Lasten hankinnasta

[jansku]

^ Itsehän en pyöräyttäisi mistään hinnasta lapsia tähän yhteiskuntaan...T: Ikuinen vanhapiika

[jeQQ]

Juu mut kato ku o hyvät geenit, niin pakko parantaa suamen geenipooleja!

[jansku]

Maailma tarvitsee lisää alfisteja

[pitkämies]

Maailma tarvitsee lisää alfisteja

Niin tarvitsee.....niin naisia kuin miehiäkin......muttei välttämättä lapsia.

[Cuore Sportivo]

^ Itsehän en pyöräyttäisi mistään hinnasta lapsia tähän yhteiskuntaan...T: Ikuinen vanhapiika

No no...

[Aquatica]

^ Itsehän en pyöräyttäisi mistään hinnasta lapsia tähän yhteiskuntaan...T: Ikuinen vanhapiika

Saanko yhtyä?

Minäkään en tähän yhteiskuntaan aio mistään hinnasta siittää yhtäkään pentua.
Antaa lisääntymisen hoitaa ne, ketkä haluaa lisääntyä. En kyllä oikein ymmärrä, että miksi kukaan ihan oikeasti haluaisi.... Mutta jokainen tavallaan toki

[Cuore Sportivo]

Joopa joo. Aquatican synnyttyä, käsittääkseni joskus '90-luvun lama-aikaan (?) kaikilla oli kaikki hyvin, yhteiskunta kukoisti, ei ollut rikollisuutta eikä pahuutta... voi jestas.

Kannattaa yrittää muistaa se, kuinka merkittävässä roolissa lapsen vanhemmat ovat jälkikasvunsa hyvinvoinnille. Täällä on asiat kuitenkin hyvin, ja rajattomat mahdollisuudet kasvattaa lapsi onnellisern elämään. Kaikkialla maailmalla ei.

[Aquatica]

^
Lisää useampi vuos. Kyllä sitä ennen lamaa (ja 90-lukua) on synnytty.

Ja nimenomaa omien vanhempieni takia en iki päivänä suostu lisääntymään. Jos vanhempani olisi olleet vanhempia, eikä työnarkomaanijuoppoja toisen ollessa vielä raakaverinen narsisti, ehkä asiat olisi toisin... Ehkä, mutten silti usko siihen.

Lisäksi nykyisin liian moni vanhemmista ei pidä mitään kuria kakaroilleen. Ja jäljet näkyy jo... Jos on hyvä vanhempi, on hyvä vanhempi ja todennäköisesti jälkikasvukin on sitten järjellistä - mutta ne, ketkä toimivat nyt esim. peruskoulun yläluokkaikäisten tai toisen asteen koulutusta läpikäyvien teinien kanssa, takuulla on huomannut trendin: iso osa on tyhmiä kuin saappaat. Tyhmyydeksi lasken sen, ettei olla tiedonjanoisia (nyt ei puhuta meikeistä ja pissistelystä, vaan ylipäänsä tietoudesta tästä pallosta. Siitä, missä ollaan, edes jotain historiasta... Ei mitään käsitystä porukalla. Ei yhtään mitään.) ja sitäkin vähemmän sisäistetään se vähä tieto, mitä saadaan vahingossa.
Perustaidot ovat kadonneet lähes täysin: uinti? Hä, mitä se on? Kävely? En mä ole koskaan kävellyt missään mitään... Ei eroteta karhua hirvestä, ei talitinttiä kotkasta. Ei tajuta, että kaikkialla ei puhuta Suomea, kaikkialla ei myöskään ole samanlainen ilmasto tai samat lait kuin suomessa. Lista on loputon...

Muistan omasta "nuoruudestani" ja kouluajalta, että iso osa porukasta erottivat esim. karhun ja hirven toisistaan, tajusivat maailman monimuotoisuudesta edes jotain. Ei toki kaikki. Liekkö nuo kaikki nykynuoret tuon tietämättömän väestön jälkeläistä, vai olenko vaan ollut niin äärettömän huono-onninen, etten ole "yhtään viksua" nähnyt? Vai onko nämä fiksut niin fiksuja, että pitävät jälkikasvunsa pois tyhmien keskuudesta, ettei vaan vahingossakaan oma kullannuppu tyhmisty - samalla edesauttaen tyhmien tyhmenemistä...

[h_lauri]

^Mun miälest aika huonot perustelut on lisääntymättömyydelle. Ei toisten tyhmyyden pidä vaikuttaa mitään omiin päätöksiin. Mutsinmutsikin oli niin paska äiti, että sillä perusteella munkaan ei olis pitäny syntyä. Faijassanikin oli puutteensa isänä, mutta en mä niitä kopioinu omien lasten kasvatukseen. Isoisänä se olikin sitten jees.

Mitä taas tulee nuorison tyhmyyteen, sen yhtenä syynä on kestävien kirjahyllyjen katoaminen IKEA/Masku/jne. -sontaan ja se alkoi jo 80-luvulla, ellei aiemmin. Huomasin sen siitä, kun kauppaopiston liiketalousopettaja alkoi inttämään, ettei Tampella mitään kranaatinheittimiä tee, vaan lakanoita. Toinen taas ei tiennyt, mitä on kerosiini eikä luokkatoverini, mitä on "saada" saksaksi (sehän on "ich KOMME").

