mutta ei liian äkäisesti. Vähän pehmeänpikin sopisi mielestäni jenkkihenkeen, mutta nätisti toimii tämä, ei valittamista.
HUD selvästi kärsii sekä aurinkoisesta kelistä, että polarisoiduista aurinkolaseista. Välillä näkyy, välillä ei, välillä osittain. Näkymä paranee jos kallistaa päätä oikealle
.
Mutkateiden jälkeen tulee pätkä suorempaa baanaa ja toimiihan tämä sielläkin. Ohjaus tottelee rattia suorastaan asiallisesti ja matka taittuu.
Toimiva laite. Vettekaupoilla sihtaisin silti itse silmäni C4:een, koska se nyt vaan on nätimpi, mutta ihan toimiva vepotin tämä. Ymmärrän omistajaa varsin hyvin. Ymmärrän hyvin, miksi jengi näitä ostaa. Ymmärrän myös, miksi minulla ei ole tälläistä, vaikka jollain tasolla voisin moista harkitakin.
Mulukku pakosarjamyyjä kuitenkin teki oharit, onneksi tilalle löytyi alfistisia ystävyksiä. Tutustuin myös Corvetten repsikanjakkaraan, kun jatkoimme Greenthingin, Tiigen, Mattijus:n ja Garmundin kanssa vähän etiäppäin ja otettiin stoppi Räyskälän lentokentällä.
Fournier RF5
Kentän reunalta löytyi haahuileva lentäjä nimeltään Mika, joten jututimme kaveria. Hältä tuntui puuttuvan apukuski, joten nykäisin laskuvarjon selkään ja hyppäsin pukille. Fournierin ohjaamo on inasen ahdas - joko jalkaan hankaa ohjainsauva, kaasuvipu, lentojarru, trimmi tai näistä 2-4 samaan aikaan. Rullasimme kiitotielle 08L, hanat kaakkoon ja menoksi. Komea keli teki lentelystä mukavaa ja leppoisaa, edeltänyt sadekin kuulemma vei termiikit mukanaan niin ei löytynyt yllätyshissejä. Koska Mikalla on IFR-pahvi, poikkesimme pilvessä katsomassa maisemia. Tarina suuntavaiston ja asentoaistin kadottamisesta pitää kyllä paikkansa, hyvin katosi tajuamus siitä, missä asennossa edetään ja mihin suuntaan.
Aikamme lenneltyämme Mika sitten esitteli, miten ohjaimet toimii, käski ottamaan kopin ja näytti molemmat kätensä irti puikoista
. Tein työtä käskettyä ja aloin varovasti kaartelemaan suuntaan ja toiseen, tiukentaen rauhallisesti liikkeitä. Kone seuraa käskyjiä kiltisti ja siivosti ja täähän on tässä kohtaa vielä aika helppoa - ja hauskaa. Pyörin siinä lentokentän päällä kuikuilemassa ja maisemia katsoessa, kun Mika huikkaa radioon "Mä sammutan tuon moottorin ni saadaan vähän lisää jännitystä". Moottorin sammutuksen huomaa äänen ja pienen tärinän häviämisestä, sekä siitä että keulan propelli jää paikalleen. Koska kyseessä on mopu eli moottoripurjekone, niin tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma, Äänetön liitelykin on ihan kivaa, suuntaamalla alaspäin saa haettua lisää vauhtia ja ylöspäin taas vähennettyä, niin helppoa ja loogista se on.
Annan ohjaimet takaisin Mikalle, hän ottaa koneen käyntiin "mäkistartilla" eli suuntaamalla alaspäin hakee niin paljon lisää vauhtia että propelli ja kone alkaa pyöriä ilmavirrasta ja laittaa sytytysvirran päälle. Bokseri hörähtää nästisti käyntiin ja matka jatkuu. Jätän ohjaimet Mikalle, joka tekee pari silmukkaa ja yhden pystykäännön, jonka jälkeen suuntaamme alaspäin ja laskeudumme rauhaksiin kiitotielle 08L. Silmukka tarjoili parhaillaan karvan reilun 4G voiman painaa penkkiin, kyllä olo tuntui taas kevyeltä sen jälkeen.
Hieno laite, hauska ja leppoisa. Voisin lentää toistekin ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos tilaisuus sallii. Jos tilaisuus ei salli, suosittelen järjestelemään tilaisuuksia uudelleen. Ymmärrän hyvin, miksi näitä on olemassa. Ymmärrän myös hyvin, miksi minulla ei ole tälläistä, mutta en ylläty jos joskus on.
Harmaa Toyota
Koska päivä selvästi kului vähän koeajamisen merkeissä, niin lentelyn jälkeen istuin vielä hetken Vetten repsikan penkillä, jonka jälkeen siirryin koeajamaan Harmaan Toyotan, eli värittömän hybridiauriksen.
Ajoasento on, noh, käyttöautoisa. Sinänsä ryhdikäs ja helppo, ei millään tavalla sporttinen, joka on ehkä lähempänä omaa preferenssiäni, mutta on hyvä että markkinoilla on vaihtoehtoja.. Tässä vaihdekeppi kulkee myös sivuttain ja niin pitääkin tehdä, että D menee päälle. Suoraan alaspäin vetämällä pitäisi mennä B päälle, mutta sillä ei Toyota innostu liikkumaan.
Lopulta D silmän ja menoksi. Harmaassa Toyotassa ei ole yokea vaan ihan perinteinen ohjauspyörä, joka vaikuttaisi jotenkin vaikuttavan etupyörien liikkeeseen. Ei siitä tunne missä mennään, mutta optis-visuaalisen havainnoinnin perusteella suuntavaikutus on kuitenkin olemassa. Jossain kohtaa radio alkaa soida, en tiedä miksi - mielestäni en sohaissut mitään asiaan liittyvää ohjainmoduulia, enkä huomannut auton omistajankaan niin tekevän. Ei se mitään, hiljennetään se ja jatketaan matkaa.
Hybridin alusta on ehkä akkupaketin painon vuoksi GTI-henkinen, eli tien säröt tuntuu sisälle, mutta mutkassa kallistellaan silti. Kuitenkin kohtuuvella, ei tulokuttomasti.
Ei kannata ihmetellä, jos Toyota-kuski ajaa edellänne hitaasti. Elämys on niin kokonaisvaltainen, että rajoitusmerkkejä ei meinaa huomata. Muun liikenteen mukana ajaessa pärjää ihan ok ja perillekin pääsee lopulta. Ymmärrän hyvin, miksi näitä on olemassa ja miksi näitä myydään. Ymmärrän myös varsin hyvin, miksi minulla ei ole tälläistä.
Illan iloksi vielä saunaa, grilliä ja uintia. Hieno päivä oli sunnuntai - ainoa mikä jäi kivistämään on se, ettei Coltvetteen ole vieläkään hienoja viripakosarjoja