Koneliikkeen aikaan

[juri]

Korot nousee -> alfat jakoon

[Gattamelata]

Vanhasta englantilaisesta klassikkoautolehdestä löytyi juttu Berlinan entisöinnistä. Yleensä ne ovat joltain pajalta, mutta tässä aika paljon omistajan tekemänä. Hän halusi jättää oman Eskon puumerkkinsä mm. kojelautaan ja vaihtoi myös alkuperäiset 14 tuuman teräsvanteet pölykapseleineen 15 tuuman aluihin, koska niihin sopivissa renkaissa on enemmän valinnanvaraa. Puristit taas haluavat ehdottomasti alkuperäisen kaltaiset Pirelli Cinturatot. Rattikin piti vaihtaa.

En ole asiantuntija, mutten ollut aikaisemmin lukenut, että 15-tuumaisia aluvanteita olisi ollut lisävarusteena Berlinoihin, korkeintaan niitä 14" turbiinin näköisiä. Nuo näyttävät minusta enemmän Giulia Ti Superin tai GTA:n uustuotantovanteilta. Entisöijä selitti myös, että biancospinoa olisi neljää eri värisävyä. Olen luullut että nro 13 biancospinoa on vain se yksi kirkas valkoinen ja muut ovat jotakin tummempaa bianco capodimontea tms. Alfa rossoahan on usemapi sävy, mutta niillä on omat numeronsa.

[Giselda]

Olisikohan kyseessä tämä vanne? En usko, että alumiinivanteita on 60-luvulla ollut lisävarusteena tai edes laitettu muihin neliovisiin kuin Ti Superiin. Lohdullista havaita, että engelsmanneissakin on tosiharrastajia ja myöhempien aikojen asiantuntijoita.

Tuolla myytiin Giulia varsin kunnioitettavalla hinnalla.

[alum]

Tässä on ote eräästä 1960-luvun värikartasta. Kaksi valkoista, joista kuitenkaan kumpikaan ei ole biancospino. Paras tieto alkuperäismaalista löytyy tietenkin auton omasta maalileimasta tai -tarrasta, sitten tehtaan arkistosta. Eri mallien esitteissä on värejä kerrottu vaihtelevasti, koska tiedot saattoivat olla vanhoja ja puutteellisia jo esitteen tullessa painosta. Vähemmän luotettavia ovat sitten nämä eri maalitehtaiden värikartat ja taulukot ja kaikenlaiset muistikuvat, koska Alfoja valmistettiin Italian lisäksi muuallakin, ja joillakin markkinoilla kuten Yhdysvalloissa oli värit heidän makuunsa. Olennaista on värin numero, ei sen nimi.

Eli Berlinan aikaan saattoi hyvin olla neljä tai jopa enemmänkin erilaista valkoista, mutta vain 013 biancospino näyttäisi olleen Berlinan oma väri, vaikka jossain on näkynyt maininta tuosta capodimontestakin. Kun alan lehdessä sitten esitetään pelkkään omaan oletukseen perustuvia virheellisiä tietoja, ne tuppaavat jäämään "faktoiksi" netissä ja muuallakin. Sama pätee noihin Berlinan vanteisiin ja renkaisiin. Vanteistahan oli tälläkin foorumilla jo aiemmin esimerkki.

bianco.jpg (49.46 KiB) Katsottu 12076 kertaa

[Giselda]

013 Biancospino on niin kirkas valkoinen, ettei sitä tuohon aikaan tuntunut löytyvän Suomesta minkään liikkeen hyllystä. Esimerkiksi Stockmannin pienellä autotarvikeosastolla oli vain tavallisimpien automerkkien maaleja, mutta kaikkien niiden valkoiset olivat harmaasävyisempiä. Ulkomailta niitä oli - varmaan ihan Åhlensilla ja NK:ssakin - mistä niitä jotkut toivatkin. Kun Biltema tuli Suomeen, Alfojen värejä sai sieltä valmiina purkeissa, kunhan hoksasi etsiä tai kysyä niitä Fiatin värien joukosta. Nykyään Bilteman netisivulla on Alfankin värejä, mutta ne taitavat olla ainoastaan näihin uudempiin Fiat-Alfoihin. Maalin sekoituttaminen jossakin maalikaupassa olisi maksanut todella paljon.

Jotkut onnistuivat saamaan SK-Huollosta/ Essemistä lasipurkinpohjallisen pieniin paikka- ja korjausmaalauksiin, jos niillä oli ollut maalattavana samanvärinen Alfa. En tiedä myydäänkö 013 Biancospinoa tai 501 Alfa Rossoa Suomessa enää missään, mutta esimerkiksi Hammeriten/ Mastonin maalien kirkas valkoinen on niin lähellä biancospinoa, että sitä on aika vaikea erottaa pienessä paikkamaalauksessa.

[AAW]

En tiedä myydäänkö 013 Biancospinoa tai 501 Alfa Rossoa Suomessa enää missään.

Täältä kannattaa kysyä jos ei muualta löydy, sekoittavat pienimmillään 30ml sivellinpulloon jos tarvitsee vain paikkausta varten. Tekevät odottaessa jos käy paikan päällä tai sitten saa postitse parin päivän toimitusajalla. Palvelu erinomaista, olen sieltä useamman paikkapullon ostanut.

Stirwell: https://www.nettimaalikauppa.fi/

[Giselda]

Hyvä jos maaleja löytyy edelleen jostakin siedettävällä hinnalla. Bilteman purkissa oli vain numero, ei sitä muuten olisi Alfan väriksi tunnistanutkaan. Menekki ei varmaan ollut suuren suurta, mutta kiva että niitä oli tarjolla edes jonkin aikaan.

