Koneliikkeen aikaan

[Giselda]

^^^ Sattui "Väyryset" .... yön yli nukuttuani tajusin itsekin, ettei ole alkuperäiset nääsvilleläiset. Helsingissä tunnukset vaihtuivat suunnilleen tuon ensirekisteröinnin aikoihin A:sta B:hen, hitaassa Hämeessä kaiketi vähän myöhemmin H:sta I:hin .... ja silloinkin alusta alkaen IAA-. Eikä siksi ainakaan kilpien perusteella välttämättä mitään tekemistä Helkama-Auton kanssa.

[Evi]

minagiulia.jpg (29.1 KiB) Katsottu 13757 kertaa

Sopii oikeastaan paremmin tänne. Juuri näillä sanoilla kommentoi aikanaan autoani tuntemani omistajasuvun naisalfisti. Hänen Giuliansa oli myynnissä muutama vuosi sitten. Oli ottanut itselleen halvimman mallin, vaikka olisi voinut valita esimerkiksi 2000 GTV:n tai jopa Montrealinkin. Jo "taivaallisille autostradoille" siirtyneenä olisi varmasti mielissään kuullessaan auton olevan edelleen useamman omistajan jälkeen hienokuntoisena hyvässä kodissa.

[Giselda]

Tämä ei vissiin ole alkuperäinen, vaan vm.-75 1.8-litraisen Alfettan pohjalle ja papereille rakenneltu korinvaihtoauto. Kannattaisi varmaan mainita jo ilmoituksessa niin välttyisi turhilta kyselyiltä. Hassuinta tietysi on, jos joku kiinnostunut ostaja tulee 500 kilometrin päästä ja asia selviää hänelle vasta papereista paikan päällä. Kuvien auto on kai aivan poikkeuksellisen erinomaisessa kunnossa, kun hintapyyntö on concours-kuntoisen aidon GTV:n luokkaa.Todellisista kilometreistäkään ei taida olla näyttöä, jos matkamittari on ainakin kertaalleen "kalibroitu". Vaikuttaisi hienolta, mikäli olisi alkuperäinen 80-luvun GTV 2.0. Toisaalta olisi mielenkiintoinen ja arvokkaampikin alkuperäisenä Koneliikkeen tuomana 75-vuosimallin Alfettana. Juuri tällaisten tapausten takia auton - ainakin jos on kyseessä vanhempi kaksiovinen malli - tietojen perinpohjainen selvittäminen on aina tärkeää, eikä koskaan pidä tyytyä vain myyjän puheisiin. Kaikki ostajakandidaatit eivät ehkä ole kuulleetkaan tästä korinvaihtorumbasta, joka pyöri villeimmillään aikana ennen EU-jäsenyyttä.

[Giselda]

Toisaalla on hauska lainaus myöhempien aikojen käsikirjasta. Vanhaan aikaan keskityttiin enemmän asiakkaan eli omistajan neuvomiseen käytännön tasolla. Tässä on ote Koneliikkeen erinomaisesta Giulian huoltokirjasta. Siinä annetaan ajamiseen ja hoitoon liittyviä hyödyllisiä vinkkejä sekä myös ohjeita moniin huoltotöihin siltä varalta, ettei autoa ollut mahdollista viedä lähimpään Alfan merkkikorjaamoon.

[Janne]

Tyhmä ja tietämätön kysyy, mikä noissa korinvaihdoissa on oikein ollut toimintatapa ja päämäärä?

[mutt]

Suomessa, korkean autoveron maassa, oli lähinnä neliovisia perhevankkureita. Kevytmielisemmät coupet ja avot olivat kalliita ja harva, hyvin harva niitä uutena osti, joten ei niitä käytettynäkään juuri ollut. Toisaalta jos käytetynkin sellaisen toit itse ulkomailta, jouduit maksamaan autoveron, joka laskettiin uuden vastaavan mukaan. Silloin autovero taisi olla 120-140% uuden vastaavan hinnasta.

Sitten joku laskutaitoinen huomasi, että auton eri osille määritetyt prosenttiosuudet mahdollistivat sen, että väsynyt ja ehkä jo vähän lahokin neliovinen kori voitiin vaihtaa silmää miellyttävämpään malliin, kunhan perhevankkurista otettiin riittävä määrä osia mukaan. Käytännössä tekniikka kokonaisuudessaan, ja mahdollisimman paljon muita osia. Parhaimmillaan tehtiin sellaista, että alkuperäiset neliovisen puskurit prässättiin pienempään tilaan ja pultattiin sporttikorin takakonttiin - osan poistaminenkin kun nostaa prosentteja, mutta sen muokkaamisesta tai sijoittelusta ei laki maininnut mitään. Tällainen korinvaihtoauto näytti sitten päälle päin aidolta GTV:ltä, 635-bemarilta, coupe-mersulta, mutta papereissa oli edelleen Alfetta, 520 tai 240D. Koska kanta-auton (se perhevankkuri) osat oli kaikki merkitty, ei niitä saanut myöhemmin vaihtaa, tai muuten napsahti uuden vastaavan autovero heti maksuun, jos alkuperäisiä osia oli alle 50% jäljellä. Käytännössä moottorin tai vaihdelaatikon täystuho johti ongelmiin, ja siksikin tällaiset "prosenttipommit" ei olleet kovin arvostettuja käytettyjen markkinoilla. Myöskään museorekisteriin näitä ei saa, vaikka olisivat mainio esimerkki aikansa hengestä ja arjesta.

[alfa 156 v6]

Suomessa, korkean autoveron maassa, oli lähinnä neliovisia perhevankkureita. Kevytmielisemmät coupet ja avot olivat kalliita ja harva, hyvin harva niitä uutena osti, joten ei niitä käytettynäkään juuri ollut. Toisaalta jos käytetynkin sellaisen toit itse ulkomailta, jouduit maksamaan autoveron, joka laskettiin uuden vastaavan mukaan. Silloin autovero taisi olla 120-140% uuden vastaavan hinnasta.

