Rauta kylmää - miehet kovia?

[Alfissimo]

Kyllä se välillä potkii. Itsellä kävi vähän vastaavasti syksyllä -11, kun olin aikuisikäni parhaimmassa kunnossa, siis mittatikkuna oma itseni. Vasemmasta jalasta lähti hitollisen kivun säestyksellä täysin voimat ja pito pois.
Fysioterapeutin mukaan lievä välilevypullistuma tms., eikä edelleenkään kulje bitti vasempaan jalkaan kuten pitäisi. Jotain tarttis salillakin tehdä, että auttaisi, muttei viitsi itseään tekemällä lisää rikkoa, jolloin lopputuloksena on motivaation ja uskalluksen puute johtuen takaraivossa olevasta pelosta, että jotain voi hajota lisää.

Ei nytkään hyvä ole, mutten halua, että olisi huonomminkaan.

[lerppu]

Voimia paikkojen hoitoon niitä hoitaville. Itsellä taas jokavuotinen fysioterapia käynnissä. Ruksautellaan ja hierotaan auki, tehdään venytyksiä ja aktivointeja himassa. Sitten on puolivuotta hyvä - ja lipsutaan takaisin vanhaan... Treenata pystyy kun ei vedä maasta tai kyykkää. Apuliikkeitä siis ja hassuttelujumppaa. Kukaties aikuisen elämäni heikoin kunto, mutta en epäile etteikö tästä taas pian hiivitä ylöspäin!

[Tazio]

Aika syvällä kynnetään täälläkin. Treeni ja ravinto ovat olleet jo puolisen vuotta täysin retuperällä.
Kevättalvesta asti on treenattu ja kisattu practical'ssa siihen tahtiin, että voimatreeni on ollut satunnaista ja täysin puolittaista.
Täydellinen epäonnistuminen asioiden tasapainossa pitämisessä on siis tosiasia

Lisäksi pyssy-golf on kipeyttänyt toisen akillesjänteen siihen jamaan, ettei pinnoista vetoa pahempaa uskalla juuri tällä erää
edes koittaa.

Lokakuun lopussa on vielä yksi rankingkelpoinen kapina johon olen jo ilmoittautunut joten niille nurkille täytyy ilmeisesti nykytilanteen kanssa elää. Tavoite siis nyt on päästä seuraavien viikkojen aikana kuntoon josta voisi sitten aloittaa harjoittelun marraskuun koittaessa. Ei hyvä, tällä ikää ei pitäisi vapaaehtoisesti antaa voimatasojen ja massan kadota, ne kun eivät välttämättä tule ikinä takaisin

-Tazio

[Shuttle]

Ylikunto. Ai että, nyt vähintään 3kk ajan ei niin mitään. Ilmeisesti elämän muu stressi ja tiukka treenaus (sali 4-5 krt/viikko ja päälle pyöräilyt/lenkki/uinti) veti solmuun. Noh... lääkäri sanoi et voi hyvin venähtää 6kk mittaiseksi treenikiellot... Liian vähäiset kalorit, liikaa treenausta, liian vähän lepoa, liian vähän unta, liian kova rytmi. Ja mä kun luulin ettei tällaista voi sattua.

[lerppu]

^No voihan shaiBe! Nyt vaan sitten oikeesti iisisti, toi on vaarallisempaa kuin monet ymmärtää.

Taziolle myös tsemppiä - kiinnostuksen kohteet saa vaihdella, ei siinä ole mitään vikaa. Sitten kun polte salille palaa, niin ehtiihän sinne menemään. Olkoon vaikka mikä marjanpoimijan kunto - sitä pitää tehdä mistä tulee onnelliseksi!

[Shuttle]

^No voihan shaiBe! Nyt vaan sitten oikeesti iisisti, toi on vaarallisempaa kuin monet ymmärtää.

Tämäpä se. Tavallaan varoitusmerkit olleet ilmassa jo pitkään, mut aina sivuuttanut kaiken. Nyt hiljaa parantelua ja rauhallista elämää. Yleinen tila on sellainen ettei tätä kenellekään soisi ikinä.

[jkk]

Omat treenit sujuu ihan ok, nelijakoisella reenaan, ei ole niin päivän päälle. Massaa on tullut lisää ihan ok, läskiä ja lihaa. Raskas 3 vuorotyö ja laihat unet aiheuttaa vähän haastetta. Vuodenvaihteesta on kertynyt 10 kg lisää, nyt 97 kg / 174 cm.. Viimeaikoina omat reenit on ollut vähän enemmän voimapainotteisia. Ylikuntoa mulle ei ole vielä tullut, pientä väsymystilaa pukkaa välillä, sekä 16 vuotiaana reväytetyt rintalihakset muistuttaa jos on liian vähän lämmitelty. Jos väsyttää / ei ole fiilistä reeneihin, skippaan hyvällä omallatunnolla.

[lerppu]

Kummallinen homma. Huomasin eilen että vasemman hauiksen päältä on revennyt haalari! Raskausarpia on toki ennalta olkavarsissa ajalta miekka & magia. Mutta sittemmin ei ole hanskat kasvaneet. Mitäs tämä tällanen on? Tuleeko vanhuuden mukana haalarin ratkeamisia jos vähän pumppailee? Mitä helv?!

[jkk]

^tyhmä kysymys, mutta mikä on haalari tässä yhteydessä? Raskausarven ymmärrän, nopeasta kasvusta useimmiten, myös lihomisesta...

E: vai...treenaatko ihan oikea haalari päällä?