Aquaticaa ja muita tuntematta väittäisin, että lapsistaan tulisi kunnollisia kansalaisia. Käsitykseni on muodostunut postauksia lukemalla ja kebabia syömällä, niin että pieni varaus mahdolliselle epäonnistumiselle kai pitää jättää.

[jeQQ]

Mitä helvetin lakanoita!? 130mm:siä mä oon Tampellalla ampunut..

Ja ympäristötekijöiden takia lisääntymättä jättäminen on kyllä vähän hassu syy minusta. Ei kait lapsia kuulukaan missään lintukodossa kasvattaa? Lopputulos lienee kyllä pitkällä juoksulla kuitenkin erittäin paljon vanhemmista kiinni. On myöskin tullut opittua kantapään kautta, että elämä on usein Scheissea. Mut kyllähän evoluutio karsiikin sitten pois ylimääräiset pitkällä juoksulla.

[h_lauri]

^"Vuonna 1856 varatuomari Adolf Törngren perusti pellavakehräämön ja -kutomon Tammerkosken rannalle. Laitos työllisti alusta lähtien satoja henkilöitä. Sen tavaramerkiksi muodostuivat damastiliinat, joiden suunnittelijoina oli suomalaisia taiteilijoita."

130-millisiä? Tornikanuunalla? Semmoinen kaliberi taisi olla Mäkiluodossa käytössä. Itsehän toimin tykkiryhmässä nojaajana, kalustona 77 ITk 37(?) eli venäläinen sotasaaliiksi saatu IT-tykki vuodelta 1937, 77 mm. Nojaajan hommana oli pistää köydenpää putken ympärille ja toinen pää itsensä ympärille ja sitten nojattiin löysät pois sivusuuntauksesta. Jos ei olisi nojattu, kuti olisi lentänyt kilsan matkalla 116 metriä liikaa oikealle. Tornikanuunoita ei saanut käyttää, ne olivat liian uusia eli vanhat kranut piti kuluttaa ensin pois.

Juu ei o just ny avautumistarvetta, sori OT.

[jeQQ]

Joo 130TK pääasenaa. Hommat oli tosin loppuviimeksi Jaoksen johtoa, mutta olihan se nasta tsiigailla tj tornin katolta ku ukot ampuu.

Avautuminen: Miehet ja intti!?

[jansku]

Omat syyt lapsettomuuteeni on yksinkertaisesti se etten koe haluavani lapsia, on erittäin mielenkiintoista tehdä töitä lasten parissa ja olla osana heidän kehitystä. Olen liian urasuuntautunut ihminen enkä usko olevani siksi valmis luopumaan kaikesta. Vanhempani eivät olleet nuoren iän vuoksi hyviä kasvattajia ja siksi isovanhempani kasvattivat minut. Mielestäni nyky-yhteiskunta on vain liian kiireistä ja levotonta jotta haluaisin lisääntyä, huomioonottaen omat käsitykseni ja näkemykseni jotka tulevat hiljalleen enemmän ja enemmän esille esimerkiksi työssäni.

[jansku]

Ja jos ja kun joku ei halua lapsia ei kellään ole oikeutta arvostella tätä mielipidettä vaan tämä on ihan yhtä hyväksyttävää kuin se et joku tekee lapsia...Ei kukaan ole velvollinen selittämään miksei halua/tee lapsia tähän maailmaan, piste! Ja jokaisen mielipiteitä täytyy arvostaa oli se sitten omasta mielestä miten outoa tahansa, kyse on kuitenkin jokaisen omasta mielipiteestä, ei "sun" mielipiteistä.

[sanctus]

Sen enempää ottamatta kantaa lasten hankintaan yksilötasolla, on toki myönnettävä, että yhteiskunnassa käytävä julkinen retoriikka (pääasiassa toki työantajatahojen miespuoliset edustajat) tukee sangen voimakkaasti sitä näkemystä, jossa yhteiskunnan sukupuoliroolit olisi taloudellisista syistä syytä palauttaa tiettyyn kuviteltuun traditioon. Tämä retoriikka edelleen vahvistaa sitä näkemystä, että lasten hankinta on (naiselle) aina taloudellinen riskisijoitus.

[jeQQ]

Ja jos ja kun joku ei halua lapsia ei kellään ole oikeutta arvostella tätä mielipidettä vaan tämä on ihan yhtä hyväksyttävää kuin se et joku tekee lapsia...Ei kukaan ole velvollinen selittämään miksei halua/tee lapsia tähän maailmaan, piste! Ja jokaisen mielipiteitä täytyy arvostaa oli se sitten omasta mielestä miten outoa tahansa, kyse on kuitenkin jokaisen omasta mielipiteestä, ei "sun" mielipiteistä.

Juu tää on kyllä täysin totta. On sitä mullakin ollut vähän hönö tilanne kun kaverit ovat kysyneet "Miksi?". Järjellähän tätä on aika vaikea lähteä perustelemaan..