Sitten joku laskutaitoinen huomasi, että auton eri osille määritetyt prosenttiosuudet mahdollistivat sen, että väsynyt ja ehkä jo vähän lahokin neliovinen kori voitiin vaihtaa silmää miellyttävämpään malliin, kunhan perhevankkurista otettiin riittävä määrä osia mukaan. Käytännössä tekniikka kokonaisuudessaan, ja mahdollisimman paljon muita osia. Parhaimmillaan tehtiin sellaista, että alkuperäiset neliovisen puskurit prässättiin pienempään tilaan ja pultattiin sporttikorin takakonttiin - osan poistaminenkin kun nostaa prosentteja, mutta sen muokkaamisesta tai sijoittelusta ei laki maininnut mitään. Tällainen korinvaihtoauto näytti sitten päälle päin aidolta GTV:ltä, 635-bemarilta, coupe-mersulta, mutta papereissa oli edelleen Alfetta, 520 tai 240D. Koska kanta-auton (se perhevankkuri) osat oli kaikki merkitty, ei niitä saanut myöhemmin vaihtaa, tai muuten napsahti uuden vastaavan autovero heti maksuun, jos alkuperäisiä osia oli alle 50% jäljellä. Käytännössä moottorin tai vaihdelaatikon täystuho johti ongelmiin, ja siksikin tällaiset "prosenttipommit" ei olleet kovin arvostettuja käytettyjen markkinoilla. Myöskään museorekisteriin näitä ei saa, vaikka olisivat mainio esimerkki aikansa hengestä ja arjesta.

Juuri näin, myöhemmin tuohon on tullut tarkennus että "kuluvia osia" saa vaihtaa ilman että prosentit muuttuvat... mikä sitten auton tekniikassa ei ole kuluva osa jäänee katsurin harkittavaksi

[TeroPee]

Jotkut katsastajat olivat toisia vapaamielisempiä ja suhtautuivat kanta-auton ja korinvaihdon toteuttamiseen varsin luovasti. Tämä johti siihen, että todellisuudessa vaihtotyö rajoittui valmistenumeron vaihtamiseen siitä kanta-autosta ulkomailta tuotuun haluttavampaan malliin. Tällöin tietenkin auto itsessään on sellainen mitä tehdas on rakentanut, mutta identiteetti on vaihtunut.

[mutt]

Ja vaikka tuollaisen viritelmän saikin katsastettua, ei se sen laillisemmaksi muuttunut - asia saattoi tulla ilmi vasta jollain myöhemmällä omistajalla. Samoin oli semmoista, että omistajien vaihtuessa joku aina vaihteli osia "parempiin", esim. perhemallin penkit sporttimallisiin. Kun prosentteja laskettiin katsastuksessa uudelleen, alkoi setelinkuvat vilisemään sen hetkisen omistajan silmissä.

[Giselda]

Edellä olevienkin kommenttien perusteella ostoa harkitsevan kannattaa siis selvittää auton historia huolellisesti. Tehtaan sertifikaatti - tai mikä sen tarkka nimi nykyään onkaan - paljastaa milloin ja minkä mallisena kyseisen valmistusnumeron omaava Alfa on valmistunut sekä mihin maahan se on tehtaalta lähtenyt.

Pari vuotta sitten Nettiautossa oli Spiderin myynti-ilmoitus, joka alkoi "Kyseessä on siis korinvaihtoauto". Asian tunnustaminen suoraan ja kiertelemättä lisää uskoa myyjän rehellisyyteen ja on myyjän omankin edun mukaista. Tällainen korinvaihtoauto on varmasti jollekin ihan hyvä kesäauto ja sillä on vain omat rajoituksensa.

Yleensä Alfetta-pohjaisissa korinvaihtoautoissa on käytetty 70-luvun sedania kanta-autona, johon on muutettu 80-luvun GTV:n kori, mikä paljastaa asian, kuten edellä olevassa tapauksessa. Sen sijaan Spidereissa oli yleensä kanta-auto samalta vuosikymmeneltä eli esimerkiksi vm. -72 Giuliasta tai Berlinasta saatiin vaihtamalla siihen avokori Spider vm. -72, jolloin eroa alkuperäiseen on jo paljon hankalampi havaita.

Todennäköisesti Giulia 1300:a kanta-autona käyttäen rakenneltua Spideria alettiin 90-luvun alussa myymään aitona 1300 Spider Juniorina. Kun jotkut huomauttivat, ettei se ole aito, myyjä väitti ettei mikään erottanut sitä alkuperäisestä mallista. Ostajaa ei kuitenkaan löytynyt, ja auto päätyi Bukowskin huutokauppaan Wanhassa satamassa. Tarjolla ollut kalusto esiteltiin ennakolta jossakin Tuulilasitekniikan Maailmassa, ja tässä yhteydessä omistajankin sai lukea lehdestä, ettei auto todellakaan ollut alkuperäinen Spider Junior. Koko joukosta se oli ainoa korivaihtoauto, eikä siitä jätetty yhtään tarjousta. Huutokaupan järjestäjä ei voi ruveta kiemurtelemaan itsestään selvässä asiassa. Jos tällainen auto myytäisiin alkuperäisenä, myyjä syyllistyisi harhautukseen. Ostaja voisi jälkikäteen perua kaupan ja olisi oikeutettu saamaan myyjältä takaisin maksamansa kauppahinnan lisäksi kaikki muutkin hänelle aiheutuneet kulut. Sama koskee tietenkin huutokaupan järjestäjää, jos myyjä on antanut sille vääriä tietoja.

[KL]

Täälläpä mielenkiintoinen keskustelu korinvaihdosta ja ansiokas selostus miksi niitä tehtiin. Jos IT-kykyni riittivät, niin tuolla pari vuotta vanha tarina rehellisestä korinvaihdosta, joka toimii edelleen yli 20-vuoden jälkeen käyttö-/harrasteautona. Lainaus lehdestä taittajalta lupaa kysymättä.
https://1drv.ms/b/s!AlO-cDhg0IssgdB6uCEliUysV6spMQ

[Eero]

Täälläpä mielenkiintoinen keskustelu korinvaihdosta ja ansiokas selostus miksi niitä tehtiin. Jos IT-kykyni riittivät, niin tuolla pari vuotta vanha tarina rehellisestä korinvaihdosta, joka toimii edelleen yli 20-vuoden jälkeen käyttö-/harrasteautona. Lainaus lehdestä taittajalta lupaa kysymättä.
https://1drv.ms/b/s!AlO-cDhg0IssgdB6uCEliUysV6spMQ

Olipa kiinnostava tarina farkku-Themojen rakentamisesta! Kuvastaa hyvin ajan henkeä, jota itsekin sivusta seurasin. Korin-ja tekniikanvaihtoja pyöri omissa ja kavereiden käsissä 90-luvun lopussa aika tavalla. Lisäksi tuolloin harrastamani baijerilaisen merkin parissa touhu oli varsin "värikästä" ja monenlaisia toteutuksia nähtiin. Harmillisesti moni vähän valmistettu ja erikoinen "pappa-bemari" joutui silvottavaksi coupè-korimallin himossa.

