DX-corolla bongattu Lahti cityssä. Mattamusta, riittävän kokoisella takasiivellä varustettu yksilö kurvaili kirjaston kulmilla.
Taisi olla vielä lukkoperällä varustettu kun risteyksessä kääntyessä renkaat vinkui kävelyvauhdissa.
Hauska nähdä, että joku asiaankuuluvasti tuunattu yksilö on säästynyt ajokelpoisena näihin päiviin 90-luvun kortteliralleista.
Bemari on tainnut vallata aika totaalisesti takavetoisten suditteluautojen markkinat dx-corolla jälkeen
^ P-kauden tupakaveri rakensi ke70-koriseen 4age motin (vai olikohan joku muu variantti). Oli noihin aikoihin tarkoituksena vapari, mutta viime vuonna eksyikin turbo koneen kylkeen. Tänä keväänä sai kasaan ja vajailla ahdoilla (1,2bar) penkissä ~350hp. Siinä kyllä melkoinen sleeper, koriltaan täysin orkkis 2-ovinen ja varmaan siistikuntoisin mitä olen ikinä eläissäni nähnyt. Paskanruskea ja perinteiset valkoiset tarvike peltivanteet.
Portti kirjoitti:Myyjä: Haloo, se teidän tilaama Cherry saapui juuri. Saadaan kilpiin ensi viikolla. Kun tuo toimitusaika venyi hieman, niin saatte ensimmäisen huollon ilmaiseksi.
Ostaja. Täh?
Pystykeulaiset Hiacet tuntuu kadonneen täysin, kun vielä ehkä viitisen vuotta sitten noita näkyi vielä firmojenkin käytössä. Tosin vanhimmat uusimman korimallin Hiacethan on 1995- malleja, pystykeulaisten tuonti tänne loppui juuri 1995.
Romeo y Julieta kirjoitti:Pystykeulaiset Hiacet tuntuu kadonneen täysin, kun vielä ehkä viitisen vuotta sitten noita näkyi vielä firmojenkin käytössä. Tosin vanhimmat uusimman korimallin Hiacethan on 1995- malleja, pystykeulaisten tuonti tänne loppui juuri 1995.
Wanhat Hiacet menny Afrikkaan jossakin vaiheessa ?
Afrikkaanhan ne on menneet. Joskus on unohdettukin asiasta sopia omistajan kanssa, ja niitä on sitten Hollannista käyty hakemassa takaisin. Peräkärriin sain Hiacen vanteilla olleet renkaat, kun Afrikassa ei nastarenkaille ollut tarvetta, ja Hollannista sain varaosa-auton tojotia kuskaavan firman paluukuormassa.
Toki ruosteellakin on ollut oma osansa poistumassa. Tosin siinäkin tapauksessa lopullinen osoite on usein ollut Afrikka, kun siellä varaosillekin on käyttöä.
Joka lumiharjaa säästää, se autoaan vihaa
Miesten ja poikien lelut erottaa vetokoukusta
Helsingin keskustassa eilen neliovinen a-mallin Opel Corsa. Oli kyllä erinomaisen siistissä kunnossa, ehkä jonkun youngtimer-museoharraste? Toisaalta suolamoskassa ulkoiluttaminen ei oikein sovi kuvaan harrasteyksilöstä, noissa kun tahtoo entropia ottaa voiton hyvin herkästi meikäläisissä olosuhteissa.
Milloinkas olette viimeksi nähneet takaveto-Galantin? https://www.youtube.com/watch?v=3YHbByKs4BQ
Varsinkaan dieselinä ja alle 50tkm ajettuna. Täällähän nämä tuntui olevan paljon ajavien suosiossa, suunnilleen kaikki näkemäni oli koneesta riippumatta reilusti yli 300tkm ajettuja jo 90-luvun alussa.
Joka lumiharjaa säästää, se autoaan vihaa
Miesten ja poikien lelut erottaa vetokoukusta
Ainakin Ämmänsaaressa heinäkuussa -94.
Seuraajamallin olen bongannut muutaman kerran talven aikana. Jollakin on sellainen ilmeisesti ihan käyttöautona.
Ainakin Ämmänsaaressa heinäkuussa -94.
Seuraajamallin olen bongannut muutaman kerran talven aikana. Jollakin on sellainen ilmeisesti ihan käyttöautona.
Mitenkäs se Mitsun mainosslogani menikään: timantit ovat ikuisia
Joskus ainakin kymmenen vuotta sitten kuuntelin yhden Galant Dynamic-4:n omistajan tuskailua varaosatiskillä. Sanoi että oikein mitään osia ei saa mistään.
Tornihuhun mukaan japanilaisilla valmistajilla on ollut tapana romuttaa varaosavarastot siinä vaiheessa kun automalli on riittävän vanha. Voivat olla vähän haastavia harrastaa.