[Alfistipohjoosesta]

Meillä pyörii neljä lasta. 5-14 vuotiata. Eli näkee aika eri kehitysvaiheita. Rakkautta ja turvaa. Taloudellisesti pärjätään, tietty leipä on kapea mutta toimeen tullaan. Kaikkemme lapsille annetaan mutta tiedostaen että voivat kuitenkin tehdä vääriä valintoja. Perusta voidaan antaa mutta siihen voi sitten rakentaa hyvin tai huonosti. Jokaisen "epäonnistuneen" kohdalla ei voi katsoa vanhempia tai yhteiskuntaa, peiliä voi tyrkätä eteen ihan luuserinkin eteen.
Tietty 200 vuotta sitten pakkanen vei ne jotka eivät tehneet mitään. Ehkä nykyään on liian helppo jäädä omenapuun alle makailemaan.

ps. itse elin 32 vuotta lapsettomana. Otin valmiin paketin johon kuului 2 lasta. Kaksi on tehty sitten sen jälkeen. Omalta kohdalta voin todeta että oli olemista ilman lapsia ja sitten tuli elämä lasten kanssa.

[Smacket]

Ääni täältä myös tuolle lapsien hankkimattomuudelle, hyviä perusteluita kyllä.

Jotta ei mene ot:ksi, niin migreeni perkl.... meni päivä sängyssä aika tuskaisesti.... o_-

[Aquatica]

Kukin taplaa tavallaan, kuten jo olen yrittänytkin sanoa monta kertaa. Toiset hankkivat lapsia minunkin edestä - ei minun tarvitse. En halua, niin en halua, piste.

Ja sitten taas topikkiin:
Se aikaisemminkin kiroamani Asentaja-Aasi on perhana vääntänyt väärät polttimot parkeiksi autoon. Koska ne on vaihdettu? Ei käsitystä. Mutta sinne kuuluu H6W:t ja tilalla oli T4W:t... kuskin puolen polttimoa irrotin lähes tunnin. Pelkääjän puolella polttimo hädin tuskin pysyi edes omin voimin kiinni.

[Cuore Sportivo]

Ja jos ja kun joku ei halua lapsia ei kellään ole oikeutta arvostella tätä mielipidettä...

No ei. Ihmettelin vain ylempänä sitä yhteiskunnan korostamista, että mikäs siinä...

[Pasi]

Joo, no täällä on turha jauhaa tästä lapsi/lapsettomuus aiheesta.

Yllättävästi ihmiset muuttuvat ajanmyötä, ja kukaan teistä lapsettomista ei oikeasti pysty sanomaan mitä teidänkin elämässä tulee tapahtumaan pitkällä aikavälillä kun elämäntilanteet muuttuvat.

Ja kerrankin voin puhua kokemuksesta

[jaacco]

Niin oliko tuo siis perheenlisäyksen syy vai seuraus?

[Aquatica]

Joo, no täällä on turha jauhaa tästä lapsi/lapsettomuus aiheesta.

Yllättävästi ihmiset muuttuvat ajanmyötä, ja kukaan teistä lapsettomista ei oikeasti pysty sanomaan mitä teidänkin elämässä tulee tapahtumaan pitkällä aikavälillä kun elämäntilanteet muuttuvat.

Ja kerrankin voin puhua kokemuksesta

Heitetään tähän perään nyt vielä se, että tuo on omalta kohdalta periaatteellinen päätös. Käytännön asiat ei periaatteellisia päätöksiä omalla kohdalla muuta, ellei sitten periaatepäätös ole tehty valheen tai väärän faktan pohjalta.

Kyllä, voimme katsoa tätä uudestaan vaikkapa 30v päästä, jolloinka ikä lähenee kuuttakymppiä. Täytyy aika Elvikset käydä, jotta kerkeisin siihen mennessä sikiämään...

[Pasi]

Niin oliko tuo siis perheenlisäyksen syy vai seuraus?

Sekä että

[WWWVespa]

Elämästäni puuttuisi paljon, jos en olisi isä.

[Rasvis]

Otetaas tästä spin-off kun tuntuu olevan keskustelua herättävä aihe.

Itselle tulee ensi viikolla 34v mittariin ja ilman lapsia. Vaikka kersat usein kivoja ovatkin, ainakin pienissä erissä, niin enpä vaan ole erityisesti halunnut hankkia omia. Jostain kuulin kommentin "en ole halunnut traktoria tai kirahviakaan" joka osui aika lähelle omaa ajatusta.

Ympäristön paine lasten hankkimiseen taitaa koskea enemmän naisia. Muutaman kerran on korviin kantautunut jotain "koskas teillä kuullaan pikku jalkojen tepsutusta" -osastoa mutta Ööh, ei koskaan? on tuntunut olevan tarpeeksi tyhjentävä vastaus.

Vuosien varrella näkemys tähänkin hommaan on kuitenkin tuntunut pikku hiljaa loiventuvan. Johtunee ainakin osittain siitä, että itsekkäästi ajateltuna työelämä ja auton rassaaminen on vähän niin kuin nähty, nyt voisi olla jotain muutakin sisältöä elämässä. Ja kun luonto on kai jollain tasolla tarkoittanut homman jatkuvan näin niin kait se tämäkin kortti on katsottava.

Sanoista tekoihin; Uuden veronmaksajan arvioitu toimitusaika joulukuun alussa

[jansku]

Joo, no täällä on turha jauhaa tästä lapsi/lapsettomuus aiheesta.