[Alfistipohjoosesta]

Hämmennän omasta kokemuksesta. VM.1980 Alfetta sedan minkä ostin 1990 pilkkahintaan. Muistaakseni n.7000mk. Ikkunassa tais olla 19.900mk, ihan pölyn peitossa ja siis isossa autoliikkeessä. Olivat ihan ihmeissään että joku halusi sen koeajaa. Mutta kertoo mikä haluttavuus oli sedan Alfalla. "Sama auto" GTV:n olisi tainnut olla 30-40tmk, tästä en ota mitään takeita. Ja toki jo haluttavuus ihan eri. Muistelen että n.2v omistajuuden jälkeen taisin saada 2000-3000mk ja ostajan ajatus oli tehdä korinvaihto. Ja silloin kelpasi ja kelpaisi edelleen sedanina.
Lisäksi tiedän ja nähnyt että osa korinvaihdoista tehty ilman prosentteja ja osien sinetöintejä. Merkintä vaikkapa että muutettu muistuttamaan GTV:tä tms maininnalla. Todellisuudessa autossa on nolla osaa kanta-autosta.
Lisäksi alkuperäinen runkonumero löytyy. Tuolloin onnistuu että myy sen ulkomaille, siellä onnistuu täydellinen rekisteröinti runkonumerolla ja tehtaan specseillä. Ja kappas auton voi ostaa takaisin ja tuoda Suomeen aitona. Jota se toki onkin. Jossain vaiheessa vain joku mestari meistänyt siihen kanta-auton runkonumeron. Joka toki tuolloin poistetaan.

[FinPat]

Harmillisesti moni vähän valmistettu ja erikoinen "pappa-bemari" joutui silvottavaksi coupè-korimallin himossa.

Itsekin tuli aikanaan muutama korinvaihto leivottua mutta niiden kanta-autot olivat kolaroituja joten eipä tullut murhatuksi tulevaa klassikkoa.

[Alfistipohjoosesta]

Ja varmaan myös ruoste oli yksi. Työmäärä ja osien saatavuus. Ennen nettiä oli suht turha etsiä keltaisesta pörssistä helmapeltejä.

[KL]

Ei liity korinvaihtoihin, mutta vieläköhän tuo AAM-102 on hengissä?

[karila]

Ei liity korinvaihtoihin, mutta vieläköhän tuo AAM-102 on hengissä?

Ei löytynyt traficomista.

[alum]

^^^ Peltejä sai ulkomailta uusina ja purkaamoista käytettyjäkin, eivätkä ne ihan hirveästi edes maksaneet.

^^ Muistan jotakin tuosta Purje ja Moottori-lehden vuoden -72 (?) urheiluautovertailusta. Alfa on rekisteröity kai kevätkesällä -72. Eniten jäi mieleen ilmaus Keimolan ratakierroksesta - "Datsun 240Z pesi koko joukon". Koskaan ei oikein selvinnyt, oliko riisipussi ihan oikeasti Alfaa suorituskykyisempi, moottorin teholukemasta oli erilaisia tietoja 125-150hv, ja epäilin viimemainitun tarkoittavan amerikkalaisia hevosia. Alfassa oli "väärät" renkaat - liukkaat, olivatko ne ensiasennusrenkaat? Ettei vika olisi kuitenkin löytynyt penkin ja ratin välistä. Datsun oli halvempikin, Amerikassa kai suhteellisesti vieläkin enemmän, kun niitä siellä myytiin todella paljon. Fiiu oli huomattavasti halvempi, VW-Porsche todella kallis, joku osti sen luultavasti voidakseen sanoa omistavansa Porschen. Keimolan kierrosajat eivät ole jääneet mieleen, ehkä vähän alle kaksi minuuttia? Itsekin tuli aikanaan rata kierrettyä, muttei todellakaan millään "kierrosajalla".

Pääsääntöisesti neliovisista poiketen GTV-Alfojen olisi pitänyt selviytyä ajan hammasta vastaan - pl kolariautot. Ne olivat kuitenkin jo 80-luvulla käytettyinä hintavia, sata-, kun neliovisen sai muutamalla tonnilla.

[Giselda]

https://www.tori.fi/vi/76288479.htm
Luulisi Nettiauton olevan toria parempi paikka 2600 Berlinan myymiseksi.

Tämä tuli taas myyntiin. Tarjottaessa jotain 500 euron 164:sta tai 33:sta ei ehkä maksa vaivaa haalia kaikenlaisia todistuksia, mutta kyllähän myyjäkin voisi hankkia ne dokumentit. "Paperit hukassa" tarkoittaa joskus varastettua autoa ja karkoittaa kyllä muutenkin osan ostajakandidaateista. Tehtaan sertifikaatti on hyvä aloitus. Jos tämä oli muutama vuosi sitten tullin tilastossa, sieltä pitäisi löytyä kopio verotuspäätöksestä valmistusnumeron perusteella.

[KL]

Tämä varmaan sopisi aiheeseen?

[Riccardo]

image-3.188089.jpeg (38.98 KiB) Katsottu 12398 kertaa

Muotoilullinen esikuva?

[Giselda]

^^
Giulian mainoksesta on jätetty pois viittaus, että Alfat oli tarkoitettu miehille. Tai saattoihan mainosmies ajatella pienempitehoisen mallin olevan "turvallisempi" ja siksi soveltuvan paremmin naisille. Tässä on pysytty Berlinaa paremmin asialinjalla - ehkä talon sisältä tulleen palautteen ansiosta. Tuohon aikaan tuntui, ettei Alfoja mainostettu oikein missään, mutta onhan näitä sitten sukeltanut esiin eri lehdistä. Hevoset taitavat olla SAE-rotuisia, ne esiintyivät usein Koneliikkeen tiedoissa, vaikka DIN-rotuisinakin niitä oli ihan riittävästi. Italiassa kuuluu olleen CUNA-rotukin, joista ei tässä tarkoitettane. Huomionarvoinen on myös keskustapuolueen tunnus.

^ Ainakin Wikipedian mukaan Giulia esiteltiin 1962 ja 124 vasta -66. Ehkä tuo muutenkin sopisi paremmin viagraksi sinne viaattivoorumille.

