Mutta jos ei Maxus Eunuq 6 suinkaan ollut täysin munaton esitys, oli vieressä yksi munakkaimmista PHEVeistä tällä hetkellä
.
Kollastin senkin rauhassa läpi, kun Maxus ei oikein jaksanut innostaa.
Jeep Wrangler 4xe PHEV-versiona oli vaikuttavan retro, työkalumainen ja röyhkeän ylpeä juuristaan samaan aikaan. Vähän samaa mekaanisen jämäkkyyden ja toiminnallisen tyylikkyyden fiilistä, kun Texasin kolleegat ovat vieneet hipelöimään ja kokeilemaan omia amerikkalaisten tuotteiden merkkiteoksiaan, erilaisia yksityistykistön laitteita.
Kaikki yksityiskohdat todella tukevan oloista ja otteen saa myös hanskat kädessä. Korkea nousta, astinlauta tulee tarpeeseen. Mutta katto yllättävän alhaalla. Konjakkinahat. Täysikokoinen varapyörä takapuskurin päällä. Konepellin alta löytyi ihana, Stelviosta tuttu Hurricane GME -pata 272 hevosen voimin. Ja sähkömoottorista taka-akselilla tulee 130 hv lisää. Mekaaniset lukot löytyy. 2500 kg maastokykyistä massaa rientää 0-100 km/h pinkaisun silti 6,0 sekuntiin
.
Yksi vaikuttavimmista yksityiskohdista oli silti lokarin päältä, rintapellin etupuolelta löytyvä latausluukku ja -pistoke. Prius PHEVin ja Outlander PHEVin latausluukut olivat muuten hyvin mietittyjen ja viimeisteltyjen kokonaisuuksien toimimattomimpia ja ärsyttävimpiä yksityiskohtia jokapäiväistä käyttöä ajatellen. Ja en ole vielä yhtään talvessa luotettavan tuntuista latausluukkuratkaisua nähnyt tai kokenut (Taycanissa kuulemma on hyvä, mutta miksi niistä pitää tehdä niin huonoja?).
Koko paketti on kiinni autossa samoilla kupukantapulteilla kuin oven saranat. Luukku on jämäkkää, paksua muovia ja istuu hyvin. Ja kumisuojat piti vetää ulos ihan voimalla, joten voivat olla jopa tiiviit maastossa
.
Tuossa olisi vetokykyinen talviauto monenlaisiin olosuhteisiin. Ja hinta vain 30 keur kalliimpi kuin Eunuqissa
.
Cotzy