Yllättävästi ihmiset muuttuvat ajanmyötä, ja kukaan teistä lapsettomista ei oikeasti pysty sanomaan mitä teidänkin elämässä tulee tapahtumaan pitkällä aikavälillä kun elämäntilanteet muuttuvat.

Ja kerrankin voin puhua kokemuksesta

Ymmärtäisin et kohdistaisit tuon kommentin minuun jos oisin parikymppinen, onneks enää muutama vuos ja synnyttäminen on jo liian myöhäistä, ei tarvitse enää selitellä miksi ei oman lapsen saaminen kiinnosta.

[Cuore Sportivo]

Ympäristön paine lasten hankkimiseen taitaa koskea enemmän naisia.

Miehenä olisikin varsin helppo selittää, että kun ei yksinkertaisesti vaan irtoa pesää....

Suuret onnittelut Rasvikselle, toivotaan että kaikki menee loppuun asti hyvin.

[Rasvis]

Tänks! So far so good mutta kahtellaan nyt.

[Pasi]

Ymmärtäisin et kohdistaisit tuon kommentin minuun jos oisin parikymppinen, onneks enää muutama vuos ja synnyttäminen on jo liian myöhäistä, ei tarvitse enää selitellä miksi ei oman lapsen saaminen kiinnosta.

No en kohdistanut sitä kehenkään, enkä voi tietää minkä ikäinen kukakin täällä mahtaa olla.

[jansku]

Ymmärtäisin et kohdistaisit tuon kommentin minuun jos oisin parikymppinen, onneks enää muutama vuos ja synnyttäminen on jo liian myöhäistä, ei tarvitse enää selitellä miksi ei oman lapsen saaminen kiinnosta.

No en kohdistanut sitä kehenkään, enkä voi tietää minkä ikäinen kukakin täällä mahtaa olla.

Siksi en ottanutkaan sitä itseeni

[Ipi]

Nainen,joka uskaltaa paineenkin alla pitää päätöksen siitä,ettei tee lapsia,on mielestäni ison hatun noston arvoinen.Suomi on täynnä sellaisia äitejä,joiden ei syystä tai toisesta olisi koskaan pitänyt tehdä lapsia mutta kuitenkin ovat tehneet vain siksi,kun se jotenkin kuuluu asiaan.Te,jotka yleensä tuon päätöksen olla tekemättä lapsia teette,olisitte varmasti kuitenkin kelvollisia äideiksi eikä varmasti kukaan voi väittää toisin.
Minäkin olen neljän pojan isä,kaksi avioliittoa takana,joissa huollettavana oli myös aikuinen.Nyt naimisissa viidettä vuotta täydellisen naisen kanssa mutta...
Poikiani en saa nähdä.Jo kuusi vuotta unettomia öitä vähintään kerran viikossa ja ei päivää,ettei tule synkät ajatukset mieleen jostain tapahtumasta,tv-ohjelmasta tai keskustelusta.
Minulla kiristää kyllä hermon päätä joka kerta,kun joku kehuu tätä sysimetsää nimeltä Suomi parhaaksi paikaksi asua.Täällä tehtiin päätökset minunkin elämää koskien ja meitä isiä tässä tilanteessa on maa puolillaan,osa lievemmin,osa pahemmin.
Jos nyt pitäisi päättää,lisääntyisinkö Suomessa niin arvatkaapa,miten vastaus kuuluisi.
Sori kitkerä avautuminen.

[h_lauri]

WWWVespan kanssa samaa mielipuolta. Suomesta synnytyspaikkana sanon sen verran, että kuopusta tuskin muussa maassa (Pohjoismaita lukuunottamatta) olisi ja 12 vuotta äijää kahtelleena se olisi menetys. Esim. jänkkilässä meillä tuskin olisi ollut hoidot kattavaa vakuutusta...

Ihmissuhteet taas voivat mennä keturalleen vaikka missä. Toisissa valtioissa tosin isän asema voi riitatapauksessa olla parempi kuin täällä. Me käytiin perheneuvolassa joskus, mutta minulta siellä mitään kysytty. Lopetettiin kai neljännen kerran jälkeen ja pidettiin itse kinkereitä ja sitä perua ollaan edelleen kimpassa. Ulkopuolisten "avulla" olisin tod.näk. eronnut ja lapset olisivat äidillään.

[Alfissimo]

Hyviä näkemyksiä ihmisillä. Laitetaan siis omakin soppaan sekaan.

Itsekin tähän kohta kolmenkympin ikään ehtinyt kaksi poikaa (6v ja 4v) tuuppamaan, enkä lapsiin liittyvistä asioista päivääkään vaihtaisi pois. Isyys on kasvattanut niin monella tavalla ja jälkikäteen voin todeta olleeni ihan "pentu", kun esikoinen on syntynyt. Voin rehellisesti sanoa olevani parempi ihminen ja monta kokemusta viisaampi lasteni kasvattamana. Viisaampi asioista, joista lapsettomilla ei ole hajuakaan, vaikka asiasta olisivat esim. sukulaisten kautta kuulleetkin. Jotkut asiat vain pitää itse kokea, ennenkuin voi sanoa tietävänsä.
Avioliitto meni kuralle, sille ei voi enää mitään, enkä siitä edes ole enää myöskään harmissani. Siltäkin osalta olen viisaampi ja tiedän mitä seuraavalta mahdolliselta parisuhteelta ja kumppaniltani haluan. Monta virhettä myös tietää jättää tekemättä, mutta niinhän väittävät, että virheisät oppii.