[karila]

image-3.188089.jpeg

Muotoilullinen esikuva?

Ei, vaan Lada perustui Fiat 124 malliin.
Giulia oli tullut markkinoille jo paljon aikaisemmin.

[mutt]

Saippualaatikkomuotoilu oli 60-luvulla huippumuodikasta. Iso osa vanhan maailman valmistajista harrasti sitä niin suolakurkkumalleissa (esim. Simca tonni), kuin aikansa premiumeissa (Lancia Fulvia ja tämä Alfa.)

[1300ti]

Juuri näin, Giulian design on Fiat 124:ää hieman vanhempi, minkä näkee yksityiskohtien lisäksi lopulta korin hieman jykevimmistä sisärakenteista. 124:n muodot taas selvästi periytyvät monista kohtaa Fiat Milletrecentosta, jollaista olen usein tallissani vertaillut vieressä seisovaan "modernimpaan" 128:Iin ja Giuliaan. Sekä Giulian että Milletrecenton ovi sanoo sulkiessa vielä "thump", uudempi 124/125/128 ikäkauden Fiat "rämps". Sanotaan vielä, että onhan se 124 ja varsinkin 124T tai 125 hieno auto sekin.

[Evi]

https://www.tori.fi/vi/76288479.htm
Luulisi Nettiauton olevan toria parempi paikka 2600 Berlinan myymiseksi.

Tämä tuli taas myyntiin. Tarjottaessa jotain 500 euron 164:sta tai 33:sta ei ehkä maksa vaivaa haalia kaikenlaisia todistuksia, mutta kyllähän myyjäkin voisi hankkia ne dokumentit. "Paperit hukassa" tarkoittaa joskus varastettua autoa ja karkoittaa kyllä muutenkin osan ostajakandidaateista. Tehtaan sertifikaatti on hyvä aloitus. Jos tämä oli muutama vuosi sitten tullin tilastossa, sieltä pitäisi löytyä kopio verotuspäätöksestä valmistusnumeron perusteella.

Istuimet näyttävät hienoilta, ja onko autoa aiemmasta vähän laitettukin? Ulkomailta löytyy entisöintiin ja osiin konsultointiapua. Oikeastaan kaikkien alkuperäisten Alfojen - ml Arna - arvo näyttäisi olevan kasvussa, mikä kai kuvaa harrastajien kasvavaa kiinnostusta näinä ankeina Fiat-Alfojen aikoina. Tuommoista ei ole ihan kaikilla.

[Peki]

Nettiautossa myytävänä oleva Mk10 johdatti ajatukset taas kaasuttajiin. Esimerkiksi Jaguarilla käytettiin SU-merkkisiä, eikä todellakaan ollut mitenkään tavallista laittaa sinne useaa eri merkkiä. Missään Alfa-historiikissa tai -kirjoituksessa en ole nähnyt tähän selitystä, ja asioista silloin päättäneet alkavat jo olla poissa. Mielelenkiintoista olisi erityisesti se, oliko kaasuttajien valinnassa minkäänlaista logiikkaa, vai poimiko kokoaja tosiaan laatikosta tai hyllystä sen, mikä ensin käteen sattui, kuten näyttäisi olevan. Vaikka kasauslinjalla oli kaikenlaista sisilialaistakin Giuseppea ja Luigia puurtamassa, joista osa tuntui tekevän työtään vailla ajatusta, kukaan ei kai sentään laittanut samaan autoon vierekkäin erimerkkisiä kaasuttajia - tai sitten ne kärähtivät laadunvalvonnassa. Mitenkähän sellainen olisi toiminut.

[Evi]

^ Lähes kaikille oli varmaan päällimmäisenä väri, mutta hakikohan joku uuden Alfan ostaja autonsa Vattuniemenrannan varastosta kurkkaamalla konepellin alle minkä merkkiset kaasuttimet sieltä löytyy? Tai ilmoitti liikkeessä, ettei värillä väliä, kunhan siinä on esimerkiksi Weberit. Olisi aiheuttanut harmaita hiuksia automyyjille, kaasuttimia tuskin oli kirjattu mihinkään papereihin.

[Peki]

En ole ikinä keneltäkään kuullut tuollaisesta juttua, mutta olisihan se hauskaa, jos joku olisi ollut vaikka isänsä ja myyjän kanssa availemassa konepeltejä ja kurkkimassa moottoritilaan. Ostajat huokaisivat helpotuksesta, jos heille tietenkin tärkein eli uusi Alfa päällisin puolin oli moitteettomassa kunnossa vailla maalivikoja sekä tehtaalla tai kuljetuksessa syntyneitä peltilommoja. Esitteissä luvattujen värien saatavuus riippui ajankohdasta. Niiden suhteen ei voinut olla liian nirso ajattelemalla, että saahan tuosta naapuristakin autoja kaikenlaisissa sävyissä - siperiansinisestä kapitalistin veren punaiseen. Alfan sai varmimmin viininpunaisena (rosso vino/ amaranto/ veneziano?) kun se kuulemma oli Koneliikkeen toimitusjohtajan lempiväri.

[karila]

Juu, Rosso Amaranto.

[Peki]

Kuten netistäkin löytyvistä värikartoistakin ilmenee, Alfoja oli ainakin teoriassa saatavissa jos jonkinlaisissa sävyissä. Olen kaksi kertaa ollut valitsemassa uuden Alfan väriä, jolloin "parhaat oli jo viety päältä". Ehkei ihan oikeudenmukainen ilmaisu, kun kyseessä oli vain väri. Valinta piti tehdä ainoastaan kahdesta jäljellä olevasta vaihtoehdosta, joista tuo viininpunainen oli toinen. Molemmilla kerroilla tuli jostakin syystä valittua se vaihtoehtoinen, vaikka viininpunainen - kuten kuvasta näkyy - on ihan hieno ja tyylikäs. Kummassakaan tapauksessa ei valikoiman puutetta voinut oikein harmitella. Ensimmäisellä kerralla olisi saattanut tulla kipakka kommentti "Jos ei kelpaa, noissa takatuuppari-Skodissa löytyy varmasti paljon iloisia värivaihtoehtoja". Kommentoijana olisi saatttanut olla henkilö, jolla itsellään oli tuolloin nyttemmin erään foorumilaisen 2600 Sprint, jäyhä entinen rintamaupseeri, joka ei sietänyt kaikenlaisia turhanpäiväisiä kotkotuksia. Toisella kerralla taas olisi voinut saada toimitusjohtajalta vastaukseksi "Mjaa .... kyllähän niitä muitakin värejä saa tehtaalta. Mutta sitten joutuu odottamaan puoli vuotta tai vuoden .... ja vanhasta saa vaihdossa viisi tonnia vähemmän". Näissä yhteyksissä en edes tullut ajatelleeksi eri merkkisiä kaasuttajia. Ja vaikka olisinkin, olisi ollut parempi olla lausumatta sitä ääneen.

