Monellakin palstalaisella lienee kokemusta vanhan auton museorekisteröinnistä. Kuinka paljon museotarkastajien kriteereissä voi kuvitella olevan hajontaa? Olen kuullut juttuja joissa museorekisteröinnin esteenä olisi ollut vääräntyyppinen kattoverhoilu ja liian moderneja sähköliittimiä konehuoneessa. Sitten taas toisaalta vastaan tulee tällaisia:
Penkkien keskiosien verhoilu näyttää olevan vaihtunut samanlaiseen "halkasituun blyyssiin" jolla noppacorollia takavuosina ehostettiin Lisäksi ruskean verhoilun kaverina pitäisi käsittääkseni olla myös ruskeat ovipahvit ja kojelauta. Noihin verrattuna alkuperäisten köykämiinivanteiden vaihtuminen pöläreihin on pieni rikos.
Niin että mitkä ovat tyypillisesti puutteita jotka hyväksytään ja mitkä niitä jotka estävät museoinnin? Puoliksi yleisestä mielenkiinnosta kyselen, Hämiksen museointikin on joskus käynyt mielessä mutta se taitaisi rajoittaa harrastelua vähän liiaksi joten tuskin tulee toteutumaan.
Moottoripyörä on tullut museoitua ja sen kanssa ei hirveämmin niuhoitettu. Kyselivät minkä dokumentin mukaan entiöity, kun oli esittää korjaamon käyttämää korjausopasta ja omistajan käsikirjaa niin yksityiskohtia ei käyty suurennuslasin kanssa läpi.
Laitteen pitää olla yleissiisti, korroosioton ja tervettä järkeä käyttäen alkuperäinen. Eli ihan kaikkien sähköliitosten kanssa ei tartte hifistellä.
Toki kaikki on tapauskohtaista ja tarkastajakohtaista. Omat kokemukset eivät ole aiheuttaneet lietsoa mitään kammottavia tarinoita kyseistä toimitusta kohtaan.
Itse kävin katsomassa etukäteen museotarkastus tilaisuutta, kyllä se siellä valkenee.
Perus juttu on että auto on asiallisen näköinen, ei sen kummempi, ilmeisesti tarkastuksen tarkkuutta korostetaan liikaa, joskin kaikki sellainen silmiin pistävä pitää olla pois.
Meidän Spider kävi museotarkastuksessa reilu vuosi sitten. Minulle ainakin tuli sellainen kuva, että kun auto on siistissä kunnossa ja kaikki siihen kuuluvat osat on paikallaan, niin se riittää. Tokihan tarkastajissa on eroja, mutta en nyt usko että kukaan odottaa että museotarkastukseen tuotava auto olisi uuden veroinen.
Meillä tuli huomautus kojelaudan pehmusteesta, josta on verhoilu rikki, mutta siitäkin siis vaan maininta, että tuon voisit jonakin pimeänä talvi-iltana verhoilla uudestaan.
Kaksi "katsastusta" seurannut sivusta, ja niille kavereille olisi mennyt mikä tahansa läpi. Ei ne edes tarkastanut että autossa on oikea moottori. Runkonumeron sentään katsoivat.
^Puhutko nyt muutoskatsastuksesta museoajoneuvoksi, vai museoajoneuvotarkastuksesta? Moottorin numero nimittäin merkitään museoajoneuvotodistukseen, mutta tarkastuksen jälkeen muutoskatsastuksessa ei ihmeitä enää katsella.
Oukkei, tuollaisilla reunaehdoilla tuo avausviestin Sitikkakin on varmaan mennyt läpi.
Kaikenlaisia hurjia juttuja tuosta tarkastuksesta kyllä kuulee, mm. jotkut jenkkimiehet tuntuvat olevan sitä mieltä että uuden mantereen kalusto on jotenkin silmätikkuna. Olisi ollut tilaisuuskin käydä tutustumassa kyseiseen toimitukseen mutta viimeiset pari vuotta on ollut vähän muuta vapaa-ajanvietettä joten jäi sillä erää menemättä. Mutta jos viimeistään siinä vaiheessa kun Seiskavitska on museoiässä, sen saattaisi vaikka museoidakin kun vähäpäästöisenä sen roddaaminen on hiukan hankalaa.