Tuohon Ipin tapaukseen verrattuna oma tilanne eron suhteen myönteisempi. Sopuisa ero saatiin aikaiseksi, ettei lapset joutuneet välikappaleiksi ja lasten elämässä olen täysin mukana ja yhteishuoltajuus on, vaikka eri osoitteissa asummekin.
Poikani ovat minulle tärkein asia tässä maailmassa ja haluamme äitinsä kanssa heille tarjota turvallisen ympäristön opettaen, mikä on oikein ja mikä väärin. Niin että lapsilla on rajat ja ettei elämässä aina saa kaikkea, vaikka kuinka haluaisi. Joskus tulee myös niitä vastoinkäymisiä, mutta ne on vain hyväksyttävä. Näiltä vastoinkäymisiltä vanhempien ei tarvitse eikä pidäkään lapsiaan suojella, vaan olla tukena auttaen lasta ymmärtämään mitä tapahtui. Silloin vältetään jo pitkälle tilanteet, jossa ei teinin pää kestänyt tyttöystävän antamia pakkeja, joka sattuikin olemaan ensimmäinen vastoinkäyminen nuoren elämässä ja paha olo puretaan ampumalla puoli koulua ja toivotaan, että joku ymmärtää.

Tulevasta en osaa sanoa, haluanko lisää lapsia, kun olin jo aviossa ehtinyt toteamaan, että eiköhän nämä ollut tässä. Oli muuten eroon johtaneessa savotassa yksi risu muiden joukossa, josta lopulta ex-vaimon kanssa olimme eri mieltä. Toisaalta, nyt "poikamiehen" roolia hetken viettäneenä, en voi kuitenkaan täysin tyrmätä ajatusta, etteikö oikean naisen kohdalle osuessa ja asioiden oikeille paikoilleen loksahtaessa lapsikin voisi olla mahdollinen. Kynnys siihen on vielä olemassa, mutta ei ylittämätön este ehtojen täyttyessä. Montaa vuotta siihen kuitenkaan ei ole aikaa, joten sen oikean pitäisi alkaa pikkuhiljaa ottamaan yhteyksiä .
Jos tämä mahdollinen naisihminen ei itse halua lapsia, niin sekin minulle kävisi, mutta siinäkin tapauksessa hänen olisi hyväksyttävä, että minulla niitä kaksi jo on. On myös naisia, jotka eivät omia lapsia halua siksi, etteivät vain pidä lapsista ja sellaista henkilöä en omaan ja lasteni elämään halua.

Toki ymmärrän niidenkin ihmisten näkemyksen, jos ei lapsia halua. Tavallaan odotan sille silti jotain syytä, vaikkei sitä syytä sen kummemmin tarvitse olla. Jos ei halua, niin ei halua, mutta se syy tekee asian sivulliselle helpommin ymmärrettäväksi. Suvustani löytyy pariskunta, joka on avoimesti sanonut ettei lapsia hanki ja sille myös ymmärrettävän syyn. Ei ole minulta pois ja tykkäävät lapsista todella paljon, joten siitä ei ole kyse.

Valitettavampi ilmiö aiheen ympärillä on suvusta myös löytyvä toinen esimerkki pariskunnasta, joka lasta ei koskaan saanut vaikka kovasti halusivat ja vuosikausia yrittivät, mutta siihen aikaan ei nykyisenkaltaisia hoitomuotoja aiheen ympärillä taas ollut olemassa.

Johan tuli tekstiä. Rasvikselle isosti onnea! Mökki pystyy ja jouluksi koko kööri uuteen kotiin. Farmariautohan sulla jo onkin, niin et voi edes maha-asukin verukkeella kammeta autokaupoille .

[Guenevere]

Oma lapsi täyttää 18 ensi vuonna. Elämä ei mennyt ihan niinkuin Strömssöössä, joten en voi sanoa, etten päivääkään vaihtaisi pois.

Ero tuli kun lapsi oli 3-vuotias ja isästä ei ollut sitten kuitenkaan käytännössä isäksi, joten pitkä pesti on ollut yksin lapsesta huolehtia. Pääsääntöisesti elämä on kantanut, välillä mukavammin, välillä taas meno on ollut kuoppaisempaa. Ihana lapsi ja fiksu aikuistuva nuori tuo on, siinä mielessä ei kaduta hetkeäkään. Vaikka ikää ehkä vielä olisi, lisää lapsia ei enää minulle tule - se riski, että jäisin jälleen yksin huolehtimaan lapsesta on liian raskas edes ajateltavaksi. Ja nythän tässä jo haaveissa siintää vapaa, aikuinen elämä, enkä enää halua aloittaa lapsiperhe-elämää alusta.

[jansku]

Toki ymmärrän niidenkin ihmisten näkemyksen, jos ei lapsia halua. Tavallaan odotan sille silti jotain syytä, vaikkei sitä syytä sen kummemmin tarvitse olla. Jos ei halua, niin ei halua, mutta se syy tekee asian sivulliselle helpommin ymmärrettäväksi. Suvustani löytyy pariskunta, joka on avoimesti sanonut ettei lapsia hanki ja sille myös ymmärrettävän syyn. Ei ole minulta pois ja tykkäävät lapsista todella paljon, joten siitä ei ole kyse.