[Giselda]

Löytyi pari menneiden aikojen mainosta. Vanhemmassa Alfat on tarkoitettu "miehille" ja uudemmassa "miehille ja naisille". Niin kuin jo aiemminkin on tullut esille, edellinen oli herättänyt aika kiusallista huomiota, ja siitä oli annettu palautettakin. Tällaiset 50-luvun asenteet tai stereotypiat eivät oikein enää istuneet 70-luvun alkuun. Kerrotaan Koneliikkeen toimitusjohtajankin saaneen kuulla tästä ainakin puolisoltaan. Erään johtokunnan jäsenen vaimo mainitsi aikanaan, kuinka jossain tilaisuudessa oli tullut puheeksi auton vaihtaminen uuteen. Naistuttava oli sitten todennut, että "teidän firmassahan on niitä Alfa Romeoita, mutta ne on vissiin tarkoitettu vain miehille". Hän sitten hämmentyneenä ihmettelemään, että kuinkas nyt niin, minäkin ajan semmoisella? Ilmeni, että ostajakandidaatin mies oli puhunut naureskellen jonkun Kauppa- tai autolehden ilmoituksesta. En tiedä menikö tämä palaute koskaan "sylttytehtaalle" asti, mutta kuten oheisesta 2000 Berlinan mainoksesta näkyy, asia oli jo korjattu korostamalla, että Alfat oli tarkoitettu sekä miehille että naisille. Ehkä olisi ollut alun alkaenkin parempi keskittyä kuvaamaan autoa ja sen ominaisuuksia karsinoimatta ostajakandidaatteja miksikään sopiviksi "tosimiehiksi" tai "alfauroksiksi".

On kuitenkin todettava, ettei ilmoituksen asenne ollut mitenkään poikkeuksellinen eikä edes räikeimmästä päästä katseltaessa ajan lukemattomia mainoksia, joissa (vähäpukeinen) nainen oli laitettu loikomaan konepellille ja luomaan yksinkertaisille miehille mielikuvaa, että kyseisen auton hankkimalla nainen tulisi siinä mukana ikään kuin kylkiäisenä. Saattoihan Alfankin ostajissa olla joku, joka mainoksen perusteella jo tuohon aikaan tunsi itsensä "tosimieheksi" ja varsinkin jos se oli tapahtunut vanhempien rahoilla.

mainos1.jpg (78.04 KiB) Katsottu 11049 kertaa

mainos2.jpg (135.39 KiB) Katsottu 11049 kertaa

[dnapekko]

Tuo eka mainos toi kyllä mieleen Kummisedän päähenkilön.... )

[alum]

1.3-litraisen Giulian värivalikoima oli yleensä parempi. Joko niitä tilattiin paljon enemmän varastoon suurempaa menekkiä odottaen tai sitten ennakko-odotuksia useammat asiakkaat pitivät ehkä sitä pienitehoisena ja valitsivat suuremman moottorin, vaikka hintaero oli suhteellisesti aika suuri. Olen nähnyt varastossa jopa yhden keltaisen, oliko se sitten sama, joka paljon myöhemmin - 80-luvulla oli myytävänä Baltic-Autossa punaiseksi ylimaalattuna? Pieneen Suomeen ei ehkä haluttu isommin myydä sellaisia värejä, esimerkiksi punaista, joilla parhaiten oli kysyntää Saksassa, Ranskassa ja Sveitsissä. Ei kuitenkaan tarvinnut aivan kirjaimellisesti noudattaa Henryn linjaa: "Saatte Alfanne juuri haluamanne värisenä kunhan se on viininpunainen".

biancospino.jpg (51.64 KiB) Katsottu 10798 kertaa

[Peki]

^ Ainakaan värivalikoiman niukkuus ei ollut yksin toimitusjohtajan syytä.

Aiemmin toisaalla tuli todettua, että vanhalla kotisaarellani on edelleen R****nkärki-niminen paikka. Silmiin sattui heti sodan jälkeen painettu retkeilykartta, jossa koko alue on nimeltään R****nniemi. Kuitenkaan sinne vievää katua (kartassa vielä katkoviivalla) ei jostakin syystä enää nimetty R****nniemenkaduksi. Pari vuotta sen jälkeen niemeen asettautui r****en omistama yritys, joka toi maahan mm. Moskovitsi-nimisiä kulkimia. Ilmeisesti heidän taholtaan kiusallinen asia huomattiin, koska olympiavuonna julkaistusta matkailukartasta nimi oli jo hävinnyt, eikä sitä siis esiintynyt Koneliikkeen pääkonttorirakennuksen valmistuessa em. yrityksen naapuriin viereiseen kortteliin 50-luvun puolivälissä. Olisihan osoite "R****nniemenkatu 13" saattanut herättää hilpeyttä joissakin asiakkaissa - ainakin alfisteissa. Nyt r****-nimi on jäljellä vain siellä niemen kärjessä, eikä heidän kulkimiaankaan ole myyty saarella enää vuosikausiin. R****nniemi periytynee ajalta, jolloin katalat imperialistiset engelsmannit nousivat siellä maihin ja pommittivat myös r****en hallussa ollutta Viaporin linnoitusta.

Ryssänniemi.jpg (28.11 KiB) Katsottu 10762 kertaa

[Giselda]

^^^ 2000 Berlinan mainoksessa on vielä wanha logo. On surullista, että sitä piti muuttaa poistamalla Milano-sana. Esimerkiksi melko saman ikäisellä Fordilla ei ole nähty tarpeelliseksi jatkuvasti modernisoida vanhaa tunnusta, vaan senkin kautta tunnetaan ylpeyttä merkin historiasta.

