Alfabbs.fi

^Hyvin tuntuu sulla kanssa edistyvän. Noissa sotilasmalleissa on kyllä hyvä puoli, että lopputuloksen kuuluukin olla karu. Suurin osa koneista maalattiin mekaanikkojen toimesta kenttäoloissa niillä välineillä mitä nyt sattui olemaan, eikä lopputulos todellakaan aina ollut mitenkään viivottimella vedetty. Lisäksi koneet sai myös aika huolella runtua, työkaluja kun olivat. Usein nuo museoissa olevat yksilöt onkin ihan liian siisteiksi entisöity. Sodanaikaisissa kuvissa näkyy sitten jo vähän erinäköistä kalustoa.

Siveltimellä maalaamisessa on kyllä omat haasteensa. Mun on aina ollu vaikea saada siistiä isompaa pintaa aikaiseksi. Hirveän paljon riippuu siveltimestä, tarpeeksi iso ja laadukas aidosta karvasta. Lisäksi mulla ainakin auttaa jos himpun verran laimentaa maalia juoksevammaksi. Pohjamaalin päälle pitkiä samansuuntaisia vetoja suht märällä siveltimellä, niin hyvä tulee.

Joo, tuollain tein tuon Brewsterin. Eli märällä maalilla. Niin nytkin yrittänyt, mutta ei vaan ole tarpeeksi märkää vihreetä lukuun ottamatta... Ja siinäkin on yksi kerros hieman huono.
Sotakoneet tosiaan saivat runtua, parhain esimerkki varmaan Dornierin Do-17 Z, eli "Lentävä Lyijykynä".Käsittääkseni k.o konetyyppi oli ilmassa jotakuinkin 23tuntia joka ikisestä vuorokaudesta siitä lähtien, kun se tehtaalta pihalle läksi. Kun Suomi noita sai, ne oli aika lailla "loppuulennettyjä pommeja", tosin moottorit niihin taidettiinkin vaihtaa.
Pellit kasassa niitillä, paperilla ja "mitä nyt nurkasta sattu löytymään"-mentaliteetilla
On siis aivan mielettömän kolhusia yksilöitä kuvattu. Joissakin on aivan selkeitä kuoppia pitkin rakenteita, kun on nuijittu uutta peltiä kiinni sen kummemmin sovittelematta... (tietysti monet kosmeettiset virheet ei johdu edes korjauksista, vaan ihan muusta).

Mutta sitten on näitä huollosta tulleita, jotka on maalattu siististi. Ta 152 ei moiseen kuulu, koska kone oli aivan loppumetreillä mukana taisteluissa ja silloin ei resursseja ollut edes kuorma-autoihin, jotka olisi voineet tuoda varaosia sieltä missä niitä jäljellä oli, joten jälki saanee oman mieleni mukaan olla "aivan mitä kasaan tulee"

Aavistuksen on ollut mallailu vastatuulessa, kun perheen nuorin ja karvaisin jäsen (koira) päätti sitten syödä pakkauksen mallini ympäriltä. Onneksi häntää kiinnosti enemmän pahvi kuin sen sisältö, joten suuremmilta vaurioilta selvittiin. Nyt kun oma verenpaine on hieman taas tasaantunut, niin olen vähitellen kaivellut kamoja kaapista ja jatkanut duunia.

Siirryin hetkeksi sisustan puolelle ja totesin, että ainakin ratti tarvitsee hieman korjailua. Puolien reikien tilalla oli valun jäljiltä vain pienet painaumat, joten ne piti porata auki. Teräksi 0,5mm ja sormipora pyörimään. Lopuksi vielä hieman suurensin sisempiä reikiä. Suurimman kooksi tuli 0,7mm. Melkoista niperrystä, mutta ihan hyvä tuosta tuli. Sitten vaan maalia pintaan.

Alkuperäisenä ideana oli myös auton sisustan nukkaaminen. En kuitenkaan kohtuullisella etsimisellä saanut käsiini sopivaa irtonukkaa, joten päätin sitten mallikauppiaan suosituksesta kokeilla minulle ihan uutta tuotetta, muovailtavaa huopaa. Kyseessä on siis ohut huopa, joka märkänä muotoutuu haluttuun muotoon ja kuivuttuaan myös pysyy siinä. Katsotaan nyt saako tuosta jotain käyttökelpoista. Ainakin alku vaikuttaa lupaavalta ja tuote näyttäisi toimivan kuten luvattu.