Mitä jos tekee lasten parissa töitä, kokee tämän olevan riittävän mielenkiintoista ja saa täten seurata ja olla mukana lasten kehityksessä? Onko tämä riittävän hyvä syy siihen miksen koe tarvetta saada omia lapsia vaikka pitäisinkin lapsista erittäin paljon. Toki siihen lisäten sen et haluan kehittyä jatkuvasti itse työssäni ja tälläkin hetkellä päivätyön lisäksi (niin ellei joku tajunnut; tarhassa) opiskelen, (sit on toki nää vkonlopputyöt sun muuta) Ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa perustaa omaa perhettä, annan parhaimpani muiden lasten hyväksi, olkoot se minun lahjani maailmalle.

[SaLexi]

Kun on ne lapset pyöräyttänyt, niin ei ole enää vaihtoehtoa kuin todistella itselle ja muille, kuinka paljon elämästä puuttuisi ilman lasta ja kuinka onnellinen nyt olen, kun elämä on ohitse Ja kyllä se on sen arvoista joka tapauksessa

Ei vaan, lähipiirissä on huomannut, että vanhemmuuteen voi suhtautua monella eri tapaa. Muutamilla tutuilla vauva ei ole vaikuttanut mitenkään ihmeellisesti elämään ja menoihin, vaan kulkee siinä mukana. Toisilla taas sitten elämä pyörii vain ja ainoastaan sen kodin ja lapsen ympärillä ja elämä on totaalisesti ohitse.

Itsellä vasta 28.5v ikää, eikä lapsen hankkiminen ole vielä moneen vuoteen ajankohtaista Ensin täytyy vaimon saada lisäopintonsa loppuun ja hankittua virka, ennen kuin moista viitsii alkaa harkitsemaan. Lisäksi sekin jo ahdistaa, että onko moiseen luksukseen kahdella normaalituloisella edes varaa?

[evilpet]

Muutamilla tutuilla vauva ei ole vaikuttanut mitenkään ihmeellisesti elämään ja menoihin, vaan kulkee siinä mukana.

Juu tämähän on yleistynyt suuressa määrin jo tuolta -80 luvulta asti. Yllättäen nuorison pahoinvointi, rikollisuus ja ongelmat ovat lisääntyneet samassa tahdissa. Varmaankn ihan täyttä sattumaa

[SaLexi]

Muutamilla tutuilla vauva ei ole vaikuttanut mitenkään ihmeellisesti elämään ja menoihin, vaan kulkee siinä mukana.

Juu tämähän on yleistynyt suuressa määrin jo tuolta -80 luvulta asti. Yllättäen nuorison pahoinvointi, rikollisuus ja ongelmat ovat lisääntyneet samassa tahdissa. Varmaankn ihan täyttä sattumaa

En tarkoittanut, etteikö lapsista pidettäisi huolta tai välitettäisi, he eivät vaan tee lapsistaan sellaista numeroa kuin he, joilla koko elämä pyörii täysin sen taaperon ympärillä. Saattaa kasvaa tasapainoisempia lapsia noin, kuin niistä jotka saavat vanhemmiltaan liikaa huomiota ja tottuvat jo lapsena, että maailma pyörii heidån ympärillään. Niinkö niitä narsisteja kasvaakin?

[h_lauri]

Ei vaan, lähipiirissä on huomannut, että vanhemmuuteen voi suhtautua monella eri tapaa. Muutamilla tutuilla vauva ei ole vaikuttanut mitenkään ihmeellisesti elämään ja menoihin, vaan kulkee siinä mukana. Toisilla taas sitten elämä pyörii vain ja ainoastaan sen kodin ja lapsen ympärillä ja elämä on totaalisesti ohitse.

Itsellä vasta 28.5v ikää, eikä lapsen hankkiminen ole vielä moneen vuoteen ajankohtaista Ensin täytyy vaimon saada lisäopintonsa loppuun ja hankittua virka, ennen kuin moista viitsii alkaa harkitsemaan. Lisäksi sekin jo ahdistaa, että onko moiseen luksukseen kahdella normaalituloisella edes varaa?

Tuossapa yllä yksi mahdollinen syy ("elämä pyörii...") maailman murheisiin. Pahasti epäilen, että lasten saadessa jo varhain jakamattoman huomion törmäävät he yläasteiässä tai aiemminkin ristiriitaan aiempien kokemustensa ja arkipäivän realiteettien kanssa. Tästä voi sitten kultamussukan mieli järkkyä pahastikin.

Lasten hankkimisesta sen verran, että ei se välttämättä mene kuin Strömsössä. Mekin käytiin lapsettomuushoidoissa esikoisen jälkeen. Tästäpä päättelin, että lapset tehdään silloin, kun niitä tulee eikä varsinkaan kannata jäädä odottamaan jotain "sopivampaa hetkeä". Mistäpä sitä kukaan tietää, tuleeko sellaista ikinä ja sitten kun olisikin sellainen hetki, huomaakin, että ei niitä tulekaan. Seitsemän keskenmenon kokemuksella. Kuulostaa kamalalta kliseeltä, mutta "tartu hetkeen" tai kuten Rokka muotoili "sillo pittää män ko tilanne vaatii" vai miten se meni.