Jälleen todiste siitä, etteivät Alfa Romeot wanhaan hywään aikaan olleet mitään jokamiesluokan autoja, eikä niitä myyty kaikenlaisille Joe Smitheille ja Fred Scuttleille.

sk1934.gif (25.47 KiB) Katsottu 10600 kertaa

[Evi]

hinnasto.gif (23.17 KiB) Katsottu 10485 kertaa

Tuosta huomaa haitarin hyvin. 2000 GTV:n hinnalla sai kaksi 1300 Giuliaa - taitaa saada tälläkin hetkellä. Hinnastojen julkaisun täytyi olla jonkinmoinen ongelma, vaikka ne eivät muuttuneetkaan päivittäin niin kuin 20-luvun alun Saksassa ja joissakin nykypäivän banaanivaltioissa. Autoveron jatkuva kiristäminen yhdessä laukkaavan inflaation kanssa sai aikaan, että vuoden kuluttua hinnat olivat jo aivan jotakin muuta.

Koneliikkeen myöhempi logo esiintyi Hyysiksen ilmoitusotsikkoteksteissä 40-luvun lopulla Koneliikkeen mainostaessa siellä radioita ja ompelukoneita juuri ennen Alfa-aikaa. Onkohan joku mainosnikkari saanut idean ja poiminut sen sieltä SK:n tunnukseksi? Ilmoituksen postinumerossa on virhe, mutta siihen aikaan posti löysi tiensä perille pelkällä katuosoitteellakin.

hyysis.gif (3.83 KiB) Katsottu 10485 kertaa

[1300ti]

Oheinen myynti-ilmoitus kolmesta Berlinasta on Tsekeistä, mutta punaisen Berlinan takalasissa on vanha CARF:in tarra. Tunnistaako joku vanhan Alfansa näistä? https://autoline24.fi/-/myynti/sedanit/ ... 1038492600

[mutt]

Näyttäisi berlinassa olevan myös suomalaiset kilvet ja sisällä suomalainen pahvilaatikko.

[Evi]

Eikös jotain tämän tapaista kaupattu nettiautossa joskus viime- tai toissavuonna? Punainen voisi olla vuoden -71/72 helsinkiläisillä ja valkoinen turkulaisilla kilvillä. En haluaisi uskoa, että vm -73 auto, jossa alunperin olisi ollut valkoiset kilvet, olisi ensin museorekisteröity mustille kilville ja sitten päästetty tuohon kuntoon. Eräällä lauttasaarelaistutulla oli uutena punainen mustakilpinen - oli päässyt valitsemaan pakan päältä -, muttei siis 73-mallia.

[Giselda]

1964-08-01.gif (26.65 KiB) Katsottu 10105 kertaa

Tässä on hyvä esimerkki tyypillisestä piirimyyjästä 60-luvun puolivälistä. Liikkeet olivat siihen aikaan vaatimattomia nykyisiin palatseihin verrattuna. Toisaalta myyjätkään eivät olleet palatseissa istuvia ruhtinaita, joita ostaja-alamaiset jopa hieman arkailevat häiritä. Jaguareja ei sentään Heinolassa myyty.

[Peki]

^
Koneliikkeen toimitusjohtajalla oli tavoitteena saada piirimyyjä "joka niemeen notkoon ja saarelmaan". Se tietysti tarkoitti "kansanautoa" eli Skodaa, mutta osaa koetettiin houkutella ottamaan Alfankin edustus. Pienemmillä paikkakunnilla ei ollut kovin suuria edellytyksiä tai odotuksia Alfa-myynnille korkean hinnan vuoksi, jos autoja koko maassakin myytiin vuodessa satakunta. Ostaja-kandidaatteja saattoivat olla ehkä apteekkari, pari pankinjohtajaa sekä muutama lääkäri ja yrittäjä. Jotkut Skoda-myyjät kuitenkin tarttuivat tilaisuuteen ymmärtäen esimerkiksi Alfan tarjoaman lisäarvon huollon osaamiselle. Sinänsä Skodaa edustaneet liikkeet eivät ihan kaikkialla olleet niitä pitäjän parhaita, joidenkin kanssa oli kaikenlaisia ongelmiakin. Laaja myynti- ja huoltoverkko mahdollisti myös hienon mainosfraasin "piirimyyjät kautta maan", jota eräät muutkin maahantuojat mielellään mainonnassaan viljelivät. Edustajia pyritiin saamaan ainakin suurimpiin kaupunkeihin. Verkosto oli joka tapauksessa parempi kuin muutama vuosi sitten, jolloin vaikkapa nääsvilleläiset saattoivat pohtia vievätkö Alfansa huollettavaksi Lohjalle, Lahteen vaiko Seinäjoelle. Ne myös vaihtuivat jatkuvasti, eikä esimerkiksi uuden auton mukana tullut Guida dei servizi assistenziali koskaan ollut aivan ajan tasalla, ei toki muissakaan maissa.

[alum]

Humoristisesti ja hieman mutkia oikoen voitaneen Koneliikkeen toimitusjohtajaa muistella, ettei sekään mies autojen suhteen elämässään pitkälle päässyt. Skodalla aloitti ja Skodaan varmaan lopettikin. Olihan hän oli jo 30-luvulla ajanut perheen Packardilla ja varmaankin jollakin omallakin dollarihymyllä (?). Mutta nousujohteisesti Skodasta Alfan 1900 ja 2000 Berlinaan, jälkimmäisestä Mk10:en. "Pudotus" Alfettaan. Sitten muita Alfoja; 90 ja ehkä 164. Ja lopuksi arvatenkin paluu takaisin Skodaan. 2000-luvun Superb oli tietysti hieman erilainen kuin 40-luvun piikkinokka-Skoda. Saman kohtalon kokivat kyllä eräät muutkin Koneliikettä palvelleet. Mutta kuitenkin poikkeava kierto tyypilliseen suomalaisesn nousujohteiseen Mossesta Mersuun. Ero oli siinäkin, ettei hänen tarvinnut viestittää asemaansa tai varallisuuttaan auton avulla. Vahinko, että se Montreal jäi hankkimatta - ellei sen kohtalo sitten olisi ollut samanlainen kuin 80-luvun 90:n.

[Peki]

^^^
Jutusta tuli vielä mieleen, että tunsin noihin aikoihin mainitussa kaupungissa hotellin omistaneen naisen, jolla oli juuretkin samalta suunnalta kuin tuolla liikemiehellä. Hän olisi ollut ihanteellinen ja kaikin puolin sopiva Alfa-asiakas, mutta oli kuitenkin mieltynyt saksalaiseen kansanautoon - niin ironista kuin se olikin.