[lerppu]

^Pimeällä '90-luvulla isot pojat naureskeli että kun ihoon tulee raskausarpia, niin "haalarit repee". Haalarit tässä yhteydessä viittaavat siis ihoon ja repeäminen raskausarpiin. Olkavarsien sisäreunat ovat aikoinaan saaneet siipeensä raskausarvista, mutta näm ovat jo aikoja sitten vaalenneet. Mutta nyt yht'äkkiä vasemman haukkarin päällä - ihan keskellä hauista - on tuore raskausarpi. Pala ei ole kasvanut. Pitääkö olla huolissaan? Ihon ongelmat viesti jostain muusta? Ratkaisuksi ajattelin kasvattaa sitten sitä hauista, jotta koko sopisi uuteen arpeen...

[jkk]

^ok, nyt ymmärrän. Tuohon aikaan olin itse vielä vaipoissa ja opettelin puhumaan, ilmankos en heti hiffannut.

Iho-ongelmiin varmaan kannattaa konsultoida lääkäriä?

[Tazio]

^Pimeällä '90-luvulla isot pojat naureskeli että kun ihoon tulee raskausarpia, niin "haalarit repee". Haalarit tässä yhteydessä viittaavat siis ihoon ja repeäminen raskausarpiin. Olkavarsien sisäreunat ovat aikoinaan saaneet siipeensä raskausarvista, mutta näm ovat jo aikoja sitten vaalenneet. Mutta nyt yht'äkkiä vasemman haukkarin päällä - ihan keskellä hauista - on tuore raskausarpi. Pala ei ole kasvanut. Pitääkö olla huolissaan? Ihon ongelmat viesti jostain muusta? Ratkaisuksi ajattelin kasvattaa sitten sitä hauista, jotta koko sopisi uuteen arpeen...

Toimintamalli kuullostaa oikealta

Yllättäin ja tilaamatta nuo arvet kaiketi yleensäkin tulevat. En tiedä voiko moisia saada vaikkapa jonkun pumppitreenin seurauksena, toinen voisi olla hyvät lihaspaineet, voisi saada jotain tuollaista aikaan ilmaan merkittävää kasvua?
Etenkin jos koneessa on kortisonia

-Tazio

[jkk]

^kai nuo useimmiten tulee siitä kun iho venyy paljon ja nopeasti. Ihohan venyy loppupeleissä aika paljon. Jos tulee arpia niin jotainhan pakko tapahtua siellä ihon alla...? Ei muutakun hakkaamaan hauis-ojentaja supersettejä ja laskemaan arpia

[h_lauri]

Kolmas kerta tänään kymmeneen viikkoon ku tuli käytyä. Vähän tuntuu lihaksissa(?). Huomenna ei kykene, pitää junailla duuniin Pasilaan lähelle kasia.

[teletappi]

^Pimeällä '90-luvulla isot pojat naureskeli että kun ihoon tulee raskausarpia, niin "haalarit repee". Haalarit tässä yhteydessä viittaavat siis ihoon ja repeäminen raskausarpiin. Olkavarsien sisäreunat ovat aikoinaan saaneet siipeensä raskausarvista, mutta näm ovat jo aikoja sitten vaalenneet. Mutta nyt yht'äkkiä vasemman haukkarin päällä - ihan keskellä hauista - on tuore raskausarpi. Pala ei ole kasvanut. Pitääkö olla huolissaan? Ihon ongelmat viesti jostain muusta? Ratkaisuksi ajattelin kasvattaa sitten sitä hauista, jotta koko sopisi uuteen arpeen...

Toimintamalli kuullostaa oikealta

Yllättäin ja tilaamatta nuo arvet kaiketi yleensäkin tulevat. En tiedä voiko moisia saada vaikkapa jonkun pumppitreenin seurauksena, toinen voisi olla hyvät lihaspaineet, voisi saada jotain tuollaista aikaan ilmaan merkittävää kasvua?
Etenkin jos koneessa on kortisonia

-Tazio

Tähän lisään, että itsellä (ja vaimollakin) on pumppitreenin jälkeen usein ollut mm. kainaloissa/etuolkapäissä pientä "raskausarpea", joka lähtee viikossa parissa jättämättä pysyviä jälkiä. Pitäisin kuitenkin enimmäkseen hyvänä merkkinä, jos/kun pumppia haettu.

Ketjun teemaan kommentoin, että nykyään omat voimailutreenit, vuosia painonnostoliikkeitä 5x5-tyyppisesti, olen vaihtanut ns. triathlontreeniin ja satunnaiseen bodaukseen (sarjat nykyään noin 3x10). Siis uintia, juoksua, pyöräilyä ja voimailua huomattavasti hermostoa vähemmän kuormittavalla sarjoituksella.

[lerppu]

Räty on twitterissä. Tämä helmi löytyi aamulla.

[Tazio]

Kaivetaanpa tämä kumpujen yöstä

Viime talvi ja kesäkin meni kaiken maailman pyssyleikkien parissa ja lopputuloksena voimatasot laskivat kohisten.
Itse asiassa tasolle jonka päälle ei mielestäni Westside-templatella voi rakentaa, ensin tarvitaan pohjat.
Olenkin syksystä pikkuhiljaa noita pohjia koittanut luoda, työkaluna JTS’n Bench press ja Deadlift manuaalit kyykyn kulkiessa tuossa vedon rinnalla.
Iän heikentämää työkykyä olen pyrkinyt huomioimaan ylimääräisillä välipäivinä jolloin ei nostella. 6 krt viikossa sijaan yritän vetää 2-3 sessiota ja sitten ottaa ammuntatreenipäivän väliin. Näin viikkooon tulee pari ampumapäivää, 3-5 voimatreeniä ja mahdollisesti se yksi lepopäiväkin.
Westside-miehelle on kyllä hankalaa kun nuo JTS-templatet teettävät ylipitkiä sarjoja. 10 toiston sarjahan on kestävyysharjoitus

Oppina tästä alhosta voisi mainita, että jos ikää on yli 50 älkää missään nimessä ottako pidempiä taukoja. Lihasmuisti et al my ass!