Niin ja eipähän siitäkään voi olla varma, että missä kunnossa esim. tuo sitruuna on ollut silloin kun museotarkastus on tehty. Mielestäni museoautojen määräaikaiskatsastuksissa pitäisi hiukan tarkkailla sitäkin, että museoajoneuvo myös pidetään ja pysyy arvoisessaan kunnossa.
Ajattelin samaa, mutta en usko että kojelautaa tai ovipahveja olisi jälkeen päin vaihdettu väärän värisiin tai että penkkien keskikohdat olisivat museokäytössä kuluneet puhki ja ne olisi siksi pitänyt uusia.
niin ja oiskos patongin kaasupoljin muka tullut tehtaalta ilman minkäänlaista kumia? Spiderissä huomautettiin siitäkin kun kaasupolkimen kumi oli puhki (ei oo enää)
Museokatsastuksen taso vaihtelee todella paljon. Itse seurasin vierestä kun myyjä museoi Spiderin ennen kuin teimme kaupat. Autossa oli mm. ovien sisäkahvat eri paria, maalaus tasoa ok viiden metrin päästä. Läpi meni ilman huomautuksia. Möin auton neljä kuukautta myöhemmin entisöinnin aihioksi pitkänlinjan Alfa harrastajalle!
Sinällään vastuu auton alkuperäisyydestä on auton omistajalla, koska tarkastajat eivät luonnollisesti voi tuntea kaikkia automalleja. Itse peruskunnon pystyy toki toteamaan katsastuskonttorillakin. Ruosteesta kupliva maali ei mielestäni kuulu museoautoon..
Olen ymmärtänyt että tiettyjen asioiden suhteen tarkastajat ovat todenneet tietyn hellämielisyyden olevan lain tarkoituksen (ajoneuvohistorian säilyttäminen)kannalta suotavaa. Esim. 70-lukulaisten arkiautojen halkeilevat kojetaulut on ymmertääkseni katsottu sormien läpi, kun toisena vaihtoehtona on ollut auton paaliin vieminen.
Mobilistin KLB on kyllä muutamaan otteeseen mutissut siitä, miten -75 MB 200D:n kojelauta piti uusia museoautostatuksen ehtona, koska siinä oli aikakautensa mukaisesti halkeama. Taitaa aika paljon riippua tarkastajasta.
Omasta mielestäni patinoituneet osat on auton historiallisen arvon kannalta parempia, kuin taiwanilaiset repro-osat, joita monet "entisöijät" laittelee kunnostuskelpoisten alkuperäisten tilalle.
Joka lumiharjaa säästää, se autoaan vihaa
Miesten ja poikien lelut erottaa vetokoukusta
Tuon citikan kohdalla pölärit on ihan oikeutetut siinä mielessä, että ne ovat olleet ihan tuon aikakauden citikoissa varusteena. Tosin eivät välttämäät GTI:ssä.
^^MB:iin sentään saa noita kojetauluja, noihin arkisempiin kulkineisiin ei välttämättä saa kun kaikissa purkuautoissakin on sama vika.. Sinällään muistaakseni KLB:n mukaan hänen ongelmansa ovat osittain johtuneet myös ns. "yleisistä syistä" .
-J
Oman ja lähipiirin kokemuksen mukaan tiukimpiä seuloja Suomessa VW Kuplissa ja jenkkiautoissa, mikä on järkeen käypää, koska museotarkastajat ovat päässeet treenaamaan noilla paljon. Kuplia on museorekisterissä paljon.... Harvinaisimmissa merkeissä ja malleissa ollaan sitten väljempiä, yleisilme ratkaisee eniten, ei niinkään esim. moottoritilan pultin kannat tai lämmönvaihtimien peltien oikea värisävy moottoritilassa niin kuin Kuplalla
Joten pitäkää esim. niitä 75:nne hellästi , vain pari vuotta ja vanhimmat ovat jo museoiässä
Museotarkastuksista tuli mieleen Mobilistissa esitelty historic-Dartti, joka oli ostettu museoleimattuna historicprojektiksi. Purkaessa laite paljastui läpimädäksi miinaksi.
Tuo Sitruuna ei ole edes paha jos hakee vertailukohdan moottoripyörämaailmasta:
teipit tankissa ja takakatteessa, etulokari, etuvilkut, umpio, putket, merkit koneen kyljissä, jarrusatulat, satulan päällinen, moottorin kyljen ruuvit... varmaan jotain muutakin mitä ei ihan sekunnissa huomaa on jotain muuta, kuin alun perin. Ja museokatsastettu.