AR013.jpg (64.56 KiB) Katsottu 11811 kertaa

[Evi]

Jossain edellä oli jo ehkä juttua renkaista. Giulian ohjekirjassa mainitaan ensiasennusrenkaina Pirelli ja Michelin, joita suositeltiin kierrätettäviksi oheisten kaavioiden mukaan. Sen etu oli koko rengassarjan eli kaikkien viiden kuluminen tasaisesti mikä lisäsi niiden käyttöikää. Kun satsi uusittiin kerralla tavarasäiliöön ei jäänyt koskematonta rengasta, jonka käyttö olisi rengasrikon sattuessa voinut olla kyseenalainen. Asialla oli aikanaan merkitystä, kun renkaat puhkesivat paljon nykyistä useammin, eikä silloin ainakaan minun muistaakseni vielä ollut näitä täyttöaerosoleja. Jossain vaiheessa kierrätyksestä luovuttiin, kun renkaan pyörimissuunnan ei haluttu muuttuvan, ja neuvottiin vaihtamaan aika-ajoin etu-ja takarenkaat keskenään. Mahtoiko liittyä jotenkin matalaprofiilisiin renkaisiin?

Kaasutinmerkkejä oli kolme, ensiasennusrenkaita oli vieläkin useampia merkkejä, eikä niissäkään näyttänyt olevan minkäänlaista järjestelmällisyyttä. Pirellin ja Misukan lisäksi Kléber, Goodyear, Dunlop, Semperit? Hassua että ohjekirjassa oli vaihtokaaviot vain kahdelle ensimmäiselle. Aresen asennuslinjalla Pierinot taisivat laittaa ensimmäiset silmiin osuneet. Onneksi kaikki viisi olivat sentään samaa merkkiä. Minkäänlainen huolellisuus, täsmällisyys ja työmoraali ei vielä silloin kuulunut heidän piirteisiinsä.

renkaat.jpg (41.34 KiB) Katsottu 11688 kertaa

[alum]

^
Tähänkin sopii paljon siteerattu Koneliikkeen myyntipäällikön tokaisu - "Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee". 1970-luvulla Alfan laadunvalvonta oli hieman retuperällä. 105-sarjalaiseen voitiin laittaa vararengas Alfettan vanteella. Valmistuksen aikana syntynyt jäte, kuten likaiset trasselit, laatikoiden naulat yms. saatettiin surutta piilottaa kaukaloon vararenkaan alle. Ilmeisesti punainen ammattiyhdistysliike oli niin voimissaan, ettei huolimattomimpiakaan työntekijöitä uskallettu irtisanoa. Ei kai Milanossa sentään mafiaa pelätty. Hangon "maahantuontikunnostuksessa" saatettiin huokaista helpotuksesta, jos saapuneet Alfat olivat edes moottorin ja maalipinnan osalta vahingoittumattomia, eikä niitä tarvinnut lähettää takaisin tehtaalle. Olisikohan se edes onnistunut? Nykymeno ja työntekijöiden sitoutuminen työhönsä esimerkiksi Ferrarilla ja Maseratilla on ihan erilaista, Alfasta en tiedä.

[Eero]

^ Minun 75:stä löytyi lattiamaton alta suklaacroisantin kääre, jonka parasta ennen-päiväys oli Alfan valmistusvuodelta. Ehkä Luigin työpisteen lähellä ei ollut roskista, johon heittää välipalan roskat...

[alum]

^
Tähänkin sopii paljon siteerattu Koneliikkeen myyntipäällikön tokaisu - "Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee". 1970-luvulla Alfan laadunvalvonta oli hieman retuperällä.

Olihan Alfalla jo 1980-luvulla laadunvalvontaa. Linjalta sivuun otettuja Alfoja piti ottaa omaan käyttöön, mutta jonkun toimesta niitä dumpattiin erilaisille harmaatuojille, Suomeenkin. Siksi ainakin hyvää yksilöä etsivän kannattaisi ikävien yllätysten välttämiseksi pyytää myyjältä se tehtaan paperi, josta näkyy mihin maahan ja kenelle auto on tehtaalta lähtenyt. Autoissa kuuluu olleen jopa rakenteellisia vikoja, jotka saattavat antaa merkkiä itsestään vasta pitkän ajan kuluttua.

[Giselda]

Perjantain tv-ohjelmassa on mainosfilmi, jonka alussa väläytetään myös Koneliikkeen ja Helkama-yhtiöiden pääkonttoria pian valmistumisen jälkeen. Sitä ei ole taidettu aiemmin esittää televisiossa. Johtokunnan kokoushuoneessa on yksi johtokunnan jäsenistä, ja hänen takanaan seinällä yrityksen perustaja puolisoineen. Tehdasnäkymistä varmasti moni hankolainen tunnistaa jonkun sukulaisen tai tuttavan. Mukavaa, että vaihteeksi esitetään muutakin kuin sadan vuoden takaista kymmeniä kertoja näyettyä filmiä Hangon rantaelämästä.

[alum]

^
Eipä ollut vielä tuohon aikaan Alfoja Vattuniemenkadulla tungokseksi asti. Seuraavan vuosikymmenen lopulla muutos oli jo nähtävissä, koska niitä oli runsaasti Lauttasaaressa, ja muualtakin tultiin usein huoltoon, kun huoltovälit olivat paljon nykyistä tiheämmät.

Saksan Giuliasta on hauska perimätieto. Matkalla Milanosta Hampuriin yhdessä MkX:n kanssa Alfa "hitaampana" ajoi edellä määräten nopeuden, joka oli jotakin 160 km/h. Pimeällä autobahnilla Jaguarista katosivat yht'äkkiä kaikki valot. Vaikka se oli laatuauto, Lucas'n sähkölaitteiden luotettavuus ei tainnut olla paras mahdollinen. Jaguar pudotti nopeutta ja poikkesi seuraavalle huoltoasemalle. Giulian miehistö ei tätä huomannut, vaan jatkoi matkaa. Keskellä yötä huoltoasemalta löytyi henkilö korjaamaan vikaa, joka varmaankin oli sulake. Huvittavaa, että asemista käytettiin nimitystä Tankstelle, kun nykyään ainakaan useimmilla suomalaisilla huoltoasemilla ei kyetä antamaan autolle minkäänlaista huoltoa tai apua.