-Tazio


Sent from my NSA monitored iPhone using Tapatalk

[silverine]

Kirjoitellaans tännekin taas vaihteeksi. Kovin positiiviseen ja opettavaiseen sävyyn on tullut paasattua
mutta sitten sedällä(kin) kolahti omaan nilkkaan. Tai olkaan. Kaiken saa hajalle kun salilla kauan yrittää(37 vuotta).

Puolitoista vuotta sitten sain kortisonia kipeään olkapäähäni ensimmäistä kertaa elämässäni.
Tuli kivuttomaksi mutta reilu vuosi sitten rupesi olka taas kipeytymään. Sitten ei enää ultrassa
näyttänyt kovin hyvältä - supraspinatus-jänteen sisäinen repeämä. Käytännössä reikä jänteessä,
6x9mm. 2mm ehjää jännettä jäljellä eli ei ihan poikki. Magneettikuva todisti samaa.

Julkisen puolen jumppia ja lepoja kokeilin mutta ei siitä pelleilystä tullut muuta kuin vihaiseksi.
Suuntaus parhaalle yksityisen puolen olka-kirurgille Harri Heliölle leikattavaksi - leikkaus tehtiin elokuun 8. pv.
Eli kohta rupeaa olemaan puoli vuotta leikkauksesta.

Kovasti on saanut ensin jumpata liikkuvuudet taas normaaliksi ja samalla progressiivisesti kiusata kroppaa.
Vetoliikkeitä pystyy tekemään jo periaatteessa täysillä, käsiä hyvillä tehoilla kunhan hauberit tekee olkapää
tuettuna(scott). Pikku hiljaa kudokset rupeavat ottamaan vastaan kuormaa. Punnertaminen on edelleen
kivuliasta ja sen kanssa pitää edetä varovaisesti. Käsipainopenkkiä ja levytankopenkkiä teen vuoroviikoin.
Tangolla vähän lyhyempiä sarjoja. Sarjapainot ovat tällä hetkellä penkissä n. 70% entisestä - voimia on
enempäänkin mutta etenen pienin askelin.

Kun varsinaista voimatreeniä ei ainakaan aluksi pystynyt tekemään kunnolla, tuli palattua nuoruudesta tuttuihin
supersarjatreeneihin vastalihaksille. Hyvin saa tehoa hauis-ojentaja tai selkä-rinta -treeneihin. Samalla olen
vierottanut itseni vyön käytöstä - nyt kestää tehdä kulmasoutuja satasen romulla ilman vyötä mitä en aiemmalla
kipeällä selällä olisi pystynyt tekemään...eli näköjään syviä lihaksia olen saanut aktivoitua kuoliosta.

Jos kaikki menee ilman suurempia takapakkeja, olkapää ja mies on aiemmassa kunnossa ensi kesänä. Eli vuoden
savotta. Yritän olla rikkomatta. Mitään.

[FinPat]

Kappas, rautainen ketju!

Itselläkin näköjään foorumin, tai ainakin tämän ketjun osalta tavanomainen tausta. Joskus juniorina kestävyysurheilua sen verran tosissaan että junnujen maajoukueringissä tuli treenattua ja muutamissa kisoissakin käytyä siniristipaidassa mutta mielenkiinto kääntyi kamppailulajien ja voimaharjoittelun puolelle opiskelujen alkaessa. Ruumiinrakenne ja lihassolujakauma sopisi kyllä enemmän maratooniin kuin salille tai tatamille.

175cm / 60kg painoluokasta päädyin kuitenkin tilanteeseen jossa piti laihduttaa melkein 10kg että pääsee 181lbs (82.5kg) luokassa nostamaan kyläkisoissa Texasissa. Voi sitten leuhkia reilusti yli 300 penkillä, yli 400 kyykyllä ja 500 maastavedolla vielä yli 40 vuotiaana....

Ja nyt yli 50 vuotiaana luonnollisesti nivelet natisevat ja rutisevat, voimailu on isojen miesten hommaa ja minun raamini ovat syntyjään sieltä kapeammasta päästä. Olkapäät leikattu kertaalleen mutta eivät ne normaalia elämää haittaa. Nykyään sitten treenataan kelloa vastaan eli tavoitteena että aikanaan kun kaadutaan niin kaadutaan saappaat jalassa. Ja siihen saakka kehtaa kesäisin kulkea rannalla ilman paitaa.

Lisätään vielä että ketjun nimi voisi olla sukupuolineutraalimpi, nykyään näkee jo paljon todella vahvoja naisia jotka laittavat raudan valittamaan.

[lerppu]

Ah, tämäkin löytyi!

Veljille voimia taisteluun. Omat kolotukset tuntuvat hieman vähäpätöisiiltä luettujen rinnalla, mutta valitan silti että joskus olkapäähän sattuu.

Paljon puhetta ja vähän tekemistä on ollut säännöllisesti saliohjelman nimi tässä vuoden päivät. Leukalihakset ovat kasvaneet!
Voimatasot sitkeästi paikallaan, mutta kun mies vanhenee niin eikö sen voi lukea kehitykseksi?

Eilistä salitreeniä haittasi kun salikaveri teki kauppoja samaan aikaan Giuliettan lattiamatoista.