Tuomas K kirjoitti:Museotarkastuksista tuli mieleen Mobilistissa esitelty historic-Dartti, joka oli ostettu museoleimattuna historicprojektiksi. Purkaessa laite paljastui läpimädäksi miinaksi.
Tuo(kin) takia näitäkin pitää katsastaa joka toinen vuosi. Turvallisuuden kannalta hyvä juttu.
Juha
J kirjoitti:Läpi meni ilman huomautuksia. Möin auton neljä kuukautta myöhemmin entisöinnin aihioksi pitkänlinjan Alfa harrastajalle!
Nähdäänkö museoinnissa jotain statusta vai tehdäänkö tuota vain halvempien vakuutusten ja käyttömaksusta vapautumisen (kai?) vuoksi? Oman Spiiderin vuotuiset maksut ovat sen verran kohtuulliset etten ole suuremmin tuhlannut ruutia homman selvittelyyn.
Gusse kirjoitti:Tuon citikan kohdalla pölärit on ihan oikeutetut siinä mielessä, että ne ovat olleet ihan tuon aikakauden citikoissa varusteena. Tosin eivät välttämäät GTI:ssä.
Juu, tarkoitinkin että GTI:ssä pitäisi olla köykämiinit mutta tuo nyt ei niin vakavaa ole. Ikävämpää on tuossa esitteessäkin näkyvien ruudutettujen istuinten keskiosien vaihtuminen "blyyssiin".
J kirjoitti:Läpi meni ilman huomautuksia. Möin auton neljä kuukautta myöhemmin entisöinnin aihioksi pitkänlinjan Alfa harrastajalle!
Nähdäänkö museoinnissa jotain statusta vai tehdäänkö tuota vain halvempien vakuutusten ja käyttömaksusta vapautumisen (kai?) vuoksi? Oman Spiiderin vuotuiset maksut ovat sen verran kohtuulliset etten ole suuremmin tuhlannut ruutia homman selvittelyyn.
Kyllä museorekisteröinti näkyy pyyntihinnoissa ja varsinkin edullisimmissa harrasteautoissa tuo vakuutus- ja käyttömaksu muodostavat merkittävän osan ylläpitokuluista, etenkin jos omistaa useamman harrasteauton.
-J
Viimeksi muokannut J, 17 Syys 2013, 10:06. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jiitee kirjoitti:Oman ja lähipiirin kokemuksen mukaan tiukimpiä seuloja Suomessa VW Kuplissa ja jenkkiautoissa, mikä on järkeen käypää, koska museotarkastajat ovat päässeet treenaamaan noilla paljon. Kuplia on museorekisterissä paljon.... Harvinaisimmissa merkeissä ja malleissa ollaan sitten väljempiä, yleisilme ratkaisee eniten, ei niinkään esim. moottoritilan pultin kannat tai lämmönvaihtimien peltien oikea värisävy moottoritilassa niin kuin Kuplalla
Joten pitäkää esim. niitä 75:nne hellästi , vain pari vuotta ja vanhimmat ovat jo museoiässä
JT
Juu, kaverin uudesta lähtien perheessä olleesta kuplasta vaadittiin uusittavaksi kujettajan penkin pehmusteita. Pinta oli tarkastajankin mielstä virheetön, kuten alle 100 tkm ajetulta autolta pysty odottamaankin. Osasyynä noiden yleisimpien käyttöautojen tarkkaan syynäämiseen on pelko siitä että niillä ajetaan sitten käyttöajoa museoajoneuvonakin. Tähän kuulin kommentin Valtionvarainministerin virkamieheltä tyyliin: "Jos joku on niin hullu että ajaa 60-lukulaisella autolla kesät talvet, niin siitä vaan..". Olivat (ainakin tuolloin) paljon enemmän huolissaan siitä loppuvatko Suomalaisilta uusien autojen autokauppiailta työt.
Minulta katsottiin värikartan avulla sähköjohtojen värit ja liittimet. Konehuoneen putkiklemmarit ja muut yksityiskohdat sekä kyseltiin tarkentavia kysymyksiä yksityiskohdista. Auto ja kirjallisuus olivat käytössä heillä pidemmän aikaa.