Kun Giuliasta oli huomattu perässätulijan katoaminen, se pysähtyi seuraavaan Tankstelleen. Sieltä soitettiin poliisille, joka puolestaan otti yhteyttä edelliseen asemaan, jossa kaikki olivat jo tietoisia ilman valoja tulleesta suomalaisesta Jaguarista. Vika oli hetkessä korjattu, ja kuljettajaa evästettiin, että matkakumppanit ododttavat Alfansa kanssa seuraavan Tankstellen pihassa. Ja sitten matka jatkui. Johonkin historian hämärään on jäänyt tieto miksi piti ajaa kiireellä keskellä yötä. Ainakaan todennäköisesti syynä ei ollut laiva, koska matka jatkui Tanskan ja Ruotsin kautta sen jälkeen kun Alfa oli jätetty Hampuriin.

[JanVe]

Lauttasaaren korjaamolla oli kaksi asentajaa, jotka pääsääntöisesti huolsivat Alfat. En laita tähän heidän nimiään, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista. Asiakkaat kyllä tietävät, kenestä on kyse. Ja auto tuntui aina paremmalta heidän jäljiltään. Vaatimaton ja ystävällinen korjaamopäällikkö, todellinen vanhan ajan herrasmies, kuunteli aina kärsivällisesti selostuksen auton ongelmista, vaikka se usein oli luokkaa "edestä kuuluu jotain ylimääräistä ääntä". Eikä hän koskaan edes vihjannut vian olevan "penkin ja ratin välissä" - vaikka näin pari kertaa sattuikin. Hän oli kuulemma aikanaan osallistunut moniin ralleihin, ja kerrottiin hänen ajaneen kilpa-Alfalla Keimolan moottoristadionillakin, itse hän ei näillä kehuskellut.

Olen kuullut isovanhemmilta tuon saman jutun Koneliikkeen Alfa-asentajista. Heille oli joku kertonut, että kannattaa Alfan huoltoa tilatessa varmistaa puhelimessa ainakin toisen paikallaolo. He koettivat järjestää ne kesäkuukausien ulkopuolelle, koska asentajat olivat lomalla, vaikkei ehkä yht'aikaa. Työnjohtaja tai korjaamopäällikkö oli sanonut, että aika moni muukin teki niin varmistaakseen hyvin suoritetun huollon. Ainakin moottorin käynnissä huomasi selvän parannuksen aina huollon jäljiltä. Nykymeno on varmaan ihan erilaista. Täällähän on jossain vihjailtu, etteivät kaikki valtuutetut huollot suostu tai ainakaan ole kovin halukkaita suorittamaan joidenkin mallien huoltoja. Ehkä niillä ei ole pätevää henkilökuntaa?

[Giselda]

^
^
Äskettäin televisiossa näytettiin Aero Oy:n Caravelle -mainosfilmi 60 vuoden takaa. Siitä tuli jälleen mieleen nuo autolla tehdyt Italian-matkat. Paremminhan olisi päässyt lentäen Milanoon, jossa olisi sitten voinut tarvittaessa vuokrata Alfan tai muun sopivan kulkimen. Tuolloin mainittiin syynä olleen Koneliikkeen toimitusjohtajan lentopelko eli aerofobia (!) - hauskaa, että lentoyhtiöllä oli juuri se nimi. Kuitenkin 60-luvulla Jaguarin tehtaalle lennettiin Lontooseen eikä millään autolla ja Kanaalin laivalla. Vastenmielisyys saattoi johtua ikävästä tunteesta DC-3 koneissa, joista monet matkustajat eivät pitäneet - ja varsinkaan Koivulahden ja Maarianhaminan onnettomuuksien jälkeen. Caravelle oli kaunein koskaan valmistettu suihkumatkustajakone, ja sillä pystyttiin suorittamaan pehmeä lasku kiitoradalle, mihin mikään muu kone ei silloin eikä kai jälkeenpäinkään ole kyennyt. Oli miten oli, automatkailu Italiaan jäi arvoitukseksi, eikä iso MkX ollut Milanossa mikään ihanteellinen kaupunkiauto.

[alum]

Tässä on "pientä laittoa", mutta paljon huonompiakin on nähty. Historia tiedossa eikä ilmeisesti ole ollut kiertopalkinto, koska alkuperäiset paperit löytyvät. Eräällä Koneliikkeen johtajalla oli tuollainen, naapurina asui myös Afrikassa palvellut suurlähettiläs. Arvelin ensi silmäyksellä, että oli ehkä halunnut tilata itselleen samanlaisen, mutta toinen henkilö on kyseessä. Kaikki suurlähettiläät eivät sitten ostaneetkaan johtotähtiä - ehkä eivät halunneet samaistua taksisuhareihin.

[Giselda]

^
Onhan se voitu ostaa perheen "kakkosautoksikin". Vaikka ne mainosten mukaan oli tarkoitettu vain miehille, jotkut naisetkin uskaltautuivat Alfan rattiin. Tosin Giulia söpömpänä on aina enemmän ollut naisten suosiossa. Ranskan entisenä siirtomaana Algerin kaupungissa oli kaksi Alfan toimipistettä; Salon d'Automobile ja Garage du Sacrè-Coeur. Oli varaa valita kauniimman nimen mukaan - tai kumpi sitten oli paremmin työmatkan varrella. En tosin ole käynyt kaupungissa, se on tuttu vain Pépé le Mokosta.

menestyvämies.jpg (77.39 KiB) Katsottu 9240 kertaa

[alum]

Toisessa ketjussa arveltiin, että 105-sarjan Alfan hinnalla sai Englannissa 60-luvulla Jaguar E-Typen. Molemmat merkit olivat sillloin Koneliikkeen edustuksia. Eräs kuljetusliikeyrittäjä osti Koneliikkeeltä parikymmentä Magirus kuorma-autoa ja niiden lisäksi pojalle E-Typen. Suomessa Jaguarit olivat kalliimpia, eikä pojan varmaankaan tarvinnut pohtia haluaako hän mieluummin 4,2-litraisen Jaguarin vai 1,6-litraisen Giulia Sprint GT:n.