Kesäkuntoa taas haetaan, pyykkilauta 2003 -projekti käynnistetään taas uudelleen, josko tänä vuonna osuisi? (ei osu.)

[Touho]

Pahoittelut treenin häirinnästä , tarjoan kyllä joskus kahvit ostajan löytämisestä. Offtopic out.

[JiiPee]

Katohan, kiva ketju .

Mä en ole rautaa nostellut siinä määrin, että niitä tuloksia mitenkään kannattaisi tuoda julki. Riittää, kun MiTo:n vaihdelaatikko nousee syliin ja sen saa kannettua mihin huvittaa. Nyt kun käyn reippaasti 50+ vuotta, niin otin itselleni PT:n tammikuun puolesta välistä. Tavoitteena saada voimaa ja kestävyyttä sekä vanhat hemmetin hyvät farkut jalkaan. Syyskesällä 2018 jäi herkuttelukausi viineineen päälle, eikä syyskauden stressaava työtahti mitenkään liikuntaakaan edistänyt. Sanomattakin on selvää, että se näkyy housun kauluksen kasvuna.

PT:n ottaminen kannatti. Tuntuu, että siitä on saanut itselleen motivaatiota. 5-6 kertaa viikossa käyn nyt jotakin tekemässä: muutaman kerran salilla ohjelmoidusti ja sitten kävelemässä/juoksemassa. Talviaikaan nastalenkkarit ovat tähän ylivertainen keksintö. Olen ikävuodesta 22 alkaen juossut joka vuosi cooperin + tehnyt lihaskuntotestit + muuta "pakollista". Ei niitäkään ole harjoittelematta pääsyt hyvällä/erinomaisella arviolla läpi. Cooper on ainoa testi, jota olen oppinut vihaamaan. Liikunta kannattaa kaikissa muodoissaan. Mulla oli kesällä jätekuormia viedessä apupoikana koko ikänsä liikuntaa harrastanut 90v -ikäinen herrasmies. Hän käy muuten vieläkin lenkillä .

Terkuin
JiiPee

[Tazio]

Onkos muuten muilla vanhemmilla ongelmia isojen nivelten kanssa kun keli kylmenee?

Tuo ’15 jalkapalloksi turvonnut polvi jolla ei kuulemma voi enää tehdä muuta kuin vesijuoksua (näin sanoi lekuri. Meni kaiketi reilu 8 kuukautta ja kyykkäsin 2 markkaa. Sen jälkeen olen koukistanut polvia 245 kyydissä joten ihan hyvä siitä tuli <sellainen evil grin hymiö> ) on nykyisin sellainen, että kun keli kylmenee se alkaa kyllä heti oireilla.

Etenkin vedossa, kyykkyä se kestää tasan 2 sadalla otetun kakkosen ja vetoa ei juuri ollenkaan. Markka viisikymmentä on vetäessä sarjapaino joka alkaa tuntua heti kun ulkolämpötila on alle -5. Vihloo useamman päivän.

Esim. tänään, vetopäivä mutta verryttely loppui tasan tuohon. Sen jälkeen pystyi kyllä kyykkäämään ihan hyvin.
Alkulämmöt pitäisi olla sinnepäin, sbd:n IPF-lämppärit jaloissa eikä vetotekniikankaan pitäisi ihan päin p olla.
Muilla samankaltaista oireilua? Ratkaisuja, ajatuksia?

-Tazio


Sent from my NSA monitored iPhone using Tapatalk

[FinPat]

Etenkin vedossa, kyykkyä se kestää tasan 2 sadalla otetun kakkosen ja vetoa ei juuri ollenkaan. Markka viisikymmentä on vetäessä sarjapaino joka alkaa tuntua heti kun ulkolämpötila on alle -5. Vihloo useamman päivän.

Kovat raudat selässä Taziolla.

En ole lääkäri, fysioterapeutti tai muutenkaan alan ihminen joten voin vain esittää arvauksia siitä miksi polvi vihloo mutta oireiden perusteella kuvittelisin että kyseessä on jokin mielenkiintoinen liikkuvuusongelma. Kyykyssä varsinkin alaselän ja takapuolen liikerata on erilainen kuin vedossa.

Itselläni maastaveto tuntuu oikeassa polvessa jos olen ajanut autolla pidemmän lenkin ilman tasanopeussäädintä.

[lerppu]

^^vielä toistaiseksi alkulämpöinä menee kun ajaa salille penkinlämmitin päällä. Syynä kenties vähäiset (!?!) kierrokset lähitähden ympäri, counterissa 41... Mutta nyt jo havaittavissa hidasta käynnistymistä ja parhaan saa irti vasta takaysillä! Nivelkolotuksia odotellessa.

Mutta - nenä on murtunut aikoinaan kahdesti kun kamppailulajeissa oli intoa taitoa enemmän. Nenänvarresta tietää vaihtuvan säätyypin varmemmin kuin Kerttu Kotakorven kartoista...

Vinkkiä vaivaan ei ole, kunhan koin aiheelliseksi osoittaa henkistä tukea.

[jkk]

Onkos muuten muilla vanhemmilla ongelmia isojen nivelten kanssa kun keli kylmenee?

Tuo ’15 jalkapalloksi turvonnut polvi jolla ei kuulemma voi enää tehdä muuta kuin vesijuoksua (näin sanoi lekuri. Meni kaiketi reilu 8 kuukautta ja kyykkäsin 2 markkaa. Sen jälkeen olen koukistanut polvia 245 kyydissä joten ihan hyvä siitä tuli <sellainen evil grin hymiö> ) on nykyisin sellainen, että kun keli kylmenee se alkaa kyllä heti oireilla.