Ja auton rakennustakin oltiin seurattu, joten ongelmia ei ollut.
J kirjoitti:varsinkin edullisimmissa harrasteautoissa tuo vakuutus- ja käyttömaksu muodostavat merkittävän osan ylläpitokuluista, etenkin jos omistaa useamman harrasteauton.
Hyvä pointti, tuo ei tullut mieleen.
giulia kirjoitti:Minulta katsottiin värikartan avulla sähköjohtojen värit ja liittimet.
Olisiko kyseinen tarkastaja hylännyt tarkastuksen jos noissa olisi ollut sanomista, vai onko tarkastuksen lopputuloksella muutakin merkitystä kuin hyväksyntä museorekisteriin? Muutenhan olisi varmaan riittänyt jo yleissilmäys auton kuntoon? Saako hommasta esimerkiksi todistuksen arviointeineen jolla voisi olla merkitystä autoa joskus myytäessä?
J kirjoitti:varsinkin edullisimmissa harrasteautoissa tuo vakuutus- ja käyttömaksu muodostavat merkittävän osan ylläpitokuluista, etenkin jos omistaa useamman harrasteauton.
Hyvä pointti, tuo ei tullut mieleen.
giulia kirjoitti:Minulta katsottiin värikartan avulla sähköjohtojen värit ja liittimet.
Olisiko kyseinen tarkastaja hylännyt tarkastuksen jos noissa olisi ollut sanomista, vai onko tarkastuksen lopputuloksella muutakin merkitystä kuin hyväksyntä museorekisteriin? Muutenhan olisi varmaan riittänyt jo yleissilmäys auton kuntoon? Saako hommasta esimerkiksi todistuksen arviointeineen jolla voisi olla merkitystä autoa joskus myytäessä?
Siis tarkoitatko museoajoneuvotodistusta? Ei siitä muuta saa. Kaikista halvimmalla hubaa saa museorekisteröidyistä moottoripyöristä, sillä niitä ei tarvitse museorekisteröinnin jälkeen katsastaa edes joka toinen vuosi kuten autoja.... Esim. kasarin alkupuolen japsipyöriä aika hyvin tarjolla ja noin 2- 3 tonnin hintaan.
JT
PS. J:n pointti on hyvä. Nyt on 3 käyttistä ja 1 museoauto markilla, mutta tavoitteena on siirtyä
yhteen käyttikseen ja kolmeen -useampaan museoautoon viiden-kymmenen vuoden aikana. On ne niin kivoja nämä wanhemmat autot
Joo, tarkoitin että onko siinä museoajoneuvotodistuksessa jonkinlainen arviointi jonka voisi ajatella vaikuttavan auton arvoon vai miksi noita detaljeita tutkitaan jos yleissilmäys jo kertoo että auto on selvästikin riittävän siisti museorekisteriin?
Rasvis kirjoitti:Joo, tarkoitin että onko siinä museoajoneuvotodistuksessa jonkinlainen arviointi jonka voisi ajatella vaikuttavan auton arvoon vai miksi noita detaljeita tutkitaan jos yleissilmäys jo kertoo että auto on selvästikin riittävän siisti museorekisteriin?
Arviointi on usein lyhyt, omassa ´81:ssä mainittu hyväksymisen lisäksi näin:
Herra A osti auton vuonna 1984. Hän on auton toinen omistaja. Auto on säilynyt verrattain hyvin alkuperäiskunnossa, pienehköjä korjauksia on tehty.
Siis ei mitään maata mullistavaa näissä. Pistä Hämis museoon niin mahtuu enemmän "leluja" talliin
Suomessa normiauton vakuuttaja katsotaan kykeneväksi ajamaan useampaa autoa yhtäaikaa...
Ratkiriemukasta, erityisesti ei-museojenkkiharrastajille
P.s. Longchampin ensimmäinen liikennevakuutustarjous oli yli 1000 euroa vuosi. Kun kysyin perustuuko tämä yksinomaan auton tehoon/kuutiotilavuuteen, sain vakuutuksen että ei suinkaan, tähän on otettu huomioon myös automallin tilastollinen onnettomuushistoria Suomessa! No, olihan se sitten loppuen lopuksi onnettomuusherkkä auto..