Kunpa tämä ei olisi mennyt varaosiksi, vaan joku osaaja viitsisi kunnostaa sen. Pientä laittoa.

[Giselda]

Maahantuoja-ketjun työpaikkailmoituksessa haettiin "Brand Manageria, Finland and Baltics". Muistin hämäristä syövereistä kaivoin esiin kuinka joskus 1980-luvun alkuvuosina maahantuoja haki "Alfa-miestä" tai "-henkilöä" markkinoimaan ja muutenkin hoitelemaan Alfa-asioita Suomessa. Tehtävään valittu, jonka itsekin pari kertaa tapasin, oli miellyttävä ja päteväkin kohoten varsin nopeasti maahantuojan toimitusjohtajaksi. Sitten Alfa Romeo myytiin Fiatille ja maahantuonti siirtyi Alfa Romeo Svenskalle, eikä uutta "Alfa-henkilöä" enää tarvittu. Silloin ei vielä ollut enempää näitä "Brändejä" kuin "Managereitakaan".

Tämä tehtävä näyttäisi olevan paljon laajempi. Alfan lisäksi manageroidaan nyt Fiatia, Jeepiä ja DS (?)-brändiä. Ja mikä parasta, työt voi hoitaa kotisohvalta Suurta ompelu- tai keramiikkakisaa katsellen. Edellyttäen tietysti, ettei jälkikasvu ulvo jalkojen juuressa kuin palosireeni. Pitäisi tietää jotain dolce vitasta - se taisi olla elokuva pääosassa povipommi Anita Ekberg. Vaatimuksena vaikuttaisi olevan jonkinlainen Powerpointin hallinta. Mahtaneeko tämä tarkoittaa, että henkilö osaa puhua soopaa vakuuttavaan sävyyn tilastoja, palkkeja ja kaikenlaisia kaavioita hyödyntäen? Ja esimerkiksi oivaltaen, että jos tammikuussa Suomessa myytiin yksi Alfa ja helmikuussa kaksi, on myynnissä tapahtunut 100%:n kasvu. Päinvastaisessa tapauksessa myynti on pudonnut ainoastaan yhdellä autolla, mikä on todella hyvä saavutus, kun Bimmereidenkin myynti laski peräti kymmenen auton verran. Onkohan olemassa englanninkielistä käsitettä "Statistic acrobacy"?

Kieliäkin pitäisi osata. Nykyään luonnollisesti edellytetään, että soopaa osataan puhua myös englanniksi. Venäjä ja viro olisivat plussaa, sen sijaan ei ole mitenkään tarpeellista, että italialaisia merkkejä edustava osaisi edes auttavasti italiaa ja ranskalaista edustava ranskaa. Luulen, että "Alfa-miehen" aikaan edes Ladan ja Moskovitsin maahantuoja ei edellyttänyt venäjän kielen taitoa, oikea poliittinen ajattelukin saattoi olla tärkeämpää. Arvelin, että venäjän taitoa tarvittaisiin lähinnä Ferrari-kaupassa tiedusteltaessa oligarkeilta, huumeparoneilta ja muilta "potentiaalisilta asiakkailta", minkä summan edestä heillä on sadan dollarin seteleitä muovikasseissaan.

Mutta Brand Manager on varmasti parempi kuin ei manageria ollenkaan. Jos haette työpaikkaa, älkää kuitenkaan ihan ensimmäiseksi pöläyttäkö, että Jeep on vanha italialainen automerkki.

[Giselda]

Jossain twitterissä tai facebookissa oli kuulemma kerrottu, että joku oli saanut lahjaksi tai perinnöksi viininpunaisen 1750 Berlinan (rosso amaranto). Jos siinä on valkoiset kilvet, ne eivät ole alkuperäiset. Mutta olisi hauska tietää, voisiko se olla yksi niistä maahantuojan työsuhdeautoista? Kiva joka tapauksessa, että edes joitakin on jäljellä.

1750berlina.jpg (27.57 KiB) Katsottu 8600 kertaa

[alum]

Aiemminkin on ollut juttua noista vuosimalleista. Jo ainakin 70-luvulla jotkut eniten myytyjen merkkien edustajat kuten Scan-Auto ja Volvo-Auto mainostivat lehdissä suurilla näyttävillä ilmoituksilla "ensi vuoden mallit nyt liikkeissä nähtävänä ja koeajettavana". Samalla lueteltiin kaikki mahdolliset "parannukset" puskurien väritystä tai uusittuja pölykapseleita myöten. Tämä alkoi jopa syyskuussa. "Vanhat" mallit oli joko myyty loppuun tai niitä tarjottiin alennuksella. En enää muista mitkä kaikki siinä olivat mukana - ehkä Toyota ja Datsun. Mutta olivatko edes Mersu ja BMW? Työsuhdeautolla ajavat - ne joiden leasingsopimus oli päättymässä - kiirehtivät tietenkin saadakseen mahdollisimman pian alleen uutuuden, jonka hienouksia saattoi sitten kehuskella työpaikan kahvipöydässä.