Etenkin vedossa, kyykkyä se kestää tasan 2 sadalla otetun kakkosen ja vetoa ei juuri ollenkaan. Markka viisikymmentä on vetäessä sarjapaino joka alkaa tuntua heti kun ulkolämpötila on alle -5. Vihloo useamman päivän.

Esim. tänään, vetopäivä mutta verryttely loppui tasan tuohon. Sen jälkeen pystyi kyllä kyykkäämään ihan hyvin.
Alkulämmöt pitäisi olla sinnepäin, sbd:n IPF-lämppärit jaloissa eikä vetotekniikankaan pitäisi ihan päin p olla.
Muilla samankaltaista oireilua? Ratkaisuja, ajatuksia?

-Tazio


Sent from my NSA monitored iPhone using Tapatalk

Täällä vihloo leikattu polvi. Etu -ja takaristiside tehty uusiksi sekä samasta polvesta kierukat siistitty 2011. Ajoittain vaivaa vammainen vihlova luukivun kaltainen kipu. Polkeva liike lämppärinä esim pyörä, jossa polvi liikkuu koko liikeradan on mua auttanut. Vähän oon pidentäny lämpän kestoa. Oon huomannut myös, että kireiden reisien venyttely auttaa polven toimintaan. Polven kestävyyteen vaikuttaa paljon ympäröivät / tukilihakset. Aikoinaan lekuri mulle sanoi, että jos oisin ollut keski-ikäinen niin polvea ei olisi edes leikattu vaan hoidettu arkikuntoon lihasjumpalla.

Mitä tolle sun polvelle on käyny? Siitä paljon riippuu mikä siihen vois auttaa.

[Tazio]

^, ^^ ja ^^^

Kiitoksia henkisestä tuesta. Tuo liikerata tosiaan voi olla osasyyllinen, kipeytyvä polvi on lyhyemmässä jalassa kiinni. Paine voi ehkä vedossa kohdistua eri tavalla. Tosin tämä ei selitä miksi kiukuttelee kylmällä

Tuolle ei käynyt juuri mitään dramaattista.
Tammikuun pakkasten aikaan jokunen vuosi sitten tein mave-treeniä. Pääsin johonkin vika lämppärisarja/eka työsarja nurkille kun sitä alkoi vähän kolottaa. Jätin siihen, seuraavana aamuna polvi oli melonin kokoinen ja pirun kipeä. Ei ollut kuvissa rikki, sai kortisonia ja lepoa.
Liiallinen rasitus kirjattiin syyksi.

Turvotus laski aikanaan ja normielämää kesti hyvin. Sattuneesta syystä olin hyvin varovainen sitten kyykyn ja vedon kanssa (lekuri tosiaan piti kuolleena syntyneenä ajatusta, että sillä voisi juuri kivutta treenata muuta kuin vesijuoksua/satujumpaaa, koska ikä) ja kesti tosiaan aika kauan, että kesti treeniä kivutta. Kipu on ajoittain palaillut ja itse asiassa nyt kun pakkasten alkaessa se taas iski tajusin tuon syy-yhteyden keliin.

-Tazio


Sent from my NSA monitored iPhone using Tapatalk

[jkk]

^voisko kortisoni vaikuttaa sitten? Kortisoni ymmärtääkseni saattaa heikentää kudoksia pidemmällä aikavälillä.

[lerppu]

Kauniimpi puolisko on elämänsä koripalloilut - lue: polvileikattu. Polven ruston kulumat ovat kivulle lämpöherkkiä, kuormitus tällöin laukaisee akuutin kivun. Jos taas kipua myös levossa, voi nivelnestettä olla päässyt väärään paikkaan ja se johtaa lämpöä sekä painaa hermoa-x ikävällä tavalla.

Anywho - amatööri huutelee etänä ja toisen kokemuksiin perustuen. Kaikki diagnoosit kuulijan vastuulla!

[Ipi]

Oma veikkaukseni: Jos toinen jalka on lyhyempi, tulee maastavedossa kohtuuton paine juuri siihen lyhyempään jalkaan. Tämä tapahtuu nimenomaan siinä tapauksessa, että syy on lonkan virheasennossa, jolloin reisiluu on taempana kuin toinen. Lääkkeenä lonkan vapautus kireyksistä ja syvien lihaksien vahvistus sillä alueella. Netistä löytyy paljon vinkkejä ja tarvitsee vain valita itselleen sopivat.
Itselläkin jo 50+ ikää ja ei eroa siihen, kun oli 35. Missään ei kolota eikä nivelet pauku/valita. Mm. kolarin jäljiltä ( 2010 ) on vasen puoli vieläkin hieman kasassa ja polvissa leikkausarvet kemiallisen palovamman jäljiltä mutta vaivaa ei niistä ole.
Kortisonia ei pitäisi nivel- tai jännevaivoihin laittaa, kuluttaa enemmän kuin korjaa.

[silverine]

^ Kortisonia voi laittaa kunhan se tehdään ns. ultraääniohjauksessa. Eli katsotaan oikeasti mihin pistetään.
Olkapääkipujen yhteydessä useimmiten limapussiin ja/tai takakautta niveleen.
Mutta ei usein/loputtomiin tietystikään.

[Hämis]

Itsellä vaivaa nivelrikko ja säännöllinen kipuilu polvessa. Varsinkin oikea rutisee ja paukkuu rappusiakin noustessa. Ikää on karvan auki viiskybää.

Em. syystä kyykyt on historiaa ja prässillä ym. nitkuttamisella pitää pärjäillä. Ei jyrkkiä kulmia polveen tai sitten jää jalkareenit väliin taas hetkeksi. Glukosamiini-MSM yhdistelmällä saa jotain apua, mutta jos härkäilee noiden painojen kanssa, ei jeesaa sekään. Jotkut suositelleet gelatiinia, mutta ei ole tullut vielä testattua.