Onhan sitä museointia tuumittu, mutta talliin ei mahdu kuin Hämis ja Seiskavitska. Ja katokseen ne romut joilla haetaan leipää maailmalta. Tämäkin sitten vasta vuonna 2020 kun saan sen tallin valmiiksi
Lähinnä hommaa jarruttaa se takaraivoon juurtunut ajatus, että Spiiderin konepellin alle saattaisi myös sopia jotain muuta kuin mitä siellä nyt on. Mitään peruuttamatonta en kumminkaan aio turata.
J kirjoitti:tähän on otettu huomioon myös automallin tilastollinen onnettomuushistoria Suomessa
Liekö tällä hetkellä jopa sata prosenttia joutunut jonkinlaiseen onnettomuuteen? Vai onko noita jossain toinenkin?
giulia kirjoitti:Minulta katsottiin värikartan avulla sähköjohtojen värit ja liittimet.
Olisiko kyseinen tarkastaja hylännyt tarkastuksen jos noissa olisi ollut sanomista, vai onko tarkastuksen lopputuloksella muutakin merkitystä kuin hyväksyntä museorekisteriin? Muutenhan olisi varmaan riittänyt jo yleissilmäys auton kuntoon? Saako hommasta esimerkiksi todistuksen arviointeineen jolla voisi olla merkitystä autoa joskus myytäessä?
Annettiin ymmärtää, että hylätty olisi väärän värisistä johdoista.
Tasoja taitaa olla yhtä paljon kuin on tarkastajia.
Mielestäni sain jonkun klapun, johon he ruksivat kuntoluokitusta eri osa-alueilta (tai sitten näyttivät sitä vain).
Tällä ei liene mitään merkitystä autoa myytäessä.
Minulle pääasiallinen syy oli juoksevien kustannuksien alasajo, joka erittäin huomattava säästö. Sen voi sitten käyttää ylläpitoon tai edelleen kohentamiseen.
Mielestäni kaikki kynnelle kykynevät kannattaa museoida juuri kustannussäästön takia. Harvoin kukaan ajaa tuon ikäisellä autolla sitä 30 vuorokautta.
Museoi se nyt ja laita sen jälkeen pellin alle mitä haluat.
Rasvis kirjoitti:Onhan sitä museointia tuumittu, mutta talliin ei mahdu kuin Hämis ja Seiskavitska. Ja katokseen ne romut joilla haetaan leipää maailmalta. Tämäkin sitten vasta vuonna 2020 kun saan sen tallin valmiiksi
Lähinnä hommaa jarruttaa se takaraivoon juurtunut ajatus, että Spiiderin konepellin alle saattaisi myös sopia jotain muuta kuin mitä siellä nyt on. Mitään peruuttamatonta en kumminkaan aio turata.
J kirjoitti:tähän on otettu huomioon myös automallin tilastollinen onnettomuushistoria Suomessa
Liekö tällä hetkellä jopa sata prosenttia joutunut jonkinlaiseen onnettomuuteen? Vai onko noita jossain toinenkin?
Ei ole. Vähän niin kuin Concorde, turvallisimmasta matkustajakoneesta vaarallisimmaksi yhdellä onnettomuudella.
giulia kirjoitti:Museoi se nyt ja laita sen jälkeen pellin alle mitä haluat.
Ajattelin, ehkä, tärvellä konehuonetta jollain joka vaatisi joka tapauksessa muutoskatsastuksen, eli museokelpoisuus taitaisi lakata automaattisesti siihen paikkaan.
Spider on "takapenkistä" huolimatta rekisteröity kaksipaikkaiseksi ja sen kokonaispaino on aika maltillinen, joten käyttömaksu kesän ajoista on joitain kymppejä. Vakuutusyhtiökään ei kyselyistä huolimatta innostunut myöntämään juuri muuta kuin liikennevakuutuksen jossa on jonkin verran bonuksiakin, joten senkin puoleen nuo juoksevat kulut ovat pysyneet aika pieninä. Katsastelemaan tosin joutuu joka vuosi ja tuosta joutuu jo päästöjäkin mittailemaan.
J kirjoitti:Ei ole. Vähän niin kuin Concorde, turvallisimmasta matkustajakoneesta vaarallisimmaksi yhdellä onnettomuudella.