Koneliikkeellä tällaista ei ollut ainakaan Alfojen osalta. Siihen ei olisi ollut mahdollisuuksia pienten myyntimäärien takia. Edellinen erä myytiin loppuun ennen seuraavan tilaamista. Uuden erän Alfat olivat sitten sitä vuosimallia, jolloin ne rekisteröitiin. Parannuksia ja pikkumuutoksia tehtiin, mutta niitä ei kytketty vuosimalleihin, vaan useinmiten mallimerkintään, kun Giulia Ti muuttui ensin 1600 Superiksi, sitten Super 1.6:ksi ja lopulta Nuova Superiksi. Toisaalta esimerkiksi 1750 Berlinaan tulleet pikkuparannuksille kuten uudet polkimet, lokasuojien vilkut jne, on ainakin kirjallisuudessa annettu joku ajankohta. Tätä voitiin ehkä noudattaa maissa, joissa niitä myytiin eniten, kuten Italia, Ranska, Saksa ja Sveitsi. Varmin muutosajankohdan tunnistus on kuitenkin aina ollut valmistusnumero. Suomalaisen alfistin ei tarvinnut niin hirveästi potea kompleksia siitä, oliko hänellä "vanhempi" vai "paranneltu" Giulia tai Berlina. Pääasia, että se oli Alfa. Suuremmillakin työpaikoilla yleensä ainokaisena se herätti muissa lähinnä uteliaisuutta.

Äskettäin televisiossa näytettiin Aero Oy:n Caravelle -mainosfilmi 60 vuoden takaa. Siitä tuli jälleen mieleen nuo autolla tehdyt Italian-matkat....

Näihin matkoihin liittyy vuosia sitten Mobilistissa ollut Jani Joutovirran muutaman rivin teksti, joka päättyi kaikille käsittämättömään hi-hi ... ho-ho - lauseeseen. Kukaan ei varmasti tajunnut siitä mitään, mutta matkoista tietoisille viittaus niihin oli tunnistettavissa. Oma vaikutelma oli, että joku osallistunut oli puhelimessa kertonut jotakin niistä ja nauranut sitten päälle. Jos se Joutovirrasta oli typerää, miksi ihmeessä se piti sitten laittaa lehteen? Kun hän on nyt jättänyt toimensa, toivottavasti ainakaan hänen Koneliikkeseen ja Alfoihin liittyviä pötyjuttujaan ei enää päädy enempää sinne kuin Senioriinkaan. Lehden perustaja on aina kirjoitellut välillä hyvinkin värikkäitä näkemyksiään erilaisista asioista, mutta niistä lukija on ainakin ymmärtänyt mistä on kyse.

[Eero]

^ Jan on palannut TM:n riveihin.

https://tekniikanmaailma.fi/meidan-oli- ... -tm-video/

[JanVe]

Kalpalan mukaan kaksi 2600 Berlinaa oli Helkaman veljesten käytössä.
Onko Berlinoita ollut kaikkiaan neljä yksilöä?

^ Mainitussa aviisissa artikkelissaan "Vanhoja Alfa Romeoita Suomessa" toimittaja JE kertoo faktana näitä samoja juttuja mainitsematta minkäänlaista lähdettä ellei sellainen sitten ole hänen hyvä ystävänsä(?) "Jaska", Koneliikkeen auto-osaston johtaja. Tai peräti toimitusjohtaja "Masa"? 2600 Berlinaa tuotiin JE:n mukaan kolme kpl, kun tässä edellä vain uumoiltiin jopa neljästä. 1900 Berlinaa puolestaan olisi tullut vaatimattomasti "näytekappaleita", kun Alfa Romeo Suomessa-kirjassa olevan taulukon mukaan niitä olisi toistakymmentä. Voi vain jälleen kerran ihmetellä, mistä tai keneltä hän nämä "faktat" on ammentanut?

2000 Berlinan osalta tiedot ovat yhtä sekavia, mm. erästä autoa JE nimittää siniseksi, vaikka se kuvassa selvästi on valkoinen tai vaaleanharmaa, eikä näytä olevan selvillä mitä Alfoista on aiemmin hänen omassa lehdessään kirjoitettu.

Jos joku "Mersutietäjä" rupeaisi väittämään, että Mannerheimin 770K:n lisäksi Suomessa oli pari muutakin samanlaista autoa, hänet teilattaisiin välittömästi tai ainakin vaadittaisiin todisteita. Alfoista näköjään voi kehitetellä kaikenlaista tarinaa.

Olen joskus lukaissut jutun, joka muistaakseni oli juuri tämän numeron koeajo-esittely. Tummansinisen auton silloinen omistaja kertoi sen alkuperäisen käyttäjän olleen joko Koneliikkeen toimitusjohtaja tai Helkama-yhtiöiden mainostoimiston henkilö. Matemaattisesti päätellen - koska ensimmäinen vaihtoehto voidaan sulkea pois - jäljelle jää ainoastaan jälkimmäinen. Siitä puolestaan seuraa, että (=>) Senior Mobilistin artikkelin harmaa auto ei voinut olla tämän mainosmiehen. Se taas on ollut alunperin Koneliikkeen toimitusjohtajalla, hän luovutti auton myöhemmin alaisensa käyttöön. Kirjoituksessa mainittu "suuri todennäköisyys" ei siis ole edes promillen suuruinen. Kalpala olisi tiennyt koeajettuaan sen.

mob.jpg (71.13 KiB) Katsottu 8280 kertaa

[alum]

Giulia Super 1.3 Tämän myyjä on ehkä liiankin vaatimaton, kun vertaa niihin "pientä laittoa" ja "helpolla museokilville"-ilmoituksiin. Alkuperäiset kilvetkin. Kyllä tuota ainakin Bellassa voisi näyttää.

[TurboJ]

Giulia Super 1.3 Tämän myyjä on ehkä liiankin vaatimaton, kun vertaa niihin "pientä laittoa" ja "helpolla museokilville"-ilmoituksiin. Alkuperäiset kilvetkin. Kyllä tuota ainakin Bellassa voisi näyttää.