Joskus ainakin kymmenen vuotta sitten kuuntelin yhden Galant Dynamic-4:n omistajan tuskailua varaosatiskillä. Sanoi että oikein mitään osia ei saa mistään.
Tornihuhun mukaan japanilaisilla valmistajilla on ollut tapana romuttaa varaosavarastot siinä vaiheessa kun automalli on riittävän vanha. Voivat olla vähän haastavia harrastaa.
Parhaiten wanhoihin japseihin taitaa saada osia UK:sta. Samoin Saksasta
löytyy osia kohtuu hyvin. Toki paras tarjonta on noihin bensalenkkareiden
toivemalleihin kuten GTR, Supra, MR2 yms.
Yllättävän hyvin löytyy esim. ekan sukupolven IS- malleihin osia ja varsinkin
tuningosia… selitys on tuo drifting- harrastus.
Tuota bongaamaani ajoi muistaakseni aina naisoletettu. Oli ehkä valinta kohdistunut huolettomimpaan vaihtoehtoon tai sitten oli vaan kovan luokan osalöytäjä kyseessä.
Takaveto-Galant on niitä harvoja omaan silmään sopivia aikakautensa japseja. Ja olihan meillä aikoinaan samanlainen, runsaasti ajettu ja melkoisesti elämää nähnyt, vaikka taisi olla vain 6-7 vuotta vanha silloin. Hyh, vieläkin tulee mieleen se haju - edellinen omistaja oli paitsi kehno kuljettaja (päätellen runsaista naarmuista ja kolhuista), myös ilmeisen eksentrinen persoona. Isä oli jo pessyt autoa sisältä pari päivää ja siinä ohessa poistanut 20 hajustinta, mutta edelleen sai olla ikkunat auki, että pahoinvointia pystyi edes jotenkin välttämään. Itse onnistuin vielä löytämään yhden hajustimen ja lisäksi hajusuolalla täytetyn tuhkakupin. Siitä se alkoi sitten raikastumaan hiljalleen. Ylimaalauksen jälkeen siitä taisi saada myydessä reilusti enemmän, kuin mitä ostohinta oli.
Joka lumiharjaa säästää, se autoaan vihaa
Miesten ja poikien lelut erottaa vetokoukusta
Tuollainen -89- malli oli pojan ekana omana autona 2000- luvun alussa, toki etuvetoinen, mutta
mukava, sopivan tehokas ja luja peli. Jatkoi elämää n. 280 tkm ajettuna meidän jälkeenkin.
Oli vielä ruostesuojattu uutena. Manuaalina kiva ajaa. Pakki rupesi tuossa 250 tkm:n kohdalla
ponnahtamaan ulos silloin tällöin, vaati kädellä pesässä pidon. Ei sen enempää asiaa tutkittu.
Ps. Aika monta museo- Mitsua myynnissä kasarilta…parhaat ( kestävimmät) autot tehtiin
80-90- luvuilla, näin sanotaan…
^Lapsena tuolaisissa Galanteissa (ja muissa Mitsuissa) paljon tuli takapenkkiä kulutettua. Isäukko tykkäsi noista ja osti "isolohkoja". Leppoisia laitteita. Itsekin tuoreella kortilla armon vuonna '95 olin super innoissani kun pääsin autokoulun C-Mersun ja 518 biimerin jälkeen faijan (silloin jo muutaman vuoden ikäisen) Sapporon puikkoihin, oli ihan loikkia ja pomppuja korkeammalla tasolla se kuin saksalaiset verrokit. Harmi että jouduin sitten hyvin nopealla tahdilla ostamaan oman auton, monta kesää rakensin polkupyöriä korttirahoihin ja mitä jäi yli, niin sillä sai välikoppaisen eskon. Oli julma erotus tuolloin noissa autoissa...
Kaikenlaista kalustoa liikkuu Mikkelissä, vaikka keli on niin kurja, että en ole lomaviikollakaan viitsinyt ulkoiluttaa mitään autoa. Tänään juustohöylä-Corona, eilen Fiat Bravo, 123 CE ja QP V, joka oli eri yksilö kuin se paikallinen, joka täällä kesäisin pyörii.
You can´t buy happiness but you can buy horsepower.
Vanhoja kuvia inventoin ja vastaan tuli aina silloin tällöin omaan käyttöön viime vuosituhannen lopulla eksynyt 454 C3. Mahtaako olla enää iskussa tai kotimaassa… Kuski on molempia, mutta ehkä enemmän jälkimmäistä!
03a55c5c-9c6c-473f-a66a-a4c4b5477720.jpeg (144.92 KiB) Katsottu 1627 kertaa