No nyt alkaa olemaan hifiä!

Pitäisi olla topic tuolla projektipuolella, makeeta näpertelyä!

Kiitoksia. Katsotaan nyt mitä tuosta tulee. Ainakin tosiaan edistyy nopeammin kuin tuo 1:1 malli tuolla projektiketjun puolella.

Sää on suosinut ulkona maalaamista, joten sitä on tullut vähäsen harjoiteltua. Kori sai pohjamaalit niskaansa parissa erässä. Ensin huolellinen pesu ja kuivaus osille, sitten pieni "sumu" pintaan ja kuivumaan. Parinkymmenen minuutin päästä toinen kerros ja hieman pidempi kuivumisaika. Tässä vaiheessa käänsin osat alustallaan ympäri ja kolmas kerros olikin enää katvealueiden paikkamaalausta ja virheenkorjausta. Kokemukseen nähden ihan ok pohjat tuohon nyt sai aikaiseksi. Seuraavaksi tulisi välihionta ja sitten ruvetaankin jo ruikkimaan pintamaalia.

Rakenteluun ei aika riitä mutta talliin tullut kerättyä 1/18 koossa olevia metalliautoja,tässä kaksi viimeisintä hankintaa, 90-luvun kaksi kovinta ja hienointa kilpa-autoa,oi niitä aikoja Helsinki Thunderissa

^Nuo on kyllä hienoja nuo metalliset valmiit mallit. Melko arvokkaita vain ja suomesta vähän huonosti saatavilla. Isojen automessujen (Frankfurt ja Pariisi ainakin) yhteydessä on tullut noita paljonkin ihailtua, kun kauppiaita ja valikoimaa on parin messuhallin verran.

Tuo oma projekti edistyy vähän hitaanlaisesti, kun mukamas koskaan ei ole hyvä hetki puuhailla. No vähän nyt kuitenkin on tullut edistystä. Korin pohjamaalia vedin kolme-neljä kerrosta ja lisäksi pintamaalia yhden kerroksen korin sisäpuolelle ja pohjaan. No eikös se mennyt sitten heti aivan munilleen, kun se kiiltävä pintamaali käyttäytyikin aivan eri tavalla kuin matta pohjamaali ja lähti heti valumaan. Ei siinäkään mitään, mutta kun se valui myös korin pintapuolelle ja pilasi viimeistä hiomista vaille hyvät pohjat. Grrr.

Noh, ei siinä mitään, oma moka. Olisi pitänyt testata paremmin. Lisää hiomista sitten vaan ja kori odottamaan jälleen uutta pohjamaalia. Maalauskelejä odottaessa siirsin huomion muihin osiin ja pakkeloin, viilasin, hioin ja maalasin moottorin saumoja piiloon. Kyllä siitäkin vielä hyvä tulee. Melkosta nyherrystä tämä kyllä on.

Ikuisuusprojekti Focke-Wulf Ta 152 H-1 on viimein valmis.
31.01.2015 - 03.11.2015 kesti.

Btw, tupakanpoltto loppui päivälleen 6kk sitten

Tässä pari kuvaa. Jouduin mattalakan päälle vetämään uuden kirkaslakan, kun päätti matta muuttua valkoiseksi. Ikinä ennen ei ole noin käynyt, joten en tiedä mitä ihmettä siinä nyt sit oli tapahtunut. Meinas ns. mennä pilalle.
Potkurin lavat jäi vieläkin laikukkaaksi, mutta sille ei nyt vaan enää mitään voi. Ja vielä lopussa kuva, jossa näkyy paketin pienin siirtokuva + nuppineula. Nuppineula on ISO verrattuna tuohon siirtokuvaan (kyseessä ensiapumerkki tms. Erittäin, erittäin pieni).

Malli oli ihan kiva rakentaa, valuvikojakin oli oikeastaan kolme:
Molemmissa laskuteleissä 100% telin kokoon nähden olevat valuviat (ei istu mitenkään hyvin, vaikka kuinka kairasin ja hioin ja pienin) sekä kuvun alareunassa. Sitä en saanut millään istumaan.

Ja tuon kuvun pilasin kans kynsilakanpoistoaineella, joten se kiilto mitä on jäljellä, on hiottu siihen väkisin.