Paitsi, että Longchamp taisi olla kuitenkin syytön osapuoli, jolloin mitään tilastoitua vahinkoriskiä ei vakuutusmaksuihin vaikuttavassa mielessä pitäisi ollakaan.
Isä kun aikoinaan haki vakuutusta -71 Opel GT 1900:lle, niin Tapiolassa otettiin "vertailumalliksi" B-Kadetti. Ei ollut paha hinta.
Joka lumiharjaa säästää, se autoaan vihaa
Miesten ja poikien lelut erottaa vetokoukusta
Kaverin sotajeepin vm -40, museokatsastuksessa tarkastajat valittivat vääristä letkunklemmareista ja ristipääruuveista. Eikä mennyt läpi, ennenkuin ne vaihdettiin, vaikka olivat moottoritilassa.
Itse olen vaihtanut Spideriin Nardin ratin, ja suunnitelmissa on joskus mahdollisesti vaihtaa penkit vähän sporttisimpiin. Minulla on se käsitys, että nyt pitää oikein vakuuttaa, ettei mene vaihtamaan noita osia jos auto on museokatsastettu. Joten olen jättänyt museokatsastuksen väliin. Ja on ne pyöreät kromipeilit kauniimmat kuin ne mustat nelikulmaiset. Syntiä on siis tehty jo muutakin.
Onneksi peli on vm 77, joten ei tarvitse päästöjä mitata.
Ja kuitenkin lehtien palstoilta lukee museoautoista, joissa on jos jonkinlaista viritystä ja ne on kuitattu että ovat ajan hengen mukaiset. Kyllä Nardin rattikin on ajan hengen mukainen.
Tänään kouluttaja kertoi tarinaa, kuinka ei saa wanhaa Mercuryaan museorekisteriin. Syynä pintaruoste - mikä on ollut jo _uudesta alkaen_ tehtaalta jääneenä. Autossa on siis pellit terveet toki, on vaan tuo pintaruoste
Kuulemma samainen peli saanee joka kerta katsastuksessa simpukan välyksestä maininnan - on sitten mukana tehdasuusi, alkuperäisessä tehtaan laatikossa ja käskee tarvittaessa inssiä kokeilemaan sitä. Kyllä, välystä on, kun on tehtaalta sellaisena tullut.
Tärkeintä on, kuten jo todettu, että auto on siisti. Konehuone puhdas, piuhat siististi järjestyksessä, verhoilu ehjä ja maalipinta uudenveroinen.
Mielipiteitä on yhtämonta kuin tarkastajiakin.
Itse en tuolle museo arvolle anna mitään erityistä arvoa. Oma Spiderikin olisi läpäissyt sen, vaikka pohja oli silloin mätä. Oma silmä tykkää enemmän ajan patinoimasta halkeilleesta nahasta penkissä ja hyväkuntoisesta orkkis maalista pellin päällä, kuin uudelleen verhoillusta ja spreijatusta.
Onko tuollaista museoajoneuvovakuutusta saatavilla useammastakin yhtiöstä?
Yritin Turvasta saada jonkinlaista harrasteautovakuutusta, mutta Hämis ei kuulemma ole harrasteauto koska sillä ei ajeta kilpaa Pohjolan myyntineuvottelija taas vastentahtoisesti totesi että on heillä joku arvoajoneuvovakuutus. Minä sitten kysymään että onko tuo Spideri sellainen arvoajoneuvo, johon sain tiukan vastauksen "No ei oo."
Kumpikaan lafka ei mielestäni tarjonnut mitään museoajoneuvovakuutusta.
Rasvis kirjoitti:Onko tuollaista museoajoneuvovakuutusta saatavilla useammastakin yhtiöstä?
Yritin Turvasta saada jonkinlaista harrasteautovakuutusta, mutta Hämis ei kuulemma ole harrasteauto koska sillä ei ajeta kilpaa Pohjolan myyntineuvottelija taas vastentahtoisesti totesi että on heillä joku arvoajoneuvovakuutus. Minä sitten kysymään että onko tuo Spideri sellainen arvoajoneuvo, johon sain tiukan vastauksen "No ei oo."
Kumpikaan lafka ei mielestäni tarjonnut mitään museoajoneuvovakuutusta.