On surullista lukea tuolta toisaalta foorumilaisten enimmäkseen karuja kokemuksia nykyisistä Alfa-myyjistä. En muista koskaan kuulleeni mitään kielteistä tai ainakaan pahoja puheita asiakkaiden saamasta kohtelusta enempää Vilhonkadun kuin Pitkänsillanrannan liikkeistä. Siihen aikaan ei ollut nettiä eikä oikein muutakaan foorumia, jossa valittaa. Mutta esimerkiksi missään yleisönosastossa tai autolehtien lukijapalstoilla sellaista ei ainakaan minun tietääkseni esiintynyt. Jos johonkin henkilöön olisi asennoiduttu huonosti tai ylimielisesti, se olisi varmasti noussut puheenaiheeksi tai muuten kantautunut johdon korviin esimerkiksi kerhon kautta tai muissa yhteyksissä, joissa omistajat tapasivat toisiaan ja maahantuojan ihmisiä. Siihen aikaan ei automyyjä - oli sitten kyseessä uusi tai käytetty - voinut koskaan varmuudella tietää, oliko joku ostajakandidaatti jonkun työntekijän tai peräti omistajasuvun henkilön tuttava? Niin kuin monissa tapauksissa olikin. Jo ammoisista ajoista lähtien oli myyjiä myös valistettu, että monasti ostaja saattoi tietää Alfoista huomattavastikin myyjää enemmän, ja häntä oli syytä kohdella sen mukaisesti.

Jos asenneongelmia oli, niitä saattoi olla muilla piirimyyjillä, ja silloinkin luultavimmin Skoda-kaupassa, jossa mm. osamaksusopimukset olivat toisinaan ongelma. Pienemmissä kaupungeissa Alfa-asiakas saattoi odottaa saavansa hyvää ja asiallista palvelua, kun ihmiset usein tunsivat henkilökohtaisesti toisensa. Ainakaan myyjän ei oikein kannattanut suhtautua kovin yliolkaisesti vaikkapa Alfasta kiinnostuneeseen lääkäriin, kun oli olemassa mahdollisuus joutumisesta hänen potilaakseen seuraavalla viikolla. Yleisellä tasolla ihmisten asenne toisiaan kohtaan oli sekä kunnioittavampi, että rehellisempi.

[JanVe]

Jostain bongasin, että Koneliike oli 50-luvulla tehnyt tai teettänyt 1900:sta suomenkielisen esitteen. Luulisi, että 2000:sta olisi tehty samanlainen, mutten ainakaan ole nähnyt tai kuullut sellaisesta. Omassa tuli mukana joku vierasmaalainen väribrosyyri.

Yllättävän monta 2000:sta Suomeenkin näyttää kulkeutuneen, vaikka se oli kalliskin. Toisaalta kaikki mitä tänne saatiin, löysi kyllä pula-aikana ostajansa. Kiva huomata, että näihinkin jotkut ulkomaiset firmat tarjoavat tai valmistavat ainakin tilauksesta uusio-osia valojen laseja ja koristelistoja myöten. Italiassa oli vielä äsken tarjolla alkuperäinen lukittava polttoainesäiliön kansikin.

[Evi]

^ Saksalainen kerho on noissa asioissa verraton apu. Sen jäsenten välityksellä saa asiantuntemusta ja vinkkejä kaikkiin ongelmiin, varaosiinkin. Ulkomaiset tutut ovat kehuneet juuri siitä, että "vaikeammillekin" osille on tekijöitä, jotka eivät isommin pidä ääntä itsestään, mutta joilla tuntuu olevan periaate - jos jotain ei löydy, se tehdään. En tiedä, hankkivatko alkuperäispiirustuksia jostakin. Hienoa, että ulkomailla on apua, kun tuollaisen saa kontolleen sukurasitteena.

Töllössä esitettiin taas kotimainen elokuva "Mies tältä tähdeltä" vuodelta 1958, jossa on noin minuutin pituinen näkymä "Ryssänniementien" autokorjaamosta. Se on ilmeisen tahallaan tehty vaikeaksi tunnistaa, koska Skodien lisäksi huoltoon on menossa yksi johtotähti ja dollarihymy. Alfoja ei näy. Korjaamopäällikköäkin esittää näyttelijä Heimo Lepistö, jonka tiukkailmeinen ja suorastaan tyly olemus ei voisi enemmän poiketa todellisuudesta. Mutta kiva kuvatallenne paikasta, jota ei enää ole ja josta minulla niin kuin monilla muillakin on paljon miellyttäviä muistoja. Alun välähdyksessä pihalta avautuu näkymä kadun vastakkaiselle puolella, jossa olevat vanhat rakennukset purettiin myöhemmin jossakin vaiheessa pois.

[alum]

Jutusta tuli vielä mieleen, että tunsin noihin aikoihin mainitussa kaupungissa hotellin omistaneen naisen, jolla oli juuretkin samalta suunnalta kuin tuolla liikemiehellä. Hän olisi ollut ihanteellinen ja kaikin puolin sopiva Alfa-asiakas, mutta oli kuitenkin mieltynyt saksalaiseen kansanautoon - niin ironista kuin se olikin.

Tuostapa palautui taas muistiin tämä Tuulilasitekniikan Maailman 1,6-litraisten vertailu jostain 1971-72. Alfan hinnalla sai suunnilleen kaksi Volkkaria. Toinen sopi vara-autoksi. Ainakin jompi kumpi todennäköisesti käynnistyi kylmempänäkin aamuna. Alfassa saattoi olla kaksinkertainen teho, mutta myös suurempi bensankulutus, vaikkei sillä ollut edes tuplasti kuplan huippunopeutta. VW oli siten testin "järkiauto", ja arvatenkin testilenkin ajaneen joukkion jäsenet kilpailivat siitä, kuka "pääsee" sompailemaan kuplalla, ja kuka taas "joutuu" Alfan rattiin. Hieman ironista oli se, että ryhmän eräällä toimittajalla kuulemma oli oma Alfa, kun samaan lehtiyhtiöön kuuluvat pornolehdet tuottivat niin hyvin, että toimittajillekin oli varaa maksaa kovaa palkkaa.