Varotustekstit, molemmissa siivissä...


Pari muuta siirtokuvaa...


Siirtokuvat kiinni, kirkaslakka vasta paikallaan siirtokuvien alla...


Ja toinen...


Lähikuvaa...


Tässä vaiheessa hiffasin ottaa kamerasta "aurinkoinen päivä"-filtterin pois...




Pohjaa...


Laskutelien yksityiskohtia...


Tässä pieni vertailu taas siirtokuvien koosta


Vitriinissä paikallaan;

Hieno Ta Aqu !

Mulla oli pari kesää sitten samainen malli radio-ohjattavana , n. 2 metrin kärkivälillä - Kyoshon sarjasta modattuna.
Massa oli n. 5 kg ja varusteena mm. sisäänvedettävät laskutelineet ja laskulaipat. Toinen Seinäjoen kerholainen osti sitten sen alta pois. Kurt Tank suunnitteli ja rakennutti komeita koneita.... tuolla n. 1/6 -mallilla oli aika kiva "räimiä" ja leikkiä
isoakin "ässää" ...



JT

^
Kiitos ja eipä tuo oma Ta nyt niin kovin onnistunut oikeasti ole Noita 1/72 koossa on vaan ehkä 3 tehty, joten pakko se on aika tyytyväinen olla

Tommonen vois olla komia kyl. Heh.

Ja joo, Kurt Tank ja häen luomuksensa. Oli tuo Ta 152 kanssa kova peli; sehän jätti itse henkilökohtasesti kaksi P51 Mustangia jälkeensä ja kauas, kun aseistamattomana lenteli johonkin FW:n tehtaan tapaamiseen tai esittelytilaisuuteen ja pari Mussea pääs perään... Hana auki ja MW-50 auki (metanoli-vesi 50/50 seos) ja sinne jäi Musset, mitkä oli kuitenkin ehdottomasti yksiä nopeampia koneita
Harmillisesti tuota 152:sta vaan ei käytetty oikein koskaan. H-1-mallia (suuren korkeuden modifikaatio paineistetulla kabiinilla ym.) käytettyyn matalataistelukoneena, jossa sen pitkät siivet ja ylipäänsä rakenne soti tasan kaikkea sen potentiaalista hyötyä vastaan ... Näin esimerkiksi

Rautaa pitää takoa ko se on kuumaa...

Seuraavaksi japanialaista, Airfixin helpompia (joo, as if.) vermeitä.

Mitsubishi Ki-46 II 'Dinah', Airfixin näkemys 1/72 mittakaavassa.
Heti alkuun:
Valu on heikkolaatuista, ja helpoin vaikeustaso antaa osviittaa tulevasta: tässä on oi'ottu väärissä paikoissa ja hukataan siksi hienoja detaljeja ihan tarpeeksi.
Mutta tässä kolme WIP-kuvaa.

Pohjamaali on Revellin mattamusta, päällisvihreä on Revellin "Sea Green" ja sisätilat on "Mouse Grey", mikä on likimain oliivinharmaa... Jänniä värityksiä ja värejä? Tietenkin pensselillä käsivoimin sudittu vesiohenteisia maaleja.

Hiljaa hyvä tulee.

Tässä mallissa on hiukan ongelmia valun kanssa, paljon purseita ja huonoa valua (etenkin väärässä kohdassa). Vaatinut aika liikaa viilaa ja hifistelyä, jotta saa kaiken edes sopimaan.
Siivet ei silti menneet ihan nappiin, kun ei sitä pirun kittiä ole vieläkään...

PS.
Joululahjaks pienoismalleihin sopivaa muovikittiä?

Siivet paikallansa, yläpuoli melkolailla maalailtu. Vähän on laikukasta, ei voi mitään. Lentäjä ja apupilotti molemmat toki maalattu asianmukasesti


Pohjaa.


Tilanne nyt; potkurit lakattu kirkaslakalla, odottaa siirtokuvia ja moottoreiden kiinnitystä paikalleen. Sen jälkeen pitäisi pohjan väri saada oikeaksi ja vielä laskutelitkin paikallensa. Referenssikuvia sentään vähän löytyy googlen ihmemaailmasta...

Jatketaan Ki-46-spammia...