En tiedä onko tämä OT, mutta tuo näyttää paremmalta näissä juuri julkaistuissa uusissa kuvissa, vaikka maalissa vähän sävyeroja onkin. Nätti peli.

[alum]

^
Myyjän antamien tietojen perusteella tuo näyttäisi olevan Koneliikkeen maahantuoma kesäkuussa -73, joka taisi olla Giulioiden osalta viimeinen erä ja jota myytiin vielä -74 puolellakin. Muistelen, että seuraavat olisi tuotu vasta -75 ja ne olivat jo Nuova Supereita. Jos tämä on myyty Turussa tai Porissa, olisi hauska tietää, vietiinkö se sinne suoraan Hangosta vai kiersikö Helsingin kautta.

^^^^
Hybridi-Höyndaiden, Sähkö-Sässänjöngien ja Töpseli-Teslojen testailu onkin varmasti sopivaa puuhastelua autonomian maisterille. Kunpa jättäisi jatkossa Alfat rauhaan - ainakin vanhat. Kuvan auto on Mobilistissa esitelty, jotkut muistavat sen pääkonttorin neljännestä kerroksesta. Se samoin kuin punainen Sprint myytiin pitkän linjan harrastajalle.

2000.JPG (76.08 KiB) Katsottu 8067 kertaa

[Giselda]

2600 Sprintin uutena omistaneesta kauppaneuvoksesta on - kuten muistakin maahantuojan johtokunnan jäsenistä - paljon hauskoja tarinoita. Hänellä oli tapana pitää pääkonttorin neljännessä kerroksessa sijainneen työhuoneensa ovi aina auki. Ajatteliko mahdollisesti henkilökunnan uskaltavan helpommin lähestyä, kun hän olemuksestaan paistoi osin ehkä jäyhä rintamaupseeri? Joku oli jälleen erehdyksessä huoneesta poistuessaan sulkenut oven. Hän oli noussut tuoliltaan, avannut oven, isokokosena ja voimakkaana nostanut sen saranoiltaan ja laittanut nojaamaan seinää vasten. Sen jälkeen kukaan ei uskaltanut koskea siihen, eikä ole tietoa oliko ovi siinä lopun työuran ajan.

Kerran hän suuttui eräälle alaiselleen ja haukkui tämän pataluhaksi syyttäen jostakin asiasta muidenkin kuullen. Eräs johtaja, joka ilmeisen onnekseen ei ollut hänen alaisensa, meni arkaillen hänen huoneeseensa vakuuttaen kyseisen henkilön syyttömäksi. "Syyllistä" ei ilmeisesti edes ollut, vain joku onneton yhteensattuma. Vastauksena kuului jonkinlainen murahdus, jolloin puolustaja ymmärsi keskustelun päättyneen ja poistui kiireesti. Tämän seurauksena kuitenkin kauppaneuvos ja alainen tulivat vallan erinomaisesti toimeen. Alaisen kerrotaan olleen hänen syyttömyyttään vakuuttaneelle johtajalle kovin kiitollinen rohkeudesta sekaantua asiaan.

1980-luvulla kauppaneuvoksen rouva, jolla itsellään oli silloin 75 1.6 näki Sprintin ja oli mielissään sen säilymisestä. Tässä vanhassa arkistokuvassa auto ei vielä ole ihan edustavimmillaan. Monilla vanhoilla Portellon ja Aresen Alfoilla voi olla mielenkiintoisia ensimmäiseen omistajaan liittyviä tarinoita. Autot olivat silloin hintavia, eivätkä he olleet henkilöitä, joista kohteliaat britit käyttävät nimitystä "ordinary people".

PaH2600.jpg (63.14 KiB) Katsottu 7914 kertaa

[alum]

vk1.jpg (54.29 KiB) Katsottu 7507 kertaa

Ennen Pitkäsillanrantaa Koneliikkeellä oli 60-luvulla toimipiste Vallininkujalla. Kuvissa pitäisi olla sen "vaihtoautohalli". Täysi 100% varmuus olisi tietysti, jos niissä olisi jokunen Skoda, Isuzu, ehkä Alfakin. Kovin on vaatimatonta nykyisiin "palatseihin" verrattuna. Silloin ei maksatettu hulppeita tiloja autojen ostajilla, verotuksen takia autot olivat niin kalliita, etteivät mitään lisäkustannuksia kaivattukaan. Ei tuonne kovin montaa autoa mahdu, loput seisoivat sitten kadun varsia täyttämässä, mikä asuinalueilla oli usein riesa muille auton omistaville. Ulkomaillakin, varsinkin Italiassa useat "serviziot" olivat huoltoasemia, rakennukset aika kuluneen näköisiä. Ehkä jonkun lukijan vanhemmat tai isovanhemmat ovat käyneet tuolla autokaupoilla?

vk2.jpg (33.43 KiB) Katsottu 7507 kertaa

[Evi]

deralte.jpg (58.72 KiB) Katsottu 7403 kertaa

Eilisessä "Der Alte" (Kettu)-sarjan jaksossa välähti hieno "Kantenhaube", GT 1300 Junior, vaikka kaikkien katselijoiden silmiin heti ensimmäiseksi sattuvatkin vääränlaiset vanteet. Jakson käsikirjoittajalla on varmaan Alfa-virus, koska auton nimi mainittiin täydellisenä, joka oli ansiokkaasti laitettu käännöstekstiinkin "urheiluauton" asemesta. Tällaisen salliminen oli tyylikäs ele myös sarjan sponsorilta, baijerilaiselta moottoritehtaalta varsinkin kun ollaan sen kotikaupungissa. Tokihan bella Annabella olisi voinut jonkun tekosyyn varjolla ajaakin tai edes istahtaa Alfaan, mutta ehkei sitä hyväksyttäisi sponsorointisopimuksessa. Olikohan tämä Koneliikkeen hinnastossa autoveron kummallisuuksien vuoksi vain sillä isommalla moottorilla?