Lisäksi ainakin pikakatselulla If ja Tapiola tarjoavat noita palveluita, mutta mm. tuon ylläolevan linkin perusteella moiseen laitteeseen voi ottaa normaalin vakuutuksen, jolloinka ajoneuvoa saa käyttää normaalisti ilman 30pv rajoitusta? Häh? Noh, joo. En tutki asiaa enempää tai jää yöunet välistä
If myi minulle '85 vuoden Corvetteen kaskon. Kyseinen auto ei tule kuntonsa puolesta todennäköisesti ikinä täyttämään museoauton kriteereitä, mutta se ei ollut esteenä. Kannattaa siis ainakin If:stä kysellä kaskoa vanhempaan autoon. Lisäksi joku vakuutusyhtiö kauppaa harrasteajoneuvovakuutusta. Nimimerkki SP oli ainakin sellaisen hankkinut Sprinttiinsä.
Uusimmassa Klassikot -lehdessä oli muuten juttua liittyen museoautoihin ja harmittelua siitä miten Suomessa ei ole enempää luokkia tarjolla harrasteautoille vrt esim. Saksa.
Tapiolalla oli ainakin ennen harrasteajoneuvovakuutus. On minulla Giuliasakin joku kasko, mutta ei tainnut olla kuin hirvi-palo- varkaus ja ilkivalta muistaakseni.
Noissa harrasteajoneuvovakuutuksissahan on ideana se, että auton arvo määritellään etukäteen.
Joskus olen kuullut termin "turkulainen museokatsastus". Sillä on viitattu museotarkastajan kykyyn ja haluun vaatia ajoneuvon alkuperäisyyttä hyväksytyn museotarkastuksen saamiseksi. Rima on ollut käsitykseni mukaan melko matala museoajoneuvo-statuksen antamiselle.
Oleino kirjoitti:If myi minulle '85 vuoden Corvetteen kaskon. Kyseinen auto ei tule kuntonsa puolesta todennäköisesti ikinä täyttämään museoauton kriteereitä, mutta se ei ollut esteenä. Kannattaa siis ainakin If:stä kysellä kaskoa vanhempaan autoon.
Joo, kyllä ne kaskon myy alle 40 vuotta vanhalle autolle, mutta ei yli.
Mitenkähän katsastajat / poliisit suhtautuvat esim. linkin mukaisen Fiatin vanteisiin museoajoneuvossa? Pitääköhän ne vaihtaa katsastuksen ajaksi peltivanteisiin? Mitäs jos poliisi sattuu pysäyttämään ratsiassa ja katsoo rekisteriotteesta auton olevan museoajoneuvo? Kojelaudassa oleva uusi mankkakin pistää aavistuksen silmään.
^Menisivät todennäköisesti läpi "aikalaisvarusteina". Auttaa jos pystyy esittämään esimerkiksi samanaikakauden lehti-ilmoituksen ko. vanteista tarkastajalle. Sitten nämä vanteet merkitään museotarkastus lausuntoon.
-J
Mielestäni poliisi ei valvo museoajoneuvojen varusteita vaan katsastusmies, joka käyttää sitten omaa harkintakykyään vuosikatsastuksen yhteydessä. Vanteet sun muut "pulttaa kiinni" osat on tietysti helppo vaihtaa katsastukseen. Itse olisin valmis hyväksymään ajalle tyypilliset erikoisvanteet, oikean kokoisilla renkailla.
Karmeet pölykapselit mistä lie 90-00 luvulta, lohkolämppärin pistoke, peilit jotka ei taatusti oo alkuperäiset eikä oikeanpuoleista peiliä tuohon aikaan edes ollut. Komeuden kruunaa vetokoukku.
Kyllä nyt joku taso sentään olla pitäisi Hyvältä aihioltahan tuo sinänsä näyttää ja kilpikin on alkuperäinen.
Eihän siinä ole mitään järkeä että museautolla tavoiteltaisi jotain keksittyä ideaalitilaa. Vetokoukut ja lohkolämppärit on todellista historiaa ja elettyä elämää, niiden poistaminen museoinnin nimissä olisi kauniisti sanoen typerää.
Lisäksi ruskean verhoilun kaverina pitäisi käsittääkseni olla myös ruskeat ovipahvit ja kojelauta. Noihin verrattuna alkuperäisten köykämiinivanteiden vaihtuminen pöläreihin on pieni rikos.
. 