Kone lakattu kirkaslakalla. Moottorit pitää kiinnittää, telit rakentaa ja kiinnittää, siirtokuvat viskoa paikalleen. Moottorinlapojen keltaiset merkit on jo paikallaan (on muuten veemäisen pieniä ja väärän kokosiakin vieläpä nuo) ja päälle sutkattu jo mattalakka. Moottorit itsessään lakkaamatta, koska pitää vielä maalatakin vähäsen.









Moottorit kiinni. Vasemman siiven moottorista huomaa liiman läpipursuamisen, tuo vähän aiheuttaa päänvaivaa ko alla on maalattu, lakattu pinta... Pitää siis maalata ja lakata uusiksi, todennäköisesti >_<
Noh, kyllähän sitä tiesin tuon riskin olevankin...

Airfixilla aika kovia tarjouksia. Itsellä liipasimella Liberator, Zero & Warhawk -bundle postikuluineen reilut 30 puntaa...

Koko 1/72? Vai 1/48? Mut ei mikään paha.
Itsehän ostin juurikin pari PM Modelsin tekelettä tohon, seuraavaksi työn alle kunhan Dinah valmistuu...

1/72

Aika rajua. Onkos kukaan teistä koettanut säistämistä? Esikoinen kun noita rakenteli, ostin hälle semmoisen mallarin raamatun. Missäköhän sekin on...

On kokeiltu, ihan vähän vaan.
Vaikiata on.

Kunhan kerkeen jonkun noista tankeista kasaamaan, tulen ainakin esivarjostuksen tekemään (eli ns. varjoiset paikat maalaan mattamustalla pohjamaalilla ja muun alueen esim. valkoisella. Pitäisi näkyä läpi varjostusefektin verran

Jos olisi maaliruisku (kynäruiskua unelmoin) niin olisi huomattavasti helpompaa. Jopa perusmuotoinen säistäminen on ruiskulla selvästi iisiä, youtubessa on hyviä videoita esim. pakokaasuvanojen piirtämisestä...

Nyt seon valmis.
Laitan pari kuvaa ennen viimeistä loppusilausta (mattalakka), tuo mattalakka on jotenkin viallista tjsp.. Jättää todella suttuseksi pinnan, mutta oikein paksusti ja ilman vettä kun sitä tarpeeks hivelee, menee melkein hyväksi.

Eli esitellään:
Mitsubishi Ki-46 II 'Dinah'
81st Hiko Sentai, 1st Chutai
Imperial Japanese Army Air Force, Malaya 1942.






Ja sitten lakattuna mattalakalla ja antennilankakin pujoteltuna paikallensa;



Tässä lähikuvaa tuosta lakkapinnasta...


Ja tässä vitriinissä kaikki tekemäni

Olisiko paras tähän mennessä?

Eikö tuo vihreä ollut mattamaali vai pitääkö tuo lakka laittaa joka tapauksessa?

Vihreä on matta kyllä, mutta kirkaslakka on valitettavasti "pakko":

1) Siirtokuvat saa kiinni
2) Maali kestää kuivuttuaan
3) Kestää pölyä - etenkin sen putsausta

Siirtokuvia on todella hankala laittaa kiinni mattapinnalle - se kun käytännössä on vaan vedellä irrotettua paperia, minkä pitää antaa kuivua. Röpelöiselle pinnalle sinne jää helposti ilmataskuja eikä kuva koskaan "kiristy" pintaa vasten ja irtoaa.

Nämä pienoismallimaalit hilseilevät ja rakeentuvat valitettavan herkästi. Jotkut maalit (nimenomaa tietyt värit) kestää hyvin, toiset alkaa jo viikossa "saveutua".

Pöly aiheuttaa muitakin ongelmia kuin vaan pölyämistä - maali kun on huokoista, pöly menee väliin ja ilmeisesti aiheuttaa hieman kitkaa tai jotain muuta ihmeellistä ja "hukkuu" maalipinnan alle -> maali alkaa irtoilemaan. En ole ainoa kuka tähän on törmännyt, itse vain kerran joskus kun en jaksanut lakata mallia.

Noh, ei täs auta muu kuin Verkkokaupasta pistää tulemaan uus mattalakka...

Testaa joskus laittaa lakka siirtokuvien jälkeen. Tässä kuvassa ei pääse niin oikeuksiinsa, mutta lakkasin auton siirtokuvien laittamisen jälkeen.