[Jiitee]

^
Hyvä nosto

"Eilisessä "Der Alte" (Kettu)-sarjan jaksossa välähti hieno "Kantenhaube", GT 1300 Junior, vaikka kaikkien katselijoiden silmiin heti ensimmäiseksi sattuvatkin vääränlaiset vanteet."

No ei ihan sattunut omaan silmään, mutta nuo 60-luvun ja vanhemmat AR:t ei ole ominta aluetta, vaikka pussihousuuden ominaispiirteitä olen omaksunut aika paljon...

Kiva tunnelmapala tuo myös meille vaimon kanssa jaksoa katsottaessa... Kahden keikan Alfojakin siinä muisteltiin samalla.

[alum]

Tässä pitäisi olla näkymä Helsinginkadulla 1960- ja 1970-luvulla lyhen aikaa piirimyyjänä toimineen Pan-Auton rakennuksesta. Netissä en löytänyt siitä mitään tietoja. Ainoat ovat peräisin Karusuon mainiosta Fiude-kirjasta. Muistaakseni siellä kerrottiin, että liike fuusioitiin ensin Koneliikkeeseen (konkurssi?) ja se ilmeisesti lopetti toimintansa suunnilleen samoihin aikoihin kuin Vilhonkadun myymäläkin. Vallininkujan tavoin joidenkin lukijoiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat saattaneet asioida täälläkin. Jos ei Alfa-, niin kuitenkin Skoda- tai Isuzu-kaupoilla.

pa1.jpg (62.57 KiB) Katsottu 6977 kertaa

[Evi]

Tulevan presidentin äitipuolikin on ajanut Alfalla 1960-luvulla

xtv.jpg (8.81 KiB) Katsottu 6849 kertaa

[alum]

^ Hän oli siihen toki muodollisestikin pätevä.

[Giselda]

1750 Berlina Koneliikkeen ajalta alkuperäisillä (?) kilvillä. Tämä näyttäisi siltä uudemmalta versiolta. 1750-mallien maahantuonti taidettiin lopettaa silloin, kun kaksilitraiset esiteltiin autoverotuksen aiheuttaman hintavääristymän vuoksi. Onko tuo ruskea vai pikemminkin se rosso amaranto?

[Elefant]

Minun entinen (v. 02-08), oli ihan käyttöautona muutaman vuoden. Rekisteröity uudelleen alkuperäisellä rek nrolla. Väri on toi luumu (rosso amarante).

[Giselda]

Tätä on saanut ruskeanakin - bruno cilento (?). Värikartoista ja valokuvistakin niitä on ainakin minun silmilläni usein vaikea tunnistaa tai erottaa toisistaan. Kuvan perusteella hienon näköinen varsinkin entisöimättömäksi. Berlinat eivät olleet ihanteellisia kestämään Suomen talvea. Ruosteenestostakaan ei oikein tiennyt oliko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä, silloiset tökötit olivat niin kumimaisen kovettuvia.

1750b.jpg (36.95 KiB) Katsottu 6323 kertaa

[Gasolina]

1750 Berlinan väri on Faggio eli kaiketi lähellä punapyökin lehtien väriä. Ilmeisen räpeltämätön ja hyväkuntoinen auto.

[Elefant]

P1010983.JPG (88.08 KiB) Katsottu 6305 kertaa

P1010980.JPG (100.64 KiB) Katsottu 6305 kertaa

On siihen varmaan peltiä joutunut laittamaan (muuallekin kuin kuvan paikkoihin) sekä verhoiluhommia tekemään v.2008 jälkeen. Kilometrit on lisääntyny n 3tkm.

Edittiä: Faggio 516 taitaa olla väri.

[Gasolina]

Aivan varmasti juu, muutenhan se tuskin olisi liikenteessä nyt. Ja mikäli auto olisi täysin hitsaamaton ja korjaamaton niin hinta olisi varmaan jonkin verran korkeampi. Itselläni siis ei ole kummempaa yhteyttä autoon tai myyjään.

[Giselda]

Kiitos täsmennyksestä värin suhteen. Tarkoittavatko tuollaiset "alkuperäiskuntoinen" ja "entisöimätön" siis kuitenkin, että autoa on hitsailtu ja paikkailtu? En näytä oikein hallitsevan alan terminologiaa. Luulin, että alkuperäiskuntoinen ja entisöity alkuperäiskuntoa vastaavaksi olisivat kaksi eri asiaa. Peltivanteet kapseleineen näyttävät kadonneen vasta myöhemmällä iällä.

509 516.jpg (17.11 KiB) Katsottu 6200 kertaa

509&516.jpg (38.85 KiB) Katsottu 6200 kertaa

Värit ja niiden nimet tuntuvat aika sekavilta. Ylemmssä kuvassa 509 rosso amaranto on saksaksi viinipunainen, mutta alemmassa englanniksi ruskea. 516 amaranto scuro puolestaan on punaruskea ja vastaavasti ruskea/faggio. Eivätkä ne värikartassa kovin hyvin erotu toisistaan, auringonvalossa tietysti paremmin.

[Gasolina]

Kiitos täsmennyksestä värin suhteen. Tarkoittavatko tuollaiset "alkuperäiskuntoinen" ja "entisöimätön" siis kuitenkin, että autoa on hitsailtu ja paikkailtu? En näytä oikein hallitsevan alan terminologiaa. Luulin, että alkuperäiskuntoinen ja entisöity alkuperäiskuntoa vastaavaksi olisivat kaksi eri asiaa. Peltivanteet kapseleineen näyttävät kadonneen vasta myöhemmällä iällä.
509 516.jpg
509&516.jpg
Värit ja niiden nimet tuntuvat aika sekavilta. Ylemmssä kuvassa 509 rosso amaranto on saksaksi viinipunainen, mutta alemmassa englanniksi ruskea. 516 amaranto scuro puolestaan on punaruskea ja vastaavasti ruskea/faggio. Eivätkä ne värikartassa kovin hyvin erotu toisistaan, auringonvalossa tietysti paremmin.