[Giselda]

Tämä tuli taas myyntiin. Tarjottaessa jotain 500 euron 164:sta tai 33:sta ei ehkä maksa vaivaa haalia kaikenlaisia todistuksia, mutta kyllähän myyjäkin voisi hankkia ne dokumentit. "Paperit hukassa" tarkoittaa joskus varastettua autoa ja karkoittaa kyllä muutenkin osan ostajakandidaateista. Tehtaan sertifikaatti on hyvä aloitus. Jos tämä oli muutama vuosi sitten tullin tilastossa, sieltä pitäisi löytyä kopio verotuspäätöksestä valmistusnumeron perusteella.

https://www.nettiauto.com/alfa-romeo/2300-b/12752058
2600 Berlina on laitettu uudelleen tarjolle - tai sitten ollut koko ajan. Miksiköhän Nettiauton bittinikkarin on niin ylivoimaisen vaikea laatia systeemiä, johon mallinimen voisi kirjoittaa oikein, eikä tarvitsisi myydä sen "brasileiran" nimellä? Harvinaisesta alkusarjan autosta syntyy ensimmäiseksi ajatus, ettei se ole ollut Brysselin autonäyttelyn esittelyautona. Eihän tuo kaikille sovi, kun on pientä laittoa. Mutta hieno malli, jota ei ole ihan jokaisella. Onko näitä nyt sitten noin kaksi kappaletta?

[Peki]

^ Minulle näitä on olemassa kaksi - tuo ja sitten se "Pohjoismaiden ainoa". Useammasta en muista koskaan kuulleeni tai nähneeni mitään faktaa. Aiemminkin on tullut todettua yhdellä johtokunnan jäsenellä olleen nyttemmin foorumilaisen omistama Sprint, yhdellä tai kahdella 2000 ja neljännellä Giulietta Berlina tai Ti. Jostakin on lähtöisin tarina, että joku "Kalpala" mukamas olisi sanonut kolmella olleen 2600 Berlinat. On perin kummallista, että Senior Mobilisti-lehdessä Alfoista satuilee Mobilisti-lehden päätoimittaja, dollarihymyjen asiantuntija, joka ei tiedä hölkäisen pöläystä Alfoista, eikä Koneliikkeen aikaan tiennyt edes mikä on Italia. Sen sijaan Seniorin päätoimittaja on koeajanut monia Alfoja, käynyt mm. Pomiglianon tehtaallakin sekä tuntenut ja tavannut lukuisia maahantuojan henkilöitä. Hänen muisteluitaan lukisi mielellään enemmänkin. En ymmärrä - eivätkä eräät muutkaan tuohon aikaan alfailleet ymmärrä - kenen etuja tällaisten tarinoiden kehittely palvelee. Täysin keksitty oli myös juttu Montrealin ostaneesta konsulista, joka olisi muka kysellyt osaako SK huoltaa sitä. Näitä tarinoita, joita on ollut myös Fiat-foorumilla ja jonne niiden kaikkein vähimmin luulisi aiheen puolesta kuuluvan, näyttää yhdistävän eräs mielenkiintoinen seikka. Niiden alullepanijat näyttävät kuuluvan samaan autotoimittajien kerhoon missä ilmeisesti sepittävät niitä toisilleen.

colección.jpg (27.82 KiB) Katsottu 9164 kertaa

Uusimmassa espanjalaisessa hömppäsarjassa Velvet colección näkyi Barcelonan kaduilla välähdys useammasta kelta-mustasta Giuliasta. Itse näin Epsanjassa tuohon aikaan pääasiassa musta-valkoisia Seat 1500-takseja. Ulkomaiset autot olivat siellä harvinaisia suojatullien takia. En tiedä olisiko tällaiset 60-luvun Alfat valmistettu Portugalissa, jolloin niillä saattoi olla alennettu tulli maita yhdistäneen ideologian vuoksi.

[alum]

Aneemista "Alfa-brändin" nykymenoa päivitellessä ja hämmästellessä tulee muistoihin 60- ja 70-luvut, jolloin oli tarjolla jos jonkinlaista Alfan versiota vähän jokaiseen makuun. Erilaisista korivaihtoehdoista ja moottoreista saatiin eräänlainen "matriisi", runsas - lähes samaan tekniikkaan perustuva - mallivalikoima, jota sitten ajoittain täydensivät Montrealin, Zagaton, GTA:n ja 33:n tapaiset erikoismallit. Kaikki vaihtoehdot eivät olleet yht'aikaa saatavissa, mutta silti ostajalla oli päin vastoin kuin nykyään mistä valita. Liikaahan niitä oli loppujen lopuksi, kun Alfasud ja Alfetta tulivat mukaan poikkeavilla moottoreilla ja alustoilla.

Ihanne olisi ollut 2600-mallien korvaaminen modernimman näköisillä koreilla. Ainakin jossakin kirjallisuudessa on selitetty Alfasud-projektin vieneen niin paljon resursseja, ettei niitä riittänyt 2600:n kehittämiseen. Se kuulostaa erikoiselta, kun resursseja riitti Montrealinkin tuotantoon. Pinin Farina oli 60-luvulla esitellyt hienon 2600 coupén, ja Alfa 6 olisi ollut erinomainen "iso malli", jos se olisi tuotu markkinoille 60-luvun lopussa 2600:n moottorilla.

Onneksi Alfa ei Lancian tavoin joutunut Fiatin kynsiin tai hampaisiin jo 70-luvulla. "Petojen suku" olisi ehkä onnistunut tuhoamaan Alfan jo silloin, varsinkin jos kaikkien Alfojen valmistukseen olisi alettu käyttää Lada-kaupoissa vastineeksi saatua venäläistä terästä.

Koneliike mainosti kovin vaatimattomasti mallistoa. Oli - niin kuin monilla muillakin maahantuojilla - Suomen tuontiohjelma. Siihen eivät kuulneet Spiderit, Zagatot, GTA:t eikä Montreal. Lehdissä ja esimerkiksi Auto-73 julkaisussa joillakin maahantuojilla oli kymmeniä versioita eri mallit yhteenlaskettuna, joita aivan varmasti ei ollut heti Suomesta saatavilla. Vaatimaton Alfa-valikoima johtui epäilemättä huonoista toimituskokemuksista tehtaalta - "Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee". Asiakkaiden piti tilata - suorastaan vaatia, jos halusivat Spiderin tai Montrealin ja saivat olla onnellisia, jos ne sitten aikanaan saapuivat ehjinä perille.

alfa.gif (4.24 KiB) Katsottu 8983 kertaa