[Guenevere]

Mä olen nyt tyytyväinen, että sain lapsen nuorena enkä jäänyt odottelemaan sitä, milloin ulkoiset puitteet olisivat kunnossa - voi olla, että odottelisin vieläkin, mutta jokainen toki tavallaan.

[jeQQ]

Mä olen nyt tyytyväinen, että sain lapsen nuorena enkä jäänyt odottelemaan sitä, milloin ulkoiset puitteet olisivat kunnossa - voi olla, että odottelisin vieläkin, mutta jokainen toki tavallaan.

Onpahan aikasemmin pois jaloista? Nuorena se täälläkin tulee, mutta mun mielestä niin on parempi.

[Guenevere]

Mä olen nyt tyytyväinen, että sain lapsen nuorena enkä jäänyt odottelemaan sitä, milloin ulkoiset puitteet olisivat kunnossa - voi olla, että odottelisin vieläkin, mutta jokainen toki tavallaan.

Onpahan aikasemmin pois jaloista? Nuorena se täälläkin tulee, mutta mun mielestä niin on parempi.

No sama 18-vuotta menee, että saa täysi-ikäiseksi , mutta nuorena jaksoi ehkä paremmin itse ja ei tosiaan ole huono homma, että äippä on vielä ihan parhaassa iässä , kun lapsonen tosta aikuistuu.

[KauGoH]

Empä ole koskaan oikein ajatellut edes että haluanko vaiko en. Se nyt tuntuu kuitenkin olevan se "The tarkoitus" olla olemassa täällä että jatkaa sukuaan. Tämä ajattelumalli voi toki olla väärä, jonkun mielestä.

Onneksi täällä on vielä valinnan vapaus edes jossain asiassa, haluaako vai eikö halua lapsia. Koska muutenhan tämä yhteiskunta kyllä määrää melkein kaiken mitä pitää tehdä ja mitä ei missään nimessä pidä mennä edes kokeilemaan.

Itselleni on nyt syntymässä ensimmäinen lapsi, ensi kuussa laskettu aika ja täytyy kyllä myöntää että ihan innokkaasti odotan millaiseksi tämä elämä muuttuu, ja millaiseksi itse muutun ajatuksineni??

Senkin olen aina koittanut pitää mielessä että kaikkea on kokeiltava, ja toisaalta, voipahan sanoa rehellisesti päin naamaa kaikille että on todistettavasti saanut p*llua kerran elämässään

E: Luvin ketjun aiheen "Lastun hankinnasta" Meinas mennä kahvi vika rööriin kun luin kirjoituksia.

[Wile E. Coyote]

Asiallista ja ajatuksia herättävää keskustelua! Vain Alfa foorumilla pystytään tähän. Onko Alfistit keskimääräistä paremmin kasvatettuja?

Itse kun mietin taakse päin niin en koskaan suunnitellut lapsia, enkä lapsettomuutta. Ehkä jotenkin oletin saavani lapsia jossain vaiheessa. Sopivan elämän kumpanin löytäminen kuitenkin kesti, eikä tullut mieleenkään ennen sitä lapsia hankkia, ja sitten olikin jo mittarissa sen verran ikää että ajattelin "nyt tai ei koskaan". Sitten tuli kuitenkin kaikenlaista kriisiä suuntaan jos toiseenkin ja olisi ollut iso virhe hankkia lasta siihen huolehdittaviksi. Asiasta toki keskustelimme monesti, mutta kumpikin meistä jotenkin vain tunsi ettei se ehkä ole hyvä idea kun ei ole oikeasti halua siihen ruljansiin. Mielestäni siinä ehkä on yksi tärkeimmistä kriteereistä lapsen hankintaan. Eli niitä ei pidä hankkia ulkoisen paineen takia, sen takia kun kaikki muutkin, tai "koska niin kuuluu tehdä" tmv. Lapsia hankitaan koska on halua tulla vanhemmaksi, ja on valmis kantamaan vastuun niistä.

Yhtä lailla samaa mieltä tuosta oikean hetken odottamisesta koska sitä ei koskaan tule, ja on varmasti helpompaa kuitenkin olla isä tai äiti nuorena. Siitäkin huolimatta että elämän kokemusta on vähemmän. Jos haluaa niin varmasti oppii, täydellistä vanhempaa ei olekaan. Ja omien vanhempien virheitä voi yrittää korjata, ja tehdä ihan omat

Olen itsekin törmännyt siihen että on outoa olla lapseton. Oletus tuntuu olevan että ei voi saada lapsia! Ihan lähipiiristäkin löytyy ihmisiä joilla on lapsia enemmän kuin mistä pystyvät huolehtimaan, ja haikailevat lisää Ei minkään laista tolkkua. Moni tuntemani lapseton olisi "kylmiltään" parempi vanhempi kuin eräät joilla on jo monta harjoitusta takana. Hassua miten menee toisinaan ristiin. Ja kyllä tämä hektinen yhteiskunta itselläni ainakin osaltaan vaikutti päätökseen. Ei yksinkertaisesti ollut aikaa jota lapsi olisi vaatinut. Juna yksinkertaisesti ehti mennä, joten näillä mennään ellei vahinkoa satu.