[lerppu]

Kamala jalkapäivä taas kärsittävänä tänään. Onneksi se on sitten ohi ja voi taas keskittyä olennaiseen!

Tämän vuoden proggis on tehdä kestävyystreenejä, 8 - 10 sarjoja... Voimaa ei tähän ruumiiseen enää tartu, niin tehdään sitten satujumppaa ja pyöristellään noita lihaksen paikkoja tyttöbodauksella! Ne on ne isot raudat niin hiton painavia.

[Tazio]

^
Tuosta vähän motivaatiota matkaan

https://youtu.be/VfGKCSnbAxg

-Tazio


Sent from my NSA monitored iPhone using Tapatalk

[lerppu]

^Pojat kyykkypäivänä paikalla. Mikä jottei. Itselle toi miestenmies-taso ei ole treenin ytimessä, joskus aihetta mukaillen oli kyllä vakaana tavoitteena naistenmies-taso.
Sittemmin realismi on lyönyt vasten kasvoja - salilla käynnin nykytavoite on... - että tulisi käytyä salilla.

Tältä viikolta jää treenit harmillisesti kahteen päivään, jos sitten ensi viikolla tulisi taas 3 päivää. Ohjelma on kahdella jaollinen, joten tämän satunnaisuuden se kyllä sallii.
Käytännössä mennään kroppa läpi kerran tai puolitoistakertaa viikossa - jaolla päivä 1) Torso, päivä 2) Ulokkeet. Alkuun voimaliikettä, sitten satujumppaa.

Vuoden alussa uskalsin vähän kokeilla voimatasoja (voisi sitä ihminen muullakin tavalla hankkia masennuksen). Markkakolkyt penkissä jaksoin vanhasta muistista, ei tehnyt mieli yhtään enempää. Maasta ei rautoja nosteta kuin muistoissa ja kyykky on selkärajoitteinen. Mutta fiilis on kumminkin kiva ja setämieskin jaksaa suht pitkään vispata niitä kevyen pään punnuksia. Ei valittamista!

[FinPat]

Markkakolkyt penkissä jaksoin vanhasta muistista, ei tehnyt mieli yhtään enempää. Maasta ei rautoja nosteta kuin muistoissa ja kyykky on selkärajoitteinen. Mutta fiilis on kumminkin kiva ja setämieskin jaksaa suht pitkään vispata niitä kevyen pään punnuksia. Ei valittamista!

Markkakolkyt penkissä on kuitenkin oikeasti hyvä tulos. Voi verrata kilpaileviin ihmisiin, alla tuloksia jotka nappasin random kyläkisoista Suomesta tältä vuodelta.

https://suomenvoimanostoliitto.fi/19012 ... lvk-team-0

[Tazio]

^
Olihan tuolla ihan kunnon tinoja otettu, kuten Lopella aina.
Lahikainen M50-sarjaan 185, Sistonen 215 120 kiloisiin ja Tuomas 210 isojen miesten kerhossa.

Se on nostajasta tietysti kiinni, mutta merkein operointi on aina ’rentoa’ salinostoa tiukempi paikka.

Mutta joo, veli Lerpun 130 on hyvä suoritus! Propsit!

-Tazio


Sent from my NSA monitored iPhone using Tapatalk

[lerppu]

Joo - merkistä on hankalampi... Salipenkki nyt on mitä on. Toki ihan ite nostin ja perseen ilmassa vatkaamiset jätän notkeemmille miehille! Kisatinat tehdään kisatilanteessa - ei ihan niin vakavasti punnerreta firman pommihuoneessa. Jossa siis kustannustehokkaasti nostelen, tosin hämmentävän hyvä sali firman saliksi! Noita kaupallisiakin on tullut koluttua, tää nykyinen on sekä hinnaltaan että saavutettavuudeltaan ylivoimainen. Ihan oikea työpaikka-etu!

[FinPat]

^
Se on nostajasta tietysti kiinni, mutta merkein operointi on aina ’rentoa’ salinostoa tiukempi paikka.

Näinhän se on mutta mitä vanhemmaksi ja kimmottomammaksi tulee niin sitä vähemmän salipenkissäkin on plyometristä komponenttia mukana.

[FinPat]

^
Olihan tuolla ihan kunnon tinoja otettu, kuten Lopella aina.
Lahikainen M50-sarjaan 185, Sistonen 215 120 kiloisiin ja Tuomas 210 isojen miesten kerhossa.

Juu, kovia tuloksia raakana ja merkistä. Näitä miehiä on harvassa.

Toisaalta 50v+ kerhossa palstatoveri lerpun 130kg on mielestäni miehekäs nosto ei kilpailevalle ns. normaali-ihmiselle.

Suosittelen myös palstan nostajille jos mahdollisuus löytyy niin ainakin kerran elämässä kokeilemaan miltä nostaminen tuntuu kyykkytrikoilla tai penkkipaidalla. Tai sitten koittaa vaikka tiukat farkut jalassa vyö ja siteet kireällä kyykätä. Vähän vaihtelua treeniin ja voi fiilistellä miltä ne isommat raudat tuntuivatkaan käsillä tai selässä.

[silverine]

Olen pari kertaa kokeillut penkkipaidalla nostamista. Naurettavaa pelleilyä kaikkinensa, ei muuta voi sanoa.
Varsin kivuliasta myös. Paita oli kaaripenkkaaja-mallia - itse nostan melko lahnana, joten tietystikään
ihan optimaalinen kokeilu ei ollut. Siitä huolimatta..
Penkkitreenissä ns. merkkinostaminen eli kunnon pysäytys rinnalla sarjatreeneissäkin kehittää hyvin voimaa.
Sitten ei kisassakaan ole mitään outoa kun stopit ovat tuttuja.