Faggio ja Amaranto on ainakin itselle olleet aika haastavia erottaa toisistaan irrallisten kuvien perusteella. Verranteen kanssa on helpompaa kuten värikartta kuvista huomaa.

Myynti ilmoitusten termeille ei taida oikein olla mitään normia. Eri asia tietenkin, jos auton kunto on kartoitettu vaikka asiaan erikoistuneen firman toimesta ja siitä on olemassa raportti. Itse ajattelen asiaa niin, että 53 vuotta vanhaa autoa varsin todennäköisesti on jossain vaiheessa korjailtu korin osalta ellei sitten ilmoituksessa nimenomaan lue; ruosteeton, ei hitsattu tai muuta vastaavaa. Entisöidyksi ymmärrän auton joka on kaikilta osin läpikäyty ja korjattu niiltä osin kuin tarvetta on ollut. Alkuperäiskuntoinen voisi olla auto jota ei ole muuteltu tai entisöity vaan ainoastaan suoritettu auton liikenteessä pitämiseksi vaaditut korjaukset. Nämä ajatuksen on omiani ja joku muu voi nähdä asiat eri lailla.

[Gusse]

^ Samalla tavalla itsekin ajatellut eron entisöidyn ja alkuperäiskuntoisen osalta ja liikenteessä pitäminen on voinut vaatia pelti korjauksia.

[Evi]

Aina hauskaa huomata, kun ulkomaisiin sarjoihin laitetaan mukaan Alfojakin eikä vain suosita oman maan kulkimia. Vera Stanhopen kolmannen jakson lopussa väläytettiin tällaista näkymää; valkoinen ehkä 2000 Spider ja punainen Giulietta Spider. Kumpikaan ei aikanaan kuulunut Suomessa tuontiohjelmaan, mutta kivasti niitäkin on ilmestynyt myöhemmin. 2000 Spider oli vain esitteissä. Vaikkapa vuoden -73 autonäyttelyyn olisi kannattanut tuoda, olisi sen joku ostanut pois. Vera itse tunnetusti ajelee Lantikalla. Suomessakin ihanteellinen auto, jos pitää mennä jonkun marketin pysäköintipaikalle.

Vera.jpg (38.23 KiB) Katsottu 5955 kertaa

[peksu]

Ja eikös tuossa Spiderin takana ole Lancia Fulvia?

[A Bart]

Ja eikös tuossa Spiderin takana ole Lancia Fulvia?

Näkyypä olevan.

[Giselda]

Tässä kuvien perusteella ihan kelvolliselta vaikuttava GTV 2.0, varsinkin jos mittarilukema = ajokilometrit. Helkama-Auton maahantuoma, paikallisen piirimyyjän myymä, vain kaksi omistajaa. Ei sellainen Ruotsista tuotu "kiertopalkinto", jota porvoolainen jobbari taannoin kauppasi. Sisätiloista voisi olla pari lisäkuvaa, mutta ilmoituksen perusteella haluaisi uskoa, ettei tämä ole Turussa "museokatsastetun" Giulian kaltainen, jossa apumittarit tai jotain muuta on sijoitettu minne sattuu.

[Giselda]

2000 Berlina, jonka ilmoitus on varsin vakuuttava, ts ei "pientä laittoa". "Koneremppa tehty", mutta sitä ei arvatenkin ole väsännyt joku Leevi Luikku. Varmaankin Koneliikkeen maahantuoma. Rekisterikilpi vaikuttaa alkuperäiseltä, ehkäpä Turun liikkeen tai sitten porilaisen piirimyyjän alunperin myymä. Jos tuo olisi sattunut olemaan "Elmerin" työsuhde-Alfa, se ansaitsisi Elmeri-lisän. Olisi luultavasti kelvannut sinne Lahden show'hun ihan sisällekin.

[Eero]

^ Tuo on kyllä hieno.
Lahdessa Alfa-kerhojen osastolla näemme todennäköisesti Berlinan sijasta kiintiö-Bertonen.

[Gattamelata]

509 516.jpg
509&516.jpg
Värit ja niiden nimet tuntuvat aika sekavilta. Ylemmssä kuvassa 509 rosso amaranto on saksaksi viinipunainen, mutta alemmassa englanniksi ruskea. 516 amaranto scuro puolestaan on punaruskea ja vastaavasti ruskea/faggio. Eivätkä ne värikartassa kovin hyvin erotu toisistaan, auringonvalossa tietysti paremmin.

Netin kuvissa oli ainakin yksi Berlina, jonka väitettiin olevan 516 faggio. Joillakin foorumeilla on värikarttoihin perustuvia listoja, mutta usein kirjoittajat muistuttavat etteivät ole varmoja ovatko niiden tiedot oikeita. Onkohan vanhemmissa esitteissä samalla tavalla lueteltu värivaihtoehtoja kuin monissa uudemmissa? Näytti ensin etsiskelyssä, ettei faggio olisi kuulunut ainakaan alkuperäisen 1750 Berlinan väreihn. Tuossa pitäisi olla kaksi prima serie Berlinaa, vasemmalla amaranto, oikealla faggio. Erikoista, että kahta lähes samaa sävyä olisi tarjottu yht'aikaa. Uskottava se kai on, jos ovat alkuperäisvärisiä eikä uudelleenmaalattuja.

1750B.jpg (6.22 KiB) Katsottu 1926 kertaa

[alum]

Tämän taulukon mukaan näyttäisi, että kumpikaan noista ei olisi ollut 1969 Berlinan väri.

ar509-516.jpg (10.44 KiB) Katsottu 1829 kertaa