Joo, ja pahin mitä olen omakohtaisesti kokenut on kun vaimolleni tultiin pienessä maistissa haukkumaan että eikö hän ymmärrä miten minä kärsin siitä kun hän ei suostu tekemään lapsia kanssani. Vaimo sitten tuli itkien kysymään olenko ko henkilölle näin sanonut On se ihmeellistä että toiset tietää meidän asiat paremmin kuin me itse. Mutta on se hyvä tietää että minä syvästi kärsin lapsettomuudesta. Tuli sekin selväksi

[Shakal]

Tällä forumilla näkee jotain parhautta.

Isä sekä poika samalla forumilla koska harrastavat saman merkkistä autoa.

Se on mielestäni jo tarpeeksi hieno ajatus hankkia omia lapsia.

[AAW]

Senkin olen aina koittanut pitää mielessä että kaikkea on kokeiltava, ja toisaalta, voipahan sanoa rehellisesti päin naamaa kaikille että on todistettavasti saanut p*llua kerran elämässään

No ei sekään oo niin varma ellei pentu ole ihan näköinen

[kuuppa]

http://www.vauva.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

[hagger16]

Ymmärrän tuon SaLexin esittämän pointin, että monen vanhemman elämä alkaa lasten saamisen jälkeen pyörimään pelkästään lasten ympärillä. Se on varmasti aika rasittavaa lapsettomille, jotka ovat tottuneet siihen, että aikaa ja intressiä oli ennen myös muille asioille. Niin se on monesti myös niille vanhemmille, mutta eihän tällaisista asioista saa edelleenkään puhua ääneen. Elämässä pitää kuitenkin olla muutakin kuin lapset. Minusta on surullista, jos koko oma elämä on lasten saamisen jälkeen "ohi" ja eletään vain lapsille. Ei se ole tervettä vanhemmille eikä lapsille.

Itse olin aina ajatellut, että tottakai hankin lapsia jossain vaiheessa. En tosin tunnusta olevani mitään vauvoille lepertelijä tyyppiä, mutta asia oli kuitenkin melko selvä. Aloite lapsien hankinnasta tuli vaimoltani. Minähän olisin tyypillisenä miehenä varmaan edelleen odottelemassa oikeaa hetkeä. Arvelin ettei lapsen saaminen niin paljoa voi muuttaa elämääni, mitä väitettiin. Kyllä se muutti. Lapsen kanssa ollaan kuitenkin töissä 24/7.

Vauva-vaihe ei ollut erityisen innostavaa. Syöttämistä, nukuttamista ja perseiden pesua. Lisäksi vielä koliikkia, niin alkoi v-käyrä olla välillä aika tapissaan. En erityisemmin myöskään osannut nauttia kun olin 8 kuukautta yksin kotona kahden pienen lapsen kanssa. Naapurin sedän kanssa vitsailimme hiekkalaatikon reunalla päivystäessä, että olisi pitänyt pienenä leikkiä ennemmin nukeilla, kuin autoilla, niin olisi saanut enemmän harjoitusta. Tätä tilitystä ei pidä ottaa kauhean raskaasti. Kyllä lapsemme ovat saaneet rakkautta koko ajan minultakin, mutta koska näistä asioista ei yleensä puhuta kaunistelematta, niin ajattelin tuoda omankin kokemuksen esille.

Mutta.. Lasten kasvaessa olen huomannut viihtyväni heidän kanssa koko ajan paremmin (tänä vuonna 6 ja 4 vuotta). Olen huomannut heidän perineen kieroutuneen huumorintajunsa minulta tai ollut ihmeissäni miten fiksuja he välillä puhuvat ja poikakin onneksi perinyt urheilulahjansa äidiltään.
Enkä pitäisi pois suljettuna, että minut saataisiin houkuteltua tuohon vauva-ajan ruljanssiin vielä kerran.. mutta vain kerran.

[Aquatica]

Ehkä oma haluttomuuteni lisääntymiselle onkin jo aiemmin mainittu vastuu. Olenhan minäkin vielä "pentu", haluaisin kovasti komentaa kaikkia mut samalla haluis olla vastuuton.
Lisäksi erittäin paljon ääripäitä nähneenä: on siis näitä, kenelle kaikki pyörii lapsen ympärillä ja sitten niitä, ketkä p*skat veisaa lapsistaan. Välimaastoon osuneita en äkkiseltään keksi yhtäkään!

On uratykkiä ja on kotiäitiä. Mutta eipä tosiaan tule mieleen yhtään pahasti ongelmatonta keissiä, jossa mentäisiin kultaista keskitietä... Systeri siinä on onnistunut, mutta silläkin lapset jo teinejä, joten en tiedä miten tuo tohon sopis.

Mutta hyviä pointteja puolesta ja vastaan, mutta tuossahan se tärkein taisikin tulla sanottua: niitä ei pidä hankkia ulkoisen painostuksen tmv. vuoksi, vaan vain jos itse haluaa ja uskoo pärjäävänsä! Inhottaa ajatellakin, jos (nyt kärjistettynä) työtön narkkari alkaa hankkimaan pentuja, vain koska "se on tarkoitus ja elämä korjaantuu!". Näinkö? Epäilen. Kyllä se oman elämän muutos itsestään lähtee jos ei joku sairaus ole esteenä.