Etenkin nuo autoa kiertävät raidat tulivat huomattavasti siistimmiksi. Kotkatarran reunat sen sijaan erottuvat edelleen.

^
Siksi se kirkaslakka laitetaan ENNEN siirtokuvia, jotta nuo reunat jää piiloon.
Sitten uusi lakka siihen päälle.
Ja kirkaslakka ei sotakoneessa melkein koskaan vaan toimi, tai siis näyttää vähän hölmöltä jos kone kiiltää enemmän ku tuhat salamaa taivaalta.

Syitä laittaa maalipinnan päälle lakka ennen siirtokuvia:
1) "Hopeointi" vähenee. Eli siirtokuvan väri asettuu oikeammaksi ja "hukkaa" hopeat reunukset (ja näkyviä reunoja)
2) Tasainen pinta, pysyy siirtokuvat pääsääntöisesti suorempana

Syitä laittaa siirtokuvien päälle uusi kerros lakkaa:
1) Kiinnittää siirtokuvat malliin kunnolla, ei voi irrota enää
2) Estää siirtokuvien irtoamisen myöhemmin

Ei oikeastana ole yhtäkään syytä (tietääkseni) olla laittamatta sitä kirkaslakkaa ennen siirtokuvia. Tai lakkaa ylipäänsä.

Ja koska lakka joka tapauksessa pitää laittaa, jos haluaa tuon kestävän paremmin, ni... Se ei siis auta nyt tähän ongelmaan

Miten toimii kerrosjakauma maali - kirkaslakka - siirtokuva - mattalakka?

Kunhan vaan heitin idean ilmoille, en minä tästä(kään) mitään tiedä. Onnistuin jopa missaamaan että sulla oli tosiaankin kahteen kertaan lakkakerros. Omaksi riemuksi olen vaan muutaman pikkuauton tehnyt.

Pitää itsekin koettaa tuota maali-lakka-siirtokuva-lakka järjestystä jos/kun innostun kesken olevan Trabantin kasaamaan loppuun.

^
Täysin samalla tavalla.
Koska sitä kokeilin edellisessä mallissa, tai sitä edellisessä.

Ongelma on siis vain tuossa mattalakassa, jossa on selvästi vikaa -> tilasin uuden ja lähden nyt hakemaan verkkokuppasesta uuden purkin. Tuon koostumus on mallia "hoovee" ja kuralautanen...

Aloitin seuraavan mallin.
PM Modelsin Hawker Sea Fury T-20.

Tässä palataan juurille. Ohjeet on ERITTÄIN "sinnepäin" ja valun laatu pakottaa miettimään syitä, miksi näitä tekee.
Ja sehän on vain upeaa virkistystä, nimittäin nyt tuli todellinen hymy huulille - tajusin, että tuo on niin uskomattoman epäsuhteisesti tehty valuosien osalta, että tuosta voi hyvinkin tehdä "Mitä Jos"-tyylisen, artistinäkemyksen jostain koneesta. Ja niin varmaan teenkin, Ferrarin punaista WW2-loppupuolella? Kuulostaako sopivalta koneeseen? Mun mielestä ainakin

Tarkoitus oli tämäkin kasata ensin valmiiksi ja sitten maalata. Noh, tietenkin toisin kävi. Tietenkin pitää nyt vähän hioa jne...

Syy etukäteiselle maalaamiselle tosin on ihan selvä:
- Siipien alapintoja ei voi maalata siististi lopuksi, koska siivissä on ilmeisesti laskeutumisvalojen tai merkkivalojen kuvut enkä kuitenkaan saa pidettyä niitä puhtaana... ja ne laitetaan paikallensa sisäpuolelta, ennen siipien puolikkaiden yhdistämistä
- Siipiä ei voi laittaa lainkaan paikallaan muuten kuin kokonaan paketissa

Punainen Paholainen on vielä työn alla jonkin aikaa...
Mutta seuraava haastekin löytyi joululahjojen joukosta.

And so I present you;
Northtrop YB-49 "Flying Wing" 1/72.

Ja tuo kone on *VALTAVA*.
Kärkiväli ~70cm, pituus yli 20cm. Ja huomatkaa kuvassa; saman mittakaavan tiedustelupommikone (Mitsubishi Ki-46 II Dinah)....