[GTJu]

Tämmönenkin ketju täällä. Mää oon kamppaillut ja voimaillut nuorempana harrastepohjalta. Noin vuosi sitten siirryin puntissa painonnostotreeniin, "tuurilla, ei tekniikalla".

Aiemmalla kotisalilla joitain vinkkejä joskus saanut ja seurannut sen alan treenaajaa joskus aiemmin. Nyt 44-vuotiaana on aika jännää aloittaa joku jota ei oikeastaan osaa. Siis tempaus. Se on todella haastava liike. Työnnössäkin yrittänyt välttää punnerruksia ja olla ahnehtimatta liikaa rautaa jos tekniikka hävettää itseäkin.
Täytyy sanoa että selkävaivat (töissä liiasta istumisesta) on kadonneet paremmin kuin perinteisellä voimanostotyyppisellä räpellyksellä. Sen verran tulee tuolle torsolle treeniä kun tangon kanssa heiluu enemmän. Oma paino nousee suorille käsille mutta tempauksessa jää kyllä puoleen. Tekee hyvää egolle jauhaa pelkällä tangolla sitä, kun se ei oo tosiaan mikään pullisteluliike. Mutta pikku hiljaa..

[Redneck]

Empä oo mäkään tätä ketjuu ennen hokannu. Joo...voimailutaustaa löytyy nuoruusajoilta ja sen tuntee kropassa näin 51 vuotiaana polvet on ihan morjens ja kyynärpäitä pistää jos jotain raskasta nostelee ja olkapäitä särkee ja toki myös selkää

Meikäläisen tyyliin kuului nostella raskailla painoilla ja vähillä toistoilla ja kehitysvauhti oli omasta mielestä nopiaa vaan intin jälkeen tuli naiset (nainen) kehiin ja siihen jäi puntit mutta pumpattiin kyllä mutta eri tavalla nuoruuden innolla

Vieläkin ois kiva kokeilla mutta raskas työ vie kaikki mehut ja emäntäkin on saanu olla rauhassa maha on kasvanu lihasten sijaa monen monta vuotta

[silverine]

Olkapääleikkauksesta 8½ kuukautta. Solttupenkkiä kapeahkolla hartianleveällä otteella stopeilla
5x5 toistoa 82.5 kilolla 3 minuutin pausseilla. Suurinpiirtein 20 kiloa uupuu tasosta ennen leikkausta.
Pari kuukautta sitten en olisi uskaltanut tehdä käsipainopenkkiä 31kg käsipainoilla mutta nyt
meni suht kivuttomasti. Tällä vauhdilla - ilman takapakkeja - vuosi menee leikkauksesta päästä kohtuu lähelle normikuntoa.
Sulkapallon peluu onnistuu jo yllättävän hyvin eikä olkapää erityisemmin kipeydy siitä. Palautuu nopeasti.
Leikatun olkapään käsi on vielä silminnähden ohkaisempi kuin vasen käsi, sille pitää tehdä vähän extraa että tasoittuu.

[apulus]

Täälläkin yksi harrastelijavoimailija ilmoittautuu.

Treenitaustaa reilu 10v, kilpailutaustaa kohta reilu 5v voimanostosta/pääasiassa maastavedosta ja sitä ennen leuanvedosta.

"Meriittejä" raw-maastavedosta kaksi suomenmestaruutta junioreissa -82,5 ja -90kg painoluokissa.

Nykyään sarjana avoin -90kg ja seuraavat kisat toukokuussa, avoimessa on tekemistä vielä paljon jos haluan pärjätä mitenkään kun kovimmat ottaa jo +800kg yhteistuloksia ja +320kg vetoja mutta itselleenhän tätä tehdään!

[FinPat]

Täälläkin yksi harrastelijavoimailija ilmoittautuu.

Treenitaustaa reilu 10v, kilpailutaustaa kohta reilu 5v voimanostosta/pääasiassa maastavedosta ja sitä ennen leuanvedosta.

"Meriittejä" raw-maastavedosta kaksi suomenmestaruutta junioreissa -82,5 ja -90kg painoluokissa.

Nykyään sarjana avoin -90kg ja seuraavat kisat toukokuussa, avoimessa on tekemistä vielä paljon jos haluan pärjätä mitenkään kun kovimmat ottaa jo +800kg yhteistuloksia ja +320kg vetoja mutta itselleenhän tätä tehdään!

Jos sinulla on perinteinen maastavetäjän ruumiinrakenne eli lyhyet jalat ja pitkät kädet ja selkä niin silloinhan "Italian Standard Ape" -mallin mukaan mitoitetut autojen ohjaamot sopivat sinulle erinomaisesti.

Tsemppiä treeneihin nuorimies ja muista kehonhuolto ettet sitten 50+ vuotiaana raportoi loppuun ajetuista nivelistä kuten melkein kaikki seniorit tässäkin ketjussa...

[apulus]

Täälläkin yksi harrastelijavoimailija ilmoittautuu.

Treenitaustaa reilu 10v, kilpailutaustaa kohta reilu 5v voimanostosta/pääasiassa maastavedosta ja sitä ennen leuanvedosta.

"Meriittejä" raw-maastavedosta kaksi suomenmestaruutta junioreissa -82,5 ja -90kg painoluokissa.