Tässä tulee vierähtämään aikaa.

Ja varmaan aika paljon maalia.

Ja ehkä vähän hermojakin...

Huhhuh.

Punainen Pentele on kehkeytynyt jo liki valmiiksi. Enää puuttuu käytännössä kirkaslakka ja siirtokuvat, joita on vain muutama hassu.
Opettelin ekaa kertaa myös maskiteipin käyttöä - sain nuo siipien "astinpolut", mitkä jäi kapeaksi (kylläkin ohjeen kanssa mittasuhteessa......) rajattua. Samoin kuomun karmit. Ei vaan ole helppoa, kun 2.5mm maskiteippikin on jo liian leveätä noihin! Perhanan pieniä nämä 1/72 pikkukoneet

Nipussa pääosin jo, siipien laidat hiottu vielä uudestaan kun ei pohjamaalin alta näkynyt vikoja... No onhan niitä.


Kabiinilähikuvaa...


Eka malli, josta jätin laskutelit rakentamatta. Niiden fyysiset mitat olivat*NIIN* pielessä, etten yksinkertaisesti jaksanut säätää tarpeeksi!


Maskiteipit kuomussa... noihin pieniin väleihin sitä väriä tuli


Huomenissa varmaan viimeistely, jos kerkiää.

PM Modelsin PM-212, eli Hawker Seafury T-20 on nyt valmis.
Maalaukseksi artistin näkemyksen mukaan Ferrari Red (Revell - 34), kun räikiän punaista oli. Kone on lentänyt länsi-saksassa siviilifirman leivissä kirkkaanpunaisena näillä tunnuksilla, joten perustunee ihan todelliseen koneyksilöön kaiken tietoni mukaan.
Maalikerroksia ihan oikeasti on monta. Noin 15. Ja silti paistaa läpi - ilmeisesti tämä kuuluu pahasti parjattuun Revellin "keltaiseen", jota ei kuulemma meinaa peittäväksi saada sitten tasan mitenkään.

Malli on itsessään ihan hauska, kunhan unohtaa näpertelyn. Oikean siiven siivekkeet ovat ylä- ja alapuolella eri kokoiset, ihan kuin toinen osa olisi osan detaljeista saanut jostain toisesta mallista
Siipien ja rungon väliin jäi yli millin reikä, mitä en paikannut.
Takasiivekkeiden ja pyrstön väliin kyllä jäi samanmoinen, mutta ne kittasin umpeen. Samoin kuin lisäpolttoainesäilöiden kiinnityksen siipiin.
Laskutelejä en rakentanut lainkaan niiden käsittämättömän surkean sovituksen vuoksi, vaan laitoin luukut kiinni (eikä nekään menneet millään tavalla nätisti).

All in all, tää on tällanen välipalamalli, joka kesti hetken rakentaa.
06.12.2015 - 14.01.2016

Mallin dekaalit on myös tyyliä "kaks lätkää, lippua ja siinä ne olikin" - eli aivan harvinaisen vähän. Silti kiva oli tehdä vaihteeksi jotain erikoisempaa ja harvinaisempaa, mitä ei joka päivä näe. Ja tämän mallin kohdalla ihan oikeasti pääsi siihen mallailun perusajatukseen sisälle, että tämä tehdään siksi että siitä tykätään - ei siksi, että saisi tehtyä absoluuttista realismia hipovaa historiallista jälkeä!

KESKEN, kirkaslakka ja dekaalit vasta laitettu




VALMIS, moottori ja lavat, pakoputkien alue ja kuomun raamit mattalakattu

Otin uusia kuvia aikasemmista malleista... Varmaan vähän paremmin valoa, vai mitä ootta miältä?
Sori kuvaspammi

Mitsubishi Ki-46 II 'Dinah'




Focke Wulf Ta 152H-1





Brewster Buffalo B-239, Suomikuosi

Tässä on 1:18 ralliautot mitä on työpaikalla(ja yksi pikkuauto). Nykyisin ostelen silloin tällöin lisää kun sattuu tarjoukseen. Pari viikkoa sitten tuli rellu ja metro. Velipojalle olen pari sen ralliauton 1:18 pienoismallia rakennellut. Nyt olen motivaatiota yrittänyt kerätä, että rakentaisi 208 GTI pösöstä R2 ralliversion tänne työpaikalle.

En tiedä onko oikeesti harvinainen ja hinta on aika suolainen, mutta tuollainen rakennussarja on Overdrivella myynnissä:

http://www.overdrive.fi/forum/threads/m ... st-2977072

Huh, on ainakin hintaa.

Ottamatta kantaa siihen, sanotaan vaan et mä pysyin nois kymppien Revelleissä tai tossa sikahintaisessa megahirviössä, joka on seuraavaks työn alla.

On vaan Junkers vieläkin vaiheessa, on tossa kohta kabiini tehty...

Junkers Ju-88 C6 N (yöhävittäjä) 1/72, Revell ja mallin valu vuodelta 2011;
Kabiini rakenteilla.. Pieni ku piru. Ja joka ikinen osa tehty niin monesta pienemmästä osasta, että huhheijjaa.
Yks jakkarakin kolmesta osasta, ja sillee.


Tässä jo alkaa valmistua kabiinin puolikas...


Sitten tämän vuoden puolella ja joulun jälkeen 2016 valmistuneita kohtia, yllä oli siis vähän vanhempaa (2016 alkuvuodesta. Projekti edenny surkeasti..)

Kannuspyörärakennelma, monta monta osaa siinäkin pirussa.



Mutta pyörä pyörii erittäin hyvin - olen tyytyväinen

Mittariston kasaus (tässäkin 4 osaa, kiinni kuvattuna vasta 3)


Ja sitten mittaristo on kasattuna ja siirtokuva laitettu, maalattu ja se neljäs osakin lisätty.



Ja tässä ohjaamo sisuskaluiltaan melkein valmis (ainakin yläkerta... huh)..


Voin sanoa, että tässä koneessa detaileja on. Ohjaussauva esimerkiksi oli yhdestä osasta koostuva, mutta esim. yksi polkimista oli peräti viidestä erillisestä osasta kasattava.
Kyseessä ei ole edes Revellin ns. "High detail"-malli, joten hieman yllättynyt tästä yksityiskohtien määrästä olen. Mutta ei se mitään, kyllä mä tästä vielä valmista saan

Mun taidoille, kärsivällisyydelle ja käytettävissä olevalle ajalle sopivin "pienoismalli" oli vaimoni minulle joululahjaksi ostama paketillinen legoja.

Joskus tuli harrastettua näitä eli sormien liimaamista yhteen ja siltä ajalta varmaan juontaa jollain tapaa Alfa-kiinnostuskin, joka nyt vuosien päästä on johtanut oman hankkimiseen asti



Toinenkin kohtuu menestynyt italiaano:



Nykyään sivuprojektina keräilen 1:18 Ferrareita, etunenässä 80 ja 90 luvun edustajat. Löytyy kymmenkunta tällä hetkellä.

Näistä vähän inspiraatiota:

https://www.youtube.com/user/idaemon/videos

https://www.youtube.com/user/quickkits/videos

Aika kovia jätkiä.

^
Noi on ihan eläimiä. Kuten moni muukin mallari.

Mut välipala (X-Wing) valmistui. Tässä hän nyt on: päivitän kuvat vielä uusiin, kunhan otan ihan kameralla ymv.











Tässä vielä yksi työvaihekuva R2D2:sta, joka sisältyi yhdestä osasta, kahdesta eri väristä ja kahdesta erillisestä (JA PERKELEEN PIENESTÄ) siirtokuvasta.

Täällä ollutkin vähän hiljaisempaa... Citroën 2CV tuli tehtyä, tänne en kuvia olekaan jaellut :O

Mutta niitä ei nyt koneelta löydy nopeasti, joten laitetaan just nyt työn alla oleva.

1/72 mittakaavassa oleva Revellin valmistama Junkers Ju88 C-6/N yöhävittäjä.

Osittain pohjamaalissa ja vähän tökitty nippuun. Kabiini valmis



Tässä lähdin kokeilemaan parin muun valmistajan tekemiä primereitä.
Musta: Sinelli
Tumma harmaa: Humbrol
Vaalea harmaa/siniharmaa: Testors Model Master (tämä so far tasan parasta tavaraa, mikä vastaan on tullut)


Tässä lisää Sinelliä ja Testorsia. Tässä kuvassa siniharmaan näköistä tuo Model Master


Ja tässä paljaalle muoville Testorsia

Oleino kirjoitti: ↑

06 Joulu 2015, 18:30

Pitää itsekin koettaa tuota maali-lakka-siirtokuva-lakka järjestystä jos/kun innostun kesken olevan Trabantin kasaamaan loppuun.