Nykyään sarjana avoin -90kg ja seuraavat kisat toukokuussa, avoimessa on tekemistä vielä paljon jos haluan pärjätä mitenkään kun kovimmat ottaa jo +800kg yhteistuloksia ja +320kg vetoja mutta itselleenhän tätä tehdään!

Jos sinulla on perinteinen maastavetäjän ruumiinrakenne eli lyhyet jalat ja pitkät kädet ja selkä niin silloinhan "Italian Standard Ape" -mallin mukaan mitoitetut autojen ohjaamot sopivat sinulle erinomaisesti.

Tsemppiä treeneihin nuorimies ja muista kehonhuolto ettet sitten 50+ vuotiaana raportoi loppuun ajetuista nivelistä kuten melkein kaikki seniorit tässäkin ketjussa...

Pitkät kädet mulla on mutta jalatkin on pitkät. Veto kuitenkin isoista liikkeistä selkeästi se vahvin.

Joo, on tässä vajaan 11 treenivuoden aikana jo kiertäjäkalvosin rikottu ja takareisi katkaistu. Nykyään ammattilaisen valmennuksessa tulee tehtyä niin vähän enemmän on järkeä mukana tekemisessä eikä aina vedetä rajoitinta vasten.

Kolmosen kun alle 90-kiloisiin vedän niin aion sen jälkeen keksiä jonkun kivemman harrastuksen

[FinPat]

Ikämiestoveri Lerpun esimerkin innoittamana itsekin laitoin 130kg tankoon ja punnersin. Olihan se paljon painavampi kuin mitä muistikuvat ajoilta ehjät olkapäät mutta kohtuullisen nätisti tuli pysäytyksen kanssa. Tosin rikkinäisten olkapäiden takia tein suorituksen decline-penkillä joten tasapenkkiin ja kilpanostoon ei voi verrata.

Ja kaikkein parasta että nyt vielä illalla olkapäätkin ovat kiukuttelematta!

Oma paino salin vaa'an mukaan 88kg.

Se että olkapäiden rajoittunut liikerata ei salli kunnollista penkkipunnerrusta ei sinällään elämää häiritse eikä muuten harmita mutta leuanvedosta ja renkailla temppuilusta luopuminen on ollut ikävämpää. No, pitää keksiä uusia kujeita mitä kroppa kestää.

[lerppu]

^Sehän on mukava välillä fiilistellä ja vielä parempi kun paikat ei jälkeen valita!
Omalle kohdalle on painon pudottamisen proggis ollut vallalla, 11 kg hengitetty ulos 6 viikossa - nyt ollaan päästy neuvolapainoon. Salilla tinat on pienenneet tietenkin, mutta helpompi on hengittää ja polvetkin tykkää! Rautoja ehtii sitten taas nostelemaan kun maha ja tissit on kiinteämmässä mallissa.

[silverine]

Olkapääleikkauksesta 8½ kuukautta. Solttupenkkiä kapeahkolla hartianleveällä otteella stopeilla
5x5 toistoa 82.5 kilolla 3 minuutin pausseilla. Suurinpiirtein 20 kiloa uupuu tasosta ennen leikkausta.
Pari kuukautta sitten en olisi uskaltanut tehdä käsipainopenkkiä 31kg käsipainoilla mutta nyt
meni suht kivuttomasti. Tällä vauhdilla - ilman takapakkeja - vuosi menee leikkauksesta päästä kohtuu lähelle normikuntoa.
Sulkapallon peluu onnistuu jo yllättävän hyvin eikä olkapää erityisemmin kipeydy siitä. Palautuu nopeasti.
Leikatun olkapään käsi on vielä silminnähden ohkaisempi kuin vasen käsi, sille pitää tehdä vähän extraa että tasoittuu.

Nyt olkapääleikkauksesta 12 ja puoli kuukautta. Kapeahkojen solttupenkkien kehitys stopeilla loppui kesällä 90 kiloon, sillä meni 4x5 toistoa.
Siinä kohtaa rupesi tuntumaan sen verran tiukalta, että päätin vaihtaa tekniikkaa. Eli rupesin totuttelemaan normilevyiseen otteeseen - minulla
voimanostotangon rihlauksessa nimettömät eli ei kovin leveä ote. Huomasi välittömästi, että oikean puolen tukilihakset huusivat hoosiannaa
tottumattomina. Isommalla romulla pystyisi tietty leveällä nyt tekemään mutta ensin pitää rauhassa vahvistaa tuki kuntoon. Jalat ilmassa
penkkaaminen auttaa kontrolloimaan ja huomaamaan puolieroja ja puutteita, ei tule ahnehdittua ja vedettyä väkisin.
Leikattu käsi vahvistuu koko ajan suhteessa vasuriin, ei enää paljoa perässä. Joka 4. viikko pidän kevyen viikon, jolloin punttitreeni on vain huoltavaa
ja kuntopiirinomaista.
Leikkauksen jälkeen omaksumani supersarjatreenaaminen vastalihaksille on ollut jonkinlainen täsmäase omaan kroppaan - voima kehittyy hyvin ja jopa uutta
lihastakin on kertynyt. Nyt kun välillä tekee lihasryhmän kerrallaan, huomaan etten meinaa saada samaa tatsia ja pumppia lihaksiin kuten supersarjoilla.
Aikaa säästyy ja tehoa tulee treeneihin supersarjoilla ja kun hommaan tottuu, ei painoissa tarvitse tinkiä yhtään suoriin sarjoihin verrattuna.
Riippuu olkapään kuntoutumisesta, pääsenkö vielä maksimivoimatreenin makuun joskus ja skabaamaan taas. Mutta tällainenkin treenaminen riittää ihan hyvin.
Katotaan mikä tilanne ensi kesänä.