Hetki meni että viimein innostuin kasaamaan Trabantin loppuun. Tässä välissä oli unohtunut Aquatiqan suosittelema maali-lakka-siirtokuva-lakka järjestyskin. Maali oli kuitenkin kiiltäväpintainen ja kuvat tarttuivat sen pintaan paremmin kuin aiemmin linkitettyyn Trans Amiin (jossa karheaksi jäänyt kilikali-musta ennen siirtokuvia). Maalien kanssa menin "sillä mennään mitä löytyy" periaatteella. Vähän piti tinkiä joissain kohdissa koska osa maaleista oli jo kuivunut purkkeihinsa.

Kyllähän tämä kalpenee muiden ketjussa postattujen rakennelmien vieressä, mutta laitetaanpa silti pari kuvaa. Takavaloihin olen tyytyväinen. Ne on kirkkaat muoviosat jotka maalasin sisäpuolelta. Sitä en ollut aiemmin koettanut. Aiemmin olen maalannut ulkopuolelta valmiiksi sävytetyllä lakalla, joka on jättänyt valot kovin haaleaksi. Vilkkujen värin sekoitin itse, joka oli myöskin uusi juttu minulle. PS. Huikeaa suorittamista Aquatican kuvissa mm. ohjaamon yksityiskohtien kanssa!

Komea on trabi!

Oleino kirjoitti: ↑

18 Touko 2022, 21:35

Maali oli kuitenkin kiiltäväpintainen ja kuvat tarttuivat sen pintaan paremmin kuin aiemmin linkitettyyn Trans Amiin (jossa karheaksi jäänyt kilikali-musta ennen siirtokuvia).

Minusta tuollaiseen Trans Amiin jotenkin sopii karheaksi jäänyt kilikali -musta. Ei toki täytä mieltä jos tavoitteena on siisti kiiltopinta, mutta omassa silmässäni jotenkin sopii, tuo Amiin hieman räyhämieltä.

Haaleat vilkut on/oli muuten käytettyjen itäsaksalaisten ominaisuus, joten haaleaksi jääminen ei olisi virhe. Kuten sikäläinen poliittinen systeemikin, valaisimien väritys ei kestänyt päivänvaloa.

Trabi on oikein onnistunut!

Ah, tämä mahtava harrastus on kyllä unohtunut ihan täysin itseltä. Piti ihan kaivella laatikoista esille yli kymmenen vuotta sitten tehdyt autot, paitsi micran ja tuon pakun olen tainnut tehdä myöhemmin. Osa maalattu spraylla, osa kynäruiskulla, yksityiskohdat siveltimellä. Hieman ovat ottaneet osumaa säilytyksen ja muuton aikana.

Täytyisikin hommata pitkästä aikaa jokin rakenneltava

Tosi nätti Trabantti Oleinolla!

Komioita vermeitä myös jargonilla

Mulla on ikiwanha rekka edelleen pahasti vaiheessa, piti olla uv:na jo valmis mut... muut asiat vähän vieny intoa.

Ajaijai, tämän keskusteluketjun henkiin herääminen palautti mieleen kuinka pahasti omat projektit on vaiheessa. Isän kaverilta sain varmaankin liki 8 vuotta sitten 1:18 250 Testa Rossan (oisko ollu Burago tms) työn alle, sitä pitempää ollut 1:24 '56 F100 ja sitäkin pidempää Revellin VW Samba Bus... Pitäisköhän tänä kesänä koittaa saada jokin valmiiksi Ferrari oli aika pitkälle valmis, kori tosin pitää maalata uusiksi kolhujen takia ja joitain osia maalata uusiksi. F100 taisi jämähtää kun jostain syystä kone ja laatikko ei tahtonut istua runkoon. Volkkarista varmaan puuttuukin jo osia rusaasti...

Viime vuonna itseasiassa tuli ostettua eBayn kautta Revellin 1:9 BMW R1200C, joka tarkoitus kasata isälle samanvärisenä kuin isän 1:1 pyörä.